lauantai 25. heinäkuuta 2015

Näytelmissä vol 2.

Terppahuiskius ja lerskius!

Meitsi tsennaa, et toistoks menee, mut toi ihisäippä ku meit aina roudaa noihin koissunäytelmiin säännölleen, ni pakkohan niist o stoorii vääntää, taas kerran.
No, pitäähän meiän käydä dallailleeki joka himmee päivä, ni mikäs siinä sitte...

Niinko, eilen sit, koitti taas se daageni, ku meikä vietiin trimmattavaks kasvattajalle. Hermeettinen dogilauma, ja ei mtn saumaa päästä hilluu niiden kaa. Aamul eka, sillee hyvä ku on morgenit kerenny heittää, ni raijataan shampoopyykille saunaan, kas ku ei saunan taa...en ala khyl mtn...No, mä siedän...just ja just...

Sit eikäkö bilikaa ja äipän kaa ookailee...no sinne saksittavaks jolleki pöydälle, alas ei kehtaa loikkaa ku voi mennä kuuppa halki ja poikki ja muutenkaan ei uskaltais...

Sit himaa ja mihkää ei saa mennä pöpelikköön hilluu, ei nurdelle pyörii, eikä pasandereihin laisinkaan....voi video, mikä tiukkapipo toi tyyppendaali on...

Aamul sit lähettii taas, kassi täynnä nakkeja ja hanhenmaksapalleroi. Meikä siin iha liekeis et ny pääsee vihdoin hilluu...ni ei taaskaan...Jumaleissoni ku oli hienoo koissuu koko Tuomarinkartano pullollaan..joo ja meikän broidi Taavi kans, eikä pienintäkään mahista mihkää painimatsiin.

Onneks meikä o ihan semipron osapro jo nois näytelmäjudeemeis, sitäpaitti meikäl o nii hyvä kehäkettu semmosena händlerinä, etten paljon ees viittis hilluu.

Sit oliki jo meikän fugi mennä sinne areenalle patseeraa..ihan hyvin mä vedin...ja heiluttelin dumarille häntääki. Johonki järkkää meiät piti lykkii ja meitsi oli sit pronssilla...Meikä oli ihan tyytis, kunnes äippä tsiigas ne arvostelut, voitteko A R V A A

Meikäl o hyvä kuuppa, ja griinaanki snygisti. Klyyvari pitäs olla pikisempi!
S I I S  M I T Ä ! Ens kerrall meikä vetäsee plankit kirsuu, tunken naaman multaan, nuoleskelen tervaa, pyydän äippää värjää permanenttitussilla kirsun iha bläkiks....
Nymmä hualestun....
No ei vaiskaan...muuten meikäl oli iha hyvät kulmaukset tai jtn ja vedän rundii ihan kepeesti...
Vaiks mä vähän hilluin ja elämöin, ni aloin olla jo ihan koissuks siel näytelmis, ei tarvinnu äipän enää nii hävetä meikää.

Yks juttunen mua harmitti, joku tyyppi oli jättäny koissun kuumaan autoon, suulis brennas aikas hotisti ja se koissu kilju isosti apua siel bilikassa. Onneks joku supermääni meni ja vetäs sen ikkunan ihan hajalle, et se koissu saatiin veke sieltä...Joku toinen veti kans dogiaan pataan, ku se ei ollu ees pronssilla...hei tyypit, ei sillai. Tää koissunäytelmä on tärkee juttu, mut ei siit saa vetästä palkokasveja nii kirsuu et hermo menee. Ihan vaan piispolitiikkaa ja hyvää meininkiä koissukansalle, joka näytelmissä vaeltaa.

Onneks me kultsut ollaan tosi letkeetä porukkaa ihmistemme kanssa ja osataan relata joka mestas, myös näytelmis. Niitä lisää venatessa.
Tersun lersun Hemppa Helminen




tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kultsun elämää

Terve!

Kerrankin pääsee ihmisäippä koneelle, kun mimmit viettää kesistä. Kerronpa teille snadit stoorit näiden likkojen elämästä, ehkäpä löydätte yhtymäkohtia, ehkäpä ette...meibii ja sillai kai...

Sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa tämä (älkää liian pitkäksi aikaa, että näette lukea):

Herkkä aamuinen ulkoilulenkki, linnut laulaa, aurinkokin hieman pilkistää pilven lomasta. Kaksi kultaista syö heinää ja lompsii etiäpäin erittäinkin unisen omistajansa kanssa. Melkein voit kuulla korvissasi jotain herkkää klassista...
Ja sitten...pusikosta pomppaa rusakko tai kaks...pyörähdät salamana 360 astetta, melkein naamalles, olkapää sijoiltaan ja nilkka rullalla. Pauttiarallaa 60 kiloa liikkuvaa blondia lihasta pyrkii kiihkeästi haukkuen rusakoita jaagaamaan....Kerää siinä sitte ittes ja yritä olla hermostumatta...jatka matkaa.
Ihanaa elämää kultsujen kera :D

Syksyinen metsäretki, ihana ruska, kirpeän kipakka syysilma, raikas ja kuulas. Kaksi kauniin valkoista kultaista, niin tottelevaista, siinä rinnalla...
Kunnes, katoavat kuin pierut Saharaan. Siinä aikas huudeltuas, istahdat kannolle ja mietit jo mihin instanssiin teet katoamisilmoituksen...Kunnes tanner tömisee ja sieltähän nämä sankarit saapuvat. Toinen on kieriskellyt mädissä sienissä ja se isompi on löytänyt höyryävän läjän sitä itteensä. Hännät heiluen he iloisesti lähestyvät omistajaansa, valmiina muiskauttamaan mädältä lemuavan suloisen suukon poskellesi. Kyljet ja eturinta ovat mustanruskean, haisevan liejun peitossa. Koko kotimatkan yökit autossa hirveetä lemua ja katkua...ihanat koirat kerrassaan!

Talvinen maisema, lumikinokset koristavat pellonreunaa kuin postikortissa. Latu halkoo maisemaa ja hanki kimmeltää pakkasessa. Ketään ei näy missään, ja ajattelet hyvää hyvyyttäsi laskea koirat kirmaamaan hangelle hetkeksi. Eiköhän samantien ladulle pölähdä Pertsa Perushiihtäjä suikean ihonmyötäisessä hiihtoasussaan, pitkällä potkulla varustettuna. Ennen kuin ehdit karjahtaa mitään, ovat rakkaat koirulisi Pertsan kannoilla, kunnon kirittäjää hakemassa. Pertsa huitoo sauvoillaan ja huutaa samalla kaiken sortin sanastoa...ei voi jummartaa kaikkea eikä kuulla, koska häpeän määrä on niin valtava, että punastuva naamasi saa veren sykkimään korvissasi...Kun viime karjaisullasi saat klassisen kauniit kultaiset kuuntelemaan käskyäsi, ne ihmettelee siinä korvat lerpallaan, et mitä toi mimmi ragee...

Keväinen aamu...linnut laulaa (taas) ja aurinko nousee. Kävelet aamuhämärissä metsäpolulla ylväiden noutajiesi kanssa. Siinä silmät rähmässä et ihan huomaa, että keskellä polkua kököttää jotain. Havahdut vasta, kun joudut räkättirastaiden saastaisen ilmahyökkäyksen kohteeksi. Siinä samassa nuorempi koirasi on ehtinyt ottaa koko höyhenpallon suuhunsa ja yrittää viedä sitä piiloon...hihnat solmussa huudat jätä-komentoa ja yrität väistellä löysiä läjäluoteja..Onneksi lempeästä otteestaan tunnettu noutaja laskee saaliinsa hetkeksi maahan ja jatkatte erittäin vastahakoisesti matkaa. Metsän rauha on mennyttä...

Terveisin ihmisäippä

Ja mä khyl sanon, et emävaleita toi ihmisäippä suoltaa näppäimillään...ei mtn tollasta oo koskaan tehty. Me ollaan muden kans mallikoiralaisii...missään pyöritä, eikä ktn jaagata...vähän jos on räksänpoika suussa, ni heti ollaan sanomassa. Kosto on sulonen venaas vaa!
                                                       Terkunlerkun Hemppa ja Säde