torstai 27. huhtikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: alkisia askaleita

Telve vlendit!

Vime aikoina olen enimmäkseen juassut pusikossa kolva lepattaen. Mamma väittää et joteski muka vyölyn eteenpäin ja siinä saapi lentää moni muukin kuin lisut ja männynkävyt ku Taimi tulee tannel tömisten tontille.

H Ö H !
Minähän olen vain pieni ja valsin viltaviivainen koilanpentu, joka tahtoo olla kaikessa, ihan kaikessa, mukana ja ihan kaiken aikaa.
Ei ole jääkaapin oven lapsahdusta, sukkalaatikon kolahdusta tai oven nalahdusta ilman Taimikinkku Minellinin mustanpuhuvan kilsukan kosteaa kosketusta.

Ei ole pullavatia, johon pikkukieli ei lipaise tunnusmelkkiään. Saatika sitä glillimakkalaa, joka on ispäihmiseltä helkullisen mustanpuhuvaksi paistettuna keskellä luakapöytää, vain pikkuKinkkusta odottamassa.

Minähän vain osallistun ja olen hilmu leipas, tavattoman leipas pikkukoila.

Sitten niitä uutisia:
Tänään olen ollut metikössä ja kulaojassa pyölimässä kolme tuntia tai sata tai jotain, en tiiä kelta en osaa laskea vieläkään.
Se on kyllä ihmeiden ihme, ettei mulle oo vielä koskaan mtn sattunu, kelta aikas hilveetä vauhtia siellä metikössä painelen menee. Kai meillä pikkukoissuleilla on joku ihka oma suojelusenkeli, joka huolehtii meistä. Tai ainaski toivottavasti.

N O H...sen lenkin jälkeen kävi lamasee melkoisesti ja otin siinä lapiat kolmen tunnin tai sadan, kelta en edelleenkään osaa laskea, ni päivikset. Siellä löhnötin mamman sängyllä ketalat oikosenaan ja kuolsasin menee.

Sitten nii ku heläsin, ni aattelin et pitäähän se sänky pedata. En vaa viel oikee oo hiffannu, et pitääkö se päiväpeitto ottaa poies vai laittaa paikalleen...
Siinä sitten askaltelin sitä peittoo poies sängystä, voin keltoo melkosen laskasta hommaa, ni eikäkö toi mamma tuu siihen taas posmottaa, et Taimikinkku sitä ja voi hellanen tätä!

Penkele sentäs, minä ylitän kantaa oman kolteni kekoon näissä alkisissa askaleissa, ja onko senny niivväliä, notta onkos se peitto sängyllä vaiko ei....minä vaan kysyn...
Lähdenpä siis keittiöön makkalaa nyynämään ja pitäkää peittonne!
Tee Taimikinkku Minellin



torstai 20. huhtikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Kultsujen kiljakelho

Telpsahdus!

Nyt ku kevät lähestyy kovaa vauhtia ja kaiken maailman juhlakalkelot, ni me ollaan Helmiäipän kans pelustettu SKKK.
Son Stadin kultsujen ihkaoma kiljakelho. Täst voitte valita mummulle ja kummille ja paapalle ja naapulin tädille suosikkilomskut ja tietokiljat, silvuplee vaa.

Mein oma suosikki o tietty toi

Koilamaisimmat lunomme
Kilja esittelee suuludenhulluja ja vinksahtaneita koissulunoilijoita kautta aikain. Jos nää ei muuta pidennä, ni uniaikaa. Lekendaalinen Lekku Leino, P.Ehmolelu ja Samojedi Halmaapalta esittelevät häntiä pieksettäviä poljentojaan.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et. 
R. Reino

Sit ois hieman jännitystä

Heikki Kultainen: Ei ole luuta antaa
Hyytävä tlilleli kadonneista maggaloista ja lullaluista. Ahnaat lescue-koilat lyöväävät dentastixit kultsupentujen suista. Pentutehtailu tekee tuloaan ja tlimmaajat vievät kalvatkin pöksyistä. Hätiin tulee maakunnista palannut kultsuagentti Bond, joka pistää konnat kuliin ja palauttaa dentastixit pentuloitten suihin.

Hieman mielipiteitä jakava on tämä

Kaspeli Hotanen: Pyllynleikä
Kavelikoila Eino liittyy lallytokolyhmään, toivoen sen vievän ajatukset pois jatkuvasta kihnuttamisen talpeesta. Pyllynleikää kutkuttaa aivan holtittomasti ja jotain olisi keksittävä. Toisin käy. Vaikuttava teos on jälkyttävän hauska ja kipeän tlaaginen talina pyllynleiän anatomiasta; siitä, mitä emme kenties tee, mutta jota alati suunnittelemme.

Tätä seulaavaa me suositellaan ihan joka kultsulle, mieli avaltuu ja sä hiffaat sun ihmistäs taas paljon palemmin, oot sille lennon kuuli, etkä lagee koko ajan sille.

Ihminen - suuli mysteeli
Käsikilja jokaisen kultsun kotiin. Näin kasvatat isäntäsi, seulaamisen alkeet. Miten ehdollistan emännän jääkaapille?  Seikkapeläiset, kuvitetut ohjeet joka tilanteeseen. Lisänä online-tuki hätätilanteita varten.

Näytelmäväelle

Malsa Kylä- Holmonen: Tuomaleiden valtakunta
Koilaväki on aina hallastanut monimuotoista näytelmäkulttuulia. Kylä- Holmosen teos on laaja esitys näytelmien melkityksestä suomalaisessa koilakulttuulissa aina 1970-luvulta nykypäivään. Ohjeistusta näytelmäkäytökseen ja asennoitumisesta kehätuomaleita kohtaan. Mainio kilja maallikoiden halhakäsityksistä ja niiden takana olevista todellisista talinoista.

Sit ois VEPE-väellä tää eepposs

Gunnal Golden: Mitt liv som U-båt elis Elämäni sukellusveneenä
Luåttalaine kultsikka ja vepeintoilija Gunnal Guntsi Golden kertoo, kui hänest tuli Suome ja Luatti aluevesil suuli uutisankka. Luultii sukellusveneeks ja vaiks mikskä vaik oli vaa vepeleenit menos ja Guntsi diggailee suklailuu yli kaiken. Mukana ennen julkaisematonta paljastusmatskuu.

Matkailijoille olis tää
Tsollo Olio: Lähe Tulkkusee
Monille tuttu Tsollo kuseksii pitki Tulkua. Mukana koskettavat novellit Tois puol koilapuistoo, Sua lynkyttäisin vielkii ja Äl ny mulle ala!
Loppukanoottina hiano teksti Jyväskylä miälessäin.


Täs ois ny tää meitsien TOP seiska tälle vuodelle, valmaan ni nää o sit juhannuksen jälkeen alekolis puolee hintaa. Ehkä venaat sinne. Saat kato enämpi makkalaa jouluks.
Sitä ootellessa
Tee Taimikinkku Minellin ja Mutsi



torstai 13. huhtikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Pääsiäisen ihme

Telve taas vlendit!

Mun on ihan pakko keltoo, ku mun mummukoilalla ja Helmiäipällä on ollut viime aikoina sulu puselossa.
Ne kun tykkää kissoista, koilista, pupuista, malsuista, kanoista, tipuista ja naapulin tädistä.
Ja Leevikissasta.
Nii, ni niitten pelheen Leevikissapoika on ollu hilveen kipee.

Se Leevi on jo vanha poika ja sillon vähä huanot hampulit. Se on melkeen kolmetoista tai jtn. Sitte nii sille tuli semmoi kauhee mätäpatti leukaan ja sitte se läjähti. Nii se patti, ei Leevi.
Leevipoika vietiin sitte lääkäliin ja hoidettiin ja annettiin lokotuksia ja pestiin
ja pantiin ämpäli päähän.

Sitte se Leevi vaa pönötti saunan lauteitten alla ja tuijotti tyhjyyteen. Väkiste annettiin lääkettä ja sitte se taas pönötti. Mummun ja äipän ihminen vaa itkee tihlusti menemään ja ylitti hoitaa sitä kissaa.
Sitte se soitti eläinlääkäliin ja valas semmosen hilmusulkean ajan sille Leeville. Semmosen ikiunilääkäliajan. Ja sitte se itki taas vähän lisää. Illalla se ihminen meni vielä lapsuttelee ja pitää hyvänä sitä Leevikissaa, äippäHelmi oli sen apuna. Leevikissa vaa pönötti ja nuokkui.

Sitten niitä uutisia:
Aamulla se mummun ja äipän ihminen heläs mieli multuneena ja lähti laskain mielin kohti kamalaa päivää.
Eikäkös Leevikissa ollut siellä saunassa ja puski sitä jalkaan ja hulisi ja pulisi ku mikäkin genelaattoli ja söi kissanlaksuja ja oli käyny laatikolla pisulilla ja kakkelillakin. Sitten se joi vettä päälle ja kävi tyytyväisenä köllöttelemään sen ihmisen kinttuihin.

Illalla se ihminen oli aatellu, et ei enää vanhaa kissukkaa kiusata ja oli ottanu sen tyhmän ämpälin pois sen Leevikissan päästä.
Silloin oli tapahtunut pääsiäisen ihme ja Leevikissa oli alkanut taas syödä, juoda, pestä ja pissiä. Sen ihmismummun oli sittenii pakko peluuttaa se sulullinen lääkäliaika ja käyttää sitä Leevikissaa vaan talkastuksessa uuelleen siellä hoitolassa. Nekin oli sitä mieltä, että Leevikissa voi jo paljon palemmin ja saa jatkaa pääsiäisihmeenä olemista tai olla joku Lasalus tai semmoi...

Nii, mitä tästä opimme: koskaan ei voi tietää, milloin on kenenki viimeinen päivä ja joskus se ei olekaan viimeinen. Ja muistakaa pestä hampaat. Mummukoilalla ja Helmiäipälläki o ihan plänikät hammashaljat nyt. Ja pihvinmakuista hammastahnaa. Et sillee.

Tämmösi tällä keltaa ja hyvää pääsiäistä ja sen ihmettä kaikille
tee Taimikinkku Minellin






keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Kultainen keittiöapuli

Telve taas vlendit!

Viime viikonloppuna meinas mennä nappulat väälän kulkkuun ku kuikusin Hesalin kuukausiliitettä. Joku kiälitieteilijä oli mukamattes keksiny miten koilat puhuu. T E L V E !
Oli valmana käyny vaa lukemassa mun plokia ja ottanu sieltä mallia, aivan valmasti! Tölkeetä!

Jälkytyksestä selvittyäni voin keltoo, et meillon ollu lemontti, nynne lattiat laitettiin mun naskaleiden
jäljiltä uusiks, ja kuulkaas, kivilaatat lyykättiin..penkele, etten palemmin sano.
Mä olin muiden kalvakolvien kanssa evakossa Laumalla ja siäl vast hauskaa oli.
Kummallisen kiälen oppimisen lisäks meikä pääs jahtaa kanoja, juu, semmottiis ihan kaakattavia ja oikeita.
Ihmisäippä käski lähteä sitten nii aikas äkkiä kotiopäin, ettei ne kanapalat kuole sydänkohtaukseen. En taaskaan ymmällä....

Sitten niitä uutisia:
Meikäläinen on oppinu, kuinka hilveen tälkeetä on osallistua kaikkeen keittiötoimintaan.
Kun jääkaapin ovi lapsahtaa, siellä on Taimikinkkunen nyynäämässä valppisti makkaloita ja muita helkkuja.

Ihan palasta on pulla. Ja taikina. Kun äippä kaivaa taikinakulhon esille, ni minälikka oon valmiina keittiöapulin hommiin. Justiin oon oppinu kiipeemään tuolille, ni siittä kuulkaas paljon palemmin ylettää syömään ihan mitä vaan luakapöydästä. Mua valtenhan sinne on kaikki katettu, tiätty.

Pullanleivontahommissa työnsin koko kuupan sinne kulhoon ennesku kelkesivät kissaa sanomaan. Onneks ei ollu viä taikinaa siel, ois voinu muuten tulla melkoinen lipuli ja haisuvaala meikäläisestä.

Sitte kun niitä pullia oli leivottuna, ni koko taljottimen laittoivat siihen keskelle pöytää. Nii hyvät tuoksut leijaili mun kilsuun, et olin pyöltyä. Pakkohan sinne oli kiivetä pullan hakuun.
Hilvee huuto ja posmotus taas siittä...en nii yhtää ymmällä vielkää...
Minä hyvästä sydämestä meen auttamaan ja olen ihan viä henkilökohtainen painonvaltija ja peesonal tleineli, pidän ihmisväen hoikkana. Löyh.
Kummallista, kun ei tän kultaisen keittiöapulin palveluksia yhtään alvosteta...

Tämmösii tällä keltaa
Tee Taimikinkku Minellin




torstai 30. maaliskuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimin kevätluno

Telve taas vlendit!

Nyt kun on kevättä linnoissa itse kullakin ja joka säädyllä, ni ajattelin kiljuuttaa pienen kevätlunon, jonka avulla voitte taasen muistella mitä kaikkea pitääkään miettiä, kun kossulien kanssa kesää kohti linta linnan taapelletaan. Meikä kun on sevvellan viksu ja vilmaattinen koilanpentu, ni kannattaa lukee, suasittelen lämpimästi.

Koilien oma kevätluno bai Taimikinkku Minellin

Kevät tuli, lumi suli
ja kenkänpohjaan kakka tuli.
Muista aina ulkoillessa
taskuun kakkapussi laittaa
ettei tule naapulin pappa ja tahdo koilalta niskoja taittaa.
Halmittaahan se huljasti, kun saappaan pohjass on kakka,
mieli on on paha ja ankea ja sekaisin koko pakka.
Pidä huoli siis valppisti et taskussa on kakkapussi,
siitä valmasti iloitsee niin Talja sekä Jussi.

Kun kevät saapuu ja maakin sulaa
niin paljastuu moni helkku,
silloin pitää madottaa sisko sekä selkku.
Muuten voi tulla pitkä sylki ja paha huono lipuli,
menehän leippaasti apteekkiin ja sillä sipuli!

Kun ilma on lämmin ja mieli on hyvä
voi tulla halmitus syvä:
Päähän tai niskaaan tai pyllyn leunaan kaivautuu ikävä jyvä.
Ei se ole lainkaan jyvä eikä mikään tunkki
Se on se pakkasen jälkeen luohossa helännyt punkki,
Kiileesti poista se ällötys ja ole talkkana,koska:
siitä voi tulla paha tauti, joka ei poistu koskaan.
Haepa lääke apteekista taikka joku neste,
ne on punkille kiusana ja hyväkin suoja ja este.

Kun jälvet sulaa ja uimaan pääse
ni kattos kuitenkin että:
koilas ei sinne jälveen huku ja väälään kulkkuun juo vettä.
Sitten uimasta päästyään, kuivaa koilasi hyvin
ettei nahkaan synny hottispotti mädin sekä syvin.
Myöskin talkkaile ettei häntä ala loikkua kovin,
joskus voi tulla vesihäntä, kun vesi on kylmää viel tovin.

Näitä kun ohjeita noudatat niin sessesi voipi hienosti
Toivon sitä kauniisti ja kiltisti ja vienosti.

Tämmösii täl kertaa
Tee Taimikinkku Minellin





torstai 23. maaliskuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimin käskyt

Telve taas kaikki lakkaat lukijat!
Tänä keväänä mä ajattelin kiljoittaa suulessa viisaudessani teille muutamat ohjeistukset, jos meinaatte noin niinkus ottaa koilan ja eteski kultsun elis kultsikan elikkäs kultaisennoutajan.
Lukekaa kuulkaas talkkaan ja hualella, ettei tuu tehtyä sen suulempia vilheitä koilan valinnassa.

1. Minä olen kultsu, sinun kultsusi. Älä pidä muita kultsuja, paitti jos neki asuu teillä, on teikän flendei tai muuten vaa tykkäätte niistä. Khyl muutki lodut oikeestaa käy, nii ja lajitki. Kultsun sydämeen mahtuu kyllä ihan kaikki koilat ja kissat ja kanit ja lapset ja mummot, ja kummit ja kaimatki. Ja naapulin täti.

2. Kunnioita  kultsuasi valsinki jos se kunnioittaa sua. Pidä sitä hyvänä ja lapsuta ja hoida ja ota syliin ja lakasta ihan hilveesti. Anna sen talkistaa sun jääkaappis ja pyykkikolin sisältö ja kenkähylly ja namikaappi. Ja taskut.

3. Älä tulhaan lausu kultsusi lempihelkun nimeä, ellet tod. aio sitä sille antaa. Olipa se sitten makkala, jauheliha, lihapulla, juusto, dentastix tai possunkolva. Tai ihan vaan mozzalellapallelo. Vältyt monelta kuolajojoliukastumiselta.

4. Ulkoiluta kultsuasi säännölleen, vie mettälenkille ja uimaan ja visko dummya ja keppei ja palloi. Anna sen juosta metikössä ja pellolla ja jahtaa lusakkoi ja fasaanei. Kultsua ei o tehty vaa lemmilenkkei valten. Vaiks khyl seki pitää opetella...

5. Pidä kultsu puhtaana ja telveenä. Leikkaa kynnet ja haljaa tulkki. Pese ja siisti kolvat ja tlimmaa välillä, ettei se oo hilvee kalvatulsokki. Vaikkei se aina tykkäiskään. Silti pitää. Vie eläinlääkäliin ku täytyy. Äläkä syötä sitä liikaa ettei siit tuu hilvee pullelo, joka vyölyy läähättäen eteenpäin ja on aina joku mesta klesana. Se on kuulkaas spolttinen otus.

6. Älä laita ovee kiinni ja jätä kultsuu sen taakse yksin, valsinkaan pitkiksi ajoiksi. Se tuunaa soffan, lukee lehtes ja käyttää sun kyniäs ihan uusiin talkoituksiin. Kultsu osaa myös muotoilla listat, uusia tapetit ja maalipinnat sekä lattiamateliaalit talvittaessa. On todistettu. Ole onnellinen, kultsusta on moneksi. Se o valsinaine lemonttileiska.

7. Anna kultsun lauhas haistella aamu- päivä- ja iltameilit sekä lähettää viestei flendeille. Anna sille koilakamu, sillä kultsu on laumaeläin ja viihtyy muiden elukoiden kanssa. Hanki sille himaan lajitoveli. Tai viis.

8. Muista et se skidi söpö pullelopallelopentu o eläin. Mieti, mist aiot pennun hankkii, et himaan tulee telve ja ilonen kultsu. Muista, et siit tulee iso koissu, joka tarvii tleenii ja aivotöitä. Ku on kliffaa ni kultsu hiffaa. Viel palemmin, jos saa kans lihapullan.

9. Kun kultsu alkaa olla vanha, ni anna nukkuu niin pitkään ku haluu, vie lyhyille lenkeille ja lapsuta ja lupsuta, eteski masun alta ja kolvan takaa. Siitä se tykkää. Muista helkut!

10. Sit ku kultsu on liia vanha tai sailas tai molempii, ni vie se lekuliin ja hoida. Jos ei voi hoitaa, ni anna sen nukkuu vaa pitkää unta, ei tarvii helää enää. Kultsun palas flendi päästää kultsun menee. Sit se saa kilmata kanipelloilla ihan täpöllä. Kolvat lepattaen.

Tämmösii tänään tee Taimikinkku Minellin

PS. Ja jos joskus ihan vahingossa kultsu käy kulaojassa aamupesulla, ni ei talttee hilveesti posmottaa sille, kelta se vaan toteuttaa itteään lodunomaisesti. Kelta...






torstai 16. maaliskuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Miäsplunssaa ja muita kulkutauteja

Molskis ja loiskis vaa vlendit!

Ny o kuulkaas plunssakausi kohilla, ellei vallan päällänsä. Olen tehnyt viime aikoina empiilistä tutkimusta isäntä- ja äippäihmisten käytöksestä plunssan kourissa. Olen nähkääs oivaltanut, että ispä-ja äityli-immeiset eivät olekaan ihan samankaltaisia. Vähän ku koilissaki: pojat pisuttaa seisaalleen ja luikkivat minne sattuu, tytsyt pissivät nätisti istuallaan eivätkä höngi ja löhki minne sattuu ja koko ajan, noin niinku esmes!

No niin,  sitten nihin tutkimusuloksiin:
Ekaks sailastu  meiän ihmisispä. Se vaa makoili sohvalla ja huokaili, pyältyili melkeen ja silloli kuumettaki poskessa, ainskii sata astetta. Valmuuveks se mittas sitä kuumetta valppisti joka kolmas minuutti ja piti siit sit jtn exelitaulukkoo tiatokoneella, minä näin.

Silloli vissii kans hylje nenässä, tai joku vinkulelu ainaski. Tai no, silt se ainaski kullosti. Ku meiän iskä aivasti , ni siinä kuulkaas tuulettu olohuoneen velhotki. Olkkalin pöydälle keltyi  vuoli niit mintunhajusii nessui. Siinä kuulkaas alko nokka vuotaa myötätunnosta telveemmänki oloselta tyypiltä. Eikä niit nessui saanu laittaa loskiin, ku niit pysty viel aivan hyvin käyttää...Hyvä mulle, kelta mielelläni niitä nessuja kuljettelen ja maiskuttelen suulina aalteina.

Suihkus ei voinu käydä, ku sattu, ei vaihtaa vaatteit, sama syy. Ei syyä, paitti kalssua ja muita helkkuja. Ei juua, paitti limppalia ja jättää päivän saldoks ainskii seskyetkaks mukia pitki keittiöö. Joissai saatto olla viä limukkaa. Yöllä iski holkkapalelukohtaus, sit piti saada peittoo ja lääkettä ja juotavaa, semmosel kualemakoliseval äänellä. Määkä e vittiny nukkua ispän jalois, ku alko olee melkoset tuaksut valpaissa. Mukavint oli kuiteskii ku ispäihminen oli kotona, aina saatii maggalaa ku se kävi hakee uuden mehumukillisen. Voin keltoo, pikkasen pinkee olo meikällä, löyh!

Äippä mulis jtn et hemmetin miesflunssa ja luuli selvinneensä siittäki. Hah, voin kertoo, ei onnannu!
Luajan kiitos ispä sailastu eka, muuton sois khyl ollu vielkii sailaampi, ku mitä oikeesti. Kato, iha kiusalla. Eikä se telve o vielkää, kuulostaa iha keuhkotautiselt kissalta tai joltai semmoselta, äippä sano.

No, sit oli äipän vuolo. Siel se yöllä hytis peittojen alla, liivinlauta kulkus.
Sit se hiihteli pyjamapöksyis pitki huushollii ja teki kummiski kaikki himahommelit siin samalla.
Naisimmeisellä ku o nuha, ni se laittaa kädet kilsun eteen ja sanoo sillee nätisti: Tsiuh!
Siinei heilu ees vasemman valpaan kynsi. Nessut menee loskiin kellalla ja tiskipöydäl o yks basiliskomuki vaa plunssanaisen käyttöön.

Sillai tylsä toi äippä oli, ettei se oikee syäny mtn. Ei se lavannu jääkaapil alvaliinsa ees mehua lyystämässä.
Silt ei illonnu laisinkaan tota maggalaa kute ispältä. Se sano, et luokahalu läks. En sitte nii tiiä, et mihin. Ite se toivo et ei talttis palatakaan, pysyis vaa poissa. Nii, se luokahalu.
En tajuu. Meikälle  khyl maistuu aina luaka, aina ku taljotaan, ja vaikkei ees taljottais.

Nii, ja mitä tästä opimme empiilisten tutkimusten myätä: Ispäihmiset ovatten melkeen ja lähes kualeman koulissa, ku niillon plunssa. Eivätten pystyä kykene ees koilaa pissattaa, se on jo paha. Äitli-inehmot niistää nätisti, yskii hiljaa, imuloi, tiskaa, pesee plaattiat ja vie koilat lenkille. Sitte vasta ne menee peiton alle köhisemään. Molempia me koilat hoidetaan tasapuolisesti, oli sitten miesplunssa tai muu kulkutauti.
Telveisin Taimikinkku Minellin