torstai 22. marraskuuta 2018

Kinkun kirjoituksia: Joulukadulle mars!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen mököttänyt ja ollut maanvaivana, koska tylsää.
Usvalla on plunssa, ku on liikaa kylmällä kieriny mutaojissa, eikä se jaksa leikkiä.
Sillä vaan nokka vuotaa ja pääkin on vissiin kipee.
En tajuu.
Meikämandoliini sen sijaan on härkkinyt sitten sitäkin enämpi koko muuta porukkaa. Hypin vasten ja yritän vaan saada niitä noutajapainimaan, kun Usva ei jaksa.
Miten ne ei voi tajuta....Sitten käskevät rauhottua, ja jos ihan vähän väärin kuulen ja luulen, että pitää kohtsillään alkaa reuhottua, ni heti ovat sanomassa.

Onnekseen on tulossa jotain mukavaa ja Usvakin alkaa parantua, sillä tiiäätteks?

Me pääkaupunkiseudun kultaiset päästään taas mukaan joulukadun avajaisiin Aleksille ihan sinne Helsingin keskustaan. Ja viel juhlavuonna. Joulukatu avattiin eka kerran meinaas 70 vuotta sitten.
Tänä vuonna kulkue lähtee klo 16 ja kiertää Unioninkadun kautta Aleksilta Espalle
sunnuntaina 25.11.2018.
Meitä kultsuja on tänä vuonna mukana jo yli neljäkymmentä, voitko aatella?

Aineski neljäkymmentä kultaista koissulia kulkee sulassa sovussa siä ihmismeressä. Kaikil o hienot valopannant ja joulukaulurit. Ihmisil on punaset pipot ja hienot samanväriset t-paidat päällä.
Ollaan saatu ne Golden ringiltä ja Riemu- lemmikkikaupalta. K I I T O S !

Tänä vuonna me kävellään isojen heppojen takana, toivottavasti pääsisin antaa niilleki pusut.
Kyllä ny alkaa jo vähän jänskättää. Kerron sit, et kui tänä vuonna reissu sujui, vaikka kyllähän meikämandloliini jo tietää, että hyvin se menee. mutta menköön.
Sillä onhan satavarman varpisti selvää, että me stadilaiset kultsikkagimmat ja kundit viedään joulukadulle superisti rakkautta ja joulun tunnelmaa ja kannetaan meiän valopantoja ylpeydellä!

Tuuhan sinäkin sinne joulukadulle meitä katsomaan ja kannustamaan!
Jouluisin terveisin Taimikinkku Minellin




torstai 8. marraskuuta 2018

Kinkun kirjoituksia: korvat koristeena

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen saanut kuulla, että minulla on korvat ikään kuin koristeena. Yhtään ei meikämandoliini tajua, et mitä sillä vois tarkoittaa.
Mamma sit hieman valotti tätä asiaa meitsilleki. Ihan en oo varppi, et oisin samaa mieltä, mutta ehkä kuuntelin, ehkä en.

Metsälenkeillä eteski ja mukamattes meikäläisen korvat vaan mennä lepattaa, enkäs kuulemma kuule yhtn mtn.
V Ä Ä R I N !
Kuulen kyllä kaiken, mutta jos kiinnostaa, niin reagoin. Mieti ny itekki, kumpi on kiinnostavampi:
Mätäsienet vai mamman kitapurjeitten lepatus?
Vastaantuleva sienestäjämummu vai kuivankäntty namupala mamman taskusta?
Peura, hirvi, rusakko, vasaani ja kettu ja mitä näitä ny on vai mamman pillitys? Enkä ny meinaa itkemistä vaa sitä noutajan pilliä, jossa on melkosen läpitunkeva ääni, aineski näi koiranpoikasen mielestä.
Kyllähän meitsi sit aina loppupeleissä painelee takapaksiin, ku muut on ootelleet tovin ja karjuneet otsasuonet pulleina mun suloista nimeäni. Ehkä oon vielä vetässy riemurallit mutaojan kautta, ennen viimeistä loppusoittoa.

Sitten mä tykkään mennä autossa istuksimaan mieluiten etupenkille, ku takapaksiin. Viimetteksi ku lähettii mettälenkille, ni kaikki muut koirat meni kiltiste takaronkkaan istumaan, mutta eikäkön mun mielestä etupenkki on paljon tilavampi, mukavampi ja siinä saa kivasti kattella maisemia.
Mamma siinä tovin maanitteli meikää takaronkkaan, minne kaikki koissulit kuuluis.
JA taas oli Taimikinkulla korvat väärtepäin päässä, ja kuulossa vikaa ja vahat käytävissä ja ties mitä. Kyllä minä melkein niin mieleni pahoitin, kerta kummiski kaiken kuulin. Enpähän kohtsillää oikeen suostunu reakoimaan, koska ahdasta. Mun puolesta mamma sais itte mennä sinne takaronkkaan istuksimaan nenä toisen hanurissa, ni tietäis sit kui mukava etupenkillä o istuksia.

Olen myös masteroinut hiljaistakin hiljaisemman voikkuleivän pöydältäpöllinnän tekniikan. Ainut ongelma on, että toi mamma tietää, mitä yritän, kun on liiankin kanssa hiljaista köökin puolella.
Jos mammalle tulee kiire johki esmes veskiin aamulla ja se jättää voikkuleivät siihen pöydälle ni voitte varppisti arvata et voikut on veks, kun se palaa takas.
Eikä auta vaikka se kui huutelis sieltä veskistä, et T A I M I !
Voikkuleipä on koissukkalle ku seireeni merimiehelle tai jtn. Sieltä se tuoksuttaa pöydältä, et syö minut.... Alkuun söin vaan päälliset, mutta nyttemmin oon oppinu, et koko paketti on parempi.
Ja sitten se mamma taas noituu mun korvia, kun palaa aamupalalle. Onneks se tekee aina uudet voikkulit... voin sit viel yrittää uuestaan...

Tämmösii täl kertaa ja muistakaa tekin pitää tarvittaessa ne korvat ihan vaan koristeena, pääsette paljon helpommalla
Tee Taimikinkku Minellin


perjantai 2. marraskuuta 2018

Kinkun kirjoituksia: Voihan kakka, mikä pylly!

Terve taas vrendit!

Tällä viikolla olen enimmäkseen vartsannut mammaa ja pappaa, koska ne kehtasivat jättää meidät ja mennä jonnekin loma-nimiseen paikkaan. Olivatten poissa monta hetkeä, ehti olla useampi aamupala, lounas ja päivällinen ennesku tulivat kotio. Nyt istuksin keskimäärin mamman ja papan päällä, etteivät enää karkaisi mihkään.

Oon tässä viime aikoina fundeerannut, miten toi teininuoriso käyttää kaikensortin voimasanoja, ihan sillee, ku kohtaavat kadulla. Aina pissalenkeillä kuulen, miten he iloisesti tervehtivät toisiaan. Aikas usein siellä keskusteluissa vilahtaa toi nartun alapää. Minä sitä tovin pohdiskelin ja päädyin kirjoittamaan teillekin oikeen aivopläjäyksen, et mitä koissukat sanois toisilleen ja ihmistyypeille kohdatessaan vaikka koirapuistossa, jos osaisivat ihmisten kieltä. Tässä muutama esimerkki!
Ja koska olen jo melkoisen sivistynyt koiranpoikanen, niin enpäs käytä niitä rumia pyllysanoja olleskaan, nih!

- Ah, arvoisa nuorempi koiraneiti, saisinko mitenkään haistella herkullista takapuoltanne, lienee kohta juoksut alkamassa? Kyseli vanhempi herrakoira puistossa tavatessa.
- Jokohan menisit siittä nenäs kanssa, ennesku alkaa hampaas kolista, varoitan nyt ensin ihan nätisti, mutta voin kertoo, ettei kauaa hyvä heilu! Ei oo mitään juoksuja, justiin oon parfymoinu itteni kaninraadossa, että menetkös siitä.

- Anteeksi nyt vaan, mutta tämä oli kyllä meikämandoliinin kuoppa. Voisitkos pentunen mitenkään siirtyä siitä toiselle puolelle hillumaan, että saan jatkaa kaivuuhommia rauhassa?
- Ai mitää? Kuoppakuoppakuoppa, jihuuu, hiekkahiekka, oooo, keppikeppikeppi.....

- Siitähän tässä kyllä ny lähetään, että tämä on niinkus meikäläisen koirapuisto, eikä tänne oo juurikaan asiaa, kuin harvoilla ja valituilla, ettäs tiiätte! Komensi hyvinkin paljon vanhempi rouvakoira kaikkia puistoon tulijoita.
Kunnes sisään astui suurehko tanskandogi.
- Aijaa, no joo menny siittä, emmää mtn meinannukkaa.

- Ooooo, paras vrendi saapuu....tuu ny, tuu jo, vauhtii, hanaa ja kierroksii! Mennääks vetää hervoton rundi ympäri metsää ja tullaan takas vasta kun noi huutaa kitapurjeet lepattaen?
- Joo, aivan varpin ehdottomasti. Voidaaks käydä sit viel mutaojan kautta pyörii varvikossa?
- Hei niin tod! Jihuuuuu! Pakko päästä mineraalikylpyyn!

- Voitko muuten mitenkään irrottaa niitä naskaleita meikän korvasta? Voitko oikeesti? Sattuu todella paljon, enkä nyt viittis käydä tässä riehumaan. Ihan viatonta painiahan tämä vielä on, mutta noi sun hampaat, pliis? Ennenku vedän sua totaalisesti pataan...

- Mikä hitti täällä haisee? Aivan törkee lemu? Ai sori, se onkin sun takahutlari. Mees hakee vähä jeesii noilta ihmistyypeiltä. Sulla on jääny melko hermeettinen kikkare kiinni pyllykarvoihin. Äläkä ny syö sitä....voi hyvänen ja aika sentäs....sinne meni.

- Hei taas toi ihmistyyppi tulee, jolla on aina herkkuja taskussa. Voidaaks sillee niinko piirittää se ja sillä aikaa kun se rapsuttaa yhtä, ni meikkis käy pöllii namit sen taskusta? Oisko hyvä?
ÄN  NYY TEE NYT !

- Mun lempi-ihminen tulee, jeeeeee, se tuleeee, se lähestyy jo, kattokaa ny, se on jo ovella....vitsit ku vetäsen tästä hirveellä vauhdilla ja lipasen sitä nenästä...kohta mä varmaan kualen...en khestäää odottaa enää....

- Voitasko ihmistyyppi ihan oikeesti jo lähtee menee? Toi saakutin nuorempi uroskoira onny nylkyttäny meikäläistä vasemmasta takajalasta, kyljestä ja päästä ainaski puol tuntii. Lisäks se on ominu mun kuopan ja vieny kepinki suusta. Se on tunkenu kielensä mun kitalakeen ja korvakäytävään useampaankin kertaan, en tykkää. Nii että voitko laittaa ny sen kännykän taskuun ja lakata dataamasta, meitsi on ihan done. Kiitsa.

Tämmösiä tällä kertaa ja loput google trasleitilla. Hae koira- ihminen-valikolla.
terveisin Taimikinkku Minellin