torstai 27. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Avala maailma

Telve kavelit!

Kinkku taas tääl! Mollaan jo neliviikkosii, ihan hilmuisoi vötkäleitä.
Mosataan jo tissitellä siellä mamma masun alla seisaalleen, kelta ei olla mtn vaavoja enää. Nih!
Vaan on se mahtavaa pötkähtää mamin tisulle ja pusellella tassuilla sitä kelmaista maitoo sielt.
Khyl o pennulla ihana elämä, eiks ooki?

Sit viikon uutisiin:
Tiätteks: Yks päivä, ni silleesti tiiättekö, saatiin semmost koilanluakaa, iha oikeeta sellasta pöpelöö.
Voin keltoo, ekat fiilalit ei ollu miteskää silleesti et iha wauekspiilienssi.
Systeli läkäs pöpelöt kaalella pitkin pentulodjuu. Et yäks, mitä kakkelii! Tissimaitoo ja heti!
Mä ny tiätty hiffasin melko nopskaa, et täähän o melkosta helkkuu ja pistelin kiltisti koko kippolan huivii kellalla.
Toinen systeli ei o viä oikee hiffannu tota safkan melkitystä. Se nimittäin mieluiten istuu siinä luokakipossa, valsinki ku soon täynnä pöpelöö. Sit se pääsee pesulle, aina.

Mä oon kelannu et ei talvii mennä suikkuun eikä nymbyyn, voi kattokaas ottaa iltapesut ihan siinä vesikippolassa. Siitä ku kilmaa läpi, ni kivasti kastuu nahkamasu ja pyllyki peseytyy. Sit voi myäs sen hilmuisen kippolan kaataa ja mulista sille iha hilveesti, kauhee petokippola!

Systeleitten kans voi myäs haljoitella hilveetä mulinaa, mollaan kauheita petokoilanpentusia, ja osataan myös ulvoo, viä palemmin ku viime viikolla.

Sit o tosi kiva ku joku tulee pentulodjulle, mollaan heti valmiina puleskelemaan valpaita ja lahkeita. Tänään tuli iha uudet valpaat sinne lootaan, niilloli tuttu ääni. Soli meiän mamman ihmisäippä.
Son kans kiva. Sen solmet maistu iha supelhyvältä ja valpaat kans. Se ylitti jotai lapsutella ja lepeltää meille, mut ihan tulhaa kelta ollaan jo isoi likkoi. Todistusaineistoks pissasin sen valpaalle. Että sillee.

Systelit alkaa muuten panna jo mheikälle vähä kampoihi, non kasvanu ihan simona, mut ei ne viä mee meikäläisen kinkkukankun ohi. Meikä lulettaa, kybällä, edelleen. Niil menee vielkii polot nokkaan ku meikä istuu niitten päälle.
Uudet jolinat taas ens viikolla
Lakkaudella Kinkku







torstai 20. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituksia: Elämä o laiffii, valsinki pennulla

Telvehdys flendit!

Mä sklivaan taas teille ku mollaan jo kolme viikkoo vanhoi, hei kelatkaa ny oikeesti!

Pakko keltoo ku on nii lankkaa tää pennunelämä.
Ihan sillee lennosti otettii systeleitten kans pentulodjussa ykski aamu, ni eikäkös meiät laitettu johki lootaa ja sielt tulvallisest himast veks.

Siä sit ku aikamme kiljuttii, ni onneks päästii veke. Ni tiiäättekö, mein lodju oli ainski tliplaantunu, elis meillo ny hilvee iso tila hilluu ja liehuu.

Ja khyl me liahutaanki. Systelil o semmone ankka tai joku. Sille se mulisee ja kanniskelee sitä ympäliinsä. Tai no laahaa, ku son melko iso viä siihe nähen. Joskus mein mammaki pöllii sen ankan.

Me myäs juoksennellaa ympäliinsä siel lodjus. Takapehva ny ei oikee aina tuu messis. Meikät ku kääntyy oikeelle, ni pehva ja tassat jää sinne jälkeen ja sit ollaa tieteski tulvallaan. Mut mitäs pienistä ja menox.
Sit mosataan ulvoo ja haukkuu ja mulista. Iha ku susit tai semmoset jotku. Hilvee pelottavii.
Osataa me jo leukapainii kans. Ylitetää vaa syyä toisen kilsu iha kokonaa siin samal.

Kävi meil kaamee katastlomppiki, hilvee tlauma, taas. Mein kasvis, siis se lakas kasvattaja otti yhen kellallaan ja tiätkö:
Kehtas leikkaa kynnet meilt ja tunki kulkkuun jotai hilveet mönjää. Soli joku matolääke. Y Ä K !

Meikän lempileikki o toi paini. Meitsi aina voittaa, kun o tommoi massaetu. Systeli ku jää sinne meikän viltaviivaisen valtalon alle jumituksii, ni sinne jää. Ja meikä voittaa. Aina.

Pitää vissii mennä, ku kuulen ihan valmasti maitobaalin ääniä tuolt olkkalista. Pikkasen alkaa jo kulnia massukka ja tekis ehkä mieli sitä kelmaista tissimaitoa, taas.

Mä kiljoittelen sitte nii
lakkain  telveisin Kinkku





keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Säteen blues

Moro frendit!

Meikä on ihan silleesti et mitvit...
Meitsin skidi o pöllitty, nyysitty ja viety.
Ilman lupaa ja kysymäti.
Meikäl o bluus ja surku.
Ei maistu safka ei.
Lördari menee viel hätäsee. Ja kinkku. Siis semmoi paketista. Ei tiätty se meikän lapsenlaps, se Kinkku siis tieteskää.

Tähä sopii superisti meikän syysbluus. Se menee joteski näi.

Mun lapsi lähti, se lähti menee
ei vissii koskaa tuu takasi,
Mun lapsi lähti, se jonnekki katos
enkä ikinä sitä nää.
Mun sielu on nii ontto, ku tyhjä kuori
ei maistu nappulakaan.

Täss mä vaan goisaan, meikän nojatuolis ja huokailen.
Mun lapsi lähti, se lähti menee jonnekin.

Meikä lähtis nii sen perään kuitenkin.
Mut emmä voi, emmä voi jättää
näit tyyppei yksinään.
Sit neki vaa spiidais ku ei niillois koissuu ollenkaan.

On ripsa usein, ja löysä maha mullakin.
Ei maistu safka, ei kulje lenkki
kun yksin dallaan mä tietenkin.

Oi skidi pieni, voitko tulla takas pikaseen?
Ettei meikän sydän säry ja joudu kadotukseen.
Meikäl o syysbluus, on syvä syysbluus
enkä valoa nää.
Ennesku äippä kaivaa kirkasvalolampun eteiseen.
UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!
Terpat Säde
PS lähen täst tsiigailee, jos irtois vähä lördarii...





torstai 13. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituksii VOL 2.

Telppaleiskius flendit!

Son Kinkku taas ku tääl sklivailee. Hiffaatteks et meikä o saanu lisä kiljaimii.
Alvaattekos miks?
No tiätty siks ku meikän ja systelien silmät o auennu. Öögat isoina kattellaan maailmaa ja ihmetellää, et mitä hittiä! Mollaan tääl ja maailma on suuli ja avala. Tai no ainskii toi pentulaatikko elis skidilodju, mis me pyölitää ja hyölitää mein mamman kans.

Mun pitäs antaa tost mammast vähä palautetta. Siis son ihan bueno mutsi, mutmut...
Tiiäätteks ku mollaan tämmösii skidivinkuloit ja viä pitäs toi hykieniaosasto ton äipän hoitaa...silleesti niinko ykköset ja kakkoset jii-än-ee....
N O H! Mamma o iha supeli hoitaa meit sillee päiväl tai niinko 06-22. Mut auta almias, jos meill ois kakkishätä vaiks klo 23.40.
Ni tiiättekö: meiän mamma vaan vetelee hilsiä, kuolsaa ku höylyjylä ja kuola vaa valuu. Sit me kiljutaa siin ympälil ku kulkkua leikattas ku ei se kakkeli tuu ja mamma vaa nukkuu.
Sit meiän lakas ihmisäippäkasvis komentaa sitä Hemmii ja ehkäs ja meibii se sit nostaa sitä kuuppaansa sevvellan et putsaa ne kakkelit pois. Iha hilvee laiskamato o mein mamma.
Joskus mein kasvis hieloo itte keskel yötä meiän nahkamassukoita, et olis palempi olla.
Ei me ny olla viä mtn ilmoi olla tekemäs tost mein mammast, mut khyl se vois vähä leipastuu öiseen aikaan, ettei mentäs ihan tukkoo, sillee niinko tiäätteks.

Muuten ollaan iha hilvee tyytiksii tohon mammaan ja valsinki sen tissimaidon plaatuun. Ihan helmeettisen kelmaista ja maistuvaa on, mulle valsinkin maistuu usein ja sualaan tissistä taljoiltuna.

Joku ny hiukka vois kommentoida, etten ois ihan nii viltaviivanen ku systelit. Älkääs kuulkaas yhtään luvetko siellä!
Täällä pyölii joka soltin koilanpentuu: laihaa ja vinkuvaa ja hiljast ja pulleempaa. Heti jos tissillä vähän pitempään viihtyy ni ei taltte olla sanomassa.
Telve vaan ja tissille sanon mä
Telveisin Cinkku/ Kinccu/ Cinccu/ tö hääm
PS alvaatteks kuka mä oon tost kuvast?

torstai 6. lokakuuta 2016

Kinkun kiljoituktia

Heippa flendit!
Aatteelin eka et pität valmaa tanoo molo tai tau tai taukki, mutkun ei oo viel meikäl kaikkii kiljaimii, ni ehkä toi heippa o palat!

Nii, moon Kinkku, Hemppamamman tuulin ja vahvin ja ehkäpä ahnein tytteli. Vähä tamanlaine ku toi mamma ite aikanaan.
Mul o kakt ttyterii, mut vahvimman oikeudel meikä o ny klivaamat teille kuulumitia.

Nii, me födattii viikko tit, eli ollaan nyt teittemän päivää vanhoi, meikä ja mun kakt tyttelii,  ehkä ja meibii noon vaikt Vinku ja Vonku. Meikä o Kinkku, ette ikinä voi alvaa mikt...

Kelatkaa ny, mikä kauhee katatloofi tyntyä: Eka taa kölliä mamman matutta tiä lämpimättä kakt kuukautta kaiket lauhat.
Tit yhtäkkii pynketää tielt pihalle, plött vaa tinne johkii kylmille patjoille.
JA HEI, mamma läkt kalkuu ku tytteri tynty, miettikää mikä laptuuten tlauma, äippä hylkää...
No, ei te mitään hylänny, lupet heti hoitaa ja iha helmeettiten hyvin viel.

Mein mamma Hemmi o palat mamma, mitä voi pentukoilil ikuna olla: Te on koko ajan petemät peppui ja luokkimat meitä. Mamma o kävelevä maitobaali. Till o tiel magan alla temmone helkkulivittö. Joka töttelö o täynnä maitoo ja aina titä tulee vaik kui töttölöö vaihdat.

Meikä o iha heikkona mamman maitobaaliin, tiitä ehkä toi Kinkku- nimi, maittut valmaa tullekki.
Ttyttelit ei oo ihan nii ahneit ko meikä, ne muute vaa kilju kulkkutolvi tuolana, jot ei mamma heti tuu. Toinen o vittii vähän hönö, ko te lähtee aina väälään tuuntaan, ku mude tulee maitobaalin kant mettoille.

Meikä mielellään kiipeilee ttytteleitten päälle ja ettitkelee ten palhaan paikan. Ttyttelit o vaa kiltitti hiljaa ja makoilee vaa tiin meikän tyynynä. Kato pienenä ton opittava olemaan jo kingi, ja meikähä o!

Mein mummu, ton mamman äippä näki temmoten pätkän, mit me tittiteltii Hemmiä ja pidettii kauheet metakkaa. Mummukka katteli pää kallellaan meit ja kelat valmaan, et H UHUH...ei enää tommotii meikälle, juu ei!

Me ollaan nähty tät maailmat vat pentulaatikko ja mamma, paitti ei ollakkaan, ku ei meil oo viel eet timmät auki. Oottakaat vaa ku timmät aukee ja me lähetää juoktee! Tit o kuulkaat pilu ilti.
Ehkä mä tiihekt taan opittua vähä litää kiljaimia, ni o tit helpompi lukee meikän kiljoituktia.
Kuulemiin ja näkytään T Kinkku the Hempan tytäl