torstai 28. huhtikuuta 2016

Hemppa ja kyytiköyrijä

Tsädääm!

Son meikkiskeikkis taasen täällä!

Pikkubroidi o viime aikoin valloittanu meikän ja mutsin blogin, oumaigaad, mut nymmä vedän semmoset stoorit et nouveihousei!

Viime vkloppuna ihmisäippä yllätti. Pääsin sillee iha autofnouveer kasvikselle. Ette arvaa.
Meikän mude oliki siellä!
Meitsi o tääl yyhytelly kadonneen mamman perään koht kaheksa viikkoo, ja jumangegga, siellä se veti nokosii kasviksen sohvalla.
N O H, eihä meikä kerenny sanoo ku M O O O O , ni olin jo kylppäris suihkus. Sit vöönattii ja puunatttii ja leikeltii nii maan perusteellisesti, ettei moro kerenny sanoo kelleen.

Ja taas lähettii, aamulla ennen sianpieremää bilikal föraa johkii ihan landepöndelle, joku Ruovesi tai jotai sinnepäin. Kyydis oli meikä Hemppa, äippä, Niklas, Satu ja broidini Taavi.

Joka o iha hirvee kyntteri kyytiköyrijä.

Äippä istu keskel takana, meikä vieres ja Taavi toisel puolel.
Ni eikö se öljylanne ala sielt kiipee äipän yli meikää köyrii.
M Ä  O O N   S E N  S Y S T E R I, fooorhevensseiks....ei mtn häpyä,,,

Ja koko sen jumaleissonin matkan ajan se Taavi tapperoinen vuorollaan pussaili  Y Ä K, ja yritti halailla meitsii. Kerran yritin reijittää sen korvat, mut äippä ehti väliin.

Sit ku päästii perille, ni äippä oli ihan kuorruttunu kultsukarvoilla, oikee heeroftedok-asuste silloli. Suussaki oli karvoi.

Noh, näyttikset meni iha mainiosti. Mitä ny iha pikkasen älämölösin siel kehän laidalla ja sain murhaavia katseita.
Taavi karkas. Kerran. Vans, ounli vans.

Pidettii noi niinku pauttiarallaa kasviksen lippuu korkeella, kuten aina.
Minellin roks ja sillai kai.

Kotimatkalla Taavi jakso enää lipsuttaa meikälle pusun. Kerran.
En sit enää uhkaillu sen korvii reijittää. Ihan heti.

Matkailu avartaa ja sillai.

Terse tee Hemppa




perjantai 15. huhtikuuta 2016

Vili tö pusukaveli

Molo flendit!

Meikäl o ny paljo asioita!

Moon koht viis viikkoo ja äksönii alkaa olla ihan helmeettisesti!

Meikä o oppinu pussailee likkoja, meiän kasviksen luona budjaa semmonen Usva, sitä mä pussailen paljo.
Sit mä mielelään pussaan kaikkien tyyppien valpaita, ku ne dallaa siin meikän kilsun eessä.
Vähä jos käyttää naskaleit kavelina, ni heti ollaa kaljumassa, et A U U U U!!!!!!

Mähä vaa pussaili, iha vähä, sillee skidisti niinko...

Mammaa mä kans pussailen, etenki niist tisuleista. Niit ei passaa puleksia yhtää, muute mamma suuttuu ja lähtee menee, kiipee nojatuolii jemmaa meikän pulukalustoo.

Sit mä oon oppinu mulisee. Eteski meitsi mulisee kasvattajan jumppalaitteelle. Sitä voi myös puleksii, mut sei sano mitää, ovvaa siin.

Ihme, ku toiset kaljuu ku niit puleksii ja toiset sittei olleskaa.

Oon mä ollu piha nimises paikas myös. Siel oli semmosii vihleitä, joita kans pysty puleksii. Ne vähä nipisti kielestä, en puleksinu pitkään. Sit tuli hilvee liemukohtaus ko meitsi pissi sinne pihalle.
Sit ko pissin matolle, ni ei kukaan liemuitse. Höh, emmä oikee hiffaa viel tätä pissimisjuttuu, kakkakäärmeist puhumattakaa...ihme ku noi isot koilat ei yhtää pissi eikä kaki sisälle.
Mikäköhä niitä vaivaa, onks ne jotai muumeja vai?

Oon mä syöny jo jtn pentumuussii, mamin tissimaidon lisäks. Välil siin oo messis semmosii mulkuloita. Aluks mä syleksin ne veke, mut nyt ne alkaa olla iha hyvii, telveellisii kuulemma meikälle. Jotai nappuloita...vissii...

Mä osaan jo kiipee veke sielt pentulootast. Yks aamu olin sillee vastass sitä kasvispappaa ku se tuli keittää jotai kahvii ja syömää muloja. Siel heiluttelin mun töpöhäntää et telve kavelii, saiskos sitä pentumuussii jo. Kato meikä o jo kunnon noutajanalku, osaa jo keljätä keittiös vajaa viisviikkosena...

Sit mä valitse mu koilalelut sillee, et ne o ainaski kaks keltaa isompia ku mä. O kato jotai haastetta.
Ja meikä o tö mään, mullo semmonen lammas, sitä mä osaan jo nylkyttää, oikee haltaudella ja pitkän kaavan mukaan. Yhtää en tiiä et mitä se meinaa, mut hauskaa o...

Tämmöst tänää ja lisää myähemmin t Vili tö mään




perjantai 8. huhtikuuta 2016

Telve kavelit

Telve!

Moon päässy taas sklivailee teille, Vili tö mään on bäkis!

Viimeks ko sklivasin, ni oli ihan vaava viel. Ny meikä o jo iso jäbä, tai no sillai kai...

Sillo ku meikä födäs ni oli iha öögat sulki ja meikä paineli etiäpäi ku Saimaannolppa, olomuoto oli suht sama. Nenuki oli iha pinkki, ja tassat.

Hei tyypit, ny meitsi o koht kuukauden, ihan kokonaisen vanha.

O musta kilsu ja tassat. Hieno tulkki ja mä osaan myös mulistaki jo, sillee iha pahiksena...

Osaan mä ulvooki jo, eteski aamulla kello viis, ku pitäs saada lisää tissiä.

Moon saanu jo paistiiki, semmost sailaan hyvää. Sitä meikälle lisää, kiitos ja nam!

Mamma on sikalaiska tulee meikää tissittää, eteski sillo aamulla kello viis, en tajuu, iha palas aika helätä. Son vissii jo iha dinosaulus, vanha tätsä, hei melkee viis vuatta...ei ihme ettei jaksa.

Mä diggailen iha sailaasti budjailla tääl kasviksel muden kaa. Täällo meikän flendei muden lisäks nelisen koilaa, yks selkkulikka o nii täpinöissää meikäst, et vahtais tos poltin juules 24/7. Se haluis iha hilveesti jo leikkii meikän kans, mut meikä o viel aikas skidi...venatkaas vaa ku kasvan täst ja pääsen liehuu flendien kaa, sit o valmana pilu ilti...ja meikä.

Meitsil o myös jo aikas mageet naskalit, siis hamput elis hampulit. niillo kiva loikkuu mamman kolvas ja hännäs kii.

Tot kävelemist meikä pitää viel tleenaa aikas paljo, ku oon semmoi möhis, kattokaas ku o maitobaali aina auki ja palvelu pelaa, paitti aamuviidelt. Takasklabbit huojuu viel melkosesti, vaiks mitää en oo ottanu, paitti tissimaitoo. Mut kyl se siit, koht meikä vetää lundii kolvat hulmuten, pitkin olkkalii.

Oottakaa vaa ku meitsi pääsee omaan himaan, sit o taas iha eli talinat...
telkuin Vili tö mään






lauantai 2. huhtikuuta 2016

Äitiyden onnea

Tsaukki vaa kamut!

Meitsi ei ookkaa skrivaillu toviin, ku on ollu pikkasen beibehommii.
Meikäst o tullu taas äityli, äippänen, mamma ja pikkukoirulin hoitovastaava.

Äitiys o kovaa hommaa. Voin kertoo. Ekat skidit sain ihan melkee teinimutsina. Niit oli yheksä ja yks pikkumuikkeli jäi meille himaan. Helmi. Mamman rakas.

Nyt meikäl o taas pikkanen, pötkylä, vaava. Tai no eihän toi ny enää oo mikään pötkylä, öögat o auki ja jäbä mennä vipeltää nii penteleesti meitsin tisulin peräs. Siin se roikkuis ihan oolveis ja koko ajan.
Aina valmiina ottaa skidit huikat. Khyl meikä ihan snygisti sitä hoitelee. Paitti yöllä. Goisaisin mielummin. Meemmä sit ku toi kasvis karjahtaa, et tänne sielt tisseines.

Sit voi tulla pikku kiirus ku joku öpnaa ton jääkaapin dörtsin kyökis. Saattaa jäädä pikkujäbä roikkuu tisukkaan, ku meikä jo porhaltaa tsiigaa irtoisko lördaribiitit tai no ihan mitä vaa, mitä ois tarjolla.

Meikä budjaa tääl kasviksel ny ku on toi vaava. Kasvis o siis meikän kasvattaja, tietty.
Son ihana, ja sen perhe kans.
Saan karjalanpiirakkaa, juustoo, spagettii, sisukkaa, aamuvoikkarin, väliskärbän ja iltamaggaran.
Ai kui hieman ruokaorientoitunu, no semmost se o.

Meitsi o aina valmiina ja vähän etumatkassaki ku safkast o kyse.
Voi pojat ku koittaa taas laihat ajat ku meikä kotiutuu. Tai no, iskään on luotto kohillaan, toi oma äippänen aina nillittää noden herkkujen kans.

Khyl toi oma porukka käy meikää tsiigaas vähä välii. Sit toi äippä melkee poraa joka kerta, ku on tekees himaa lähtöö. Meikä siin et me jo, pääsen täst näppärästi keittiöön venaa seuraavaa herkkuu.
Siin sit näön vuoks muka vähän vinetän ja tsiigailen äippää meikän luppasilmil, et ota jo megeen!
Oikeesti...on se nii herkkä...

Eikä täs enää o herkkuhetkii ko nelisen viikkoo jälel.
Vappuna pidetään nakkibileet, meitsi pääsee himaan!

Herkkuterkuin Säde