keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kireitä liinoja

Hauskista vaan teilleki!

Ny pitää kyl avautuu ja lujasti. Meikähän sano, et on hiukka niinkos tota uhmista pukannu viime aikoina, yksvee kultsu ja sillai, ei kato paljon kiinnosta. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, voin kertoo. Tää on nii diippii.

No. Ihmisäippä lähti dallailee meiän kaa tos yks aamupäivä. Siin käpyttelin iha kaikes rauhas, ko yhtäkkii hiffasin et koissupuistoonhan täs ollaa fainali menos. Meikä diggaa tost puistohommasta ihan uberpaljon, sillai sikana. Saa viillettää korvat lepattaen menee ja hilluu niin maan perusteellisesti. Ja ei ku menox! Kohti puistolandiaa ja sen yli...tai jtn.

Nii.
Hiffasin et minne matka. Ja sit alko hihna kiristyy. Meikä pisti semmosen nelivedon kehiin ettei oo ennen nähty, kato. Kelaa ny, jos vaikka puisto menis kiinni, lähtis lentoon tai muuten vaa päättäis katoo tän pallon päältä sillee autofnouveer...ihan ko äxfailseissa tai jos vaik uhvomiähet veisivät sen toisiin kalakseihi. Mä kiskon ja kiskon ja luulen, et pääsen nopeemmiin perille. Asetan sillee omat tarpeeni etusijalle. Vien ihmisäippää kuin litran mittaa tai mätää kukkoa.

Ei.
Muidu ottaa ja laittaa meikän noutajahihnan ihan sinne korvien taakse. Mä ravistan ja ravistan ja kiskon ja puuskutan, meinaan puhuu norjaaki isoon luuriin, siis yrjöö, ykää, no ehkä hiffasit. Sit mä älyyn, et ei kireitä liinoja, alkaa silmissä mustua. Happi loppuu, pierettää.
AA-PU-VA!
Sit alkaa ilma kiertää, ei onneks vattassa...ja mä dallaan taas hetken ihan lungisti...

Kunnes...
Ai nii, se puisto. O M G ! Ja taas sama rumba uuestaan...ja uuestaan ja uuestaan...
joku bon voyage-tunne siinä vilisti silmien eestä useampaan otteeseen.

Sit oltii jo ihan huulilla. Siellä se puisto lepäs, venas vaa meikää. Ei ollu ees uhvomiähet vieneet. Mä pistin päälle superturbovaihteen, et varmana pääsen perille.
Ja mitä tekee ihmisäippä, nii M I T Ä !
Lähtee menee, adios, gudbai, hyvästi ja vaiakondios mai darling! LÄHTEE VEKE DALLAA ja tietty meikä perässä, löysällä hihnalla, täysin H- Helmisenä et mit vit? Aatteleppa omalle kohalle!

Sit ko hihna löystyy ni mamma kääntyy ympäri ja taas mä näen meikän unelmien täyttymyksen ja pollan täyttää fuundeeraamus: Puistopuistopuistopuisto......korvissa alkaa soida ja mä tunnen tanssivani alppirinteillä...

Tätä spedeilyy jatku ainskii seuraavat sata timmaa. Tai, no ehkä meibii kymmenen minaa. Kenties hieman takakireä ihminen! Mun pikkuskidipolla alkaa hikoo ja mä saan jonku viban et ei hemmetti, meikä ei pääse nevöevö tonne puistoo jos mä en ny jotain tee toisin.

Sit mä annan periks. Dallaan menee ku missi lavalla ja tietty toivon maailmanrauhaa kaikille. Ja TA-DAA: puiston portti aukee...

Hyvää hyvyyttäni raadoin niska limassa, enkä kuullut kiitoksen sanaa!

Khyl oli meikän rankan elämän pisimmät minat, ihan meinas vilistää koko eletty 365 siin menee. Mut onneks jokainen tsäänssi on mahdollisuus ja pääsin vihdoin viettää laatuaikaa mutsin kanssa. In juor feis...L O L ja kaikkee...

Ens kertaa venatessa, se o iha fifty-sixty miten sit käy. Nyt oon niin dööd, ettei pysty.

Terdenlerden Hemppa




torstai 22. tammikuuta 2015

Mykkä hiihtäjä ja pakastekakka

Booooring!
Son lontoota ja tarkoittaa et ei jumaleisson nappaa ny mikään! Hela jengi vaa goisaa. Kissat ja koissut rinta rinnan, samalla sohvalla. Ihmisiskä kuorsaa vieressä ja äippä tuijottaa jtn lootapoksii, jos tyypit niinku sillee liikkuu ja höpöttää diippii stoorii.
Meikä makaa sohvalla, pää tyynyl ja tuijottaa tyhjyyteen. Sain äskö possunkorvan, jonka hotkasin meibii kahes sekas.

Yhtäkkii toi ihmisäippä nappaa nenustaan kiinni ( ei oo muute lainkaa semmonen komee klyyvari kirsuineen ku meitsil, semmone skidi töppänä vaa) ja loikkaa sohval kauemmas. Sit se heiluttelee handuaan meikän hännän päällä ja yökkäilee.

Mitä ny jos pienen mykän hiihtäjän päästää, kevyesti keventää suolta, smiigut ilmoille lasettaa. Elikkäs pierrä paukautin niin penteleesti, oikein kunnon raatokaasut,  mätämunalemut ja ydinlaskeuman olkkarin sohvalla takapäästä vapautin. Huohotinputki falskas, henget puhuivat ja loukkasin ilmatilaa. Näkymätön vihollinen hyökkäsi. Sou not! Se nyt vaan ei hävinnyt kuin pieru Saharaan ei. Jäi muistoks leijumaan meikän herkkuvälipalasta. Ihmisäippä lähti ku talonmies jäiseltä peltikatolta, sitä naurettavaa minitöpseliään pidellen....meitsi suorastaan käänsi kylkeään, lasetti menemään ja kaasutteli kirjaimellisesti voittoon! Sain koko soffan puolikkaan itelleni. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, tai no, ainakin aromit...

Mutsi veteli unta kallopalloon siin takaritsillä ja sekin joutu vaihtaa mestaa, ravisteli vaa päätään ja paineli nojikseen goisaa. Sielt se jotai kans kirsullaa nirppaili. Ei taida silläkää olla kaikki Lissut Kampissa. Itte kaivelee hangesta namitorttuja ja vetelee huiviin. Skruudaa skeidaa, syö pakastekakkoja, iso koira. Fiilispohjalta, tiätty.

Ja koska ulkona vaan komennetaan ja vedetään meikä noutajahihnalla verkkokinkuks, ni jatkan tätä rötväilyä ja haisuttelua hamaan iltaan saakka, kunnes taasen pääsen kiskomaan ja riehumaan elämäni tunnossa. Olkoon tämä myrskyvaroitus. Joka pierua pidättää, sillä on kohta ripsat kintuilla.
Tulipahan pahanhajuinen juttu, mutta tulkoon. Vain parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Pieru etunenässä.

Nautinpa siittä T Helmi

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Häpibööddei tu mii t Hemuli

Dodii!
Meitsie ei oo kerkenny skrivailee ku on ollu sillee niinku tai jotai joku joulu ja sit toi ihmisäippä on ehtiny meikän kaa vaa chillailla ja rapsutella magast soffalla, et sillai.

Lähin täs skrivaa ku on nii vaikeeta. Oon sillee niinku ehkä meibii iso, ja sit toisaalt taas en.
Meikäl o vissii ikäkriisi. Kattokaas meitsi täyttää huomen Y H EN kokonaisen V U O D E N!
Siis meikän klabbit o dallannu täl pylpyrällä ihan 365 ja 24/7 DAA-A!
Tai no ei ny tiätty oo kukaan dallannu 24/7, hitsin pitsit, eihän ny kukaan jaksais ees, hei...enkä ees vinee tai jtn.

Ai nii joo, se kriisi: Kattokaa ny, meikä on silleesti skidi ja sit nou. Mähän oon ihan törkeen siisti muidu, lyhytnokkanen noutaja, snygi karva, sikasiistit tassut ja ihq. Sit mä oon ihan hervoton beibe, siis oikeesti: goisaisin vaan ihmisäipän kainalossa piereskelemäs ja ynisen ku se lähtee aamul menee.

Äskön oltii ulkona dallailee. No on snögee ja dogei ja mutsi. No pitää äksönii saada, et hei, meikä pistää siin painiks. Sit toi ihmisäippä jotain ragee jotain et ei Helmi, ei. Mude loikkii panikoksessa pitkin hankia ja meikämandoliini vetää perässä. Sit ihmisäippä vetää lipat ja istuu siel hanuri märkänä lätäkös. H Ö H! Ja sit se komentaa, et iso tyttö, kuka riehuu.

AI MÄ VAI? Meikäreikä on hikisee yhen vuoden ja sit pitäs olla kikkapussi täynnä judeemeit et oon jo ihan iso mimmi ja osaan sillee mukamas käyttäytyy. Sanokaa, jos olen vääräs, mut ei oo reiluu. Mähän oon iha skidi viel.
Paitti ku tulee jätkii vastaan, tai pitää uhoo tai mä vedän rallirataa. Meitsi o tuutausariviistois ja yksvee, revi siit rispektii!

No, joo, sit mä viel lenkil purin hihnast ja yritin loikkia ihmisäipän syliin...iha spedee, sano äippä.

Khyl mä luulen et noi tyypit silti diggailee meikää. Hei, ehän mä ees enää kuseksi kenkiin enkä väännä tordoo inee. Enkä ees pureksi muuta ku meikän äippää ja hihnaa, joskus.

Mä niin venaan et huomen tulee nakkikakkuu ja lördarii ja jtn muutaki ylläripyllärii, mut ei hei pliis mitään terveyspatukoita meikälle.
Ainii ja ihan hermeettisen häpibööddei mun broideille ja systereille, toivottavasti teki saatte koissukarssuu sun muit herkkui. Iso lipasu teille ja muistakaa, ikä on vaan numero, YKS numero

No ziiz äksdee ja lollero! Hemppa
                                             Täs o meikä, ku ei tarvinnu viel mitää osaa

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Äidillisiä muistelmia

Hei sunkin heiluvilles!

Mä just kelasin, et millast oli meikäl vuos sitten. Hitsin pitsit, et olin paksu. Ei huvittanu dallailla enää juur mihkää, ei ollu nälkä ja oisin vaan goisannu.

Jo syksyllä 2013 oli päätetty, et meikä sais ekat skidit. Faijaki oli valkattu, komee jäbä Rico. Meilloli treffit jossai Pälkäneellä, mut ei siit sen enempää, ku tää o koko perheen blogi.

No sit meikä alko pikkuhiljaa paisuu, sen myötä klabbit laiskistu ja vauhti hiljeni. Ihmisäipäl meni tovi hogaa, et aijaa toi venaa...Onneks hiffas, ku ei meikää paljo enää skutsi kiinnostanu.

Sit jouduin johki ultraan. Sinne vaa stikkattii pritsille kintut kohti taivasta, en khyl diggaillu. Karvatki ajeltiin masun alta, jotai spruutattii magalle ja sit jollai vehkeel paineltii meikän beibejä. Se mimmi sano et joo on siel joku neljä tai kuus skidii. No huh mä kelasin, et khyl meikä haldaa, joopa joo...

Sit meikä roudattii kasvattajalle budjaa, mä diggailin khyl ku siellon aina kliffaa ja monta frendii ja joka aamu sai smörgarin. Kävi meitsin ihmiset tsiigaa mua vähä välii, en hiffannu viel et mitä ne kohkaa. Niilloli ikävä ja ne jännäs ja skagas et millon mä födaan ne skidit.

15.1.14 meitsi sit alko punnertaa. Aamuysist iltapäivään meikä vääns ja vääns ja mä oisin voinu sanoo sille hoitsumimmille parit valitut sanat, ku siel mitää neljä tai kuus skidii ollu, SIELLOLI YHEKSÄ. Kelatkaa ny, yheksän skidii, eihän meikäl ollu ku kaheksan nisää. No, onneks mä totuin aikas äkäsee olee hyvä mutsi niille pikkuskidipalleroille. Koko ajan ne vaan goisas ja tissitteli ja pissi ja kakki. Sit ne kiipeili meikän päällä ja puri öörasta.

Skidit vaa jatko kasvamistaan ja sit ne oli jo khyl aikas riiviöit, rundas ympäri kämppää ku Lasse Viren Munchenissä (tiiätte sillee ku vetää lipat ja taas mennään). Meikä oikee lämpeni tälle mutsiasialle ja oisin ollu tarjoilee tissibaaria ihan 24/7. Meitsin nisät alko muistuttaa banaaneja, karvat tippu urakalla ja vaik kuinka safkasin, ni aloin olla tosi hoikas kuosis, suorastaa urkkamalli.

Sit jengii lappas tsiigaa niit pikkuriiviöit ja ne alko vähenee ja vähenee. Meikä ei ressannu, ku alko olla aika väsyttävää hommaa mutsina olo. Sit tuli seki päivä, ku meikän ihmiset haki mut himaan. Messiin lähti kaks pikkusta, toinen vaa hetkeks ja toinen jäi. Se on toi meiän Hemppa, mun mimmi.

Koht nää skidit täyttää vuoden, hei kelatkaa! Meikän velvollisuus ihan mutsina o toivottaa onnea kaikille mun skideille ja niiden perheille. Siis hyvää tulevaa 1-vuotisfödlarii Mamma Säteeltä ja palvelusväeltä

Eelis, Onni, Taavi, Roope, Charly, Helmi I ja Helmi II, Manta ja Wilma

PS Muistakaa tarjoilla nakkikakkuu ja muit herkkui ja meikälle kans!