torstai 21. heinäkuuta 2016

Pokemonei sun muita kummallisuuksii

Tsärdän härdän!

Ny o meikis ihan kuumissaan. Ei ny siks et olis ollu mitenkää himmeen hottis kesis, vodaa o stikannu ihan kiitettävästi, sillee ku ois Esteril jotai virtsisvaivoja....

Eikäkö, asiaan...Nii-i, piti kelaamani tota uutta villitystä, tota Pokemonnii tai jotai semmoihärpäkettä.
Ykski aamu, ku ei ollu viel ees vasaani rääkkässy ni oltiin äipän kaa aamukusanderilla siinä. Yleensä saadaan dallaa ihan rauhas pitki skuttaa, ei näy ku kapinen supi ja pauttiarallaa kolmettoista rusakkoo.

Mut nyt, äippä oli jo iha hermeettinen palkokasvi kirsussa, ku puskat vaa heiluu ja meitsill alkaa niskakarvat kohota iha shakaaliks. Se luuli et siello puskas joku eräjorma tai metsiemme ikioma vemputtaja, tuo  kikkailevan kikkelijatsin esittäjä. Äippä kaivo jo kännyy esiin et ottaa siit pöksypistoolin pyörittäjäst kuvan polliisille ja pikasee. No, eiköhän sielt puskast loikkaa parit pikkujäbät, semmoset kon pitäs olla goisaamas viel meiä kusandeeroshetkillä. Niillo kännyt tanassa ja ne huutaa ja riamuitsee...

T O N  K O I R A N  P Ä Ä L L Ä  O N  Y K S, hei ny nappaa se äkkii...!!!!!!!!
Äippis siihen ihan hädässä, et mikä, punkkiko vai joku muu öttiäinen.....
Sit ne jäbät huitoo hetken niine kännyköineen ja painelee menee...

Hiljaisuus laskeutuu skuttan keskelle ja äippä siin sit iha yrpona kaivelee meitsien turkkei, et mikäköhä siel ny sit o.
Ei jumageggana meiän äippä o jostai historian takahikiältä, sielt kivikauden alusta, mis tyypit mätti toisiaan klapeil otsalohkoon. Ne jäppiset pelas sitä pokemonnii, etti niit häröi sielt skuttast, eiks äippä tsiigaa ikin telsuu, ku joka tuutti sitä huutaa. Antakaa meitsien kaikki äipän urpoilut kestää!

No äippä sit kuukkeloi jotai nettii tai semmost ja sit se griinas iha himmeesti. Vihdoin ja viimeisenä hetkenä seki jotai hiffaa. Sit se sano et no höh...ei kait meiän huushollissa mtn pokemonnia tarvita, ku mul o teiät karvanaamat. Joka päivä kävellään reippaat lenkit eikä siihe mitään pokemonnijahteja tarvita.
Arvaas vaa naurattiko sitä, ko samana iltana ispäkäs lähti messii dallaa ja koko matkan meinas sotkeentuu meitsien hihnoihi ja omiin klabbeihinsa, ko ettiskeli niit monnei. Ei muuten löytyny, yhtäkää.
Voi yhren kerran...sanos Säde ja Hemppa


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Rekku Reinon päivää!

Terpat vaa teilleki!

Tänään o koiramaisen runoilijamme Rekku Reinon päivä, myäski kesikse ja runon päivä.

O tsimmattu ja höntsätty pitki skuttaa
ja riemu o revenny ko kesis o gimis.
Fogelit sjungaa ja skutsit gungaa.
Siit ilost teille kesäruno Rekku Reinon tapaan.
Ollos hyvät t Säde ja Hemuli

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.