keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kultsukallupista, päivää!

Kultsukallupista, päivää!
Meiän ihmisäippä aina välillä viittii jeesaa kaikenmaailman opiskelijaa sun muuta, ku ne joutuu soittelee puhelimel ja kyselee kaikkii hassui. Niit kallupeiks kutsutaan, jos oot iha et nevahööd. Siks meki päätettii et aiku ois kliffaa kysellä kultsujen omilta porukoilta et miks päädyitte just kultsuun.
Mehän nyt tiätty hiffataan, et ollaan maailman hienoin dogiprändi täl pallol, mut aateltii ottaa vähä näkemyksii, sillai semmost insaittii tähän proggikseen, tiätsä.

Tsiigatkaas ny, ku alun perin sillon vuonna nakki ja pata mein ihmisäippä ei saanu mtn dogii..vaiks kui halus. No, ekaks se monisti katteja, mut ei soo sama…Sit se aatteli, et jos se ottais semmosen westien tai kingcharlesinspanielin ja kääpiösnautseri oli kans listalla. Voihyvänenaikasentään. Ei meitseil oo mtn niit vastaa, mut heijoooo-o!
Soon semmoi maikka, ni sen oppilaan dogi venas pentui, ja se oliki kultsu. Sit se luki meitseist iha kaiken ja opetteli ulkoo, koska maikka. Sit se rukoili ja aneli ja ruikutti sen ukolta, et pliide, mulleki oma. No se äijä sit sano et ookoo, kuha hoidat ite. No jäbä katto meiän Sädettä simmuihin yhen kerran ja lördarii o sen jälkeen tasasee tippunu. Et syrämellä tuli rotu valittuu tähän fämiliin, ja toinenki. Kato, ei noi tyypit hiffannu et meki monistutaan.

Ai nii siihen kalluppii. Mehän kyseltii sit kans kultsujen omalla naamakirjasivulla, et miks just meikäläisii. Tämmösii tuloksii saatii:

”Vahingossa! Piti hakea dallu, mut käytii Nakkilan kirkon vaiheil kääntymäs, ku lehres luki, et kultsun pentui myynnissä. Mein piti vaa käyrä kattoos, mut kotio mentii pentu kainalos.”
”Lapsiperheelle sopiva koira. Lapset on jo aikuisii, mut tää seuraava o lapsenlapsilleki sopiva.”
” Mitä! Onks muka muitaki rotuja olemassa? Ei tarttis, kultsussa o kaikki.”
”Ei oo aggressivinen, vaan energinen ja leikkisä seuralainen. ”
”Luppakorva, nallenaama ja höhlä humputtelija.”
”Erittäin persoonallinen rotu. Huumorintajuinen sydämenvalloittaja.”
”Kunnon koiran kokoinen sporttityyppi!”
"Kerran kultsu, aina kultsu."
”Helppo kouluttaa! Hyvä ja monipuolinen harrastuskoira.” Toim.huom. Nii, äippä, kuulitkos!

Tän vikan mä jätän tähän lopuks. Nessut voi kaivaa jo esiin. Tää on Candy-kultsun survival-stoori ja hyvä syy muistaa ne kodinvaihtajakultsut.
Anna kertoo elämänsä kultsusta, Candystä ja miten se saapui hänen 5vee elämään.

”Iskäpuoli ja äippä meni kauppaan, me jäätiin veikan kans kotio. Sit niit ei kuulunu millään kotiin, me oltii jo vähä huolissaa. No, ne meiän vanhemmat oli törmänny kauppareisulla tuttuun koirankasvattajaan, joka oli menossa siinä iltasella lopettamaan nuorta kultsunarttua paikallisille sorakuopille. Se kun ei ollu saanu TOKO-kisajoukkueessa ku hopeeta. Ite ois ampunu sen. No porukat oli sit kauppareissun päätteeks käyneet hakemassa pitkäripasesta Koskisen korvalääkettä ja vaihtoivat sen pullon siihen lopetettavaan kultsunarttuun. Hämmästys oli suurensuuri, ku punatakkinen äippä valkoisessa kaulahuivissaan tuokin kauppakassien lisäks mukanaan maailman kilteimmän kultsutytön. Se Candy-tyttö sai uuden elämän ja pikku- Anna 5 vee ikuisen ystävän.”

Nii-i, sanattomaks vetää terveisin Säde ja Helmi

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kultsujen kirjakerhosta, päivää!

Terpsahdus!

Nyt ku joulu lähestyy kovaa vauhtia, ni me ollaan mamman kans perustettu SKKK.
Son Stadin kultsujen ihkaoma kirjakerho. Täst voitte valita mummulle ja kummille ja paapalle ja naapurin tädille suosikkiromskut ja tietokirjat, silvuplee vaa.

Mein oma suosikki o tiety toi

Hempan ja Säteen koiramaisimmat runomme
Kirja esittelee suurudenhulluja ja vinksahtaneita koirarunoilijoita kautta aikain. Jos nää ei muuta pidennä, ni uniaikaa. Lekendaarinen Rekku Reino, P.Ehmolelu ja Samojedi Harmaaparta esittelevät häntiä pieksettäviä poljentojaan.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et. R. Reino

Sit ois hieman jännitystä

Heikki Kultainen: Ei ole luuta antaa
Hyytävä rilleri kadonneista maggaroista ja rullaluista. Ahnaat rescue-koirat ryöväävät dentastixit kultsupentujen suista. Pentutehtailu tekee tuloaan ja trimmaajat vievät karvatkin pöksyistä. Hätiin tulee maakunnista palannut kultsuagentti Bond, joka pistää konnat kuriin ja palauttaa dentastixit pentuloitten suihin.

Hieman mielipiteitä jakava on tämä

Kasperi Hotanen: Pyllynreikä
Kaverikoira Eino liittyy rallytokoryhmään, toivoen sen vievän ajatukset pois jatkuvasta kihnuttamisen tarpeesta. Pyllynreikää kutkuttaa aivan holtittomasti ja jotain olisi keksittävä. Toisin käy.Vaikuttava teos on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen tarina pyllynreiän anatomiasta; siitä, mitä emme kenties tee, mutta jota alati suunnittelemme.

Tätä seuraavaa me suositellaan ihan joka kultsulle, mieli avartuu ja sä hiffaat sun ihmistäs taas paljon paremmin, oot sille rennon kuuli, etkä ragee koko ajan sille.

Ihminen - suuri mysteeri
Käsikirja jokaisen kultsun kotiin. Näin kasvatat isäntäsi, seuraamisen alkeet. Miten ehdollistan emännän jääkaapille?  Seikkaperäiset, kuvitetut ohjeet joka tilanteeseen. Lisänä online-tuki hätätilanteita varten.

Näytelmäväelle

Marsa Kylä- Holmonen: Tuomareiden valtakunta
Koiraväki on aina harrastanut monimuotoista näytelmäkulttuuria. Kylä- Holmosen teos on laaja esitys näytelmien merkityksestä suomalaisessa koirakulttuurissa aina 1970-luvulta nykypäivään. Ohjeistusta näytelmäkäytökseen ja asennoitumisesta kehätuomareita kohtaan. Mainio kirja maallikoiden harhakäsityksistä ja niiden takana olevista todellisista tarinoista.

Sit ois VEPE-väellä tää eepposs

Gunnar Golden: Mitt liv som U-båt elis Elämäni sukellusveneenä
Ruåttalaine kultsikka ja vepeintoilija Gunnar Guntsi Golden kertoo, kui hänest tuli Suome ja Ruatti aluevesil suuri uutisankka. Luultii sukellusveneeks ja vaiks mikskä vaik oli vaa vepereenit menos ja Guntsi diggailee suklailuu yli kaiken. Mukana ennen julkaisematonta paljastusmatskuu.

Matkailijoille olis tää
Tsorro Olio: Lähe Turkkusee
Monille tuttu Tsorro kuseksii pitki Turkua. Mukana koskettavat novellit Tois puol koirapuistoo, Sua rynkyttäisin vielkii ja Äl ny mulle ala!
Loppukanoottina hiano teksti Jyväskylä miälessäin.


Täs ois ny tää meitsien TOP seiska tälle vuodelle, varmaan ni nää o sit joulun jälkeen alekoris puolee hintaa. Ehkä venaat sinne. Saat kato enämpi lördarii jouluks.
Joulua ootellessa Hemppa ja Säde






torstai 19. marraskuuta 2015

Kultsujen vuosikello

Tsaukki!

Me kelattii muden kans, et kerta kaiken maailman konsulteilla sun muilla dirikoilla on oma vuosikello, ni me duunataan kultsikoille ihka oma sellane, voi sit tsiigaa, mitä kaikkee osuu vuoden mittaan eteen, et voi sillee niinko varautuu...
Ja näistähä ei piä hernehtiä, tis is hjuumoria ja pojat on poikia.

Syksy
Ihanan hellekesän jälkeen kultsu piristyy ja tiputtaa huokaisten kaikki karvansa. Suunnilleen äböut kerralla ja olohuoneen matolle. Käjet kyynerspäitä myöden ristissä toivot, että ne kasvais ees Messariin takas. Karvojen lisäks huusholli kuorruttuu hiekalla ja mudalla, eteisen tapettia pilkuttaa sievä raparoiske.
Immeinen ja koiruus on koristeltava illan pimeyteen killuvilla heijastimilla ja valovöillä, jotta näkyisivät muille kanssakulkijoille.
Madota, jos madottaa. Menkää mettälle, jos käytte. Kaiken maaliman reenit alkaa aina syksyllä, valitkaa sopivin ja vähiten hermoja raastava...
Varustaudu tuleviin liukkaisiin nastakengillä ja jääkiakkosyndeillä, selviät vähimmillä vaurioilla, ehkäs ja meibii.

Talvi
Lumilumilumilumilumi......ja koissulit sekoo. Kyntää naamallaan hangessa, pyörii ja hyörii, maistelee ja haistelee. Sä tuuletat, toivoen et se rapa ja kura loppuis...toisaalla loppuu ja sitten taas ei...Just ku alat nauttia puhtaista koissukoista, saat alkaa pelätä joulupauketta, joka alkaa nykyään jo ittepäisyyspäivän jälkeen. Sit muistakaa jemmaa joldesuklaatit, kinkunrasvat ja alimpien oksien kuusenkoristeet, ettei tuu kiirehätäkäyntejä elliin jouluaattona. Varustaudu uuteenvuoteen kuin toiseen maailmansotaan: pimennysverhot, ulkonaliikkumiskielto ja rauhoittavat (sekä itelle että koissulle). Pidä peukkui, et taloyhtiön pikkujätkien paukkeet on loppu uudenvuoden päivään mennessä. Sit voi ehkä nauttii talvesta, ellei tuu ihan hermeettiset pakkaset ja dogei voi ulkottaa n. viistoist minaa kerrallaan, ettei tassat jäädy.

Kevät
Sit alkaa suulis brennaa ja snöget sulaa. Just ku diggailet alkavasta keväästä, hiffaat sen hermeettisen kuran ja sköndän määrän, sekä sessessä, että klabbien pohjassa. Voihan vitalis...!
Sitku vähä kuivaa ni koirulis kiipeilee seittemänsataa ja kakskyt kolme punkeroo, tai no ainskii kymmene. Ja lämpö herättää kaiken maailman täit sun muut härpäkkeet. Sit mutaa ja vanhaa ruohoo oo kiva maistella ja hirvee ripsakka o kintuilla, pyrstöyskä uikututtaa keskellä yötä.
Snögen alta voi hiffaa kaikkee raatoo ja sköggää, mitä o kliffaa maistella...

Kesä
Onneks kuivaa ja koht o kesis ja pääsee tsimmaa ja pöndelle ja skutsii. Ai nii ja sit tulee hotspotti, ku tsimmailee siel jorpakos ja helle hautoo, huh hellettä ja haarahiki heinäkuussa! Toiset vetäsee ihan törkeet hikikoomat ja kiältäytyy liikkumast metriikää hiksan aikaan. Illal voi sit kaivaa putskiin uuden viilennyskuopan, semmosen pauttiarallaa kaks kertaa kaks meetriä.
Ja sit ku tsimmaat hulluna, ni punkeromyrkyt heikkenee ja sit on taas viissataa punkkia otassa, tai ainsskii seittemä.

Khyl o kliffaa, Suami ja sen seittemän vuodeaikaa...kattokaas ku jussinaki voi tulla snögee...ainskii joskus ja joulukuussaki.
Näilä mennään!
Son moro t: Hemppa ja Säde

torstai 12. marraskuuta 2015

Tassat pystyyn, bloki o rystetty!

Herramujee ja kattia kans!

Meiät o ryöstetty! Ihmisäippä o viekkaudella ja vääryydellä meiän soffalla mammiessa ottanu ja kirjottanu jotai öklölällyjuttuja meiän blokiin. Tää o kuulkaas Stadin kultsu skrivaa, eikä mikää Leelian lällykkätuoli, tommosii siirappisii pusujudeemei menny kirjottamaan...

Kultsikat ja kaikki muutki nelijalkaset on kuulkaas vauhtiveikkoi, eikä mitää musimusilullukoita.

Ku meikät lähtee viipottaa, ni siinä flengaa stemarit ja rapa, vauhtiraidat löytyy sekä edestä että takaa. Mieli o kirkas ja katse vakaa, pidä varas ettei kinttus prakaa...kuules jannu...

Ku meikät lähtee rantsust tykittää kohti merta, ni siinä o haukiki hädässä, kuha väistää...
Kaiken maailman tavit ja pullasorsat varokoot! Hirveet vesipedot hyökkivät purukalustoineen...

Paitti mä Hemppa, en tsimmaa, skagailen rantsussa ja pidän ihan hirveet metelii, ku hannaan et meitsi hukkuu. Pitää vissii mennä reenaa koiraa simmishalliin dogivuorolla, londaan sielt simmausliivit, et o turvallista.

Sit me ei olla mtn nolonössyköi, me painellaan pimees skutsissa ihan nakkena, ilman mtn nololiivei. Meitsi on päällikkö....P Ä Ä L L I K K Ö.......

Nyt lipeet siitä Hemppa tassoines ja uhoomisines. Mä kerron sulle ny pienen stoorin, semmosest tyhmäst dogist, joka jäi bilikan alle, ku sillei ollu nololiivei...
N O, alle jäi.

Mamman tehtävänä on huolehtii, et meitsit näkyy tuol iltapimees skutassa. Meillo liivit ja lamput ja äipäl ja ispäl kans. Ollaa ku joulukuuset aattona. Ja se o hyvä.

Ja me ollaan snygei mimmei, kilttei ja glaidui, eikä mtn hirmuja. Iteki Hemppa tykkäät, ku äippä sua pusii ja halii. Mä ainski diggailen iha kybällä, mut meitsi onki kohta 5vee, aikuinen gimma, kultsigiltsien aatelia, lähes parasta A-ryhmää....

Nii et nyt ihan piispolitiikkaa vaa äippä ja Hemuli
molemmat saa skrivaa tänne ku mieli tekee, musimusijuttui ja mukamukakovisten göntsäfiisujuttui
Kohta o joulu ja tontut kurkkii ikkunoista
t: Säde





Rakkautta on...

Molskis ja loiskis!
Tänään on ihmisäipän vuoro. Tytöt ovat lopen uupuneita syksyisestä tihkusadepäivästä.

Koska koiruleitteni ihmisäippänä rakastan heitä yli kaiken, haluan kertoa muillekin, mikä sydämessä läikähtää aina kun koirani kohtaan.

Rakkautta on...

kun valjaita ja hihnaa laittaessa saat pehmeän, kostean kuonon kosketuksen poskelle.

kuonon töytäisy, joka pyytää kainosti lisää rapsutuksia.

viereen könyävä koira, joka kaivautuu tuhisten kainalooni.

tassujen tuoksuttelu.

painaa oma otsa koiran päätä vasten ja pusutella kuonoa.

kotiin tullessa kahden koiran uriseva kuorokonsertti.

kun koirasi, luvan kanssa, saa hypätä sinua halaamaan.

jalkojen juureen kannetut pehmolelut, kengät, villasukat ja nenäliinat.

liukastua koirasi kuolalammikkoon.

koiranpennun nuuskuttelu.

onnistunut treenihetki.

luottavainen katse, jonka koirasi sinuun luo.

PS.
ispän antama maggara.
äipän rapsutukset.
metsälenkki ja mutakylpy.
sohvalla lepäily.
Me herättii jo T Hemppa ja Säde


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Ilon aiheita



Hautsikahauhau vaan!

Viime aikoina ollaan oltu hieman negatiivissävytteisii. Näinä positiivisuutta kaipaavina aikoina emme halua lisätä koiruuksien, eikä immeisteenkään henkistä painolastia olemalla negaa täynnä.
Siispä mamman kans o listattu, mitkä asiat saa nää sesset iloisiks, nii et hännät vaa huiskaa ja huisisti tekee mieli vaa griinailla.

Ihan superia on ku ispä ja äippä tulee himaan, alakertaan, liikkuu yleensäkään sisätiloissa johki suuntaan. Mollaan niihin molempiin iha in lööv ja het reakoidaan, ku takamus soffasta nousee.
Varsinki ku lukko rapsahtaa ja ne tulee himaan jostai huitsin nevadasta päin. Sillon meillä alkaa koko peppu heiluu, me roudataan niille kaikki lelut ja härpäkkeet. Ei ne ehi ees kenkii riisuu, ku edessä on noin pauttiarallaa seittemänsataaviiskyt ja kaks pehmoleluu, tai ainaski kolme ja rapiat. Ja joka toinen kenkä kenkähyllystä.
Me kans mölistään ja uristaan kovasti ku meiän porukat tulee himaan. Oikeesti me yrdetään sanoo, et hei muidu, kusanderille hep! Ja safkaa kippoon!

Sit o tiätty toi safkahetki, murkina-aika, lantstaim ja sillai. Ku kipot alkaa köökissä helistä ja napukkaa alkaa tippua lattialle, ni meikät o siin ku spiidigöntsäleet, elikkäs rasvatut kikkarat, mitä se ny sit onkaa. Mon opittu, et ei kandee yhtää hilluu tai möykkää. Pitää tsittaa snygisti ja venaa. Vaik ihan hirvee nälkä ja kuolajojot naapuriin asti...Mude tsittaa ihan lungisti ja venaa. Meikän pitää iha evri taim tehä semmonen hertsyykkelin pupuloikka, ku kippo laskeutuu kirsun kohalle. Safkaaminen o pyhähetki, iha houlitaim, ei saa häiritä, ruokailen. Sit noi kolmen sekunnin päästä, ku kippa o tyhjä, ni viel jää venaa, et jos jtn jälkkärii viel sais.
JA SKIDIT HUOM: Ei koskaan ison koissun kipolle! Meikä yrdes vetää skidinä mutsin nappulat, eikä se mtn huudellu, mut toi äippä vetäs kilarit mulle...HÖH!

Jääkaappi on kliffa! Vaik oltais kui goisaamassa, ni venaas vaa ku dörtsi rapsahtaa ja eldis syttyy, ni meikät o hollilla. Kato, ikuiset optimistit. Ispä o helppo, sitä ei tartte ku tsiigaa nappareilla suaraa sydämeen, ni johan irtoo lördarit.

Ispän bilika on paras! Sillä ookaillaan skutsiin, tsimmaa, landelle, kasvattajalle, reeneihin, näytelmiin,kisoihin. kylään, möksälle ja mitä näit ny o. Myös elikseen joskus, mut ei haittaa sekää...Ku biili kurvaa dörtsin eteen, ni me (tai no mä Hemppa) seotaan. Iiseintä o vaa öpnaa se dörtsi ja antaa meiän hyppää kaaraan. Siel meikä ääntelee ku pikkusimpanssi banaanilaivalla. Oon niin onnessain. Äippä yrittää jtn et hiljaa ny, mut meikä ei maindaa.

Ulkoilu o tietty superkliffaa, varsinki jos pääsee puistoon tai skutsiin. Vaik on iha remmilenkitki, ku saa sniffailla meilit rauhassa.

Sit meil o ihan hirveesti frendei, koissui ja ihmisii, jotka saa meiät iha pähkinöiks ispän ja äipän lisäks. Naapurin Niko, Heini, Paula, Lotta ja Anssi, Laura, Perttu, Tiina, Minna ja Tomppa, Taija ja Eelis, Irene ja Ossian, Marja, ukki ja mummi ja tietty Eila-mummi, Ona-täti, Eevaliisa, Liisa, Tuomas, Hannu, Marissa ja Aki, Mosku, Jippo, Vili, Penni ja Jopo, Onni, Wilma, Pikku- Helmi, Roope, Manta, Eelis-veikka, Charlie, Taavi, Tsorro, Elmeri ja Lenni sekä moni muu.

Goisaaminen o meikäst iha best! Meitsit saa köllöttää soffalla ja sängys ja nojatuolis. Äipän viekus o paras mesta. Jos meitsi o vähänkää hereillä, ni kuonoll aina täppään sen handuu, et paijaa vielä. Muutenki äipän, ispän, niitten skidien, frendien ja kamujen kainaloissa o ihan parasta. Meikä o änkeemisen mestari, vaik ois soffa täys jengii, ni khyl sinne aina yks 28kg sylikoira viel mahtuu. Mude ei oo nii höveli ku meikä, mut se luuleeki olevansa iha aikuinen jo. Tai sit mä oon vieny sen mestat.

Täs oli ny täl kertaa näit ilon aiheit, ni kelatkaa kui glaidui mimmei me kultsut ollaan, ku ei ees kaikkee saatu kerral mahtuu, mitä kaikkee diggaillaan iha uberisti! Jos on surumieli, ni ota säki kultsupallero, ei oo kauan itku simmässä. Me ollaa tämmösii iloluontosii huumoriveikkoi. Siin ei paljoo maindfulnessii kaipaa, ku tsiigailee vaa miten hönö hilluu.
Hymyillään, kun tavataan terpposin Hemppa ja Säde