tiistai 24. helmikuuta 2015

Mulkova silmä

Ny o meikä vihanen.
Mä oon syts...eiku smytse...äh tsytsemaatti...eiku mmrrrr...Siis oon koko syksyn ja talven tuunannu meikän lempparinojatuolii sopivaks.
Siihen oon heittäny kaikki leijat, levittäny huolella säästetyt mudat ja ja hiekat muhimaan. Säilöny juoksun döfät hartaudella. Oon tehny siit meikän ikkarioman hajupesän, turvapeiton ja kultsumekan, jota sietäs tulla kauempaaki haistelee. Oikee maamerkin tääl Kantsus. Säteen turvanurkka, tule sinäkin viihtymään! Mitä nyt jos alkaa olla pikkuvauhtiraitaa siellä täällä ja semmone turvallinen hiekanbeigesävy sinivalkosessa kuosissa.

Tänään siin goisasin antaumuksella ku tsekkasin et taas se akka tulee turbosuuttimineen siihen heiluu. Sen mä viel siedän, just hikiseen.

Mut nyt. Ette voi tajuu. Ette usko. Tuskin koskaan, jos silloinkaan. Toi muikkeli.
Mä alan koht hyperlontiveivaan. Se vei mun päälliset. Se vei ne kaikki.
Vei ylös ja tunki johki semmoseen kitaan. Laitto jotai hajuainetta megeen. Paino nappia. Sit ne alko pyörii.
Täältä pesee, härifrån tvättas tai jotain se höpötti. Sit se P E- S I ne.

Pyhäinhäväistys. Sarkofaagi. Kelaa ny ku joku Joosepin parta tuupattais semmoseen kitaan. Tai keisarin viitta. Tai joku semmonen muu repliikki. Niinku meikän päälliset.

Se kita pilas ne. Sit se muidu pläjäytti ne takas paikallee ja houkutteli meikää sinne tuoliin. En mene. Mulkova silmä tuijotti sitä. Mä yritin jotai vaaraokoiran kirousta siihen langettaa. Belsebuubi! Byromaani! Kokeilin kaikkea. Kävin kerran haistaa.
Ja mulkotin lisää. Silmällä.

Ny ei hyvä heilu, eikä ees meikän häntä. Goisaan lattialla.
Täältä pesee, härifrån tvättas! Tai jotain. Säde

                             Täs on mun tuoli ennen suurta pyhäinhäväistystä

perjantai 20. helmikuuta 2015

Helmin ja Säteen koirakoulu vol.1

Tertsupaherppanen!

Me kelattiin mutsin kans et teikämannet, etenki kultsupennut tarttee jeesii ja neuvoo eli ädvaissii, miten selvitä näist elämän kovista karikoista, etenkin skidinä. Me koottiin tähän meist tärkeimmät, eli tämmönen alkusöövaivalpäkki. Sopii myös aikuisille koirille, jos himaan tulee kultsu ja ite oot vaik chihuhuhuh tai joku semmonen...

Kreaa tähän alkuun semmonen keissi et oot ihan skidivinkula pentunen ja just tullu uuteen himaan. Vähä oot spiidannu mutsis perään ja fiilis ei oo mitenkään päin bueno.

1. Tresaa pureskella ihmisten handui ja varpaita. Ne ei oo mutsis nisät, mut niison kans erikoinen aromi, riippuen tietty onks mimmi vai jäbäihminen. Usein niillon klabbien päällä semmoset suojat, sukat. Jos semmosen saat imeskeltäväks ni khyl hetkeks taivas aukee. Mut älä hei skidi skruudaa sitä strumppaa, joudut nielee suolaboltsin tai sit pääset lekurii.

2. Sä voit koklaa viihdyttää ittees vodakupilla. Glaiduu o tunkee kirsu sinne vodaan ja puhaltaa, tulee hyvä saundi. Me kultsut digataan simmaa, sä voit aloittaa treenit jo nyt. Jos se kippola on tarpeeks large, ni sinne vaa plutaa.
Pikkuvinkki: Just ku se on täytetty vodalla, voit lähtee sitä kanniskelee pitkin kämppää, silllee tosi pollana. Toista useita kertoja ni ihmiset o ilosii. Vodat voi myös kaivaa ulos kiposta, äx kertaa päivässä. PS älä maindaa, jos kippola otetaan veke, ku oot tresannu kaikki eri kohdat.

3. Treenaa noutoo ihan skidistä. Kanniskele kaikki lelut korista, varsinkin yöaikaan, et niihin sit ehkä ja meibii satavarmana joku kompastuu. Roudaa kaikista pläägistä vaan se vasen ja skruudaa niit sillee hellästi. Saman voi tehdä sukille, mut edelleen: niit ei saa skruudaa! Niist pläägist ja leluista voi duunaa hienoi kuvioita, sillee tietsä kreaa, ei tuu tylsää.

4. Jos oot fiksu pentu, osaat öpnaa dörtsit aika nopaa. Roskis o hieno mesta. Sitä on kliffaa dyykkaa. Rodet voi päivän mittaan levittää pitkin kämppää. Tsufepurut etenki on taiteellisii. Ja eguskaalit. Niist saa vaik millasta kierrätystaidetta. Sit venaat vaa dörtsillä tosi ylpeenä, ja kelaat miten sua ihmiset kehuu.
Ihan vaa kokemuksen syväl saundilla: älä kokeile tätä rodejudeemii liian usein!

5. Oo frendi sun ihmisille. Lipostele ja pusuttele ja kaivaudu kainaloon. Ne diggaa ku sä haluut olla siin vieressä. Varsinki ku ne safkaa. Ku köökist tulee loistoaromit, sinne kandee mennä aina vartsaa et jos jotai irtois. Treenaa kultseille olennainen napparisilmillä tuijotus ja eleetön kulmien nostelu ihan skidinä. Jos tsittaat iha paikallas ja oot ku säälittävä nälkäkuoleman partaalla oleva kulkukoira, ni jeesaa kummasti. Älä koskaan hauku, mitä skidimpi ja surkeempi mukamas oot, sen varmemmin herkku heruu. Hermeettinen kuolajojo varmistaa asian. Sitä ei tarvi treenaa, tulee iha kaupan päällisinä.

Näil pääset alkuun kultsun elämässä, ei tuu tylsää, voin kertoa. Tää lupaa, et lisääkin on luvassa. Treenatkaa näitä seuraavaan koirakouluun!
Nyt ylös, ulos ja lenkille T Hemppa ja Säde
PS ja ku sä tsiigaat sun pikku nappareilla niit ihmisii öögiin, ni kaikki komennot unohtuu, koska teikää ei voi vastustaa, mitenkään!



lauantai 14. helmikuuta 2015

Säteen terveiset ystävänpäivänä

Heippa frendit!
Tänään haluan kertoa teille pienen stoorin.
Meikä ei oo enää mikään pennun hulvake. Meikäl o yheksä skidii ja rakkait ihmisii, monta.
Ku skidi hilluu, ni meikä vahtii, et se on kuosis.
Meitsi vahtii paljo muutaki. Etenki ihmisäippää.
Ihmisäipällä on joku kirjainyhdistelmä. Joku HMSN2 tai CMT 2.
Meitsille se on opettanu käskyn odota.
Ihmisäippä o joskus tajuttoman hidas. Sit se kaatuu helposti.
Odota. Sen mä snaijaan ja hiffaan heti. Ja sit mä venaan. Ja pakotan Hempanki venaa.
Aina ei ihmisen klabbi oo niin nopee. Siks mä venaan.
Mä venaan, ku mä diggaan siitä. Se on kiva, meikän frendi.
Se antaa safkaa, hoitaa ja vie aina lenkille.
Vaikka sitä satttuis. Mä nään sen ku sitä sattuu. Sit mä meen sen viereen ja tönäsen kuonolla.
Tosi hiljaa.
Aina se paijaa mua sit, vaik sen handuki o välil iha koppura. Ku semmonen kotkan kynsi.
Silti se paijaa. Sit ne sormet suoristuu, ku se paijaa.
Se o hyvä!
Vaik se o iteki ihan koppura, se vie mut välil kattoo mummoi ja pappoi vanhainkotiin.
Sit neki paijaa meikää. Mä tykkään ja neki tykkää.
Nekää ei o nii koppuroita sit hetkeen.
Me mennään aina kimpas dösällä. Mä ja ihmisäippä.
Ihan kahestaan.
Meitsi diggaa.
Se sanoo et mä oon sen terapeutti.
Emmä tajuu mitä se meinaa.
Kait sitä ku sen handu ei oo koppura. Ja klabbi ei oo klesa.
Ku meikä on siinä.
Ystävänpäivää toivottaa Säde

perjantai 13. helmikuuta 2015

Dr. Helmi

Moo!
Nyt moon päättäny et täst tulee arvoblogi, joku apgreidaus o pakko tehä kaiken maailman aivopierujen ja peräpään juttujen jälkeen.
Mä perustan Dr. Helmin lääkäripalstan. Meikälle on heitetty jo parit breivit maakunnist. Täs vastikset.

Son moro Dogtor Helmi!
Mää oon jo tovin aatellu, et tarttis vissii kysästä, ku mulla on piäni onkelma tua takahutlaris. Emmää muute siit mittää piittaisiskaa, mut ku toi emäntä ei tykkää. Mää hankaa tota hanurii kaikkii mattoihi, oikee urakal kans. Viiruv vaan jäävätten räsymattojen reunoihi, ku mää viiltelen menee. Kyä kutkuttaa ja koko ajan. Emmää sillee minkää voi. Voitko avittaa? Kohta jourun tampuuriin.Siäl saa sit pönöttää.
T: Elsa labbis Korkinmäjeltä, ihan siit Turtolan sittarin kulmilt.

Diö Elsa!
Voi ei. Sullon Elsa anaalit täynnä tai tulehtuneet. Nyt se ihminen suihkuttelee teikän takahutlarii, eikä mitää galsaa kylpyä sinne arkoihin arvoalueisiin. Varaudu fixaa pyykkipoika kirsuun, on meinaan melkonen döfä, ku taivas aukee ja anaalit tyhjenee. Jos ei, ni ouboi. Sinne hutlariin pitää tunkee handu ja ronklaa. Jossei teiän ihminen osaa, ni pitää mennä lekuriin ronattavaks. Meikä ei khyl antais jonku noviisi tunkee handuu hanuriin, nouvei. Mut pakko. Muute jäät sinne, oho venaa mä kuukkeloin, eteisee. No ei khyl. Nähellään Dr. Helmi

Päevää että pätkähti tohtori Hemppa!
Miulla onnii tullunna onkelma, ei paljoa kumminkaan. Vaekka ennonii mutjuillu ies, ni onnii vuan tullunna runsaamman puoleisesti tuota tavaroo tuolta takapiästä ilimoille. Välillä tulloo ihannii ilimoo vuan, mut tänä päevänä onnii tullu ihan varren kanssa. Haitanneeko tuo mittään muuten, mutta ku haeskahtaapi melekosen hirviälle. Emäntä sitten paiskaapi miut pihamualle hyvinnii pian. Oo tässä sit akkoen mieliks, ku takamus turajaa!
Ennii sitte tiiä, et oesko sillänii mittää vaekutusta et tuossa viikolla pistelin poskeeni 
männävuotisen jäniksen raaon ja par pussii potaattilastuloita. Ol joku jättänt sinne mehtää. Jos ei tiä ala loppua ni miut pistetää pihalle torottamaan. Jo tokkiissa jos ossoot auttaa ni kiitoksija. 
Hyvvee illanköllykkätä tiältä Kuopijosta T Reino- kultsu

Hmmm, en ny iha hiffannu kaikkee mitä skrivasit, mut kai mä jotai tsennasin. Siis en mitenkää dissaa teikää, en vaa tajuu. Siis takahutlari raollaan, huohotinputki falskaa ja ripaskaa flyygaa. Teitsil o maga sekasi. Jätkä o vetäny siel skutsissa herkut naamarii. Täs on ollu ahneella rakettikakkainen loppu! Kuule Reiska! Lakkaa vetelemästä niitä raatoja ja vedä tovi raejuustoo ja riisii. Ehkä jotain pientä emännän koira- apoteekista lisäks. Vedä vodaa nassuu ja elbaa. Jos ei ala näil konsteil helpondeerata, ni sit sinne elikseen ronattavaks. Terkkuloita! Dr. Helmi

Näihin kuviin ja tunnelmiin t: KLT, dosetti Dr. Helmi (toi KLT o koiralääketieteen tohtori)

torstai 5. helmikuuta 2015

Miksi kultsu?

Moni kelaa ku ne haluis ottaa dogin, et mikä rotu? Jengi kyselee et miks kandee just valkkaa kultsu.
Meikä voi mutsin kans kertoo, miks just.

No, ku sä meet tsittaa sinne pentulodjuun, ni semmoset minihylkeet kiipeilee sun syliin ja tsiigaa sua ruskeil nappisilmillä. Sit ne vähä jäystää teikän punttii ja istuu klabbille. Sit joku niist skideist strittaa sun syliis. Se on sit se sun oma. Jos et oikeesti haluu koissuu, ni älä mee ees tsiigaa, ainakaan kultsun pentui. Ku sä näät ne skidijääkarhut, ni sydän sulaa. 

Kultsu on perhedogi. Se rakastaa. Se osaa smailaa ja griinaa. Ku sä tuut himaan, oli sul vaik mimmonen päivä, ni aina kultsu saa sut hyvälle fiilikselle, ku se on nii glaidu tyyppi. Se kantaa sulle villasukan tai gummistövlarin, keittiörätin tai vaik haravan, et säki griinaisit. Lisäbonarina se lipasee pusun korvalle ja halaa sua, jos nii o sovittu. Se venaa kaikkii himaan ja moikkaa tasapuolisesti. Se tsittaa sun följyssä soffalla, jos saa, ja tsiigaa kaikki sun lemppariohjelmat sun kanssa. Sillei oo kiire mihkää siit sun kainalosta.

Kultsu o maailman paras painonvartija, oikee ylipomo. Sen kanssa on lähettävä dallaa skutsiin tai lenkkipolulle iha joka päivä, monta kertaa. Kultsu diggaa ku saa painella korvat lepattaen pitkin ojanpohjia, mennä tsimmaa tai jaagaa luontokappaleit niinko kanei, rusakoit, fasaanei, variksii, oravii, peuroi, metsoi, sorsii ja mitä näit ny o.
Kultsu palvoo sua. Ja kaikkee mitä sä aiot skruudaa.
Se venaa siin vieres hievahtamatta, ku otat voikkarii. Pää vaa kääntyilee ja kuolajojo flengaa ku Tartsanin liaani.
Se tsittaa iha snygisti. Mut älä tsiigaa sitä öögii, muute o pakko antaa biitti voikkarista sille nappisilmälle. Kato ei voi koko ajan ravaa safkaas jotai, ku aivan umpiunestaki kuullaan ku ovi aukee ja valo syttyy. Kuin rasvattu salama o kultsu siinä hollilla.

Kultsun kans voi treena vaik mitä, muutaki ku lördarin safkaamista. Ne diggaa hulluna tsimmaa, noutaa kaiken maailman boltsei, damei, fogeleit ja muita ökkömönkiäisii.
Ne tsimmaa vaik botskin hakee, ku treenataa, se o VEPEE, eli vesipelastusta.
Sit ku ne treenataa buenosti, ni kultsun kans voi käydä skuttalla jaagaa fogeleit: pului, sorsii ja kanalintui. Sit ne voi käydä hakee sille jaagajalle semmosen haavottuneen elikon kans, jos ne o taitavii.

Sit jos ei diggaa jaagamisest ni silti o ihan tsiljoona judeemii. mitä voi duunaa. O näyttelyit, tottelevaisuutta, agilityy, rallitokoo, dogitanssii, rauniokoirailuu, etsijäkoirii, palvelukoirii, kaverikoirii, kuntoutuskoirii, sylikoirii ja himakoirii. Meikien pollat o nii skidit ettei me muisteta kaikkee, älkää pliide vaa loukkaantuko :) Käykää ite tsiigaa lisää vaik netissä ja korjatkaa jos olen väärässä.

Mutsi o treenannu TOKOO, mut se o aikas nihkeetä ollu. Ny se on kaverikoira, saa luvan kans rapsutuksii mummoilt, paapoilt ja skideilt aina ku äippä sen kans lähtee. Meikä diggailee rallitokoo ihan hulluna. Me molemmat tykätää noutaa ja mude o ihan kreisitsimmaaja, siit vois tulla vaik mikä uimadosetti. Mä meen keväällä treenaa noutoo,
en khyl tiedä yhtää et mitä se o, mut meikähän lähtee ku autolla pääsee.

Täs hiljattai meikä lähti ihan innosta vinkuen ookailee. Se oli virhe. Mentii eläinlääkärii, näin kaikki broidit ja systerit. Ei saanu hilluu, eikä kerinny ku pantii piikki kankkuun ja unta palloo. Kaikki kultsut pitäis kuvauttaa kans, et olis terveitä dogeja. Multa ja mutsilta on tietty kuvattu lonkat ja kyynärät ja tsiigattu et on terveet öögat. Rokotukset pitää kans olla kuosissa, et pääsee treenailee ja näytelmiin, jos tahtoo.

Meist lähtee karvaa aika lailla, et jos tykkäät steedaa, ni ota kultsu. Me ollaan hyvii imuroimaan saharaa messiin, et siinä lisää syitä siivousfriikeille, kato saat kaivaa imurin esiin, tai, no pitää sen esillä. Ihan 24/7.

Ai nii. Ja osa diggaa mutakylvyistä ihan kybällä. Niinku mutsi.

Me ollaa tämmösii ilosii hännänheiluttajii, huolettomii veikkoi. Jos sull riittää huumorii kultsun kans ku ensin on esmes maisteltu seinälistoi, syöty leipäkori tyhjäks, pöllitty paisti pöydältä, levitelty roskis pitkin olkkarii, pyöritty lenkkeilijän läjässä ja vedetty 10 kilon ruoka-astia tyhjäks, ni tervetuloa kerhoon. Avaa sydämes kultsulle, ni paluuta ei ole.

Jos joku väittää, ettei rahalla saa onnea, se ei ole koskaan kultsua hankkinut.

Kuulemiin!
Hemppa ja Säde

                                                kuva Maria Hästbacka