tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Taimi, olet possu!

Telve taas vlendit!

Hetken olen tässä lomaillu mut nyt oon bäkis. Oon viettäny valsin monipuolista kesälomaa metsäletkineen ja uimaleissuineen. Oon nähny paljon vlendei ja saanu juoksennella kolva lepattaen pitkin pusikoita. Oikeeta koilan elämää, sanosin vallan!

Sitten niitä uutisia:

Mamma sano et moon possu!
Molen vallan loukkaantunut moisesta väitteestä ja ehdotelmasta.
Kui mukamattes mä voisin olla possu, kerta moon jalo eläin, kaunistakin kauniimpi kultainennoutaja.
Noh, mamma pelusteli muutamalla alkumentilla tätä väitettään.

Yksi:
Taimikinkku on ahneista ahnein pikkukoila maan päällä. Helkut maistuu luvalla ja luvatta!
M I T Ä M I T Ä M I T Ä! Minä vaan kysyn ja vastaan:
Helkkuhoito on telapiamuoto, hyvän mielen lähde ja lauhoittumisen keidas. Kun Taimilla on masu täynnä, on talossa lauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, eteski jos saa lisämaggalat päällensä.
En yhtään ymmällä...
Possuille kuulemma kelpaa kaikki jämät ja jäännökset.... M I N Ä vetelen kyllä ihan sualaan pöydästä ja taljoiluastioista kaikki helkut, vaikkei nois meikälle lainkaan ees taljolla.
Ettäs tiiätte.

Kaksi:
Taimi sotkottaa ihan koko ajan ja nukkuessaankin...
Heti ollaan sanomassa, jos vähän vesikupin kanssa lotkotan.
Voin keltoo: Helmiäipän kotona vanha kissalouvakin lotkottaa ja sotkottaa vesikipan kanssa, eikäs sitä kukaan polsaaks hauku.
Sittennii mukamas lehaan aina kaikki soffatyynyt ja pedit nulinniskoin.
E I .
Meikämandoliini tekee olonsa kotoisaksi ja lokoisaksi, ihan issekseen ja hualella.
Ei siihen mtn possui talvita.

Kolme:
Minä kuulemma haisen.
Piellä paukautan sen semmoset smiigut ja alomipesät, että heikommat pyältyilee.
Helmoheikkoja ne on, sanon minä.
Heti jos ollaan vähänkin luonnollisesti ja päästellään ääniä ja tuaksuja ilmoille, ni possuks moititaan.

Sitäpaitti, olin tänään possui kattomas tua Haltialassa. Possu sanos  R Ö H ja meikä H A U.
Meil synty välitön yhteys, vaikken mä mikään possu ookkaan.
Eihän silloo ees kalvoi.
Tämmöst täl keltaa tee Taimikinkku Minellin



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: Valo kuule meisselihakkelia!

Telve taas vlendit!

Kuulkaas ku mun piti keltoo, kui hienosti mä ja Peppisysteli ollaan päljätty näytelmissä, jtn JUN ELI2 ja simmottiiss ja mulle viä SA päällensä, mut sitten tuli ihan muuta mieleen...voin keltoo ja...

Sitten niitä uutisia:

Ykski aamu mein mamma heläs ja silloli joku meisseli ihan täynnä soopaa. En iha tajunnu kaikkee, mut monta penkelettä ja junalautaa sielt kuulus ennesku soli taas lauhallinen.

Joku hiitvatin hattivatti ja sen sataseitkyetviis kavelii oli laittanu mammalle niit meisseliviestei ihan hilveesti. Joku Jaana Sihvonen tai joku semmoi vielaal kielel oli mukamattes menossa hakkeloimaan jtn jtn kauheesti jonnekki mehtään. Vissiin nii jtn puita pilkkoos tai muuten vaa lisui keläämään.
Jostain vissiinki, mistä ei silleesti niinku saa poimia tai jotain.

Vähän ku meikä menos ihmissiskon huoneesta pikkupöksyi ja tampaxei kantelee, tai jtn.

Sitten se mamma kilos vielä haltaasti uudemman kellan, kunniitä viestei vaa tuli ja tuli sinne jonneski naamakiljan meisseliin. Yhtään en mistään mtn tajuu, mut hilveen ymmältäväinen olin. Ajattele nyt: siä o kaikki mun vauvakuvat ilman mahakalvoja, semmonen pahanen nahkamasu vaa, enkä taho lainkaan et joku Jaana niit kattelee ilman lupia....

Onneks sittennnii tuli semmoi viesti, et son joku tlolli vaa...aiettä mikä...yhtään en voi ymmältää tämmösii haitekkiihmisnaamakiljameisselijuttui, mut kyllä minä niin mieleni pahoitin, ku mamma mulisi siä koneen äälellä.
 Vähän ko meitsi, kon sai patonkia kanniskella kaupasta kotia eikä sitte kummiskaa saanu sitä hakkeloida kitusiinsa kellalla kummiskaan. Mukamattes joku lipaska tai semmoi tulis muuten...hah sanon minä ja muutan kohta sen Jaanamikälien luo asumaan ja hakkeloimaan muitten meisseleitä...
En ymmällä yhtään mtn...
telveisin Taimikinkku Minellin
 PS täs mä kanniskelen sitä patonkii, jonka mielellään hakkeloisin ihan mulusiks, muttei annettu, BUU!






tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kinkun kiljoituksia: kesäpoeetta Taimi

Telve taas vlendit!

Tässä kohtaa kauneinta Suomen suvea mulla pukkaa ihan hilvee lunosuonen kukinta tai joku semmoi.
Ihan pakko suoltaa teitin iloks kesäisiä välssyjä.
Olkaatten hyvät, jos sialu sietää. Kiitos ja anteeks.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua lakastaa, se kaikkia lakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja keltoo, keltoo ja keltoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää tulkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla jälven lantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyölimään santaan.
Se lavistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen jälvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.

Taimitulnos

Valispalven laulu kolvissani, kilsun yllä heiluu uusi luu
kesäpäivän onni omanani, pikkupieluun tuoksut velhoutuu.

En mä liehu, enkä etes huokaa
mutta makkalaa jo mulle tuokaa.
Tuoksut glillien ja höylyt sen
niistä sytämeni laulun teen.

Sulle ulvon hella ihanainen
juoksupehva tuoksuu aikalainen.
Siitä ymmällä mä mtn en, olenhan vaan koilanpentunen.

Nautin kesästä ja viihtyn niin, sulle lunoilen  ja hyvin teen
syliin kampean ja pesän teen
pusun annan vielä, siihen jään.

Metikössä

Mä metsän polkua jolkottelen kesäillan aatteissain
ja muistan sen linnunlaatosen
ihan tässä juuli näin.
Ja liemusta lintani paisuu
ja mä kaivelen, kaivelen vain.

Tuol metsässä kannon alla
minä muistan
se haudattiin
niin vienoa, ihmeellistä
ja mä kaivoin kaivoin niin.

Minä pentunen vain sen tiedän
se on aalle ja helkkua niin,
koko viikon muhinut lintunen
minä kampeen sen kitusiin.

Tämmösii tällä keltaa
tee Taimikinkku Minellin