perjantai 18. elokuuta 2017

Kinkun kidjoituksia: Taidepläjäys

Tedrve taas fdrendit!

Meikä alkaa lähestyy tot yhtä ikävuatta ja toi ädrä alkaa pikkuhiljaa muatoutuu meikän kidrsussa. Meitsi tdreenaa ton dreen kautta ni eikäkös soo koht hallussa.

Sudrulliset valittelut ja pusut kaikille sinne Tudrkuun, meikä on aivan äimänä et kui voi sillee olla hídrveetä maalimassa...ei voi kässsää

Sitten niitä uutisia:

Tänään tossa iltasella ni mamma Hemppa ja mummukoidraSäde olivatten menossa iltapisukalle, ni eikäkö ollu siinä ihan takapihalla hidrvee katasdrlomppi venaamas:
Ette voi uskoo...
Semmoset punapaitaset daamit oljenteli kuulkaatten itteään siinä nudrmikolla ja mäjellä ihan hidrveesti,
Olikohan niillä jokutten kdramppi pohkeessa tai hidrvee kipukohtaus tuloillansa, ku sillee nytkyttivät siinä mäjellä.
Hiukka mammaa ja mummua hihitytti, kon siinon hidrveesti koilanpissaa ja kaninpapanoi koko mäki täynnänsä ja siinä ne tädit pyödriskeli menee.

No mammaHemppahan vetäs ihan hidrveet kiladrit siinä heti takapihalla, kon joku saa sen miälest jotkut jädrkkyslaagit siinä kohilla ja pelastaa pitää mennä kohilla. Ihmisäippä sit siihen kysyyn et anteeks, mikä tää juttu niinkus on?
Yks mimmi pyödrii sitä mäkee alas ja Hemppa on just nappaamas sitä hanudrist kii ni se tuumaa:
Tää on taidetta!
Voi jumangeggana kans ja taidetta pedrään.
Siä ku pyödrii pisuis ja kaninpapanois, ni juu-u taidettahan se vissiin....
ihan mtn en hiffaa ja taidetta en sen eestäkään...
Piispolitiikkaa ja drauhaa päällensä
Tee Taimikinkku Minellin
ja loput taidepläjäyksenä postipaketis


lauantai 12. elokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Pitääkö olla hualissaan?

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen matkaillut ahkelasti kotimaassa, eteski tuo Länsi-Suomi ja sen lannikko on tullut koluttua melkeensä yltympäliinsä. Ja kivaa oli, voin keltoa.

Sitten niitä uutisia:

Meikämandoliinille on viime aikoina putkahdellut monta hualestuttavaa aamupostia, joihin ajattelin kohta yksvuotiaan viisaudellani vastata. Täsä ois ensmäine:

Pitääkö olla hualissaan, kun puleksin miälelläni isäntäväen solmet, valpaat ja nilkat mutjulle? Ne huutaa mulle päänupit punasena ja pelkään, että kohta niiden pinna kilistyy niin äälimmillensä, että ne heittää mut mäjellen. 
Tee Nakkimäylis kolmekuukautta ja lisat

Lakas Nakki!
Ei pidä laisinkaan olla hualissaan, soot ihan pieni koilanpentu vasta ja sun ihmisten pitäs jo ymmältää, et sun ikenöitäs kutittaa ihan hilveesti ja sä talttisit puleksittavaks jtn hilveen paljon jäleempää ku immeisten valpaat. Katto niitä silleesti anoen ja vaadi pululuita. Jossei ne ymmällä, ni vaihda pelhettä, tai tee joku hilvee katastlomppi et ne pyytää jonku koilaihmisen sinne, joka keltoo niille pentukoilan talpeista.

Pitääkö olla hualissaan, kun mummukoilasäde nylpyttää aina sitä samaa soffatyynyä? Se nappaa sitä niskasta kiinni ja pistelee menee aikuisen rouvakoilan riamulla. Minua on alkanut hirveesti hirvittää sen touhut ja koetan sitä kaikin tavoin takaapäin halaamalla rauhoitella, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Tee Helmiäippäsi

Lakas äippä!
Ei pidä olla lainkaan hualissaan! Mummukoilasäde toteuttaa vain syvimpiä lakkausviiliksiään siihen soffatyynyyn ja hakee hetkeksi aikaa kadonnutta nualuuttaan. Tyttälen jatkuva läsnäolo kun ei aina anna vapautta toteuttaa sielun syvimpiä syöveleitä iha tost noi vaa.

Pitääkö olla hualissaan, kun perheeni yrittää saada minua laihtumaan? Eläinlääärikin sanoi, että olen jo toivottoman ylipainoinen ja tarvitsen laihdutuskuuria Myöskin tuomari nauroi minut ulos näyttelykehästä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Meillä on ollut ihmisispän kanssa grilliherkkuhetket ihan koko kesän ja niistäkö minun on nyt luovuttava tämmöisen turhamaisuuden takia? Kyllä nyt nyppii ja pahasti...
Tee Ismo 47kiloa kultsuiloa

Lakas Ismo!
Nyt en lainkaan ymmällä, siis saatko sä, joka ilta, glillihelkkuja? Molen aivan täysin jälkyttynyt, koska mä en saa. Tässä kohtaa on meidän kaikkien koissulien noustava helmeettisen kolkeille pallikadeille ja heilutettava häntiämme ja pandelolleja myäs. Makkalaa kaikille, ja glillihelkkuja! Vaadimme ihmisiltä hianotunteisuutta. Kaikki kelpaa ja sinä myös lakas Ismo. Ei talvitse lainkaan olla hualissaan. Jatka viitoittamallasi tiellä ja ano sulusilmilläs glillimakkalaa joka päivä. Sillä kohta on syssy ja pimee, eikä kukaan enää glillaile pihamaalla. Että sillee.

Pitääkö olla hualissaan, kon kotisohvalla köllötellessä meikältä usein pääsee fiisu, semmonen silmiäkirveltävän hiveltävä piarunpäräytys, sekä äänellä, että ilman. Mamma ko tekee siinä vieressä töitään, niin se alkaa yhtäkkiä yökkimään ja kakomaan kesken parhaiden päiväunosten ja häiritsee mun unta siinä möykätessään. Miten tähän kuuluisi reakoida?
Tee Elvis Kalukkalasta, nimim. ehkä perin, ehkä en...

Lakas Elvis!
Joka pialua pidättää, saa kohta lipsat pöksyille. Pialu on elämän ääni ja tehoste. Sitä ei pidä pidättämän, tai sisus mätänöö...tai siis jtn. Anna mennä vaan ja laseta pielien hilveet helmokaasut ilmoillen. Tiedätpä ainakin olevas elossa, ja myöskin muut ympälilläs olevat, kun pikkukilsujaan pidellen lynnivät pakoon pitkin soffia.


Tämmösii täl keltaa. Kiitos ja anteeks.
Tee TaimiKinkku Minellin




perjantai 4. elokuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimimaisimmat sutkautukset ja sillee

Telve taas vlendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ollut mustikassa, helkkua ja namnam, että silleesti.
Metsikössä on se hyvä puoli, että siä on buffa auki ihan 24/7 ja koko loppukesän. Kukaan ei kiellä syämästä saatika pyölimästä niissä sinisissä pallukoissa. Minä syän ja sisko pyälii, pysyy kattokaans palanssissa nääkin pidot sillai kai.

Sitten niitä uutisia:

Ihmisotuksilla o kaiken maailman kummallisia sanontoja ja sutkautuksia, ni kuulkaatteen, oon aatellu tuunailla niitä hieman enemmän koissulien kilsuihin sopiviks. Täsä ois muutama.
Lue ensteks ja sule sitten myöhemmin:

Kaikki ei ole niin mustavalkoista, sanos Taimi ku dallukulkueen keskelle eksähti.

Oot kiva omalla tavallasi, sanoi Helmi sille yhdellekkin alati nylkyttävälle lapukalle koilapuistossa.

No ompas täällä ny tlafiikkia, sanos mummukoilasäde ku yhdeksää pentua ylitti yhtä aikaa imettää.

No yhden tossa otin odotellessa, sanos Taimi ku pöydältä glillimakkalat söi.

Mitäs ajatuksia tämä teissä helätti? kysyin polukoilta ku lipulikasojani aamutuimaan koljasivat.

Ennen ei valitettu pikkuasioista, sanoin mammalle ku sen palhaat kenkät puleksin palasiks.

Kuumuudesta ei saa valittaa tuumas mummukoila kun kävi helteellä nultsille köllöttää.

En kai helättänyt? Kysys Taimi ku aamuyöllä hilveen lipaskan väänti olkkalin kalvalankamatollen.

Tää on sitten tällanen alvokkaampi tuote, ihaili Taimi, ku kakkakäälmettään esitteli.

OHO...Ihmettelin isseksein, ku sohvatyyny läjähti.

Onks paha paikka? Soitteli ispäihminen, ku mamma kulaojasta kolmea kultsua kotio houkutteli.

Ei tässä mtn. Kommentoi jolppi, joka Taimin lehmänläjästä löysi.

Lähetään ihan just...sano ihmismummu, ku lipsaläjään liukastu.

Paikalla, mutta ei läsnä. Katteli koutsi kultsuaan leeneissä.

Että tämmösii tällä keltaa. Kiitos ja anteeksi.
Tee Taimikinkku Minellin








tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimi, olet possu!

Telve taas vlendit!

Hetken olen tässä lomaillu mut nyt oon bäkis. Oon viettäny valsin monipuolista kesälomaa metsäletkineen ja uimaleissuineen. Oon nähny paljon vlendei ja saanu juoksennella kolva lepattaen pitkin pusikoita. Oikeeta koilan elämää, sanosin vallan!

Sitten niitä uutisia:

Mamma sano et moon possu!
Molen vallan loukkaantunut moisesta väitteestä ja ehdotelmasta.
Kui mukamattes mä voisin olla possu, kerta moon jalo eläin, kaunistakin kauniimpi kultainennoutaja.
Noh, mamma pelusteli muutamalla alkumentilla tätä väitettään.

Yksi:
Taimikinkku on ahneista ahnein pikkukoila maan päällä. Helkut maistuu luvalla ja luvatta!
M I T Ä M I T Ä M I T Ä! Minä vaan kysyn ja vastaan:
Helkkuhoito on telapiamuoto, hyvän mielen lähde ja lauhoittumisen keidas. Kun Taimilla on masu täynnä, on talossa lauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, eteski jos saa lisämaggalat päällensä.
En yhtään ymmällä...
Possuille kuulemma kelpaa kaikki jämät ja jäännökset.... M I N Ä vetelen kyllä ihan sualaan pöydästä ja taljoiluastioista kaikki helkut, vaikkei nois meikälle lainkaan ees taljolla.
Ettäs tiiätte.

Kaksi:
Taimi sotkottaa ihan koko ajan ja nukkuessaankin...
Heti ollaan sanomassa, jos vähän vesikupin kanssa lotkotan.
Voin keltoo: Helmiäipän kotona vanha kissalouvakin lotkottaa ja sotkottaa vesikipan kanssa, eikäs sitä kukaan polsaaks hauku.
Sittennii mukamas lehaan aina kaikki soffatyynyt ja pedit nulinniskoin.
E I .
Meikämandoliini tekee olonsa kotoisaksi ja lokoisaksi, ihan issekseen ja hualella.
Ei siihen mtn possui talvita.

Kolme:
Minä kuulemma haisen.
Piellä paukautan sen semmoset smiigut ja alomipesät, että heikommat pyältyilee.
Helmoheikkoja ne on, sanon minä.
Heti jos ollaan vähänkin luonnollisesti ja päästellään ääniä ja tuaksuja ilmoille, ni possuks moititaan.

Sitäpaitti, olin tänään possui kattomas tua Haltialassa. Possu sanos  R Ö H ja meikä H A U.
Meil synty välitön yhteys, vaikken mä mikään possu ookkaan.
Eihän silloo ees kalvoi.
Tämmöst täl keltaa tee Taimikinkku Minellin



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Valo kuule meisselihakkelia!

Telve taas vlendit!

Kuulkaas ku mun piti keltoo, kui hienosti mä ja Peppisysteli ollaan päljätty näytelmissä, jtn JUN ELI2 ja simmottiiss ja mulle viä SA päällensä, mut sitten tuli ihan muuta mieleen...voin keltoo ja...

Sitten niitä uutisia:

Ykski aamu mein mamma heläs ja silloli joku meisseli ihan täynnä soopaa. En iha tajunnu kaikkee, mut monta penkelettä ja junalautaa sielt kuulus ennesku soli taas lauhallinen.

Joku hiitvatin hattivatti ja sen sataseitkyetviis kavelii oli laittanu mammalle niit meisseliviestei ihan hilveesti. Joku Jaana Sihvonen tai joku semmoi vielaal kielel oli mukamattes menossa hakkeloimaan jtn jtn kauheesti jonnekki mehtään. Vissiin nii jtn puita pilkkoos tai muuten vaa lisui keläämään.
Jostain vissiinki, mistä ei silleesti niinku saa poimia tai jotain.

Vähän ku meikä menos ihmissiskon huoneesta pikkupöksyi ja tampaxei kantelee, tai jtn.

Sitten se mamma kilos vielä haltaasti uudemman kellan, kunniitä viestei vaa tuli ja tuli sinne jonneski naamakiljan meisseliin. Yhtään en mistään mtn tajuu, mut hilveen ymmältäväinen olin. Ajattele nyt: siä o kaikki mun vauvakuvat ilman mahakalvoja, semmonen pahanen nahkamasu vaa, enkä taho lainkaan et joku Jaana niit kattelee ilman lupia....

Onneks sittennnii tuli semmoi viesti, et son joku tlolli vaa...aiettä mikä...yhtään en voi ymmältää tämmösii haitekkiihmisnaamakiljameisselijuttui, mut kyllä minä niin mieleni pahoitin, ku mamma mulisi siä koneen äälellä.
 Vähän ko meitsi, kon sai patonkia kanniskella kaupasta kotia eikä sitte kummiskaa saanu sitä hakkeloida kitusiinsa kellalla kummiskaan. Mukamattes joku lipaska tai semmoi tulis muuten...hah sanon minä ja muutan kohta sen Jaanamikälien luo asumaan ja hakkeloimaan muitten meisseleitä...
En ymmällä yhtään mtn...
telveisin Taimikinkku Minellin
 PS täs mä kanniskelen sitä patonkii, jonka mielellään hakkeloisin ihan mulusiks, muttei annettu, BUU!






tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: kesäpoeetta Taimi

Telve taas vlendit!

Tässä kohtaa kauneinta Suomen suvea mulla pukkaa ihan hilvee lunosuonen kukinta tai joku semmoi.
Ihan pakko suoltaa teitin iloks kesäisiä välssyjä.
Olkaatten hyvät, jos sialu sietää. Kiitos ja anteeks.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua lakastaa, se kaikkia lakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja keltoo, keltoo ja keltoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää tulkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla jälven lantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyölimään santaan.
Se lavistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen jälvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.

Taimitulnos

Valispalven laulu kolvissani, kilsun yllä heiluu uusi luu
kesäpäivän onni omanani, pikkupieluun tuoksut velhoutuu.

En mä liehu, enkä etes huokaa
mutta makkalaa jo mulle tuokaa.
Tuoksut glillien ja höylyt sen
niistä sytämeni laulun teen.

Sulle ulvon hella ihanainen
juoksupehva tuoksuu aikalainen.
Siitä ymmällä mä mtn en, olenhan vaan koilanpentunen.

Nautin kesästä ja viihtyn niin, sulle lunoilen  ja hyvin teen
syliin kampean ja pesän teen
pusun annan vielä, siihen jään.

Metikössä

Mä metsän polkua jolkottelen kesäillan aatteissain
ja muistan sen linnunlaatosen
ihan tässä juuli näin.
Ja liemusta lintani paisuu
ja mä kaivelen, kaivelen vain.

Tuol metsässä kannon alla
minä muistan
se haudattiin
niin vienoa, ihmeellistä
ja mä kaivoin kaivoin niin.

Minä pentunen vain sen tiedän
se on aalle ja helkkua niin,
koko viikon muhinut lintunen
minä kampeen sen kitusiin.

Tämmösii tällä keltaa
tee Taimikinkku Minellin





torstai 29. kesäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Elähenkisyyttä

Telve taas vlendit!

Juhannus tai mikälie meni, mamma oli jossain töissä ja mälkää ja kylmää oli. Minustaki tuli joku nainen, mukamattes. Molen yhdeksänkuinen koilanpentu, joka ei ällää ees osaa sanoa ja mulla alko joku juoksu.
Ainahan mä juoksen, paikasta toiseen, kolva lepattaen ja kilsu huulussa. Tää juoksu on joteski kumma ja saa mut haikeeks aina välillä. Noh, se menee khyl äkkii ohitten, sillä olenhan Taimikinkkunen.

Sitten niitä uutisia:

Männä viikolla oltiin metikössä liehumassa. Usva- systeli löysi sitten maasta semmosen läpäkön, pienen linnunpoikasen, joka ei osannu viä lentää. Soli joku semmonen läkättilastaan poikanen, joka vaa kökötti siinä.

Usva sitä ylitti kovasti hoitaa ja kanniskella. Valmaan se laukka sai sydänkohtauksen tai semmosen hjältslaakin jälkytyksestä, ku sitten palka siihen kupsahti. Mamma sen sitten kannon juuleen hautasi juhlallisin menoin. Minä kyllä kovasti olin sitä mieltä, että ei sitä minkään haudata, mukaan vaan ja matkaan ja mulle.

N O H, eilissäpäivänä oltiin taas lenkkeilees siellä metikössä ja enkäkös mä lakkaudella sitä pikku tilppaa taas muistellu. Muistin senkin, mihkä mamma oli sen haltaudella haudannu. Tiätty kaivoin esiin ja vein ylpeänä saaliin näytille. Olihan se viikossa ehtiny melkoisesti muhia ja muhjuuntua, mutta hyvä löytö minusta kaikkinensa.
Mammalla hieman siinä alkoi jo otsasuoni punehtua, mutta kovasti hän meikää kiitteli liistan tuonnista ihan käteen asti.
Valmuuden vuoksi etti sit kuiteski uuden leposijan pikkuläksälle, ainaski puolen metlin syvyydestä.

Kyllä minä taas sitä ihmettelin, elähenkinen koilanpentu kun olen.
Omatoimisesti kun kellankin liistaa löytää, niin pois se otetaan.
Ens kellalla kieliskelen valmuudeks ensin hilvenkakassa, ennesku mtn tilppaa vien mammalle,
ni en oo liian helposti lähestyttävä.
Tämmösii täl keltaa tee Taimikinkku Minellin

PS täs mä mietin mun elähenkistä elämää