torstai 22. joulukuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Jouluisia aatoksia

Iloista joulua vaa vlendit!
Kuten mummukoila Säde käski mun toivottaa kaikille.
Nyt moon hiffannu vähä täst joulujudeemista. Se on silleesti niinko mummukoila sano:
Joulu on suulen lakkauden ja antamisen aikaa.
Niinko mummukoila antaa Hemppaäipälle aina kaikki kepit ja helkut ja lelut, vaikka suustaan.
Mitäpä ei äippä lapselleen antais. Paitti mulle. En saanut yhtään enää kelmaista tissimaitoa. Soli kaput.
Vähä niinko yhtä loppu ku meikä ko isomman oikeudella aina istusin systeleitten päälle ja vein niiltä lelut.
Toivotaan, ettei niille jääny iha helmeettisiä tlaumoja meikän pikkupomoilusta.
Kun se joulu kuulemma näkee ja kuulee kaiken. Ja sitte kuulkaa antaa niitä lisuja! Ihan palasta!

Sitten niitä uutisia:
Meikä on todellakin hiffannu tän antamisen ilon.
Ykski päivä ni annoin mammalle makkalista semmosen seinälistan. Olin ihan pikkuhampaisilla askallellu sen ilti siält seinästä. Suuli lahja pieneltä koilalta. Ei oikeen alvostettu. En hiffaa.

Toisena päivänä annoin mamman nahkakengälle pesun. Oli minust hilveen likanen.
Tai sitte tleenasin taas vepee. Kävin meinaatteen paiskaamassa mamman kengän vesikuppiin.
En viittiny ottaa sitä siält pois. Kelkes vettyy aikas pitkään.
Mamma sit ihmetteli, et mitäs tää kenkä tääl kipossa kelluu, ei ees alvannu syytellä muita koilia.
Hyvää minä vaan talkoitin ja talkoitus pyhittää keinot, eikös.

Kolmantena päivänä mä ajattelin tasata olkkalin punaista joulumattoa. Auttaa vähän joulusiivossa. Jälskäsin sitä oikeen huolella, leunasta ison palasen pois. Taas tuli posmotusta ja ulpoilua. Koilanpennun kaikki avustusmenetelmät ihan tulhia ja hukkaan heitettyjä. Se matto on minusta paljo hienompi ny. Vähä niinku viltaviivanen ja modelni. Ei talvii aina olla kaiken niin symmetliassa.

Neljäntenä päivänä aattelin autella lattianpesussa. Piti vähän putsailla jääkaapin edustaa mut jälskäsinki siit palketista vai mikä lienee lanimaatti ison palasen poies. Semmosen leijän siihen jylskytin naskaleilla, et oli kuulkaas mammaki ihmeissään. Yhtään ei taaskaa kehuttu, vaiks nii hyvin putsasin lattiaa, et palkettiki iltos.

Pitää vissii vähän haljoitella näitä joululahjojen antamisia, ku sillee hilveesti ei tunnuta ymmältävän meikäläisen talkoituspeliä tässäkään asiassa. Koulutus on pahasti kesken.

Nyt tuolta keittiön suunnalta tulee semmoset helkkualomit kilsuun, et on iha pakko lähtee tsekkailee!
Mummukoila Säteen sanoin: Oikeen iloista joulua kaikki vlendit!
Toivottaa Taimikinkku Minellin ja kaikki Minellin- koilat ja niiden palvelusväet ympäli Suomen maan
PS sitte nii viälä tuotii meiän olkkaliin maailman suulin lisu, joku semmoi puu. Ihan supelkivaa kiskoa niittä oksia ilti. Yhtään en ymmällä ku kaljuvatten taas mulle. Ihmissisko sano et koristellaan toi Taimi, ku se on ihan neulasissa muutenki. Ai, se lisu kolistellaan viäl, valppisti mulle. Oottakaas vaa...



torstai 15. joulukuuta 2016

KInkun kiljoituksia: Joulusiivous

Telve taas vlendit!

Meikä on jo monta viikkoo, nii monta, etten osaa ees laskee. Mamma sano et ehkä kakstoista tai jtn semmost, en khyl yhtää hiffaa...mut haittaakse?

Viime aikoin on ollu meikäl aikas haippakkaa, pääsin Nuppu-systelin kans skutsiin vetää hilveetä lundii pitkin pusikkoo. Khyl oli kliffaa. Puolsysteli Usva on taitava neuvoo kaikenmaailman kuopan kaivuus ja ojauinnis meit skidei. On se kliffaa ku o systeleitä, ei talvii yksin tallustaa pienenä koilanpentuna täss suulessa maailmassa ja silleesti.

Sitten niitä uutisia:
Sieltä skuttasta nii löysin semmosen tälkeen aalteen. Semmosen lisun.
Tiätty noutaja tai joku semmoi ku oon, ni kannoin sen lisun sitte kotio saakka.
Yhtään en ymmällä, ku hilvee posmotus ja huuto siitä lisusta sitte tuli.

Mamma oli mukamattes just siivonnu iha hilveesti, kelta joku joulu tulee.
Mahtaa olla tosi tälkee hella, louva tai kukkaluukku, kelta sille siivotaan ihan kauheesti.
Siinä saa kuulkaas kyytiä nii isommat ku pikkukoilanpennutki. Pisuleista puhumattakaan.

Ei siinä mtn, mut sit se mamma kaivo sen hilveen kauheen kamalan imulin esille. Sen, joka pitää ihan helmeettistä meteliä ja syä kaikki meikän aalteet. Meikä kiileesti siit sängyn alle aalteen kanssa ja mulisin sille imulille niin penkeleesti.

Et mikäs joulu se semmonen o ku pikkukoilanpennun aalteenkin ottais pois. En yhtää ymmällä.

Onneks kävin telvehtimässä mummua ja äippää. Mummu Säde on ihan palas leikkikaveli, nii kiltti ja lempee. Vaiks on se jo hilveen vanha. Melkeen kuus vuatta tai jotai semmosta.
Se kelto mulle, et joulu on mukava juttu. Sillon ihmiset on kotona paljon ja antaa koilanpennuille valsinkin kaikenlaisii helkkuja ja lunsaasti lapsutuksia. Katos joulu on antamisen ja suulen lakkauden aikaa. Ihmisten mielest vaa pitää kaameesti hössöttää ja siivota ja laittaa luakaa ja kinkkua ja kaikkee helkkua. Ja lahjoi.
Ja mummu sano, et meki saadaa. En yhtää tiiä, mikä semmonen lahja o, mut mummust päätellen jotai kivaa.

Kyl mä sit mammalle lepyin ja sain sen lisunki pistää ihan tuhannen päleiks, ennesku imuli söi sen sitte nii.
Ehkä mä saan sit siltä joululta uuden lisun tai jonku muun kivan.

Mummukoila käski toivottaa kaikille hyvää joulua tai jotain semmosta, ni sit toivottelen
telveisin Taimikinkku Minellin
PS. Täs on tää mun lisuaalle, ennesku imuli sit söi sen.




torstai 8. joulukuuta 2016

Kinkun kiljoituksii: pennun suojelusenkeli

Telve taas vlendit!

On ollu meikäl melkosen vauhdikas viikko: silleesti vedetty ihan äly ämpälis ympäliinsä pitkin mäkiä ja mantuja. Hilveesti ei oo ollu jälki matkassa mukana, mut haittaakse?

Sitten niitä uutisia:

Ykski aamu ni hilveesti teki mieli lähtee tsimmailee.
Yhtää en tiiä, et mitä seki on, mut jualahtipa noutajan miäleen.
Noh. Lähin tsimmausmesta oli toi vessanpytty.
Aattelin et jos pääsis pyttyy ees tsimmailee, sillee keltalaakista.
No, pynkesin ja pynkesin, mut jäin magasta kiin siihen pytyn leunaa. Onneks.
Mamma sit tuli pelastaa ku hilveesti siin kiljusin.
Kelta en päässy uimaan silläkään keltaa, nii.
Tuleva vepemestali in tö meiking. Valmasti.

Sit ylitin puleskella vanhemman systelipualen kolvaa.
Paha juttu. Kelta sillä oli kolva kipee.
Meinas taas lähtee pikkupennulta pää ilti. Onneks ei iha.

Sit ihan palasta oli noutaa ihmissystelin huaneest lattialt vaatteita.
Kelta tiiän et oon ihan valmasti semmonen noutaja.
Sillee yks kellallaan.
Ekats oli semmoset hilveet pelottavat pötsyt.
Niitä piti samalla lavistaa ja mulistella ku nouti hilveesti sielt huoneesta.
Kolvat lepattaen.
Seulaavaks hain sitte paidan.
Ja palit sukat.
Sitte menin makaamaan sen kasan päälle sillee ihan et woot.
Niinku lunkisti. Kato meikän kasa.
Ja mitäs siinä kyttäät.
Hilveesti pahoitin mieleni, kun kasa vietiin pois.

Sit on toi vessapapeli. Siittä ku ottaa hampasotteen ja lähtee vetelee ympäli kämppää ni liemu lepee. Son ihan palasta. Ylitin kolistella  koko kämpän. Sillee jouluks. Yhtää en hiffaa. Ei alvostettu.

Sit oli soffan alla sukka. Noi ulpot ei sitä hiffannu lainkaan.
Meikä sitä ylitti ja ylitti sieltä kaivaa, mut aina jäin sinne junttulaan.
Ja sit piti kiljuu ihan hilveesti.
Onneks aina joku pelasti siält soffan alta ja viime hädäss hiffasivat et siä o sukka.
Semmä vaa halusin. Kelta. Nii.
On se vaa hilveetä olla tämmöne älykäs koilanpentu, kelta noi palvelijat ei ymmällä mistää mitää.
Onneks meil pennuil o valmaanki joku suojelusenkeli, joka huolehtii, ettei meille satu mtn, vaiks me tunketaa nuppei isoje koilien kuonoihi ja käydää pytyis tsimmailee. Ehkä hypellään kaiken maailman rahien päält ja tunketaa palvekkeille, ehkä ei.

Et koettakaa ny kaikki pennut kestää, kyä ne pikkuhiljaa oppii. Ehkä. Ja meibii.
Telveisin Taimikinkku Minellin




torstai 1. joulukuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Peto on ilti

Telve taas kaikki vlendit ja kadunkoilat!

Mon taas viikon vanhempi, en enää oikeen hiffaa et kui mont viikkoo, kelta en osaa viälkää laskee, ehkäs jo meibii yheksän viikkoo tai simmotiis.

Noh, elämä ja laiffi meikän himas o iha supelia. Palasta tleeniä on älsyttää isot koilat ihan äälimmilleen ja sit ku ne meinaa just haukkaa meikän pään ilti ja vlippaa ihan toutalli, ni mun ihmiset tulee viime hetkellä pelastaa.
Pali keltaa oon khyl jo nukkunu isojen likkojen kainalossa, ku en kelta yhtään oo ees ylittäny puleksia niiden tassoja tai kolvia tai häntiä. Mut vaan kellan. Ehkä pyöllyin pieluista, ehkä en.

Sit niitä uutisia:

Moon ollu melko vauhtikas, myös öiseen aikaan. Iha sama ja wotevö ku bailatuttaa ni bailatuttaa. Sit ihme vineemistä ku kello on mukamatten joku kakskolkyet ja silleesti. Mitä laivootte, emmä osaa kelloo, moon koilanpentu, sillee tietteks ja hiffaatteko?

Kävin moikkaa myäs yks päivä mun oikeeta mutsii, tota Hemppaa siis.
Oli ihan kauhee mutsi. Puleskeli mua päästä ku pehmolelua ja istu mun päälle.
Kelatkaa ny, mikä tlauma, mutsi istuu päälle.
Nii ja ei tullu ihan yhtään enää kelmaista tissimaitoa, nii mistää.
Olin silleesti ihan et woot ja hilvee katastlomppi.
Nyt khyl lähtee koilanpennunsuojeluilmot etiäpäi ja sassiin.
Onneks meikämuikkelin mummu pelasti päivän ja leikitti mua ihan kybällä.
Sillä ny mtn tissimaitoo ollukkaa, semmoset lusinat vaa livissä siä.

Sit yks yö kävi hilvee vahinko, goisasin ihan koko heela nattenin enkä yhtää uuannu.
Voin keltoo, aamust asti vetelin sitte semmosta lallia pitkin olohuonetta, et heikompaa hilvittäis.
Oli khyl iha hilvee peto ilti.
Ihan palasta ku toi mamma o kolistellu jotain joulua valten kaikkee hianoo. Mun mielest esmes noi olkkalin tähtivalovelhot vois olla paljo mialummin meikän suussa eikä siä velhotangossa.
Niitä mä sit ilokseni hyppimällä ylitin saada alas sielt velhoista.
Haukuin ja komensin niin penkeleesti, ku ei ihan heti onnannu. Meinasin iha vlippaa täpöllä, tiätteks.
Simmottiis täl keltaa
tee Taimikinkku Minellin


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Patka panta

Molo flendit!

Men malttanu olla sklivaamatta olleskaa, ku tää pennun elämä on nii laiffii, silleesti semmosta vauhdikasta.
Systelit sit lähti himoihinsa: Nuppu ja Peppi. Mä jäin tänne ikiomaan, mis moon födannukki.
Mude khyl häippäs, mut ei se mtn, meikäl o neljä kalvasystelii ja neljä ihmistyyppii flendeinä.
Toiset diggaa jo meikäst, toiset ei niinkään. Useimmiten eivät khyl nii diggaile olleskaa.
Yhen kultsusystelin häntää ylitin yks päivä vähän puleskella, ei ehkä ois kandennu.
Siin jäi khyl se tappajahaukiki kakkoseks ku isosysteli pikkasen ilvisti meikälle.

Sitten uutisiin:

Tiättekö, meikäläisen vapautta o lajoitettu. Semmonen pinkki panta pistettiin kaulaan.
Iha patka panta.
Mä mulisin ja laivosin sille, et mua et kyllä määlää.
Oikeen mulheenklyyni koko kapistus. Ihan patka panta. Sanon minä.
Pennun kuuluu viillettää villinä ja vapaana pitkin pihoja, nuuskimassa kaikkien ohitte kulkevien lahkeita ja hakemassa lapsutuksia, eikä missään pinkissä pannassa kuleksia kintun juulessa.
Nih. Kelta.
Penkeleen panta. Syän sen viä joku päivä. Tai annan sille tappajahaukisystelille syätäväks.
Vähän ku semmonen lauhanluu tai mikä lie. Puleskellaan se yhessä sit likki.
Mä katon sit mammaa sulosimmukoilla ja sanon et soli toi tappajahauki, enkä mä ku likko sen.
Tulee kato tuplavoitto, mä saan mamman lapsutukset ja systeli tolut.
Siitäs sitte sais kelta ylittää meikäläiselle isotella.
Kelta moon the boss tässä pelheessä.Meikäläistä ei lajoitella, eikä ohjailla.
Paitti ku saan luakaa. Tai nukkua massutan nahkamasu pullollaan mamman kainalossa.

Älkää yhtään ylittäkö mtn, nii...
Telveisin Taimikinkku Minellin


torstai 17. marraskuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Uusia tuulia

Telve taas vlendit!

Niinkus kaikki hyvä, ni vauva-ajan loppu lähestyy meikäläisii uhkaavasti. Mollaan ny seittemänviikkosii ja koilanpennun elämässä sillä on suulensuuli melkitys.
Mollaan valmiita lähtemään kohti uusia suulia seikkailuita, omiin pelheisiin ja poijes meiän koilamamman luata ja tiätty sen kelmaisen tissimaidon. Son yks asia, mikä mua elityisesti sulettaa. Miten mä päljään?

Enää meiollakaa vaa pentuja: Meitsi on Taimi ja systelit on Nuppu ja Peppi. Kaikil meillo hianot kodit oottamas ja valmaan meist tulee supelkultsuja, kelta ollaan saatu kasvaa ja kehittyy nii hianon kasvattajan luana.

Muistutuksen sanoja kaikille, ketkä ottaa kotiinsa pienen koilanpennun.
Mollaan uusia koilia, koilanpentuja, ihan vaavoja vielä. Kaikki on meille uutta ja ihmeellistä.
Meiät o juttiin mamman kelmaisen tissimaidon äälestä vieloitettu, eikä oo enää uues kodis systeleitten tulvaa.

Ymmällä minua, kun sulettaa.
Tule siihen vieleen nukkumaan, kun itkeskelen ikävää äipästä ja systeleistä.
Jos vähän puleskelen valpaita, ni älä oo hilveen vihanen.
Ota vaa syykköön, mutta valo nenää, saatan ylittää sitäkin pulasta, ihan pikkasen vaa.

Mei olla sisäsiistei viä. Pisulit ja kakkelit tulee minne sattuu. Jos oot leipas ja viet meitä ulos ahkelasti, ni valppisti opitaan pisuttelee ja kakkailee pihalle aikas äkkiä. Äläkä luule, et opittais silleesti et hieloisit meiän kilsua siihen pisuliin. Son ihan joltai kivikaudelt semmone oppi.

Me kokeillaan ihan kaikkee, kilsulla haistellen ja hampailla maistellen. Sillee me tunnustellaan uusia juttuja. Anna paljon puleskeltavaa, semmosta tulvallista, jos et taho et syyään soffa ja muut huonekalut, seinistä ja jalkalistoista puhumattakaan.

Ei kandee aluks jättää vaavaa iha yksin pitkäks aikaa. Haljoittele sitäki. Ja kun jätät, ni vaa tulvalliseen paikkaan. Ei saa olla mtn sähköjohtoja pultavaks tai telkkaleita kaadettavaks liian lähellä.

Opeta meiät pikkuhiljaa tavoille. Lauhallisesti ja palkkaamalla. Äläkä helmostu. Mollaan ihan vaavoja vasta. Vie kaikenlaisiin jänniin paikkoihin: junaan ja metloon ja dösään. Kauppakeskukseen ja palkkihalliin. Ei tiätty samana päivänä. Sillee me opitaan olee pelkäämättä kaikkee suulta ja mahtavaa ja ihmeellistä.

Äläkä anna meiän ihan vaaveina mennä kaikkia koilia moikkaa, kelta ei meilloo ees lokotuksia vielä, ettei tulla sitte hilvee kipeiks ja sailaiks, nii.

Tästä tuli vähän tämmöne sulullinen kiljotus mut nii se saa ollaki jäähyväisten hetkellä.
On koilanpentu valmiina lähtöön, se uuteen pelheeseen käy.
Ainut sulku on siellä, ei kelmaista tissimaitoa näy.
Kyllä me valmasti joskus vielä täälläkin kiljoitellaan
kunhan ensin pikkuhiljaa uusiin pelheisiin kotiudutaan.
Ja valmasti joskus sä vielä meiän juttuja kuulla saat
kunhan ensin kiljoituksen aiheita me kolmistaan valmistellaan.
Mukavaa joulunodotusta kaikille t Taimi, Nuppu ja Peppi




torstai 10. marraskuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: kutsumuksensa kultsullakin

Telve vanit ja vlendit!

Mollaan jo kuusviikkosii isoja ja pöllösii koilanpentui. Semmosii supellakastettavii pikku koiluleita.

Palasta on tiätty, ku ollaan kaikki löydetty se ihkaoma supelkiva hallastus,
ton kelmaisen tissimaidon juomisen lisäks, tiätty.

Systeli tykkää puleskella elityisesti kaikenlaisia lipaston laatikoitten nuppuloita. Se oikeen kelaa ja miättii, et minkämoisii nuppuloit vois ollakaa ja se valmistelee elilaisii puleskeluasentoja niit maistellakseen. Et sinne mihkä toi systeli lähteekää ni kandee skaffaa oma pentulipasto, jota se saa puleskella haltaudella ja himoiten. Ei kandee yhtää luveta sille kaljumaan et älä syö sitä tai laittaa jotai tapaskoo siihe nuppulan päälle. Son systelin kutsumus ja lakas hallastus.
Antakaa siihe sit mahdollisuus, tietty.

Toinen systeli tsiigaa telsuu. Oikeesti. Son asettanu ahtelinsa siihe telsun eteen ja tsiigaa kaikkee, mikä liikkuu.
Son silleesti se meidän pelheen sivistynyt koilanpentu, oikee älykkö ja ainstaini. Tiäs vaik oppis lukee myäs. Muutaki ku pissapapeleita. Jos siit tulis vaik seulaava Kultsu plesidentti sen olanssin Tlumpin tilalle. Tai mistä me mtn tajutaan, ku ollaa kelta vaa piänii koilanpentui.

Meikäläisellä on tiätty syömisen lisäks hallastus yksi ainoa ja kainoa: Mä lakastan valpaita.
Isoja ja pienii, pyöleitä ja littanoita, haisevii ja puhtaita. Sukalla ja ilman. Kaikki kelpaa. Minä niin lakastan valpaita, ettei oo tosikaan. Voin suulella haltaudella puleksia valpaita vaiks kui pitkää. Ainut pulma tuppaa olee, et siä valpaitte yläpääs alkaa hilvee kiljunta jossai kohtaa et aiai ja sattuu ja ilti nyt siittä valpaasta. En yhtään ymmällä.
Lakkaudella Kinkku ja systelit


torstai 3. marraskuuta 2016

Kinkun kiljoituksii: Huljaa pyhäinpäivää!

Telve taas!

Tiiätteks et ollaan koht ja justiinsa silleesti viisviikkosia!

Siis iha hilmu lohkeita ja supelisti ubelleippaita pikkukoilia.Jotku vähä sillee epäkunnioittavasti hulluiks tituleelaa.

Tiiätteks ku painellaan pentulodjus sata lasissa ja viilaten vasemmalle, ni siin ei pysy pelässä enää nopeempikaan apukäsi. Eikä jalka.
Aikas pian o naskalit kii siinä valpaassa tai solmessa. Son hiinä ja hiinä, ettei se kasvispelhe jo itke onnen kyyneleitä venatessa sitä päivää, ku lähetää kohti omia koteja.

Ai nii, sitte niitä uutisia.

Tiätteks, koko pentuloota pulettiin ja nymmeil o koko huane yks loota, mis temmeltää.
Systeli olis halunnu viä mennä sinne olkkalin pualelle, ni alvaatteks.
Sillä jäi kuuppa hanikkaan sinne poltin väliin. Ja se huus ku huljempiki hyeena, tai joku semmone.
Onneks saatiin sen nuppi ilti siit poltista, ettei talvii systelin kuleksia poltti päässä ympäli huushollia.
Sit kimpassa käytii kiskomassa velhoja, talkoitus oli saada se velhotanko jälsittäväks. Sit ne velhot nostettiin sinne kolkeuksiin. Voi kyynel, sitä jälkytystä.
Lohdutukseks piti saada kiileesti sitä mamman kelmaista tissimaitoa.

Sit kävi sillee, et siin meiä pentuhuonees o viä noitte kasvisten sänky. Sinne alle o kiva hiippaa ja tehä tiätty pisut ja kakkelit sinne keskelle, et o mahollisen hankala siivoo nit veke.
Yks päivä olin siel toises pääs ja kasviksen tytäl huuteli mua sielt toiselt pualelt.
No, mä vetäsin hilveel vauhdil oikoloikkaa sielt sängyn alta, mut en laiskaa hiffannu, et oon jo kasvanu. Kalautin sit nupin täpöllä siihen sängyn leunaan. Ja meikäl o kova pää. Ja iso.
Mamman kelmaisa tissimaito lohdutti taas.

Sit oli huljaakin huljempi kummitusjuttu viel lopuks. Näi pyhäinpäivän kunniaks.
Mä huomasiin et siit sängyn leunalt loikkuu joku hilvee kälsä.
Kiskoin ja kiskoin aikani sitä kälsää ja sain sen veettyy alas. Sit kävin jälkyttävän hilmuisen suulen taistelun sen kalmean töttelön kanssa.
Ja tiiätteks. Se söi munt.
Meikä hädissään sit lähtee siin pimeyden keskel hiihtää huoneessa etiäpäin se kauhee mölkö mun päällä.
Ni alvaatteeko: systelit vetää ihan hilveet kilalit ja alkaa hyökkiä sitä mölköä päin.
Siin sit ollaa kaikki sen mölkösen mylkyllisessä syleilyssä ja kiljutaan ku kulkkua leikattais.
Kasvis tulee kattoo ja näkee et moon kiskonu sen huppalin sängylt, möngeltäny sinne sisään ja systelit o hyäkänny mun kimppuun.
Voin keltoo, sen jälkytyksen päälle talvittiin litlakaupalla mamman kelmaista tissimaitoo.

Mitäköhä ens viikol tapahtuu? On tää vaa jännää. Tää elämä.
Tee Kinkku





torstai 27. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Avala maailma

Telve kavelit!

Kinkku taas tääl! Mollaan jo neliviikkosii, ihan hilmuisoi vötkäleitä.
Mosataan jo tissitellä siellä mamma masun alla seisaalleen, kelta ei olla mtn vaavoja enää. Nih!
Vaan on se mahtavaa pötkähtää mamin tisulle ja pusellella tassuilla sitä kelmaista maitoo sielt.
Khyl o pennulla ihana elämä, eiks ooki?

Sit viikon uutisiin:
Tiätteks: Yks päivä, ni silleesti tiiättekö, saatiin semmost koilanluakaa, iha oikeeta sellasta pöpelöö.
Voin keltoo, ekat fiilalit ei ollu miteskää silleesti et iha wauekspiilienssi.
Systeli läkäs pöpelöt kaalella pitkin pentulodjuu. Et yäks, mitä kakkelii! Tissimaitoo ja heti!
Mä ny tiätty hiffasin melko nopskaa, et täähän o melkosta helkkuu ja pistelin kiltisti koko kippolan huivii kellalla.
Toinen systeli ei o viä oikee hiffannu tota safkan melkitystä. Se nimittäin mieluiten istuu siinä luokakipossa, valsinki ku soon täynnä pöpelöö. Sit se pääsee pesulle, aina.

Mä oon kelannu et ei talvii mennä suikkuun eikä nymbyyn, voi kattokaas ottaa iltapesut ihan siinä vesikippolassa. Siitä ku kilmaa läpi, ni kivasti kastuu nahkamasu ja pyllyki peseytyy. Sit voi myäs sen hilmuisen kippolan kaataa ja mulista sille iha hilveesti, kauhee petokippola!

Systeleitten kans voi myäs haljoitella hilveetä mulinaa, mollaan kauheita petokoilanpentusia, ja osataan myös ulvoo, viä palemmin ku viime viikolla.

Sit o tosi kiva ku joku tulee pentulodjulle, mollaan heti valmiina puleskelemaan valpaita ja lahkeita. Tänään tuli iha uudet valpaat sinne lootaan, niilloli tuttu ääni. Soli meiän mamman ihmisäippä.
Son kans kiva. Sen solmet maistu iha supelhyvältä ja valpaat kans. Se ylitti jotai lapsutella ja lepeltää meille, mut ihan tulhaa kelta ollaan jo isoi likkoi. Todistusaineistoks pissasin sen valpaalle. Että sillee.

Systelit alkaa muuten panna jo mheikälle vähä kampoihi, non kasvanu ihan simona, mut ei ne viä mee meikäläisen kinkkukankun ohi. Meikä lulettaa, kybällä, edelleen. Niil menee vielkii polot nokkaan ku meikä istuu niitten päälle.
Uudet jolinat taas ens viikolla
Lakkaudella Kinkku







torstai 20. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Elämä o laiffii, valsinki pennulla

Telvehdys flendit!

Mä sklivaan taas teille ku mollaan jo kolme viikkoo vanhoi, hei kelatkaa ny oikeesti!

Pakko keltoo ku on nii lankkaa tää pennunelämä.
Ihan sillee lennosti otettii systeleitten kans pentulodjussa ykski aamu, ni eikäkös meiät laitettu johki lootaa ja sielt tulvallisest himast veks.

Siä sit ku aikamme kiljuttii, ni onneks päästii veke. Ni tiiäättekö, mein lodju oli ainski tliplaantunu, elis meillo ny hilvee iso tila hilluu ja liehuu.

Ja khyl me liahutaanki. Systelil o semmone ankka tai joku. Sille se mulisee ja kanniskelee sitä ympäliinsä. Tai no laahaa, ku son melko iso viä siihe nähen. Joskus mein mammaki pöllii sen ankan.

Me myäs juoksennellaa ympäliinsä siel lodjus. Takapehva ny ei oikee aina tuu messis. Meikät ku kääntyy oikeelle, ni pehva ja tassat jää sinne jälkeen ja sit ollaa tieteski tulvallaan. Mut mitäs pienistä ja menox.
Sit mosataan ulvoo ja haukkuu ja mulista. Iha ku susit tai semmoset jotku. Hilvee pelottavii.
Osataa me jo leukapainii kans. Ylitetää vaa syyä toisen kilsu iha kokonaa siin samal.

Kävi meil kaamee katastlomppiki, hilvee tlauma, taas. Mein kasvis, siis se lakas kasvattaja otti yhen kellallaan ja tiätkö:
Kehtas leikkaa kynnet meilt ja tunki kulkkuun jotai hilveet mönjää. Soli joku matolääke. Y Ä K !

Meikän lempileikki o toi paini. Meitsi aina voittaa, kun o tommoi massaetu. Systeli ku jää sinne meikän viltaviivaisen valtalon alle jumituksii, ni sinne jää. Ja meikä voittaa. Aina.

Pitää vissii mennä, ku kuulen ihan valmasti maitobaalin ääniä tuolt olkkalista. Pikkasen alkaa jo kulnia massukka ja tekis ehkä mieli sitä kelmaista tissimaitoa, taas.

Mä kiljoittelen sitte nii
lakkain  telveisin Kinkku





keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Säteen blues

Moro frendit!

Meikä on ihan silleesti et mitvit...
Meitsin skidi o pöllitty, nyysitty ja viety.
Ilman lupaa ja kysymäti.
Meikäl o bluus ja surku.
Ei maistu safka ei.
Lördari menee viel hätäsee. Ja kinkku. Siis semmoi paketista. Ei tiätty se meikän lapsenlaps, se Kinkku siis tieteskää.

Tähä sopii superisti meikän syysbluus. Se menee joteski näi.

Mun lapsi lähti, se lähti menee
ei vissii koskaa tuu takasi,
Mun lapsi lähti, se jonnekki katos
enkä ikinä sitä nää.
Mun sielu on nii ontto, ku tyhjä kuori
ei maistu nappulakaan.

Täss mä vaan goisaan, meikän nojatuolis ja huokailen.
Mun lapsi lähti, se lähti menee jonnekin.

Meikä lähtis nii sen perään kuitenkin.
Mut emmä voi, emmä voi jättää
näit tyyppei yksinään.
Sit neki vaa spiidais ku ei niillois koissuu ollenkaan.

On ripsa usein, ja löysä maha mullakin.
Ei maistu safka, ei kulje lenkki
kun yksin dallaan mä tietenkin.

Oi skidi pieni, voitko tulla takas pikaseen?
Ettei meikän sydän säry ja joudu kadotukseen.
Meikäl o syysbluus, on syvä syysbluus
enkä valoa nää.
Ennesku äippä kaivaa kirkasvalolampun eteiseen.
UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!
Terpat Säde
PS lähen täst tsiigailee, jos irtois vähä lördarii...





torstai 13. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituksii VOL 2.

Telppaleiskius flendit!

Son Kinkku taas ku tääl sklivailee. Hiffaatteks et meikä o saanu lisä kiljaimii.
Alvaattekos miks?
No tiätty siks ku meikän ja systelien silmät o auennu. Öögat isoina kattellaan maailmaa ja ihmetellää, et mitä hittiä! Mollaan tääl ja maailma on suuli ja avala. Tai no ainskii toi pentulaatikko elis skidilodju, mis me pyölitää ja hyölitää mein mamman kans.

Mun pitäs antaa tost mammast vähä palautetta. Siis son ihan bueno mutsi, mutmut...
Tiiäätteks ku mollaan tämmösii skidivinkuloit ja viä pitäs toi hykieniaosasto ton äipän hoitaa...silleesti niinko ykköset ja kakkoset jii-än-ee....
N O H! Mamma o iha supeli hoitaa meit sillee päiväl tai niinko 06-22. Mut auta almias, jos meill ois kakkishätä vaiks klo 23.40.
Ni tiiättekö: meiän mamma vaan vetelee hilsiä, kuolsaa ku höylyjylä ja kuola vaa valuu. Sit me kiljutaa siin ympälil ku kulkkua leikattas ku ei se kakkeli tuu ja mamma vaa nukkuu.
Sit meiän lakas ihmisäippäkasvis komentaa sitä Hemmii ja ehkäs ja meibii se sit nostaa sitä kuuppaansa sevvellan et putsaa ne kakkelit pois. Iha hilvee laiskamato o mein mamma.
Joskus mein kasvis hieloo itte keskel yötä meiän nahkamassukoita, et olis palempi olla.
Ei me ny olla viä mtn ilmoi olla tekemäs tost mein mammast, mut khyl se vois vähä leipastuu öiseen aikaan, ettei mentäs ihan tukkoo, sillee niinko tiäätteks.

Muuten ollaan iha hilvee tyytiksii tohon mammaan ja valsinki sen tissimaidon plaatuun. Ihan helmeettisen kelmaista ja maistuvaa on, mulle valsinkin maistuu usein ja sualaan tissistä taljoiltuna.

Joku ny hiukka vois kommentoida, etten ois ihan nii viltaviivanen ku systelit. Älkääs kuulkaas yhtään luvetko siellä!
Täällä pyölii joka soltin koilanpentuu: laihaa ja vinkuvaa ja hiljast ja pulleempaa. Heti jos tissillä vähän pitempään viihtyy ni ei taltte olla sanomassa.
Telve vaan ja tissille sanon mä
Telveisin Cinkku/ Kinccu/ Cinccu/ tö hääm
PS alvaatteks kuka mä oon tost kuvast?

torstai 6. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituktia

Heippa flendit!
Aatteelin eka et pität valmaa tanoo molo tai tau tai taukki, mutkun ei oo viel meikäl kaikkii kiljaimii, ni ehkä toi heippa o palat!

Nii, moon Kinkku, Hemppamamman tuulin ja vahvin ja ehkäpä ahnein tytteli. Vähä tamanlaine ku toi mamma ite aikanaan.
Mul o kakt ttyterii, mut vahvimman oikeudel meikä o ny klivaamat teille kuulumitia.

Nii, me födattii viikko tit, eli ollaan nyt teittemän päivää vanhoi, meikä ja mun kakt tyttelii,  ehkä ja meibii noon vaikt Vinku ja Vonku. Meikä o Kinkku, ette ikinä voi alvaa mikt...

Kelatkaa ny, mikä kauhee katatloofi tyntyä: Eka taa kölliä mamman matutta tiä lämpimättä kakt kuukautta kaiket lauhat.
Tit yhtäkkii pynketää tielt pihalle, plött vaa tinne johkii kylmille patjoille.
JA HEI, mamma läkt kalkuu ku tytteri tynty, miettikää mikä laptuuten tlauma, äippä hylkää...
No, ei te mitään hylänny, lupet heti hoitaa ja iha helmeettiten hyvin viel.

Mein mamma Hemmi o palat mamma, mitä voi pentukoilil ikuna olla: Te on koko ajan petemät peppui ja luokkimat meitä. Mamma o kävelevä maitobaali. Till o tiel magan alla temmone helkkulivittö. Joka töttelö o täynnä maitoo ja aina titä tulee vaik kui töttölöö vaihdat.

Meikä o iha heikkona mamman maitobaaliin, tiitä ehkä toi Kinkku- nimi, maittut valmaa tullekki.
Ttyttelit ei oo ihan nii ahneit ko meikä, ne muute vaa kilju kulkkutolvi tuolana, jot ei mamma heti tuu. Toinen o vittii vähän hönö, ko te lähtee aina väälään tuuntaan, ku mude tulee maitobaalin kant mettoille.

Meikä mielellään kiipeilee ttytteleitten päälle ja ettitkelee ten palhaan paikan. Ttyttelit o vaa kiltitti hiljaa ja makoilee vaa tiin meikän tyynynä. Kato pienenä ton opittava olemaan jo kingi, ja meikähä o!

Mein mummu, ton mamman äippä näki temmoten pätkän, mit me tittiteltii Hemmiä ja pidettii kauheet metakkaa. Mummukka katteli pää kallellaan meit ja kelat valmaan, et H UHUH...ei enää tommotii meikälle, juu ei!

Me ollaan nähty tät maailmat vat pentulaatikko ja mamma, paitti ei ollakkaan, ku ei meil oo viel eet timmät auki. Oottakaat vaa ku timmät aukee ja me lähetää juoktee! Tit o kuulkaat pilu ilti.
Ehkä mä tiihekt taan opittua vähä litää kiljaimia, ni o tit helpompi lukee meikän kiljoituktia.
Kuulemiin ja näkytään T Kinkku the Hempan tytäl






torstai 29. syyskuuta 2016

MIkkelinpäivää! t Helmiäippä

Tsaudikka vaa frendit!

Tänää o Mikkelinpäivä, meikälle ehkäs ja meibii tän dogilaiffin merkityksekkäin päivä sitte oman födlarin.
Meikäst o nimittäi tullu mutsi! Jumangeggana, et en ehkäs iha hiffaa vielkää...

N O H...sillee niinko eilen, ni alko olla vähä tukala fiilis. niinko olis pieru hukassa tai syöny liikaa maksista, siis maksalaatikkoo. Rusina toistaan haki ja joteski sillee vissii niinko maga ruplutti.
Vähä silleesti pirjotti, ettei voinu ees safkaa mtn ja yök.
No kelailin siin sit et jos vaik goisais vähä, ni sit vois jaksaa taas vetää vähä lördarii ja mitä näit ny o.
En ollu ees himas, vaa kasviksella. En khyl yhtää hiffaa et miks. No mut eniveis olin.

Pykesin sit niitte sänkyy, mut meikä dumpattii johki lodjuu goisaa, vähänkö otti pattii, mut kelasin et menköö ny sit.

Sit alko Mikkelinpäivän amuyöst olla melkosen tukala fiilis. Kelasin et tuleeks ny ripsa vai pitkä sylki tai ihan molemmat silleesti foorriil.
Vähänkö säikähdin, ku ei tullu kumpikaa.

Tiiätteks, meikäst pyllähti semmone kääryle. Vähänkö säikähdin ja lähin menee.
Et mitä hittiä meikäst purkautuu? Paketoitua papanaako???
Siihen jäi papana hetkeks ja meikä läks ko hauki rannasta. Tai no kultsu kaislikost,
Siin ko sit sitä papanaa sniffailin, ni ei jumangeggana, sielt purkautu semmone skidivinkula, joka kilju ku syätävä. Meikä siihen, et hei tyyppi relaa ny ja kävin pesee sen pehvaa.
Sit meikä kävi kyljelleen ja se vötkäle ryömi tisulle ja iski kii ku hanikka.
Just ku aattelin et no khyl tää täst, ni eikäkön alkanu taas rupluttaa ja sielt plörähti uus pakettipötkö.
Ihan ku joulu, muttei kummiskaa.
Viel tuli kolmaski postipaketti meikälle, ei palautusoikeutta eikä -osotetta, vaiks kui sniffailin ja ettiskelin.
Tyypit piti iha hermeettist mekkalaa ja hiljeni vaa ku meitsi pötkähti siihen völjyyn ja työns sordiinot suihin. Heti jos vähän asentoo paransin, ni pötkylät ryömi perään, mekkaloi hermeettisesti mennessään ja etti ne tötteröt iha ite.

Härtsyykkeli sentäs, meikälle alkaa hikkupiljaa valjeta totuus. Helmihemppahemuli, kauhukakara ja prinsessa in tö meiking on ite mude, mutsi, äippä, äityli, äitykkä, äitee ja mitä näit ny o.
29.9. o hiano päivä födaa. Jos meikän mimmit o vaiks joittenki suurmiesten tai naisten reinkrant...eiku rinkkarei...eiku rinakerna... no mitä näit ny o mut silleesti kummiski vaiks Kustaa Vaasa, kunkku, Emile Zola ja Cervantes, skrivaajat, Ilja Repin, taidemaalari tai Jerry Lee Lewis tö rokkenrollmään. Maind juu myös Amiraali Nelson o syntyny 29.9. Ja meikän frendit Maria ja Jenni.
Mitäköhä suurnaisii näist pikkukultsuneideist viel tulee?
Tippa linssissä Helmi


torstai 22. syyskuuta 2016

Voihan nenä!

Glaiduu syksyy vaan frendit!

Tänään me mimmit skrivataan meiän dogien ylivoimasest kyvystä elis talentista. Meillo nimittäis aivan ubersuperbueno hajuaisti tuos nenus, klyyvaris tai kirsus kuten sanotaan.

Me dokit tsennataan yli kakstuhatta erilaist haisuu. Ei soo sit mikää maailman seittemäs ihme ku ollaan lördarii kinuus kaapilla, ennesku se on ees esille otettu, vaiks keskel yötä ja puoliunesta.
Saatika noi erilaiset göntsäleet tuol pöpeliköis. Ihminen haistaa raadot ja kikkareet vast ku se stondaa niitte päällä. Siihen mennes meitsit o kerenny huitasta parhaat raatopalat ja kakkakikkarat huiviin ja pyöriskelty lopuissa.

Ei vaiskaa, voi tota meitsien kirsuu käyttää iha reenaamiseen tai duuneihi. Me sesset ollaan nii fiksui ja filmaattisii et ommeist hyätyyki, ettei vaa olla mtn kerjuuautomaattei pelkästää.

Niinku meikän tytär ja Hempan systeri Manta. Se on semmoi hypokoira. Ei se ketään hyptonisoi eikä mitää simmost et annakeksi, annakeksi...vaan sillo elintärkee duuni. Sen ihmisveikka on nuori jannu ja sillo diabetes. Sei ite aina hokaa, millo sen verensokerit laskee liian alas ja sit tulee tosi klesa ja kurja fiilis. Manta sniffaa sen verensokerin vaihtelut ja käy vaiks törkkii sitä kuonolla, et hei kaveri, mees mittaa arvot ja ota jotain syötävää ja anna mulleki. Manta vahtii ja sniffailee sitä sen kaiffarii myös goisatessa ja sillonki se ilmasee heti, jos pikkujannulla ei oo kaikki hyvin. Ollaa me melko ylpeit meiän syrrasta, ku son noi taitava ja sillon ihan hemotärkee duuni.

Sesset sniffailee kaikenlaisii hommajutskeleit kans esmes skoudejen ja tullijäbien appareina. Yks Massi o esmes fyffesesse tullissa. Se meinaa et se oikeesti sniffaa, jos jollai o liikaa kahisevaa fikas tai bägis tai muuten vaa jemma- nimises paikas. Oikeesti, kelatkaa ny, sesse ku sniffaa fyffet, iha riemukasta!
Kaikki ny hiffaa nää huumekoirat, ku osaa haistaa kaiken maailman jengin kuljettamat vaaralliset mömmöt ja
pökäleet. Ne tekee kans ihan superduunii meiän ihmistyyppien jeesinä. Ei ne skoudet ikinä löytäis niit kaikkii jemmoi ilman meit dogei, ettäs tiiätte.

Jos joskus käy semmonen suru et oma dogi tai katti tai vaiks kilppari ottaa ritolat, lähtee haneen tai muute vaa haihtuu, ni etsijäkoira tulee jeesaa. Sille pitää antaa sniffattavaks joku rakkaan pikkulemmikin lelu tai peti tai muu sellane ja sit se lähtee menee. Aikaa monta kertaa o etsijäkoira löytäny kadonneen lemmikin. On se hienoo, ja semmosetki ku on ollu pitkään hatkassa. Ettii jotkut koirat kaikenmaailman kadonneit ihmisiiki, nii elävii ku jo poisnukkuneita. Ruumiskoirat löytää myös hukkuneita, kelatkaa ny, semmosii ku on raukat ihan jääneet uppeluksiin sinne veden alle. On se ihme vehje, toi kirsu nimittäin.

Sit o dogei ku löytää skutast kaikenmaailman sienet ja ryffelit, eikä ees skruudaa niit ite vaa ilmasee tyypeille et hei tulkaas plokkaa nää kanttarellukat täält ja sassiin. Jos budjaat jossain vanhas rötiskös, ni pyydä homekoira paikalle, jos pelkäät et tuut klesaks siin vanhas talossa. Sit se koira sniffaa koko kämpän ja
ilmasee mis sitä kökköö oikeen on. Jos oot oikeesti tosi klesa ja epäillään et sullois vaiks joku syöpä, ni tiiätkö, on semmonenki koiruus ku haistaa jos teikäst otetus kudosnäyttees olis syöpää.

Te tyypit ette ees tiiä viel, mihin kaikkee meitsien hajuaistii voi käyttää, ku me sniffataan ja hiffataan nii paljon.
Onneks moni tyyppi osaa jo kouluttaa meitsei nii et meist koirist o viel enämpi hyötyy ku nyt.
Ja tärkeint tietty o, et me sniffataan se lördari tai herkkujuusto ihan heti ja paikalla. Eikä se oo ees mkn ihme.
Haistelemisiin Säde ja Hemppa


torstai 15. syyskuuta 2016

Pallomaga

Heippahdus ja tervehdys frendit!

Ny meikä o khyl hiukka hanikas mestas tän boltsimagan kans.

Nii, noh, tehän tsennaatte et meikä o raskaana, pullat uunissa ja sillai kai tai jotain semmosta kummiski,

No eniveis, noit beibei o tuloillaa, ku on oltu silleesti ja mitä sitä ny kieltää...

N O H, eniveis niinku ja sillee, oon paksuna ja se siitä.

Mut en voinu ikinä hiffaa, et millane boltsimaga meikälle voi kehittyy, oumaigaad sentäs ja sillee viel päälle kans.

Meitsi on aina ollu semmonen virtaviivane mimmi, hoikka, hyvä peba ja muuteski aikas nami.
Ei tod. mikään pläskimaga tai joku semmone.

Mut ei helvata, kelatkaa ny. Hyvä ko meikä soffalle pääsee enää goisaa tai äipän viereen sänkyyn, Puhumattakaa riehunnasta.

Ei käy, ei onnaa. KU ON TÄÄ MAGA!
Jumaleisson mä vaan sanon, mun luovuus on viety. Ja lapsuus, nuoruudesta puhumattakaan.

En riehu, en hillu, enkä leiki,
Ees äipän kaa.

Goisaan enimmäksee ja safkaan. Skruudaan aina ku on tsäännssi. Myös ku ei ois.

Et sitä vaa venates, et nää skidit purkautuis meikäst, et voisin taas khyl kirmaa pitki pellonlaitaa ja kierii skeidas.

Sitä ootelles ja huoh Helmi


torstai 1. syyskuuta 2016

Pullat uunissa

Häfördiskäfördi vaa!

Hei oikeestti frendit, ny on tapahtunu nii hiiveesti judeemeit ettette evö voi hiffaa.
Meikän mutsiki o iha et wot häpend ja silleesti.

N O H: ensteks meitsi pääs Tampesteriin ja yäks hotlaan, sillee foorriil. Ja kasviksen kans viä.
Iha skidi sivujuonne oli, meitsil oli toi juoksu, elis pualukkapäivät tai moonikset tai menkat tai wotjuuhävnau ja mitäny näit o.

Ei siin mtn, ku oli melkone yldepylde, ku pääsinki boifrendin kans moikkailee, heiiiii juoksuis viä.
Tää o kuulkaas koko fämilin bloki, ni ei siit sit sen enempää.

MUTMUT, arvaatteks: meikä o raskaana, pullat o uunissa, tiinu täynnä ja tiine ja joteski sillai kai.
Et kiitti vaa.
Hetken hurmio ja sit moon tämmöi hermeettinen sotanorsu, pullamaha ja läskipossu. Maga senkus leviii ja safkaa tekee mieli aamuin, illoin ja öin.
Ja meitsi vaa goisais, iha koko ajan ja forevö.

Herään vaan ku joku dallaa jääkaapille hakee ehkä ja meibii pikkasen lördarii, hanhenmaksapalleroi tai ihan mitä vaa, vaiks sahajauhoi. Meitsi khyl skruudaa.

Noh, on täs pualensa. Sanotaa, et raskautetut sädehtii joteski tai jtnjtn.

Meikämanne kävi näytelmis iha sillo alkutaipaleel ja enny ollu mkn sertitaimikänyo, mut olin hiano ja nätti ja sijotusta ja erii ja semmosii kummiski.
Sit kävin jossai böndel rallitokoilee mun frendin Paulan kaa ja joku RTK1 ja joku midalliki tuli.
Olin kuulemma kiltimpi ku evöikuna. Ja tottelin.

Ja N Y, meikä on äippälomalainen. Ei minkäänsortin riahuntaa tai hillumista enään.Ei reenii eikä näytelmii. Noh, ei meitsi ees jaksa. Äipän kainalos o kliffa hengaa ja venaa pikkasia.
Ja tiätteks. Meikän mudest tulee M U M M U....iso H I H ja tupla H I H
t Hemppa hemuli the tuleva mami ehkä ja meibii

maanantai 8. elokuuta 2016

Koirien olumppialaiset

Jo muinaiset kreikkalaiset.....

Eikäkö, ootteks hiffannu et taas pyörii jtn outoi ihmisten urheilujudeemeit siin kummallises boksik olkkaris.
Mein ispäihminen istuu kaik liikenevät minuntit ja tsiigaa urkkaa joka lähtöön.
On pinkiponkipeliä, kaulailuu valkosis mekois, koirapainii ihmiste kesken ja pallonhakua. Ekaks se pitää tiätty viskaa menee, et muut voi noutaa. Et ei sillee ku meillä.

Mein äippä huokailee et ei taas tota urkkaa, justha oli ne potkupallokisat ja yleisurkkamestiksetki...eieieieieieieieeeeeee....
Sit se menee yläkertaa kattelee ispän mielest jtn maailman tylsint ja kuivint prittihuumorii evö tai jotai herkulepoirottii, emmätajuu.

N O H, me saatii mamman kans superidee et mites ois koissujen ikiomat olumppiaadit elis ölymmpiäläiset tai jopa olumpialaiset, kutes raksuu lasta nii monin nimin kutsutaan.

Ekaks olis tietty toi noutopatukan kanto ja kuljetus ympäri maitte ja mantuje. Sois sillee ku koissujen oma olumppiasoihtu, mut semmoi dami. Ei siis mikään urpo, vaa se patukka tietty.
Sit se kannettais johki näytille ja siel se sais pönöttöö koko kisat, ellei joku sitä pöllis enne, nii.

Sit olis noit kaikkii lajei.

Tietty koirapaini: kaikki muuvsit sallittui ja lopuks kilpailijat tekis junan, sillee khyl te tiiätte. Veturi ei voita.

Sit olis pallonhaku: kert mei voida viskoo boltsei kovinkaa pitkälle ni voitas hakee niit, ihan erkkinä. Kuka saa enimmät suuhu kerralla, o voittaja.

Kerjäys: kaikkein luppasimmuisimmat tietty voittais, vaiks olis kui jyrkät styrankit dumareina. Myös pitkäl kuolajojol saa loistopojoi. Tassal kuopiminen katotaan ekstrataidoks.

Uinti: eri roduil tietty omat sarjat, ku ei ois muute reiluu et nöffit ja noutajat vetelis samois puuleis ku ranskikset ja mopsit tai joku kiinanpalatsisesse.

Sessegolf: ny ku toi kolffi o päässy takas olumppialajiks, ni meille kans. Mut mei lyyä boltsii vaa haetaan namiskuukkeleit niist holeist. Se kon ehtii maiskutella saa palkinnon, ehä myös ripsan.

Pituuskaivuu: sopii kaikil koost, värist ja rodust riippumatta. Helppo toteuttaa pituushyppypaikan hiekkaosiolla. Pitää olla tarkkana, ettei pienimmät koissulit katoo. Dumareil suojaklasit.

Makoilu: ihan parasta plaatua koissuille. Sinne vaa ölymppiäkentsulle jengi potslojoks ja goisaa. Se kon goisaa pisimpää, voittaa. Pitää varata rekallinen lördaripötköi, ku kaikki voittaa.

Täs ny aluks muutama uus laji meijän ihkaomii urkkajutskiin, keksikää te himas lisää.
Olumppialaisterkuin Hemppa ja Säde


torstai 21. heinäkuuta 2016

Pokemonei sun muita kummallisuuksii

Tsärdän härdän!

Ny o meikis ihan kuumissaan. Ei ny siks et olis ollu mitenkää himmeen hottis kesis, vodaa o stikannu ihan kiitettävästi, sillee ku ois Esteril jotai virtsisvaivoja....

Eikäkö, asiaan...Nii-i, piti kelaamani tota uutta villitystä, tota Pokemonnii tai jotai semmoihärpäkettä.
Ykski aamu, ku ei ollu viel ees vasaani rääkkässy ni oltiin äipän kaa aamukusanderilla siinä. Yleensä saadaan dallaa ihan rauhas pitki skuttaa, ei näy ku kapinen supi ja pauttiarallaa kolmettoista rusakkoo.

Mut nyt, äippä oli jo iha hermeettinen palkokasvi kirsussa, ku puskat vaa heiluu ja meitsill alkaa niskakarvat kohota iha shakaaliks. Se luuli et siello puskas joku eräjorma tai metsiemme ikioma vemputtaja, tuo  kikkailevan kikkelijatsin esittäjä. Äippä kaivo jo kännyy esiin et ottaa siit pöksypistoolin pyörittäjäst kuvan polliisille ja pikasee. No, eiköhän sielt puskast loikkaa parit pikkujäbät, semmoset kon pitäs olla goisaamas viel meiä kusandeeroshetkillä. Niillo kännyt tanassa ja ne huutaa ja riamuitsee...

T O N  K O I R A N  P Ä Ä L L Ä  O N  Y K S, hei ny nappaa se äkkii...!!!!!!!!
Äippis siihen ihan hädässä, et mikä, punkkiko vai joku muu öttiäinen.....
Sit ne jäbät huitoo hetken niine kännyköineen ja painelee menee...

Hiljaisuus laskeutuu skuttan keskelle ja äippä siin sit iha yrpona kaivelee meitsien turkkei, et mikäköhä siel ny sit o.
Ei jumageggana meiän äippä o jostai historian takahikiältä, sielt kivikauden alusta, mis tyypit mätti toisiaan klapeil otsalohkoon. Ne jäppiset pelas sitä pokemonnii, etti niit häröi sielt skuttast, eiks äippä tsiigaa ikin telsuu, ku joka tuutti sitä huutaa. Antakaa meitsien kaikki äipän urpoilut kestää!

No äippä sit kuukkeloi jotai nettii tai semmost ja sit se griinas iha himmeesti. Vihdoin ja viimeisenä hetkenä seki jotai hiffaa. Sit se sano et no höh...ei kait meiän huushollissa mtn pokemonnia tarvita, ku mul o teiät karvanaamat. Joka päivä kävellään reippaat lenkit eikä siihe mitään pokemonnijahteja tarvita.
Arvaas vaa naurattiko sitä, ko samana iltana ispäkäs lähti messii dallaa ja koko matkan meinas sotkeentuu meitsien hihnoihi ja omiin klabbeihinsa, ko ettiskeli niit monnei. Ei muuten löytyny, yhtäkää.
Voi yhren kerran...sanos Säde ja Hemppa


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Rekku Reinon päivää!

Terpat vaa teilleki!

Tänään o koiramaisen runoilijamme Rekku Reinon päivä, myäski kesikse ja runon päivä.

O tsimmattu ja höntsätty pitki skuttaa
ja riemu o revenny ko kesis o gimis.
Fogelit sjungaa ja skutsit gungaa.
Siit ilost teille kesäruno Rekku Reinon tapaan.
Ollos hyvät t Säde ja Hemuli

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.



perjantai 24. kesäkuuta 2016

Säteen ja Hempan juhannusloitsut

Terrrrvvee kaveriiit!

Suomes koittaa koht suuri juhla, aivan yötön yö ja mittumaari elis toi juhannus tai Jussi vaan.
Lumivyöryn tavoin kaikki kynnelle kykenevät kyöräävät ihtensä ja rillinsä ja skärbänsä kohti punaista stuugaa ja pottumaata, skönee ja suulista. Eli möksälle siis.
Sit jengi tsittaa bilikoissaan hanurit hiessä sesenkyetseittemän minaa, ku ne venaa et pääsis Kantsust Hämeenlinnan väylälle, kert kaikki menee landelle. Ja päreet palaa. Ja odotukset o kovat.
Möksäl brennaa kato aina suulis, bastu o kondiksessa ja fisustaaki voi.

Ehei, voidaan kertoo: suulist ei näy, vodaa stikkaa ku vepeilijän venosessa ja hyttysii ja muit ötiäisii o enempi ku kakkubiittei kultsuille. Fisut o häippässy ja voda o nii galsaa et ei ees tee mieli griinaa.
Spiidaaminenkaa ei oo kaukana.

Mut hei, älkää vetäkö palkokasvii kirsuun, olkaa glaidui niinku me Stadin kultsut. Jääkää tänne! Stadis o aina hyvä meininki ja Jussina ei oo väkee senkää vertaa, tsimmaa mahtuu buenosti ja dallailla saa ihan ilman häröö. Takapihal o rilli ja äippä o tyytis ku o sisäveski ja lämmin suihku.
Voi irtoo hyvät rillikyrsät ja lördarii päälle.

Lähipellolle voi mennä iha piispolitiikalla hyörimää ja pyörimää, sieltäki saa kivat vauhtiraidat ja kakkishajut turkkiin sekä punkeroiset kaupan päälle, Ei tarvi tsörailla viittäsataa kilsaa niiden peräs pöndelle, kato! Ja tsimmaa pääsee, ei oo ryysistä rantsuissa. Sama hottipotti khyl vaanii täälkii, et kandee ottaa iisisti ja kuivaa välillä. Heinii voi vähän skruudailla, ko ei niit saa kummiskaa roudaa himaa tyynyn alle. Mut varokaa heinäkakkaa, son kurja kaveri, ku äippä kiskoo niit kakkishelmipalleroit sielt takapäästä. Ei khyl diggailla.

Mut hei frendit, olittepa missä hyvänsä ni me glaidut mimmit halutaan toivottaa teille superjussia ja mieletönt kesistä!


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Potkupalloa ja laitureita

Tsaukkis taas!

Ny o menos jotku potkupallomestaruudet, ispä niit kattelee, iha koko aja ja hela daagenin tsiigais, jos olis lomalla. Pahasti häirii duunit kisakatsomon perustamista kyllä.

Meitsi ei oikee oo hiffannu, et mist tos potkupallos on sillee niinku tietsä kyssäri. Joo-o, jäbät kiitää pitkin nurtsii ees taas, ees taas. Pallo tulee, ja pallo menee. Ja pallo tulee, ja menee... Sit meikä jo otti pikku tirsanat, ko iha EPEK. Ei kato pydee eikä kykene. Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tylsäääääääääääääääääää!

Ihmisäippäki yritti tsiigaa noit potkupallojutskii, mut ei se niist mitää hiffannu. Se kelas, et jos se tekis vaiks noist futareista jonku semmose bestof-listan, mut sit ispä hermostu, ku se vaan vertaili niitte haubereit, beremeit ja tukkastylei.

Si o jotai iha himmeit sanoi, jotka ei niinku miteskää kuulu tommoselle nurtsikalle.
Ai, no mitkä sit häh, sano jo ihmisispä sillee vähän sarkast...eiku...sarmantist...no sillee himmeen griinaamalla ja vähän ketuttaen.

NOH, esmes:

Laituri
Minä vaan kysyn, että mihin sitä laituria siellä nurtsilla tarvitaan. JA onko se kiinteä vai ponttoonilaituri, iso, pieni, kestopuinen vai maalattu. Venesellainen vai matto? Vai tanssimiseen tarkoitettu?
Ja kun se laituri menee vaihtoon, ni siellä kentällläkö se uus tehdään? Ja pyörätkö siihen alle asennetaan, ku eihän se siellä futiskentällä kellu! NIH!
Ni et ei käryäkään. Meil o möksällä laituri, jost o kiva loikkaa jorpakkoon boltsin perässä. Niitä mihkää fudikseen tarvita. Ja piste.

Toppari
Ni, äippä sano et se o semmonen pupi tääl melkee stadis, tos jossai Vantaalla. Et ei semmostakaa voi olla keskel fudiskenttää. Tai vois khyl äipän mielest olla, tulis miälenkiintonen potkupalloilta ku olis kaikki pelaajat iha käkenä siel. Emmä taaskaa hiffaa, mikä pupi ja käki. Sehä o semmoi ku sanoo metäs kukkuu...

Paitsio
Aina noi selostajat huutaa et eiiiiiiii taas paitsio. Ja sit peli menee kesken ja ei pallo tuu, ei mee...Joku pelaaja on jossai feelus mestas tai jotain liian ylhäällä. Ei olla äipän kans kertaakaa nähty, et ois kukaa kiivenny maalin päälle, ei varppina. Paitsi jos niill o joku flaidis tai semmoi...sit ne tyyppikset kiipeilee toistensa päällä.

Laituripeli
Semmonenki o siel potkupallopelis nähty. Onkoha se laituri sit kammettu sinne kentälle ja siä sit osa futaajist pelaa jotai pikkupelii. Vai onks se väliajalle varattu joku mesta, mis voi skidit mennä vaiks fuutbägeil pelailee. Me äipän kans möksäl aletaa joskus semmost laituripelii, et toinen hyppää jordaniin sielt päästä ja hakee boltsin ja meitsi sit venaa ku barrakuuda rannas sitä boltsii. Sit mä pöllin sen mudelta, hyppään laiturilta sinne jorpakkoon ja mude venaa siin rantsussa. Tätä me voidaan pelaa iha maailman tappiin asti, kunnes ihmisäippis häätää meiät kuivaa.

Vetskari (täst en oo iha varppi)
Mut aina ne selostajat huutelee et o heikko vetskari ja ei ulotu mihkää. Onkoha ne futarit sit lihonnu nii, et vetskarit vaa pöksyis pullottaa ja hajoilee ku onnii heikkoi. Kandeis khyl sit mielummi vaihtaa nepparit, niiku mude ja meikän saderotseis, ei hajoile vetskarit ei vaik olis kui vauhtii ja vaarallisii tilanteit.

Ny ei meikä pykene enämpää kuuntelee ja tsiigaa tätäkään matsii, ku tää on nii kualettavan unettavaa, toimii paremmin ko papan pinkiponkirentoux-musat sesseille.
Unta palloon ja son moro tee Hemppa ja Säde




torstai 2. kesäkuuta 2016

Mikä PEVISA?

Haudikatsauhau!

Tutkiva shuurnalistinne Hemppa o taas asian ytimes. Täl kertaa reposteltavana o
 J A L O S T U K S E N  T A V O I T E O H J E L M A
Huhhuh, et oli vaikee sana, Mitä hittiä? Kysyy Helmi ja vastaa...
Tähän tarviittii jo jtn muutaki jeesii ku doglausta haunetissä, mut mistäpähän ei meiän häntää heilauttava dogportterimme selvää ottais...niimpä ja siispä täsä olis:

Mitä hittiä o PEVISA?
Se on niinko semmoi perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Vähä ko meitsi vastustaa välil reenaamist ja komentoo, ni sillai kai. Suomen kennelliitto tsiigaa ja vahtii et jengi tekis niinku sanotaa, ettei tulis klesoi sessei tähän Suomen maahan enempää ku o tarvis, eli ei yhtää.
Sil PEVISAl tsiigataa et tulis vaa buenoi pikkusessei, ja sit ne vois rekkaa sinne kennelliittoon megee. Mut siihe vaaditaa et mudel ja faijal o tsekattu öögat ja lonkat ja kyynärät ja et ne o kaikin puoli hyvii tyyppei muuteski, ihan niinku vanhempien kuuluu olla.

Meikäki o käyny niis kuvauksis, niiku mude ja moni meitsin frendi myös, systereist ja broideist puhumattakaa.
Ei tarvii himmeesti skagaa, ku sinne menee. Iha lepo vaa ja rento meininki. Ja varppina tuleeki, ku tujautetaan semmone piikki hanuriin. Iha kättelyssä, moro ja tsädääm!

Sit vuorollaan joka iikka nostetaan semmosel pöydälle ja X-manin röngten-katseella otetaa foto tyyppien luista. Niist sit tsiigaillaa et onks porukoitten lonkat priimat ja kyynärät buenot. Ja öögat peilataa kans, ettei oo mtn feeluu niiskää.

No miks sit pitäs mukamas normisesse viiä sinne kuvattavaks kert maksaa ja on kallistaki?
N O H, tietty siks et nähään et tyyppendaalit o terveit sessei ja tärkee info sille kasvikselle elis kasvattajalle, et tulee terveit kultsikoita maailmalle. Ja omistajalle tiätty.
Ja jos joskus haluis et esmes meitsi Hemppa, tekis skidivinkuloit, ni pitää olla infoo, et millaset lonkat ja kynärät meitsil o ja tietty terveet simmukat. Jos ne skidit haluu kans rekkaa, niinku sillee tiätsä...ni sulho pitää olla kans kuvattu ja tietty terve koissukka, ei se rekkaus muute onnaa.

Se on se rekkaaminen semmonehommajutska et se pitää olla jos haluu käydä virallisis näytelmis tai koiraskabois meges. Sit kans kaikki tulokset näkyy siel kennelliitossa semmoses jalostustietojärjestelmäs. Sielt voi käydä tsiigaa kaik kisatulokset ja terveystiedot, myös meikältä, siistii hei! Mut ei se riitä et sinne skrivaa vaa et Hemppa, pitää sevverra serlokki holmune olla et tietää meikän kennelnimen. Semmone o yleensä kaikil rotusesseil, jotka rekataan.

Sit ku alkaa reenailee kaiken maailman kultsu- ja sessehommeleit, ni o hermeettisen tärkeet tietää, millanen koissukka o käsis. Et ei kandee lähtee bodarihommiin iha skidinä eikä hyppyloikkimaan mtn esteit, ku se luusto kehittyy. Ja jos kävis nii, et ne lonkat ja kyynärät ei oliskaa iha buenot, ni ei hätiä! Sit pitää vaa pitää koissuli kuosis ja hyväs reenis, ettei vanhempana tulis klesaks. Siin jeesaa parhaiten toi elukkalekuri ja antaa joka sesselle parhaat neuvot.

Mistä sen sit tietää, et onks oman murusen lonkat ja kyynärät buenot vai ei? No sitku ne kuvat o otettu ni se eläinlääkäri kertoo ja neuvoo khyl ekaks, et millaset kuvat lähtee viel sinne kennelliittoon, siel ne syynataa tarkkaa ja sit tulee sinne teitsin omaan tietolaariin ne tulokset.
Niisson sit kirjaint ja härpäkettä peräjälkeen nii paljo et ei meinaa hiffaa...

Ei hätää, Hemppa kertoo selkeellä stadin slangilla, mitä ne kiemurat meinaa.

Lonkat A/A o mucho buenot elis loistavat lonkkanivelet
Lonkat B/B o myöski terveet ja buenot
Sit C/C on sillee et ei iha buenot enää
D/D ei oo enää ees buenot
E/E o ihan klesat

Sama o nois kyynäris
0/0 buenot kyynärnivelet
1/1 lievästi klesat
2/2 kohtalaisen klesat
3/3 superklesat
Simmukat o iisit, niis vaa lukee et terveet silmät, jos näi o.
Mut edelleen, suasittelen aina kysyy ammattilaiselta, jos jää jtn epäselvää. 
Ja muuteski, ku puhutaa sesseterveydest, ni kandee kysyy niilt ekana.

Mä Hemu oon vaa tämmöne kultsikoitten äänitorvi, äipän mielest välil muutenki iha torvi, en hiffaa...
Pitäkää hännät pydessä ja kirsut korkeella!
Terkuin Helmi Hemuli ja Säde







keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kuumat paikat

Heippahdus ja tervehdys taasen!

Must Hempast alkaa tulla tämmöne koiramaailma äänitorvi elikkäs hermeettinen möykkääjä.
J A  S Y Y S T Ä!!!!!!!!!!

Nyt o aihe toudella vakavanpuoleine, elis tää ihana kesis, koissulit ja bilikat!

Älkääs ny jumaleissonit jättäkö meit sessei sinne kuumiin bilikoihin paahtumaan, sanon minä.
Hot dog elis hodari elikkäs kuumakoira on ihan makoisaa, mut ei sillleesti et mollaan siel takapaksis henkihieveris ja kuolema kielis, ku tyypit vaa kävi kaupas, ja iha viis minaa.

Jumangeggana sanon mä ja purasen armotta hanuriin jokasta, joka nii tekee ja kiinni saan!

Olkaas porukat hereillä ja silmät mulkovina muulloinki ko mä Hemppis alan möykkää näytelmis.
Jos näätte jossai himojättisparkkiksella hikikuumana kesispäivänä, et joku dogi siel läähättää ja ahistelee takapaksis, ni älkääs yhtää epäröikö.
Jos se koissuli siel haukkuu ja henkittelee heikosti, ni eikäkö ikkuna rämäleiks ja koissukka viileeseen ja vettä ja viileit pyyhkeit ympärille. Ei saa kaadella jääpalakylmää vettä päälle, ettei mee ihan sydeemit sekasin.

JA sit sille koissulin omistajalle luut kurkkuun ja hirvee huuto ja komento, et sit koissulii ei sinne bilikaa jätetä paistumaa, eis soo mikää hodari kummiskaa, perskales, sanon mä!

No joku sanoo, et ei saa ylireakoida ja lyödä säpäleiks jonku hianon merseedeksen klasia.
J A  P A H, sanoo meitsi. Khyl saa, jossei hiffaa tommost judeemii, et koissuli voi delaa sinne biilibastuun.

No, jos oot superkliffa tyyppis, ni varppisti eka tsiigailet ympäriinsä ja alat venailla, jos sen koissulin tyypit jo tulis, ja sit vast vetäisit niit siin kuonoo, kuha oisit eka antanu sille dokille vodaa ja saanu sen vege sielt bastusta.

Tai sit voisit mennä sinne kitimarkettii ja huutelisit ja pyytäisit niit kauppajeppei kuuluttaa et:
" Hei, sinä urpo, joka omistat bilikan XXX-123. Jos et nyt hetipaikalla ja justiinsa ala mennä pelastamaan koissuas, ni saat ikuisen porttarin tähän mestaan ja pomo vetää sua tunnin turpaan tuol roskiksilla! Me seurataa sua ja tsiigataa et varppisti hoidat homman, tai me hoidellaan sut!"
Tai jtn semmosta...ihan kevyttä tai sillee...

Nii et jos seuraaval kitimarketti tai rismakeikal tai mis ny ikin käytki plokkaa meille hyllyst lördarii, ni kelaa tää. Me voidaan hyvin jäädä himaan goisaa ja venaa sit maggaraa. Mei oikeesti kualla justiinsa, jos meette kauppaan. Me voidaa vähä vinetä, mut jäädää silti iha relana himaa.
Jos me halutaa bastuu, me tullaa tsittaa lauteille viekkuu. Bastust pääsee aina veke, bilikast ei.
Totelkaa ja heti! T Hemu






torstai 19. toukokuuta 2016

Rotusortoa ja syrjintää

Tsaukkis vaa frendit!

Soon taas meikä Hemppis ku tääl skrivailee.
Meikää on alkanu sillee skidisti potuttaa, hatuttaa, ottaa pattiin tai menny melkee palkokasvi kirsuu, ko jengi käy vinee iha ihme jutuist ja sillee syrjii ja sortaa.

Esmes meit koirii elis sessei eli ihmise parhait frendei sorretaa ja syrjitää ihan hermeettisesti ja melkees koko ajan.
Aina urputetaan göntsistä ja kusandereista. No höh, mihkä meiä sit pitäs paskoo? Fikkaa vai?
Khyl meiän vastuulliset omistajat jaagaa joka kikkaran niihin kakkispussukoihi.
Oot urpo, josset kerää sesses göntsiä, sanon mä!

Sit jotku iha himmeet sekoboltsit viskelee kaiken maailman lihaspulleroit nastoill maustettuna ja rotanmyrkyl höystettynä, et me delattais. Mun tekis jo mieli spiidaa, ku jengi on nii sekoboltsei ja monta koissuu on kärsiny ja delannukki pitkin Suomen maata. Jotai järkee ny tähä touhuu, hei!

Sit ku me glaidusti hännät heiluen sännätään koissupuistoo kohden, ni siel on sit joku kukkahattutätsä portil vastas naama väärällään. Voitteko olla mitenkään tulematta tänne, kun minun pikku sessukalla on ahdistusoireyhtymä? Koiranne on aivan liian suuri, eikä täällä ole pikkukoirille omaa puolta...
Ja voihan jumangeggana sentäs, ku meikäl palaa siin kohtaa käpy. Meikä o melko äänekäs koissuli, ni alan vetää semmost sooloo siin portilla, et se kukkis lähtee menee sen koissunsa kans. Se, mikä on meikäst surkeeta, on et se pikkusesse heilutti koko aja häntää ja olis ollu kliffa leikkii sen kaa. Sil ihmistyypil ei vissii ollu kaikki puruluut purkissa tai jtn...emmä hiffaa....

Noh, viel täst äänekkyydest. Meikä on siis todella mekkaloiva tyyppi. Rotusortoo on se, et kultsun ei mukamattes kuulu olleskaa metelöidä. Pitäs vaa olla sillee palvova katse ja äänetön yhtiökumppani ja kiltti ja pöydän alla.
Sori, mut meikä ei oo. JA siitäkös meikää sorretaan. Näkisitte ne silmämunanmulkautukset, ku meikä mölisee. Mä möykkään ku on tylsää, tai ku oon innoissaan tai välil iha hengityksen tahdis. Sit mua katotaan murhaveitsisilmillä ja kohotellaa kulmia ja tuhistellaa.
Yhelle mun frendille oli samast syyst käyty  K O I R A näyttelys sanoo, et voisitteko poistuu...AI  siks, ku koira haukkuu ja viel koiranäyttelyssä!!!!! Joo ja se mun frendiki on kultsu...
Meikän ihmismummu sano, et oon huonosti kasvatettu...Kuules mummu! Iha samal taval kasvatettu ku maailman kiltein Säde-äippä ja viel tiukemmin, mut siks ku mä juttelen, ni oon kuulemma ihan tuhma...
Mä jo aloin kelaa, et mummu ei diggaile meikäst, tuli iha surumieli ja lerppakorva.

Nii, et kelatkaa teki aina mitä sanotte ja teette kaikille rakkaille, nii ihmisille ku elukoille. Ketää ei sais syrjii rodun tai värin tai kielen tai äänen perusteella. Tai siks, ettei osaa käyttää veskii...

Tervikset tee Hemuli


perjantai 13. toukokuuta 2016

Surua ilmassa

Mein äippä o ihan hiljaa. Se ei hymyile yhtää, eikä ees heiluta ihmishäntää. Sillo iha surumieli. Mei olla nähty mein ihmisukkia aikoihi. Äippä sano et se o klesa, sillee tooosi isosti. Sit yks päivä äippä läks koko päiväks ja tuli takas iha punasilmänä. Me sitä mamman kans yritettii pussailla, mut se oli vaa iha daun. Anto sentäs lördarii. Lenkilläki saattaa iha tost noi vaa käydä spiidailee. Sit mollaa iha hädäs et mitä me ny tehtii, ei ees kaadettu sua. Voi mein äippää.
Sen iskä o menny ny hoitaa niit Säteen pentusii. Ne on jo nii isoi et tarviivat taivaassa ukin opetuksia.

Minä odotan,
että tuuli tyyntyisi.
Tyynessä illassa
minä yksinäni pihapenkillä sitten itkisin.
Minun isäni on mennyt pois,
jättänyt maallisen majansa
No. Rikkihän se oli
Ja huono.

Minä odotan
että olisin ihan yksin.
Sitten voisin surra.

Minä niin kaipaan ja ikävöin.
Minun isäni.
Ystävä
Ajatustenvaihtaja
Sieluni tuntija.

Tänään kävelin pellon laitaa
ja itkin.
Kauniissa kesäpäivässä
minä niin kaipasin ja ikävöin.
Kuljethan vierelläni?

Rakkaudella isää ja ukkia muistaen tyttäresi ja hänen uskolliset ystävät

































keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Kyllä nyt ketuttaa

Terdenlerden ihan vaa taas!
Meitsi pääs vihdoin himaan sielt kasvikselta ja äippä soitteli yht biisii. Siit tuli niinko korvamato ja täs muodos se pääty meikän plautaselle. Nauttikaa, ehkä ja meibii T Säde

Kettu

Päättynyt äitiyteni
ja mennyt on vauvamatka

Pentu viety on pois
ikävä olla vois
jos imetystä en jatka.

Kotiin taas päässyt oon
ja seuranani on Helmi
Kukaan ymmärrä ei, mikä tyyppi on hei
ja oikeasti ihan  kelmi.

Kettu
että voikin ihan oikein ketuttaa
Tissit latuskat on
mieli myös levoton
kukaan ymmärtää ei saa.
Kettu, sanon minä vielä kerran hännän pää.
Helmi köyriä saa,
mua myös kiinnostaa
sohvatyynyn kulma tää.

Liiku en, koska lenkilleni
parkkerattu on sesse.
Se lenkkiä syö, mikään kiinnosta ei
hihnan päässä on Jesse.

Kettu
että joskus ihan voikin ketuttaa.
Sesse lenkkiä syö,
mulla kurtistuu vyö
ei vois vähempää kiinnostaa.
Kettu, sanon minä vielä kerran hännän pää
jospa palasen sais
se mua niin innostais
mä en kohta tänne jää.

Kuitenkin,
olen täällä onnellinenkin varmaan
vaikken paahtista saa
enkä sisukkakaan
päivän voitan mä harmaan.
Vilinkin joskus nähdä mä saan
jos hyvin käy kerran.
Ei se tissiä saa, eikä kuurmotakaan
voi käydä ketuttaa herraa...

Kettu
että joskus ihan voikin ketuttaa
hyvin asiat on
olen niin sanaton
kun himaan jäädä saan.
Kettu, sanon minä vielä kerran hännän pää
kukaan tarjoile ei
Helmi kinkutkin vei.
Ja on usein kökkö sää.
Kettu.

PS kiitos inspiraatiosta Antti Holma








torstai 28. huhtikuuta 2016

Hemppa ja kyytiköyrijä

Tsädääm!

Son meikkiskeikkis taasen täällä!

Pikkubroidi o viime aikoin valloittanu meikän ja mutsin blogin, oumaigaad, mut nymmä vedän semmoset stoorit et nouveihousei!

Viime vkloppuna ihmisäippä yllätti. Pääsin sillee iha autofnouveer kasvikselle. Ette arvaa.
Meikän mude oliki siellä!
Meitsi o tääl yyhytelly kadonneen mamman perään koht kaheksa viikkoo, ja jumangegga, siellä se veti nokosii kasviksen sohvalla.
N O H, eihä meikä kerenny sanoo ku M O O O O , ni olin jo kylppäris suihkus. Sit vöönattii ja puunatttii ja leikeltii nii maan perusteellisesti, ettei moro kerenny sanoo kelleen.

Ja taas lähettii, aamulla ennen sianpieremää bilikal föraa johkii ihan landepöndelle, joku Ruovesi tai jotai sinnepäin. Kyydis oli meikä Hemppa, äippä, Niklas, Satu ja broidini Taavi.

Joka o iha hirvee kyntteri kyytiköyrijä.

Äippä istu keskel takana, meikä vieres ja Taavi toisel puolel.
Ni eikö se öljylanne ala sielt kiipee äipän yli meikää köyrii.
M Ä  O O N   S E N  S Y S T E R I, fooorhevensseiks....ei mtn häpyä,,,

Ja koko sen jumaleissonin matkan ajan se Taavi tapperoinen vuorollaan pussaili  Y Ä K, ja yritti halailla meitsii. Kerran yritin reijittää sen korvat, mut äippä ehti väliin.

Sit ku päästii perille, ni äippä oli ihan kuorruttunu kultsukarvoilla, oikee heeroftedok-asuste silloli. Suussaki oli karvoi.

Noh, näyttikset meni iha mainiosti. Mitä ny iha pikkasen älämölösin siel kehän laidalla ja sain murhaavia katseita.
Taavi karkas. Kerran. Vans, ounli vans.

Pidettii noi niinku pauttiarallaa kasviksen lippuu korkeella, kuten aina.
Minellin roks ja sillai kai.

Kotimatkalla Taavi jakso enää lipsuttaa meikälle pusun. Kerran.
En sit enää uhkaillu sen korvii reijittää. Ihan heti.

Matkailu avartaa ja sillai.

Terse tee Hemppa




perjantai 15. huhtikuuta 2016

Vili tö pusukaveli

Molo flendit!

Meikäl o ny paljo asioita!

Moon koht viis viikkoo ja äksönii alkaa olla ihan helmeettisesti!

Meikä o oppinu pussailee likkoja, meiän kasviksen luona budjaa semmonen Usva, sitä mä pussailen paljo.
Sit mä mielelään pussaan kaikkien tyyppien valpaita, ku ne dallaa siin meikän kilsun eessä.
Vähä jos käyttää naskaleit kavelina, ni heti ollaa kaljumassa, et A U U U U!!!!!!

Mähä vaa pussaili, iha vähä, sillee skidisti niinko...

Mammaa mä kans pussailen, etenki niist tisuleista. Niit ei passaa puleksia yhtää, muute mamma suuttuu ja lähtee menee, kiipee nojatuolii jemmaa meikän pulukalustoo.

Sit mä oon oppinu mulisee. Eteski meitsi mulisee kasvattajan jumppalaitteelle. Sitä voi myös puleksii, mut sei sano mitää, ovvaa siin.

Ihme, ku toiset kaljuu ku niit puleksii ja toiset sittei olleskaa.

Oon mä ollu piha nimises paikas myös. Siel oli semmosii vihleitä, joita kans pysty puleksii. Ne vähä nipisti kielestä, en puleksinu pitkään. Sit tuli hilvee liemukohtaus ko meitsi pissi sinne pihalle.
Sit ko pissin matolle, ni ei kukaan liemuitse. Höh, emmä oikee hiffaa viel tätä pissimisjuttuu, kakkakäärmeist puhumattakaa...ihme ku noi isot koilat ei yhtää pissi eikä kaki sisälle.
Mikäköhä niitä vaivaa, onks ne jotai muumeja vai?

Oon mä syöny jo jtn pentumuussii, mamin tissimaidon lisäks. Välil siin oo messis semmosii mulkuloita. Aluks mä syleksin ne veke, mut nyt ne alkaa olla iha hyvii, telveellisii kuulemma meikälle. Jotai nappuloita...vissii...

Mä osaan jo kiipee veke sielt pentulootast. Yks aamu olin sillee vastass sitä kasvispappaa ku se tuli keittää jotai kahvii ja syömää muloja. Siel heiluttelin mun töpöhäntää et telve kavelii, saiskos sitä pentumuussii jo. Kato meikä o jo kunnon noutajanalku, osaa jo keljätä keittiös vajaa viisviikkosena...

Sit mä valitse mu koilalelut sillee, et ne o ainaski kaks keltaa isompia ku mä. O kato jotai haastetta.
Ja meikä o tö mään, mullo semmonen lammas, sitä mä osaan jo nylkyttää, oikee haltaudella ja pitkän kaavan mukaan. Yhtää en tiiä et mitä se meinaa, mut hauskaa o...

Tämmöst tänää ja lisää myähemmin t Vili tö mään




perjantai 8. huhtikuuta 2016

Telve kavelit

Telve!

Moon päässy taas sklivailee teille, Vili tö mään on bäkis!

Viimeks ko sklivasin, ni oli ihan vaava viel. Ny meikä o jo iso jäbä, tai no sillai kai...

Sillo ku meikä födäs ni oli iha öögat sulki ja meikä paineli etiäpäi ku Saimaannolppa, olomuoto oli suht sama. Nenuki oli iha pinkki, ja tassat.

Hei tyypit, ny meitsi o koht kuukauden, ihan kokonaisen vanha.

O musta kilsu ja tassat. Hieno tulkki ja mä osaan myös mulistaki jo, sillee iha pahiksena...

Osaan mä ulvooki jo, eteski aamulla kello viis, ku pitäs saada lisää tissiä.

Moon saanu jo paistiiki, semmost sailaan hyvää. Sitä meikälle lisää, kiitos ja nam!

Mamma on sikalaiska tulee meikää tissittää, eteski sillo aamulla kello viis, en tajuu, iha palas aika helätä. Son vissii jo iha dinosaulus, vanha tätsä, hei melkee viis vuatta...ei ihme ettei jaksa.

Mä diggailen iha sailaasti budjailla tääl kasviksel muden kaa. Täällo meikän flendei muden lisäks nelisen koilaa, yks selkkulikka o nii täpinöissää meikäst, et vahtais tos poltin juules 24/7. Se haluis iha hilveesti jo leikkii meikän kans, mut meikä o viel aikas skidi...venatkaas vaa ku kasvan täst ja pääsen liehuu flendien kaa, sit o valmana pilu ilti...ja meikä.

Meitsil o myös jo aikas mageet naskalit, siis hamput elis hampulit. niillo kiva loikkuu mamman kolvas ja hännäs kii.

Tot kävelemist meikä pitää viel tleenaa aikas paljo, ku oon semmoi möhis, kattokaas ku o maitobaali aina auki ja palvelu pelaa, paitti aamuviidelt. Takasklabbit huojuu viel melkosesti, vaiks mitää en oo ottanu, paitti tissimaitoo. Mut kyl se siit, koht meikä vetää lundii kolvat hulmuten, pitkin olkkalii.

Oottakaa vaa ku meitsi pääsee omaan himaan, sit o taas iha eli talinat...
telkuin Vili tö mään






lauantai 2. huhtikuuta 2016

Äitiyden onnea

Tsaukki vaa kamut!

Meitsi ei ookkaa skrivaillu toviin, ku on ollu pikkasen beibehommii.
Meikäst o tullu taas äityli, äippänen, mamma ja pikkukoirulin hoitovastaava.

Äitiys o kovaa hommaa. Voin kertoo. Ekat skidit sain ihan melkee teinimutsina. Niit oli yheksä ja yks pikkumuikkeli jäi meille himaan. Helmi. Mamman rakas.

Nyt meikäl o taas pikkanen, pötkylä, vaava. Tai no eihän toi ny enää oo mikään pötkylä, öögat o auki ja jäbä mennä vipeltää nii penteleesti meitsin tisulin peräs. Siin se roikkuis ihan oolveis ja koko ajan.
Aina valmiina ottaa skidit huikat. Khyl meikä ihan snygisti sitä hoitelee. Paitti yöllä. Goisaisin mielummin. Meemmä sit ku toi kasvis karjahtaa, et tänne sielt tisseines.

Sit voi tulla pikku kiirus ku joku öpnaa ton jääkaapin dörtsin kyökis. Saattaa jäädä pikkujäbä roikkuu tisukkaan, ku meikä jo porhaltaa tsiigaa irtoisko lördaribiitit tai no ihan mitä vaa, mitä ois tarjolla.

Meikä budjaa tääl kasviksel ny ku on toi vaava. Kasvis o siis meikän kasvattaja, tietty.
Son ihana, ja sen perhe kans.
Saan karjalanpiirakkaa, juustoo, spagettii, sisukkaa, aamuvoikkarin, väliskärbän ja iltamaggaran.
Ai kui hieman ruokaorientoitunu, no semmost se o.

Meitsi o aina valmiina ja vähän etumatkassaki ku safkast o kyse.
Voi pojat ku koittaa taas laihat ajat ku meikä kotiutuu. Tai no, iskään on luotto kohillaan, toi oma äippänen aina nillittää noden herkkujen kans.

Khyl toi oma porukka käy meikää tsiigaas vähä välii. Sit toi äippä melkee poraa joka kerta, ku on tekees himaa lähtöö. Meikä siin et me jo, pääsen täst näppärästi keittiöön venaa seuraavaa herkkuu.
Siin sit näön vuoks muka vähän vinetän ja tsiigailen äippää meikän luppasilmil, et ota jo megeen!
Oikeesti...on se nii herkkä...

Eikä täs enää o herkkuhetkii ko nelisen viikkoo jälel.
Vappuna pidetään nakkibileet, meitsi pääsee himaan!

Herkkuterkuin Säde