torstai 31. joulukuuta 2015

Uudenvuoden lupauksii

Son morgenson vaa!
Ja aivan vimonen ja vimppa tält vuodelt.
Meikä ja mutsi ollaan kelattu et me voidaan garanteeraa teille kaikenlaist, myös ens vuodelle, koittakaa tyypit kestää vaa, nii.. Tai jtn. Tsiigatkaas, ku jotkut ei vaa osaa lopettaa, otamme tämänkin niinkus uutena haasteena emmekäs varpisti palaa lehmänhikistågella himaan...

Siis rasiaan...tässä ois meitsien promikset vuodelle 2016

1. Meitsit loovaa stondaa enski vuonna framilla joka evö kerta ku jääkaappi aukee kyökis. Venata siin rivis kuolajojot valuen mutsin kans ja tsiigaa mamia tai papsua öögiin nii kauan et irtoo. Kato saavutetuist eduist ei käydä tinkaamaan!

2. Varppisti goisataan kaikkien raksujen kainaloissa ihan joka kerta ku o mahis. Pusutellaan ja kaivetaan tassalla handuu nii kaua et tyypit rapsuttaa meikää masusta ja leuan alta ja kainalost jajaja..
Änketää viekkuu ja vahdataa siin nii kaua, et jtn tapahtuu. Helppoa, kato!

3. Meitsi Hemu aikoo opetella kunnol tsimmaa. Ei sillee niinko skidit, et käsipohjaa vaa iha kunnon noutajatsimmausta ja reippaasti. Ehkä mä alan reenaa seuraaviin noutolympialaisiin, ehkä nooot. Mut meikän pitää lopettaa mutsin damin pöllintä. Se tsimmaa hiki päässä ja hakee kaiken maailman tsebat ja muut noutorojut. Meitsi vaa stondaa rantsus venaas ja pöllii silt kaiken. Ei enää. Vannon. Ei enää siit mis o matalaa, vaa kunnon tsimmausta.

4. Me aijotaan totella mammaa ja papsua ehtottomasti ja kuulevin korvin. Ei enään mtn koristekorvia ja munapäisyyttä. Eikä karkaamista. Ehkä ja meibii. Sillai.

5. Me luvataan äipän kans jatkaa tätä järjetöntä blokin kirjoittelua enski vuonna, yleisön pyynnöistä huolimatta. Koittakaa kestää heiii!

Ja jos mei millään saada näit lupauksii pidettyy, ni me aijotaan yrittää suunnitella niiden toteutusta tai seurata, miten homma etenee tai ainski funtsata, et mites homma vois wörkkiä. Ehkä ja meibii. Ja sit ku se kelaaminen käy liian rankaks ni me käydää potslojolleen ja otetaa ettonet.
Liikoja ei luvata, kato liika o liikaa ku mikään ei riitä.

Hellurei sunki heiluvilles ja hyvää uutta vuotta t: Hemppa, Säde ja palvelusväki


torstai 17. joulukuuta 2015

Kultainen jouluaattoilta

 Oli jouluinen yö, kun talossakaan ei liikkunut kukaan, ei rasaustakaan. 
 Kultaiset uinuivat pedeissään, siankorvat ja luut mielessään. 
 Joulupukkia oottaen talon väki, jouluisaa unta koiratkin näki.

 Mamma ja minä uinuimme hyvin, kun äkkiä katkesi unemme syvin.
 Minä hyppäsin ilmaan ja ikkunaan riensin, 
 päästin ilmoille haukun, oli kielletty, tiesin.
 kaihtimen syrjään mä tassulla työnsin, oli ihmetys suuri,  
 mitä pihalta löysin.
 Kuu loistaen hangelle valoa näytti, ja ihmetys kultaisen mielen täytti.
 Oli pihalla reki ja kyydissä sen istui parrakas mies kättä heiluttaen.
 Hän viittilöi minulle hanskallaan, vislas perään ja käskytti lähtemään.

 Minä herätin mamman ja yhdessä me pihamaallemme riensimme.
 Joulupukki tullut oli noutamaan kultaisia rekeään kiskomaan.

" Nyt Helmit ja Säde tänne päin, teitä tarvitsen, kiiruusti reelle näin!
 Myös Taavi ja Roope äkkiä apuun, ennen kuin rekeen mä itse kapuun.
 Wilma ja Charlie ja Eelis mukaan, ei jouluna yksin saa jäädä kukaan.
 Manta ja Onni myös vauhdilla tänne, 
 meitä oottavat pienet ystävämme."

 Niinpä asettuivat kultaiset airueena eteen, 
 valjaat tarkastain pukki kävi istumaan rekeen.
 Kuu valaisi näyn niin ihmeellisen, oli pukki ja lauma kultainen.

 Niin matkasi valjakko ympäri maan, iloa tuoden kulkeissaan.

 Kun aamu alkoi sarastaa, palas reki pinnalle maan.
 Pukki kauniiksi kaikki kultaiset suki, 
 joulusadunkin heille kiitokseks luki.

" Hyvää joulua kultaiset ja kotiväki, 
 huusi pukki kun auringon nousevan näki.
 Ensi jouluun taas, me tapaamme vielä,  
olkaa kiltisti nyt kodeissanne siellä."

 Ja niin pukki matkaansa yksinään lähti, 
 unta vai totta, sen kertoilee tähti.

 Hyvää joulua toivottavat Säde ja Helmi palvelusväkineen



torstai 10. joulukuuta 2015

Lenssua pukkas

Hyvänenaika ja sentään!
Tässä on vedetty päät märkinä kaks vikaa viikendiä, muden kera ja iha isseksein.
Ekaks vedettii pikku rundi tonne pöndekselle, sinne K-jutskaan, elis Kangasalle, maneesiin hilpastii näytelmii. Oltii iha snygisti, melkeen, tai no mutsi aina ja oolveis, meitsi ny mitä vähä meuhkas välil, mut H U O M vaa välil. Iha buenosti jolkotettii kummiski, äippä oli glaidu, ispäki raahattii megeen, jäi henkiin. Nähtii frendei, terkkuja!

No sit joteski meitsi siin ressaantu ja karvat läks,  sillee melko radikaalisti. Siltiki lähettii messarii. No meikä kelas et jotku bikinifitness-skabat nää ny vissii o ja vedin siel iha normisetit. Eihä se dumari nähny koissuu karvoilta, tai no vissii khyl näki, ihan sairaan tarkkaan. No mitäs näistä, ens kerral sit paremmil karvoil. Ja onnee voittajille!

Ei siin mitää, mut täs yks morgen tsorgeni meille flyttas semmoi hylje. Meitsi yrdes aamul hönkii äipälle onnessaan, ni tuli vaa klyyvarist semmost tuuttausta, iha ku ois vetässy semmosen vapputorven huiviin. Sit lähettii dallailee aamukusanderokselle,  ja hiukka jtn yritin älämölöö naapurin sesselle, ja eikös taas sama judeemi. Mamma jo siin iha hädässä, et onks paha paikka, pystytkö puhumaan?

N O, E N ! Oumaigaad, meikä on haukuton, tilalle o dilkattu joku hönkivä hyljetorvi. Alkaa kuulkaas käydä meitsin egonin päälle, ku kultakurkku o hiljentyny, meikän ääni o vaiennettu, iha sordiinoks vedetty. Käkätin tukittu. Lärkyttävää! Kälynen kurkku vaa korisi ja nokka vuosi. Täähän oli siis meikälle iha kynnyskyssäri, ku ilmaisuväline o vaiennettu.
Ja joka hemskutin kerta ku yritin haukkuu, ni sielt kirsun takaa korahtaa ilmoille säälittävä törähdys. Voin kertoo, N O L O O !

Noh, äippä sit konsulteeras eläinlekurii, ja meikällähä o lenssu, kennelipenneliyskä, sitä on ny liikkeellä. Ja jottei tylsäks menis ni kaverille kans. Mudella on kans vähä plunssa, se sillee sivisyneesti sanoo iha hiljaa köhh, ja on iha oma eteerinen ittensä. Tietty meikä kuulostaa siin völjyssä norsunpoikasen ja trabantin risteymältä, mamma se sairastaaki tyylillä.
Meikä, no...meikä on meikä...
Khyl tää täst ja jtn jtn...timjamiteetä ja sillai...
Näin se homma etenee T Hemppa ja Säde


torstai 3. joulukuuta 2015

Koulujutskii ja hommeleit

Tserden herdet vaa teilleki!

Moon joskus kelattu muden kans ku äippä o semmoi maikka, et mite se jaksaa.
Ensi se reenaa meitsei.. ohjastaa ja neuvoo ja on kliffa ku tehään buenosti hommat. Antaa namiskuukkelia ja herkkuu ku vedetää iha kybällä jossai kehäs ympyrää äly ämpäris ja annetaa jonku muidun tai paappelin tsiigaa hamput ja kutkutella kyljet ja klabbit.

Sit se tulee ja halii ja pusii ja on himmeen glaidu, jos saadaa joku ihmeen ERI tai sit stondaillaa jonku lapun eessä siel kehässä. Puhumattakaa jos saadaa joku prenikka tai bokaali, sit tulee jo sisukkaa himas jälkkäriks.

Eikäkö, toi äippä diggailee meist iha kreisinä, vaiks meitsit ei ikunas olis eees missää reeneis tai jossai ihme näytelmis käytykää tai oltais jotai kaverikoissui tai rallitokoreenareit nähtykää. Katos ku me ollaa sille kliffoi ja glaidui mimmei. Me diggaillaan mein ihmisii ihan uberisti, ne on kato meitsien tärkeimmät tyyppikset.

Nii...asiaan, sano. Se äippä ja maikkahommelijutska. Ni se menee sinne duunii melkees joka päivä...ku ei se enää pydee tekee koko viikkoo, ku oli joku juttu..emmä aina tsennaa kaikkee..

Nii, ni ne skloddit ja mimmit joita se siel treenaa, olee sillee kunnolla ja oppii kaikkee hianoo, paljo vaikeempaa ku rallitoko tai kaverikoissuilu, ni ei ne hiffaa kui paljo jutskahommeleit se niiden eteen tekee. Sit ne yrpot vaa huutelee ja hilluu ja riehuu siel luokassa, ja sit äippä on surumieli.

Mä hiffaan et mä Hemppa tartten hillukohtaukseen ja riahumissekoiluun napakan niskatakamusotteen aina välillä, koska tuhma. Mut äippä ei voikaan ihan samal viisii ohjastaa niit oppilaita. Sit ne haistattelee sille, joskus iha kirjaimellisesti. No, kyl meitsiki tuhauttaa joskus fiisut, mut emmä ikin dumarin naamalle näytelmissä. Nää piereskelee luokassa iha vapautuneesti, nii et sinne meinaa herkempi pyärtyy. J O K U roti!

Jos ne tyyppikset ei ala siel koulus käyttäytyy paremmin, ni mä lähen äipän kaveriks. Sit aina ku joku meinaa alkaa härdää, ni mä meen sen eteen tsittaa, et ei se pääse, vaan on iha pakko rapsuttaa mua, ekaks. JA välkällä meitsi o pihakyttis, joka menee pusuttelee kaikki, jotka meinaa ruveta flaidaa. Miettikääs, kui makee skole olis semmonen mesta, jossa olis koissui joka nurkalla. Kukaa ei kehtais hilluu, ku meitsei pitäs vaa rakastaa. Ja sit äippä olis ilonen, ja mä kans, ja mamma, koska lisää maggaraa.

Nii, et koulutus o hiano asia, sekä koissuil et ihmisille, kylä näi o!
Ja meitsihän voi aina lasettaa mykän hiihtiksen menee, ihan vaa siinä opetuksen lomassa, sillee niinku vaivihkaa, iha koulutusmielessä...
T: Hemppa ja Säde
Täs mamma Säde o skoles, mut se ei khyl fiisuttele lainkaan, evö!