keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Mun mummukoila Säde


Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen elityisesti keskittynyt tohon tuunausosastoon. Olen taas tuunannut mamman palvekekukkia, istutuslaatikon ja pali palvekemattoa siinä ohessa. Kelta heittivät kaikki mun kepakot mäjellen, niin kosto on suloinen ja koilanpennun kosto etenkin. Valtokaas vaan!

Sitten niitä uutisia:

Mun mummukoila Säde on mun suulin sankali ja esikuva. Oikeen idoli vallan.
Kelta: soon maailman kiltein kultsu, lauhallinen, ei hauku, ei liahu eikä ees hillu. Tuskin hengittää.
Juoksee myäs soffalle kalkuun kun tulen kylään. En ehkä ymmällä.

N O H ! Jokatapauksessa mun mummukoila Säde kuusvee tai sata tai jotain semmosta on myös semmonen kennelliiton kavelikoila. Se käy moikkailees mummuja ja paappoja ja pikkulapsia ja vaikka ketä, kuka haluu kavelikoilia nähdä ja lapsuttaa.
Säde-mummukka lakastaa pikkuisia ihmisiä, melkeen semmosia vaavoja. Mitä lyhyempi, sen palempi. Mummulla ei kon häntä vispaa, ku semmonen vaahtosammutin alkaa mummua lapsuttaa.
Mummua saa halata ja pussata ja pitää hyvänä. Ei se ees välitä, vaikka joku kiskois pelskalvoista.
Niin paljon se tykkää.

Ja jos joku, hieman villimpi koilanpentu, on saattanut pikkuihmisen säikäyttää, niin mummukoila Säde saa sen khyl taas uskomaan, et koilat on O- I - K - E - E - S- T -I ihna kilttejä.

Siitä mä oon elikoisen ylpee, et mun mummukoila Säde sai siitä kavelikoilajutskahommasta semmosen alvomitalin tässä hiljattain. Ihmismummu oli sen kaa sitä vastaanottamassa ja tiätteks: Se itki!
Vähänk oli nolo, eiku söpöö se.

Nii, et khyl mäki isona haluun mummukoilan kanssa kavelikoilailee. Ekats mun pitää oppia pali jutskaa:
Ei voi pussaa ihmisii nenään vauhdissa.
Ei ehkä kandee pölliä voikkuleipää toisen suusta.
Ei oo ehkä hilveen jälkevää hyppiä pöydälle, ainaskaan kun on vielaita.

Mutta mitäs pienistä, kun on viisi keppiä piilossa ja silleesti.
Tämmösii tällä keltaa ja loput paketissa.
Telveisin Taimikinkku Minellin








torstai 18. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: sisustushommia ja tuunausta

Telve taas vlendit!

Meikämandoliini on ollut viime aikoina todella leipas ja ahkela: Oon kelenny käymään jo toisis näytelmis ja tietteks, keksin et siel kehäs voi aivan hyvin vähän valsaloikkelehtia näin kevään kunniaks.
Yhtään en taaskaan ymmällä, mamma ei tykänny ja tuomalin mielestä liikuin pentumaisesti. Mitäs hittiä kysyn minä ja vastaan: elekantisti esitin siä vasikkaa kesälaitumella, ja taiteellinen vaikutelma jäi miinuksen puolelle.
En käsitä.

Sitten niitä uutisia:

Kutes hyvin tiijätte, minä oon semmonen taiteellinen ja hyvinkin luova koilanpentu. Tykkään muotoilusta ja tuunaamisesta. Sisustaminen on aina ollut lähellä sydäntä, ihan vaavasta asti. Uudelleen muotoiluni kohteeksi ovat päätyneet sohvatyynyt, lattialistat, palketti ja mamman kengät. Useampi pali.
Ei oo niin kamalasti tykätty. Ei. En ymmällä yhtään et miksvalten nii.

Noh, tässä viime aikoina olen keskittynyt uudelleen muotoilemaan mamman kukkaistutuksia palvekkeella. Minust non kaivannu vähän tuunausta ja siistimistä. Nyttemmin meillä on kuulemma vaan amppelikukkia, en voi käsittää. Mun Bonsai-hallastusta ei lainkaan meillä tueta.

Sittennii tykkään tommosesta lososesta ja lustiikkisesta tyylistä. Sitähän ei mamman mielestä oo olleskaan ollut nuo lattialistojen muotoilut ja palketin jylsiminen. Saatika seinän maistelu. Nyttennii on kivilattiat ja uudet listat laitetaan, kun oon vähintään ja vasta kaksvee....hmmmm....

Minä en kyllä lainkaan voi käsittää, että tällaisen luovan ja viksunoloisen koilanpennun taiteellista toimintaa noin ladikaalilla tavalla lähdetään lajoittamaan eikä yhtään anneta toteuttaa itteään. Antakaa kuulkaas vaan kaikkien kukkien kukkia ja koilanpentujen niitä sydämensä kyllyydestä muotoilla.
Semmosta sanon minä tällä keltaa.
Son molo tee Taimikinkku Minellin

PS myöskin ihmismummun puutalhassa tein pikkuisia muotoilutöitä, kun käytiin kyläilees. Kaivoin kolmeen keltaan mitä helmeettisimmän kuopan pihan pelälle ja ihmismummu meni sin päälle seisomaan ja valtsaamaan sitä kuoppaa. Samalla se huuti jtn et pois mummun pioneista tai jtn muuta pöljää. Puutalha on olemassa vain ja ainoastaan pennun kaivelua valten ja piste.

Tässä mä fundeeraan, mitä seuraavatteks tuunaisin :D

torstai 11. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Kultsujen vuosikello

Telve taas vlendit!

Moon pienesssä viisaassa pennun päässäni kelannu, et kelta kaiken maailman konsulteilla sun muilla isopomoilla on oma vuosikello, ni mä kiljoitankin kultsikoille ihka oman sellasen, ni voi sit tsiigaa, mitä kaikkee osuu vuoden mittaan eteen, et voi sillee niinko valautuu...
Ja jos ei too sääkään vaihdu ni voi sitte ainaski kalentelista kattoo, et mikä vuodenaika pitis olla.

Kevät
Keväällä alkaa lumet sulaa ja aulinko paistaa. Tai pitäs. Ku paistaa ja sataa ja paistaa ja sataa ja tennispallon kokosii lakeita myäs, En voi käsittää. Just ku diggailet alkavasta keväästä, hiffaat sillee äkkiseltään sen helmeettisen kulan ja sköndän määlän, sekä sessessä, että ihmisen kenkän pohjassa. Voihan vitalis...!
Sitku vähä kuivaa, eikä oo enää pakkasta ja lunta, ehkä, ni koilulissa kiipeilee seittemänsataa ja kakskyt kolme punkeloo, tai no ainskii kymmene. Ja lämpö helättää kaiken maailman täit sun muut hälpäkkeet ja kämpäset. Sitten alvotaan, että mitä mylkkyä laitetaan vai laitetaanko ja mihin päähän. Silleesti.

Kesä
Onneks kuivaa ja koht o kesis ja pääsee tsimmaa ja pöndelle ja skutsii. Ai nii ja sit tulee hotspotti, ku tsimmailee siel jolpakossa ja helle hautoo, huh hellettä ja haalahiki heinäkuussa! Toiset vetäsee ihan tölkeet hikikoomat ja kiältäytyy liikkumast metliikää hiksan aikaan. Illal voi sit kaivaa putskiin uuden viilennyskuopan, semmosen pauttialallaa kaks keltaa kaks meetliä.
Ja sit ku tsimmaat hulluna, ni punkelomylkyt heikkenee ja sit on taas viissataa punkkia otassa, tai ainsskii seittemä.

Syksy
Ihanan hellekesän jälkeen kultsu pilistyy ja tiputtaa huokaisten kaikki kalvansa. Suunnilleen äböut kellalla ja olohuoneen matolle. Käjet kyynelspäitä myöden listissä mamma toivoo, että ne kasvais ees Messaliin takas. Kalvojen lisäks huusholli kuolluttuu hiekalla ja mudalla, eteisen tapettia pilkuttaa sievä lapaloiske.
Immeinen ja koiluus on kolisteltava illan pimeyteen killuvilla heijastimilla ja valovöillä, jotta näkyisivät muille kanssakulkijoille.
Madota, jos madottaa. Menkää mettälle, jos käytte. Kaiken maaliman leenit alkaa aina syksyllä, valitkaa sopivin ja vähiten helmoja laastava...
Valustaudu tuleviin liukkaisiin nastakengillä ja jääkiakkosyndeillä, selviät vähimmillä vaulioilla, ehkäs ja meibii.

Talvi
Lumilumilumilumilumi......ja koissulit sekoo. Ne kyntää naamallaan hangessa, pyölii ja hyölii, maistelee ja haistelee. Sä tuuletat, toivoen et se lapa ja kula loppuis...toisaalla loppuu ja sitten taas ei...Just ku alat nauttia puhtaista koissukoista, saat alkaa pelätä joulupauketta, joka alkaa nykyään jo ittepäisyyspäivän jälkeen. Sit muistakaa jemmaa joulusuklaatit, kinkunlasvat ja alimpien oksien kuusenkolisteet, ettei tuu kiilehätäkäyntejä elliin jouluaattona. Valustaudu uuteenvuoteen kuin toiseen maailmansotaan: pimennysvelhot, ulkonaliikkumiskielto ja lauhoittavat (sekä itelle että koissulle). Pidä peukkui, et taloyhtiön pikkujätkien paukkeet on loppu uudenvuoden päivään mennessä. Sit voi ehkä nauttii talvesta, ellei tuu ihan hilveet pakkaset ja dogei voi ulkottaa n. viistoist minaa kellallaan, ettei tassat jäädy.

Khyl o kliffaa, Suami ja sen seittemän vuodeaikaa...tai ainaski kaks: talvi ja takatalvi. Kattokaas ku jussinaki voi tulla lunta ja jouluaattona voi mennä golffaamaan.
Näilä mennään!
Son molo tee Taimikinkku Minellin

torstai 4. toukokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Uimakeikalla

Telve taas vlendit!

Viime aikoina on pitänyt meikällä melkoisen kiilettä. Oon ollu metässä liahumassa, käyny kuulkaas näytelmissäkin tualla Hyvinkäällä, olin joku semmoi PNP2 en ihan yhtään tiiä että mikä semmonen on ehkä PalasNalttuPentu maailmassa ikinä, tai jtn! Yhtään en ees pelseilly siällä, olin valmana ihan nätisti, koska lihapulla.
Sitte nii oon käyny mamman luana liehumassa ja pulemassa sitä kolvasta.
Että kovasti on pikkukoilan elämään mahtunut tapahtumia. Ja vappupalloja.

Sitten niitä uutisia:
Tänään pääsin autoajelulle siskoNupun kanssa. Kamalasti kielleltiin ja kaalleltiin ja tiätteks semmosen talon lua jäätiin. Mein mamma läyhkäs pihalla kun yleinen syyttäjä, vähänkö hävetti mutsin käytös. Mä ja Nuppunen oltiin ihan sillee et mitä hittiä toi meuhkaa?

N O H ! mentiin sitten nii sisälle ja se mamma vaan jatko meuhkaamista, kattokaas kun soli nii innoissaan. Ei me tajuttu yhtään et niinko mistä?

Sitte meiät vietii suihkuun, eikä ees oltu likasii. Ja pantii semmoset kellukat selkään. Mamma vaa edelleen läyhkäs ja alvatkaa, ku semmonen poltti avattiin, ni sinne se hyppäs veteen heti jonkun vinkulelun pelässä.

Meikä ja Nuppu oltii vähä et apua, nyt se mamma hukkuu ja hiukka hädissämme siin ylitettii ite päästä tulvaan, ni eikäkös nää tyypit vie meiätki sinne lampille ja tuuppaa pelsauksesta sinne altaaseen. Kyllä me hetken aikaa systelin kanssa hädissämme ylitettiin kammeta altaasta ylös, mut sit me keksastiinki et hei, tää onki ihan kliffaa hommaa!

Mamma ja sen kaveli Sisu siellä vaan uiskenteli puiskenteli ihan hulluna ja alvatkaas niin meki kohta
tehtiin. Uitiin ihan täpöllä koko aika ja sitte oltiinki ihan tattis ja tasalaha sen uiskentelun jälkeen.

On nää kummia. Ekats en saa uida Vantaanjoessa solsan pelään, mutta sitte semmoseen sisäjokeen saan khyl mennä. En edelleenkään ymmällä yhtään näit kaksjalkasii...
Kesää kohti ja kämpäsiä
Telveisin Taimikinkku Minellin
PS tässä mä ylitän saada vesipisaloita kiinni