perjantai 28. elokuuta 2015

asiasta koiratalouteen

Shuubiduubiduu frendit!

Tänään me kelattii muden kans tätä erittäinki rikasta suomen kieltä. Ku ihmisil o kaiken sortin sanontoi ja läppiä, joita ne sinkoilee sillee kevyesti toisillee bamlatessa, ni meki halutaa.

Siks me modattii näit joitki läppii sillee sopivasti tiätsä koissuille. Täs o parit esmeks. Tai kybä.
Käytä, jos kykenet.

Asiasta koiratalouteen
Jos pitää bamlatessa vaihtaa judeemii ni voi tresaa tätä.
"Asiasta koiratalouteen, mites teiän Sesse voi?"

Ei oo kaikki namit kipossa
Kliffasti ku täytyy ilmasta, et joku o ihan daiju.
"Hiffaatsä et tol meiän kultsul ei oo tänään kaikki namit kipossa?"

Lähti ku kultsu kaislikosta
Jos jollain on kova kiire johki, ni tää kielikuva vois sopii.
"Mikäs sille tuli? Lähti ku kultsu kaislikosta."

Älä muuta murise!
Jos pitää sillee vahvasti olla samaa mieltä tai jtn.
"Kyllä on meiän Irma Annikki tänään tottelevainen. Älä muuta murise!"

Ei tuu pentua eikä pökälettä
Ku joku menee täysin metsään.
"Ny menee khyl hermo. Ei tästä tuu pentua eikä pökälettä!"

Airot nou ja mela plumpsis
Tää sopii vepeilyy tai muute vaa vesille.
"No mites se ny tollai lähti mättäältä botskii vetää? Airot nou ja mela plumpsis."

Älä vyöry mun valjaisiin
Jos joku käy uhoilee vaik puistossa.
"Hei jannu, mikä mättää? Älä ny käy vyöryy mun valjaisiin! Iha piispolitiikka!"

Parantaa kuin kultsu kerjuuta
Ku pitää kehuu jtn.
"Hei, sähän parannat ku kultsu kerjuuta, buenoo!"

Ei se meikän kirsua kaivele
Jos ei kiinnosta.
"Kuule, ei se meikän kirsua kaivele, Jatka vaa."

Hyvin sä vedät
Vetävälle koissulle.
"Hyvin sä vedät, mut voitko jo lopettaa?"

Hemppa ja Säde kiittävät ja kuittaavat. Routser.

PS. Täsä viä yks: Parempi pehmo suussa, ku kymmenen pesukoneessa.



keskiviikko 12. elokuuta 2015

Tuhti tietopaketti tuhnuista, tortuista ja tirautuksista

Tsädääm kullerot!

Tänään me muden kans kelattii valottaa teitä täst eläinten eritemaailmasta, aateltii avautuu kaiken maailman plörähdyksistä, liruista ja falskauksista. Ehkä opitte jtn, ehkä ette. Mene ja tiedä, voipi olla oma lehmä ojassa tai kymmenen oksalla...tai jtn...

Noh, ekakskö tulee pentula kotio, ni joka mesta o vuorattava papruil, jot se skidi osaa lirkkiä muualleki ku sukille. Sit hirvee ilo ja onni kehiin, ku tulee kusandeerokset pihalle eka kertaa. Eikä mtn kuonoja kusilammikkoon, jos ei heti osata..khyl se siit. Pisulipaprut on myäs erittäinki edullisia pentuleluja, etenki ku ne on mukavan pehmeitä ja möyheitä. Niil voi somistaa joka nurkan ja rakosen ja pikkuskidin hampaanvälit.

Isommat koissulit haldaa jo sit hommat, yleensä, eivät pissi ja ruiki minne sattuu, ainakaan noin yleisesti ottaen. Vähän jos koipee nostaa keittiön pöydän jalkaan, ni heti ollaan sanomassa. Böönat o iisei, ne plöräyttää pisulit just siihen ku pitää ja sit matka jatkuu...eiku...eiku...eiku..viel toho... ja täs o ollu joku jäppinen...ja täs...eiku venaaaaaa.....

Jäbät o sit iha oma judeeminsa. Skidinä ne lirkkii niinku mimmit, hanuri vaa maihin ja se o siinä. Sitku alkaa se koivennoston reenaus, ni siinon useempiki nuori jäpikkä pyörähtäny ojan kautta onneen, ku ei oo ihan ollu toiminta balanssissa.
Kaikki tolpat kelpaa sit strittaamiseen ku sen homman haldaa, myös ihmisen klabbi, portaikko, pöydän jalka, reppu, lelukori, juu neim it. Ei voi hiffaa, miten sielt niitten pippelströmeist riittää sitä tavaraa...

Sit o toi kiinteempi osasto. Skidivinkuloilt tulee verrattain valtavia kärmeksiä aluks, ja yleensä yöaikaan ja sisätiloihin. Aamuhämärissä pentusen omistajan pitää olla varuillaan, ettei vetäse ukemeja liukumiinan. Äkkii ne hiffaa, et se tavara pitää tööttää raikkaisiin ulkotiloihin.
Meikän mude on ihan pettämätön tos hommassa...se ettii sitä kakkendeerosmestaa tovin jos toisenki. Täs ois niinku hyvä...eiku...toi puska...eikäkö...hmph...no nyt...selkää köyrylle...eikä..eikun tonne....
Meitsi tunkee syvimpään viidakkoon, minne hihna antaa myäden ja päkeltää papanat pikaisesti. Sit hirvee loikka veke sielt döfästä. Ja taas karavaani kulkee. Tietty ihmisäippä kaivaa ne kakkikset sielt pussukoihin ensin.

Ripaska, ripsa, varpusparvi ja pyrstöyskä o sit asia erikseen. Yleensä iskee keskel yötä tai ku jengi ei oo himas. Aikas ulistuas, joko ihminen herää ja vie sut kiireellä tarpeilles tai sit räjäytät loppuun asti pidäteltyäs aivan hervottomalla paineella paskaruiskun pitkin seiniä. Ja lattioita. Ja joskus kattoa.
Elämä on.

Joskus voi olla nii skeida mäihä et tulee pyrstöyskä ja pitkä sylki yhtä aikaa. Siinä sit pirjoot ja ripsaat...tulee tavaraa tuutin täydeltä sekä edestä että takaa...paska reissu, mut tulipahan tehtyä..Se vaatii sit jo hoitotoimenpiteitä, mut onneks noi ihmiset osaa jelppiä koissuu mäessä, ja mäen alla.

Mykät hiihtäjät, fiisut, leijat ja mitä näit ny on o aika vaarattomii mut aromikkait. Oikeella ruokinnalla meist kehkeytyy kunnon aromipesii. Kuhan muistat et jos liian innokkaasti pääsee huohotinputki falskaa ni voi tulla varren kanssa ne pöhinät pihalle.

Tämmösii tällä kertaa ja nyt mammimaan, son moro T Säde ja Helmi

PS voi hyvänen aika ku mua hävettää T Säde





perjantai 7. elokuuta 2015

Surun päivä

Heips vaa...

Tänää meikä o surulline, ei lähe isosti juttuu, ei.
Vaiks sanotaa, ettei me mtn hiffata, ni khyl me jtn kuiteski. Meikän mutsi läks tänään sateenkaarisillalle, Hempan mummu ja meikän äippä. Ei siin paljon muuta. Tää on teille kaikille, ku on menettäneet jonku läheisen koissukaverin.

Ei tartte spiidaa lainkaan
emmä mihkään menny.
Mä kuleksin täs rinnalla ihan lähellä
pidän tassulla kii ja hengailen.

Mun kroppa delas
se ei jaksanu enää heiluu messissä.
Mut mä tsennaan viel tän elämän menon
ja diggailen teiän megessä.
Mä goisaan vaan hetken ja sit te tuutte.
Mä saan taas herkkui ja rapsutuksii.

Teitä venatessa
nää enkelit tsiigaa mun perään.
Ettei must tuu mikää takkukasa.
Ois noloo.

Sofian muistolle Säde ja Helmi