torstai 22. joulukuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Jouluisia aatoksia

Iloista joulua vaa vlendit!
Kuten mummukoila Säde käski mun toivottaa kaikille.
Nyt moon hiffannu vähä täst joulujudeemista. Se on silleesti niinko mummukoila sano:
Joulu on suulen lakkauden ja antamisen aikaa.
Niinko mummukoila antaa Hemppaäipälle aina kaikki kepit ja helkut ja lelut, vaikka suustaan.
Mitäpä ei äippä lapselleen antais. Paitti mulle. En saanut yhtään enää kelmaista tissimaitoa. Soli kaput.
Vähä niinko yhtä loppu ku meikä ko isomman oikeudella aina istusin systeleitten päälle ja vein niiltä lelut.
Toivotaan, ettei niille jääny iha helmeettisiä tlaumoja meikän pikkupomoilusta.
Kun se joulu kuulemma näkee ja kuulee kaiken. Ja sitte kuulkaa antaa niitä lisuja! Ihan palasta!

Sitten niitä uutisia:
Meikä on todellakin hiffannu tän antamisen ilon.
Ykski päivä ni annoin mammalle makkalista semmosen seinälistan. Olin ihan pikkuhampaisilla askallellu sen ilti siält seinästä. Suuli lahja pieneltä koilalta. Ei oikeen alvostettu. En hiffaa.

Toisena päivänä annoin mamman nahkakengälle pesun. Oli minust hilveen likanen.
Tai sitte tleenasin taas vepee. Kävin meinaatteen paiskaamassa mamman kengän vesikuppiin.
En viittiny ottaa sitä siält pois. Kelkes vettyy aikas pitkään.
Mamma sit ihmetteli, et mitäs tää kenkä tääl kipossa kelluu, ei ees alvannu syytellä muita koilia.
Hyvää minä vaan talkoitin ja talkoitus pyhittää keinot, eikös.

Kolmantena päivänä mä ajattelin tasata olkkalin punaista joulumattoa. Auttaa vähän joulusiivossa. Jälskäsin sitä oikeen huolella, leunasta ison palasen pois. Taas tuli posmotusta ja ulpoilua. Koilanpennun kaikki avustusmenetelmät ihan tulhia ja hukkaan heitettyjä. Se matto on minusta paljo hienompi ny. Vähä niinku viltaviivanen ja modelni. Ei talvii aina olla kaiken niin symmetliassa.

Neljäntenä päivänä aattelin autella lattianpesussa. Piti vähän putsailla jääkaapin edustaa mut jälskäsinki siit palketista vai mikä lienee lanimaatti ison palasen poies. Semmosen leijän siihen jylskytin naskaleilla, et oli kuulkaas mammaki ihmeissään. Yhtään ei taaskaa kehuttu, vaiks nii hyvin putsasin lattiaa, et palkettiki iltos.

Pitää vissii vähän haljoitella näitä joululahjojen antamisia, ku sillee hilveesti ei tunnuta ymmältävän meikäläisen talkoituspeliä tässäkään asiassa. Koulutus on pahasti kesken.

Nyt tuolta keittiön suunnalta tulee semmoset helkkualomit kilsuun, et on iha pakko lähtee tsekkailee!
Mummukoila Säteen sanoin: Oikeen iloista joulua kaikki vlendit!
Toivottaa Taimikinkku Minellin ja kaikki Minellin- koilat ja niiden palvelusväet ympäli Suomen maan
PS sitte nii viälä tuotii meiän olkkaliin maailman suulin lisu, joku semmoi puu. Ihan supelkivaa kiskoa niittä oksia ilti. Yhtään en ymmällä ku kaljuvatten taas mulle. Ihmissisko sano et koristellaan toi Taimi, ku se on ihan neulasissa muutenki. Ai, se lisu kolistellaan viäl, valppisti mulle. Oottakaas vaa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti