Terve taas vrendit!
Tässä kohtaa kauneinta Suomen suvea mulla pukkaa ihan hermeettinen runosuonen kukinta tai joku semmoi. Onhan ihan oikeestikki Rekku Reinon, eli tuon suuren koissulirunoilijamme päivä. Ihmisväki tuntenee Eino Leinon hieman paremmin, mutta koirien kulttuurista tietämättömät vaviskoot!
Ihan pakko suoltaa teitin iloks kesäisiä värssyjä.
Olkaatten hyvät, jos sielu sietää. Kiitos ja anteeks.
Hymyilevä kultsu
Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.
Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.
Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.
Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen, istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.
Taimiturnos
Varisparven laulu korvissani, kirsun yllä heiluu uusi luu
kesäpäivän onni omanani, pikkupieruun tuoksut velhoutuu.
En mä riehu, enkä edes huokaa
mutta makkaraa jo mulle tuokaa.
Tuoksut grillien ja höyryt sen
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle ulvon herra ihanainen
juoksupehva tuoksuu aikalainen.
Siitä ymmärrä mä mtn en, olenhan vaan koiranpoikanen.
Nautin kesästä ja viihdyn niin, sulle runoilen ja hyvin teen
syliin kampean ja pesän teen
pusun annan vielä, siihen jään.
Metikössä
Mä metsän polkua jolkottelen kesäillan aatteissain
ja muistan sen linnunraatosen
ihan tässä juuri näin.
Ja riemusta rintani paisuu
ja mä kaivelen, kaivelen vain.
Tuol metsässä kannon alle
minä muistan
se haudattiin
niin vienoa, ihmeellistä
ja mä kaivoin kaivoin niin.
Minä koissuli vain sen tiedän
se on aarre ja herkkua niin,
koko viikon muhinut lintunen
minä kampeen sen kitusiin.
Tämmösii tällä kertaa
tee Taimikinkku Minellin
PS. Tässä mä pohdin näitä runoteoksiani
