torstai 21. tammikuuta 2016

Miäsplunssaa ja muita tauteja

Morskis!

Ny o kuulkaas plunssakausi kohilla, ellei vallan päällänsä.
Ekaks sairastu  meiän ihmisispä. Se vaa makoili sohvalla ja huokaili, pyärtyili melkeen ja silloli kuumettaki poskessa, ainskii sata astetta. Varmuuveks se mittas sitä kuumetta varppisti joka kolmas minuutti ja piti siit sit jtn exelitaulukkoo tiatokoneella.

Silloli kans hylje nenässä. Niiku meikäl ku oli se penneliyskä. Tai no, silt se ainaski kullosti. Ku meiän iskä aivasti miesplunssassa, ni olohuoneen verhotki tuulettu. Olkkarin pöydälle kertys semmoi vuori niit mintunhajusii nessui. Siinä kuulkaas alko nokka vuotaa myötätunnosta terveemmänki oloselta tyypiltä. Eikä niit nessui saanu laittaa roskiin, ku niit pysty viel aiva hyvi käyttää...

Suihkus ei voinu käydä, ku sattu, ei vaihtaa vaatteit, sama syy. Ei syyä, paitti karssua. Ei juua, paitti limpparia ja jättää päivän saldoks ainskii seskyetkaks mukia pitki keittiöö. Joissai saatto olla viä mehuu. Yöllä iski horkkakohtaus, sit piti saada peittoo ja lääkettä ja juotavaa, semmosel kualemakoriseval äänellä. Määkä e vittiny nukkua ispän jalois, ku alko olee melkonen aromipesä koko ukko. Mukavint oli kuiteskii ku ispäihminen oli kotona, aina irtos lördarii ku se kävi hakee uuden mehumukillisen. Voin kertoo, koko aja o maggara loppu.

Äippä muris jtn et hemmetin miesflunssa ja luuli selvinneensä siittäki. Hah, voin kertoo, ei onnannu!
Luajan kiitos ispä sairastu eka, muuton sois khyl ollu vielkii sairaampi, ku mitä oikeesti. Kato, iha kiusalla. Eikä se terve o vielkää, kuulostaa iha keuhkotautiselt kissalta tai joltai semmoselta.

No, sit oli äipä vuoro. Siel se yöllä hytis peittojen alla, riivinrauta kurkus. Nii se alkaa, varrokaas vaa!
Sit se hiihteli pyjamapöksyis pitki huushollii ja teki kummiski kaikki himahommelit siin samalla.
Naisimmeisellä ku o nuha, ni se laittaa käjet kärsä eteen ja sanoo sillee nätisti: Tsiuh!
Siinei heilu ees vasemman varpaan kynsi. Nessut menee roskii kerralla ja tiskipöydäl o yks basiliskomuki vaa plunssanaisen käyttöön.

Sillai tylsä toi äippä o, ettei se oikee syä mtn. Ei se ravaa jääkaapil alvariinsa ees mehua ryystämässä.
Silt ei irtoo laisinkaan tota maggaraa kute ispältä. Se sano, et ruokahalu läks. En sitte nii tiiä, et mihin. Ite se toivo et ei tarttis palatakaan, pysyis vaa poissa. Nii, se ruokahalu.
En tajuu. Meikäl ku oli se sesseplunssa, ni khyl maistu silti ruaka, ja ihan aina ku tarjottii, ja vaikkei ois tarjottukkaa.

Meikä vahtaa reippaasti molempii, eteski äipän vieres tulee goisattuu, ku se tuoksuu hyvält, vaiks onki melkose kuuma pakkaus, sillee iha kirjaimellisesti.

Onneks o nii hemmetin kylmä, et ei tartte meitsienkää ravata ulkona alvariinsa, ku äippä o kipee. Vaik se khyl kyörää ittesä ylös, oli sit millane plunssa vaa. Iha  meiän takii.
Pietään peukkui et noi porukat paranis pian ja äipänki ruokahalu tulis takas kotiin. Saatas sitä juustoo ees vähä useemmin.
Pakkasterkuin Hemppa ja Säde



perjantai 15. tammikuuta 2016

Kaksi vuotta eikä suotta

Häfördiskäfördi!

Meitsil o bileet, geimit, bibikset, kuulkaas greisibailataan koko heela natten. Bileistetään menee ja krebataan meikän syndei. Meitsi o kaksvee, N I H, kelatkaa ny. Aikuinen nainen. Voopvoop ja sillai!

Ja V O I H A N vitalis meikä vaa kelaa! Mitää krebattu, nakkikakkuu tuli ja yks pinkki tipu, äippä anto. Mude nylpytti tyynyy ja meikä mudee. Ispä makas sohvalla jossai plunssassa ja ne vaa tsiigas jtn telsuu. Kusanderit heitettii ja sit mentii goisaa.

Siin sit soffal elbatessa tykönäni mietiskelin, et mite o menny kaks vuotta, noin niinku omast mielestä?

Et oonkos ny niinku aikuinen nainen, viksu ja vilmaattinen sesse, joka:
- ei enää suhtaudu uusiin asioihin voimakkaasti reagoiden
-  ei venytä omistajansa asettamia rajoja
-  muistaa kaiken oppimansa
-  ei remmirähjää
-  keskittyy
- ja on muuteski niinku mutsi, hiileen haaleen hillitty ja hallittu

Juuei, sopii meikälle ku sialle otsatukka, ei oo niinkos meikän napukippo....
Kattokaas ko meitsi o enemmänki tommoi individualisti, jota ei paljon kikkelijatsit kiinnosta.
ET tänkjuuverimats vaa ja eelleen jatkan valitsemallani polulla. Sillä:
-  jolle eileski vetäsin pimeessä hirveet hipulihaukut, oli nähkääs kinos polun eessä
-  jolla voi kilaroida kaneille, rusakoille ja kaiken maailman ökkömönkiäisille, joit ei ees kukaa nää
-  jolla voi vetää nii et silmät o sikkaralla ja pilli vaa pihisee
-  jolla voi ihan autofnouveer alkaa muden kans painii nii et äippä makaa potslojona ojan pohjalla
-  jolla voi uberisti diggailla reenaamisesta ja sit saada toko for dummies- radalla hyvät bojot
-  jolla voi eka hilluu jossain näytelmis ja sit esiintyy kummiski melkeen ihan prona
-  jolla saa olla kaikkien raksupoksu, ilonen ku ilmapallo ja äipän ja ispän rakkauspakkaus

Viimeisenä vaan ei vähäisenä meitsi haluu toivottaa hauskaa syndee kaikille broideille ja systereille ja muistakaa,
Parempi nakkiöverit ku vajarit!
Anarkiaa koissupuistoihin t: Hemppis pemppis kaksvee







torstai 7. tammikuuta 2016

Pakkasen puremaa

Jeppismeininkiä!
Ny o tullu galsa. Frysaa kusanderitki mutkalle. Kakkeli huurtuu ennen ku irtoo. Ripsa o äkäsee moderni taideteos. Jäätyy göggäreeks ennesku osuu napikselle, elis napajäätikölle. Kirsut hönkien dallataa pitki hankee.

Jännän kirpakka fiilis, ku yhtäkkii alkaa nipsaa tahveleista, sit saa alkaa vetää semmost rumbaa, sambaa ja chachaa ettei o tosikaan.

Ikinä en o mutsii nähny nii reippaana dallailee ku tos kirpees talvisäässä, kato sillon hirvee kiire heittää pisundeerokset mäjelle ja sit eiku H I M A A N !

No, on täs jotai kummaaki menos. Kelatkaa ny, meikälle lyötii rotsi niskaan. Semmonen verkkarirotsi. Mutsil o joku pähee haitekki-uberpakkasasu. Meikälle lyötiin hoomansysterin vanha verkkatakki niskaan. Vetskari selkää ja fikkat eteen. Kas ku en saanu fikkoihi omia gaggapussukoita. Magas lukee et Vantaan uimarit...mä mtn uimaria oo nähnykkään, paitti jos son enne, ko mähän lupasin oppii tsimmaa tänä vuonna...ounou!

Sit meikä kuuli, et äippä puhu jostai tossuist. Jumangegga, joku roti! Meikäl o jo tassukat ja päpälät, iha neljä tsibaletta. Niihi ei tartte koskee. Paitti ku rimmataan ja manikyroidaan. En tykkää, mut siedän. Ja siinä menee raja. Nouvei housei meitsille päpälöihin mitään. Äippä koklas himas jtn sukkii viritellä tassuloihin. Meitsi heitti sellaset neliraajasätkyt ettette oo nähnykkää. Makoilin siin olkkarin plaattialla ku lakon tehny portsari. Dallatkaa yli vaa, tosson narikka ja sillee...Siinä oltiin kuulkaas kaukana meikäläisen mukavuusalueelta. En khyl ihan tost tempauksest anna äipälle viikon mukavikon palkintoo, EN TOD! Et thänkjuuverimats ja pidä tunkkis. Ja sukkas! Meitsi vetää kolmen tassan tanssia ja hiihtää himaan äs suun äs possibel. Kyllä näi o näkkileivät.

Iso handu kaikille koissuille, jotka tahveleita pitää, ootte fiksui, mut men kestä. Kato ku ei oo sitä fiilistä, niinko pohjakosketusta, vaiks oliski hiukka jäisempi.

Eka jengi vinee ku o liia lämmin ja stikkaa vodaa, sit ne inisee ku o liia galsa. Sitku suulis brennaa ni ei o kliffaa sekään. Liia hiki. Ota ny sit näist selvää. Oli keli mikä hyvänsä ni se on oikee. Kato tää on vaa kledjuista kii. Tai mieluusti ilman.

Et kiitsa vaa ku luit loppuun ja jaksoit tänki t: Hemppa ja Säde