torstai 31. elokuuta 2017

Kinkun kirjoituksia: äideistä ja tyttäristä

Terve taas frendit!
Ärrän myötä musta alkaa tulla ihan oikee naikkonen hikkupiljaa ja pitänee kelailla näitä lapsuusajan touhuja niinkos historiallisena menneisyytenä. Mennyttä on riahuminen ja kenkien pureskelu, loikkiminen ja hillitön pompinta sekä tietty ruuan varastelu. Meikämandoliinista on tullut hillitty ja hallittu, täysin koulutettu ja erittäinkin hyvätapainen nuori kultsuneiti.
Nooooooooooooooooooooooooooooooooooooooot!!!!!!!

                                                                  Verenperintönä äippäni puolelta olen perinyt:
- melkoisen riistavietin: äippä aamutuimaan varttia vaille kuus ja risat herättää karjumalla koko naapuruston. Siinä kuulkaatteen tippuu oksiltaan tirpat ja muut siivekkäät, kun äippä säntää kanin, rusakon tai myyrän perään. Ihmisäipällä on solisluu sijoiltaan ja polvet riekaleilla, kun Helmiäippä säntää aamupalaa hakemaan. Tai sitten ei.
Tässäpä Helmiäippä karjuu sen karanneen tirpan perään.
Paha mieli ja päivä harvinaisen pilalla. Nii että miten meni noin niinku omasta mielestä ?
Tässä sen näkee, kun ei kuule. Koiraparka huutaa rannalla, kun tirppa loittonee ja pakenee kaislikkoon.
Hae ny siinä sitten iloa päivään ja rintaa rottinkille.
Että silleesti.
Meikä sen sijaan hyvin hillitysti ja hallitusti tuoksuttelee ohikulkevaa riistaotusta ja tuumaa et heipat sun heiluvilles ja alahan jo mennä siittä...tai sitten ei.  Ehkä on mammalla solisluu sijoiltaan, ehkä ei.


Lisäkseen olemme kaikki sisarukset melko tyytiksiä
pehmeisiin sohviin, sänkyihin ja erilaisiin peteihin
ja pehmusteisiin. Kovempikin alusta käy jossiinon hyvä köllöttää tai kyttäillä jotakii. Helmiäippä ja mummukoirasäde tykkäävätten kumpikin tuijotella tyhjyyksiin ja ihan kohteisiinkin, jos niikseen tulee ja niikseenhän vissiinki tulee.

Mitä pehmeempi, sen parempi.
Ja mitä lähemmätteks pääsee, sitä ihanempaa tai jtn.

Kuha on joku kaiffari kyljessä, ni sen mukavempaa, vai?
Tai mummukan ilmeestä ei niinkään.

Sittennii on toi ruuan kyttääminen elis kerjääminen elis hirveitten kualajojojen kasvattaminen siinä jääkaapin kulmalla, grillin reunalla tai ihan vaa soffapöydän nurkalla.
Plaattia kuarruttuu kiiltävällä kompastusaineella alta aikayksikön, kun paappa kaivaa sipsulat, lördarin tahi viattoman grillikyljen siipaleen esiin.
Jääkaapin rapsahduksesta kuuluu noin pauttiarallaa nanosekuntti, kun paikalla on talon kaikki otukset, joko usiampi koira tahi sitten myäs kaikki kissat, marsut ja kaniinitkin. Torakoista puhumattakaan.
Että simmosta. Tämmöttiis tällä kertaa ja loput nakkipaketis.
Tee Taimikinkku Minellin



perjantai 25. elokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Rakkautta on...

Telve taas vlendit!
Viime aikoina meikämandoliini on todella ahkedrasti dreenannu tota ärrää ja tiätteks, se alkaa jo sujua. Muistakaa jatkaa lukemista, vaikken enää kirjoitteliskaan vauvakielellä, jutut on silti taattua Taimikinkkuplaatua, ihan lähes joka kerta.

Sitten niitä uutisia:
Meitsipeitsi on pitkään miettiny, et miten noi kaksjalkaset malttaa meitä koissuleit nii kovin paljon rakastaa, vaiks mollaan välil varmaan hirmurasittavii. Mikä niitten sydämes mahtaakaan läikähtää, vaiks tulee oksut ja ripsat plaattialle joskus ja ollaan tuunattu vaiks mamman toffelit uuteen uskoon. Moon melko vakuuttunu siit, et meiän nappisimmukkat sulattaa niiden sydämet ihan tost noi vaa.
Jos joskus tulee epäilys ni sit voi vaiks tätä listaa kelata, ennesku pistää oman sessen kirpparille myyntiin kybäsentillä.

Kattokaas ku meikä on sitä mieltä, et:

Rakkautta on...

kun valjaita tai hihnaa laittaessa saat pehmeän, kostean kirsun kosketuksen poskelle, silleesti melko intiimisti.

kuonon tyrkkäys, joka pyytää kainosti lisää rapsutuksia tai namia tai maggaraa.

viereen könyävä koira, joka kaivautuu tuhisten kainaloon,
ehkä smiiguttaa elis pieree elis paukuttaa, ehkä ei.

tassujen tuoksuttelu, ellet oo sattunu astuu jonkun toisen koissulin gaggaan.

pusutella mammaa tai papsukkaa, kun se painaa päänsä sun kuonoa vasten.

kantaa perheen väelle kotiin tullessa joka ikinen kenkä, hanska tai lapanen, joka irti lähtee.
Hädän tullen myäs soffatyyny. Tai peitto.

kaivautua nukkumaan mamman tai ispäihmisen kainaloon, ja vallata sänky silleesti, että inehmot siirtyvätten soffalle nukkumaan aamuyöksi.

kerjätä ihan kaikkea, mitä kukin syö, koska haluaa pitää huolta perheensä linjoista.

kun ihmiset lähtevätten aamuyöstä viemään sua ripsalle, kun kainovienosti ilmaiset hätäsi.

saada rapsutus tai halipusu aina kun lähestyt inehmoja.

On se kyä kivaa olla koira, sanon vaan!

Tämmösii täl kertaa ja loput kirjeessä
Tee Taimikinkku Minellin


perjantai 18. elokuuta 2017

Kinkun kidjoituksia: Taidepläjäys

Tedrve taas fdrendit!

Meikä alkaa lähestyy tot yhtä ikävuatta ja toi ädrä alkaa pikkuhiljaa muatoutuu meikän kidrsussa. Meitsi tdreenaa ton dreen kautta ni eikäkös soo koht hallussa.

Sudrulliset valittelut ja pusut kaikille sinne Tudrkuun, meikä on aivan äimänä et kui voi sillee olla hídrveetä maalimassa...ei voi kässsää

Sitten niitä uutisia:

Tänään tossa iltasella ni mamma Hemppa ja mummukoidraSäde olivatten menossa iltapisukalle, ni eikäkö ollu siinä ihan takapihalla hidrvee katasdrlomppi venaamas:
Ette voi uskoo...
Semmoset punapaitaset daamit oljenteli kuulkaatten itteään siinä nudrmikolla ja mäjellä ihan hidrveesti,
Olikohan niillä jokutten kdramppi pohkeessa tai hidrvee kipukohtaus tuloillansa, ku sillee nytkyttivät siinä mäjellä.
Hiukka mammaa ja mummua hihitytti, kon siinon hidrveesti koilanpissaa ja kaninpapanoi koko mäki täynnänsä ja siinä ne tädit pyödriskeli menee.

No mammaHemppahan vetäs ihan hidrveet kiladrit siinä heti takapihalla, kon joku saa sen miälest jotkut jädrkkyslaagit siinä kohilla ja pelastaa pitää mennä kohilla. Ihmisäippä sit siihen kysyyn et anteeks, mikä tää juttu niinkus on?
Yks mimmi pyödrii sitä mäkee alas ja Hemppa on just nappaamas sitä hanudrist kii ni se tuumaa:
Tää on taidetta!
Voi jumangeggana kans ja taidetta pedrään.
Siä ku pyödrii pisuis ja kaninpapanois, ni juu-u taidettahan se vissiin....
ihan mtn en hiffaa ja taidetta en sen eestäkään...
Piispolitiikkaa ja drauhaa päällensä
Tee Taimikinkku Minellin
ja loput taidepläjäyksenä postipaketis


lauantai 12. elokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Pitääkö olla hualissaan?

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen matkaillut ahkelasti kotimaassa, eteski tuo Länsi-Suomi ja sen lannikko on tullut koluttua melkeensä yltympäliinsä. Ja kivaa oli, voin keltoa.

Sitten niitä uutisia:

Meikämandoliinille on viime aikoina putkahdellut monta hualestuttavaa aamupostia, joihin ajattelin kohta yksvuotiaan viisaudellani vastata. Täsä ois ensmäine:

Pitääkö olla hualissaan, kun puleksin miälelläni isäntäväen solmet, valpaat ja nilkat mutjulle? Ne huutaa mulle päänupit punasena ja pelkään, että kohta niiden pinna kilistyy niin äälimmillensä, että ne heittää mut mäjellen. 
Tee Nakkimäylis kolmekuukautta ja lisat

Lakas Nakki!
Ei pidä laisinkaan olla hualissaan, soot ihan pieni koilanpentu vasta ja sun ihmisten pitäs jo ymmältää, et sun ikenöitäs kutittaa ihan hilveesti ja sä talttisit puleksittavaks jtn hilveen paljon jäleempää ku immeisten valpaat. Katto niitä silleesti anoen ja vaadi pululuita. Jossei ne ymmällä, ni vaihda pelhettä, tai tee joku hilvee katastlomppi et ne pyytää jonku koilaihmisen sinne, joka keltoo niille pentukoilan talpeista.

Pitääkö olla hualissaan, kun mummukoilasäde nylpyttää aina sitä samaa soffatyynyä? Se nappaa sitä niskasta kiinni ja pistelee menee aikuisen rouvakoilan riamulla. Minua on alkanut hirveesti hirvittää sen touhut ja koetan sitä kaikin tavoin takaapäin halaamalla rauhoitella, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Tee Helmiäippäsi

Lakas äippä!
Ei pidä olla lainkaan hualissaan! Mummukoilasäde toteuttaa vain syvimpiä lakkausviiliksiään siihen soffatyynyyn ja hakee hetkeksi aikaa kadonnutta nualuuttaan. Tyttälen jatkuva läsnäolo kun ei aina anna vapautta toteuttaa sielun syvimpiä syöveleitä iha tost noi vaa.

Pitääkö olla hualissaan, kun perheeni yrittää saada minua laihtumaan? Eläinlääärikin sanoi, että olen jo toivottoman ylipainoinen ja tarvitsen laihdutuskuuria Myöskin tuomari nauroi minut ulos näyttelykehästä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Meillä on ollut ihmisispän kanssa grilliherkkuhetket ihan koko kesän ja niistäkö minun on nyt luovuttava tämmöisen turhamaisuuden takia? Kyllä nyt nyppii ja pahasti...
Tee Ismo 47kiloa kultsuiloa

Lakas Ismo!
Nyt en lainkaan ymmällä, siis saatko sä, joka ilta, glillihelkkuja? Molen aivan täysin jälkyttynyt, koska mä en saa. Tässä kohtaa on meidän kaikkien koissulien noustava helmeettisen kolkeille pallikadeille ja heilutettava häntiämme ja pandelolleja myäs. Makkalaa kaikille, ja glillihelkkuja! Vaadimme ihmisiltä hianotunteisuutta. Kaikki kelpaa ja sinä myös lakas Ismo. Ei talvitse lainkaan olla hualissaan. Jatka viitoittamallasi tiellä ja ano sulusilmilläs glillimakkalaa joka päivä. Sillä kohta on syssy ja pimee, eikä kukaan enää glillaile pihamaalla. Että sillee.

Pitääkö olla hualissaan, kon kotisohvalla köllötellessä meikältä usein pääsee fiisu, semmonen silmiäkirveltävän hiveltävä piarunpäräytys, sekä äänellä, että ilman. Mamma ko tekee siinä vieressä töitään, niin se alkaa yhtäkkiä yökkimään ja kakomaan kesken parhaiden päiväunosten ja häiritsee mun unta siinä möykätessään. Miten tähän kuuluisi reakoida?
Tee Elvis Kalukkalasta, nimim. ehkä perin, ehkä en...

Lakas Elvis!
Joka pialua pidättää, saa kohta lipsat pöksyille. Pialu on elämän ääni ja tehoste. Sitä ei pidä pidättämän, tai sisus mätänöö...tai siis jtn. Anna mennä vaan ja laseta pielien hilveet helmokaasut ilmoillen. Tiedätpä ainakin olevas elossa, ja myöskin muut ympälilläs olevat, kun pikkukilsujaan pidellen lynnivät pakoon pitkin soffia.


Tämmösii täl keltaa. Kiitos ja anteeks.
Tee TaimiKinkku Minellin




perjantai 4. elokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimimaisimmat sutkautukset ja sillee

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ollut mustikassa, helkkua ja namnam, että silleesti.
Metsikössä on se hyvä puoli, että siä on buffa auki ihan 24/7 ja koko loppukesän. Kukaan ei kiellä syämästä saatika pyölimästä niissä sinisissä pallukoissa. Minä syän ja sisko pyälii, pysyy kattokaans palanssissa nääkin pidot sillai kai.

Sitten niitä uutisia:

Ihmisotuksilla o kaiken maailman kummallisia sanontoja ja sutkautuksia, ni kuulkaatteen, oon aatellu tuunailla niitä hieman enemmän koissulien kilsuihin sopiviks. Täsä ois muutama.
Lue ensteks ja sule sitten myöhemmin:

Kaikki ei ole niin mustavalkoista, sanos Taimi ku dallukulkueen keskelle eksähti.

Oot kiva omalla tavallasi, sanoi Helmi sille yhdellekkin alati nylkyttävälle lapukalle koilapuistossa.

No ompas täällä ny tlafiikkia, sanos mummukoilasäde ku yhdeksää pentua ylitti yhtä aikaa imettää.

No yhden tossa otin odotellessa, sanos Taimi ku pöydältä glillimakkalat söi.

Mitäs ajatuksia tämä teissä helätti? kysyin polukoilta ku lipulikasojani aamutuimaan koljasivat.

Ennen ei valitettu pikkuasioista, sanoin mammalle ku sen palhaat kenkät puleksin palasiks.

Kuumuudesta ei saa valittaa tuumas mummukoila kun kävi helteellä nultsille köllöttää.

En kai helättänyt? Kysys Taimi ku aamuyöllä hilveen lipaskan väänti olkkalin kalvalankamatollen.

Tää on sitten tällanen alvokkaampi tuote, ihaili Taimi, ku kakkakäälmettään esitteli.

OHO...Ihmettelin isseksein, ku sohvatyyny läjähti.

Onks paha paikka? Soitteli ispäihminen, ku mamma kulaojasta kolmea kultsua kotio houkutteli.

Ei tässä mtn. Kommentoi jolppi, joka Taimin lehmänläjästä löysi.

Lähetään ihan just...sano ihmismummu, ku lipsaläjään liukastu.

Paikalla, mutta ei läsnä. Katteli koutsi kultsuaan leeneissä.

Että tämmösii tällä keltaa. Kiitos ja anteeksi.
Tee Taimikinkku Minellin