perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ihmeelline luanto

Kuulkaas frendit!

Ny ku o kevät, ni kaiken maailman ökkömönkiäiset o alkaneet liikuskella maassa, puussa ja meiän koissujen turkeissa. Me ajateltii mutsin kans esitellä niit teille, ni ette sit järkyty.
Me ei anneta mitää spessui neuvoi. Ko ei tää oo mikään koissujen kotilekuri.
Evribadi tekee niinko parhaaks näkee, meitsit voi heittää vaa ädvaissii teitsille.

Puutiainen elikkäs punkkendaali
Mustanruskea punkkendaali möyriskelee heinikossa ja venaa siel pahaenteisesti täysi viatonta koiraselukkaa. Sit ku siin sniffailet menee aamupostejas, ni se törkimys kiipee sun nokkaas pitki ja asettuu taloks sun turkkii. Se iskee hampulit sun nahkaan ja alkaa imee verta sen beibeille. Sen peräpää pullistuu ihan hervottomaks ja sit sen onki irrotettava otteensa, ennesku se räjähtää. Kerran Säde oli ihmisäipän kans möksällä, landella elikkäs peräprutkulandiassa. Siel se mutsi röhnötti tsimmauksen jälkee soffalla ja ihmisäippä sitä rapsutteli. Sit se alko laskee Säteen nisiä, elis hiplaili sen tisuja. Aina se sai laskettuu yheksä. Se tsiigas ja ihmetteli ja kelas, ja epäili omaa laskutaitoaan. Sit se sai hirveet hipulikohtaukset ja loikkas siit sohvalt yökkien. Mutsi ei heittäny leijaa, ei. Se ihminen tajus, et siinon magassa hirvee punkkiainen kiinni. Mummi ehdotti et voita vaa kehii. EI MISSÄÄN NIMESSÄ! Se punkkenhooffi ykää sinne nahkoihi ja sit ei hyvä heilu. Ronskisti vaa punkkipihdeillä möllykästä kii ja takkaan. Älä stikkaa skärbän päälle kummiskaa :) Punkkiksiin o monenlaist hoitoo: o pillereit ja liuoksii ja pantoi ja luontaistuotteit. Ota selvää ja valikoi sulle sopivin!

Nenäpunkki elikkäs klyyvaripunkkendaali
Jos teitsin koissuli alkaa kuulostaa ihan Retuperän WPK:lta, se ei välttis meinaa et o just Wappu tulossa. Dogi ryystää ja aivastelee, ja voi ravistella nuppiaan sekä hinkkaa kuonoo maahan. Siel klyyvaris budjaa semmonen hämppiksen näköne tyyppi, todella skidi punkkero, jota ei ihmeemmin snaijaa, ellei oireist hiffaa. Lekuri voi sen löytää, ku tarpeeks kaivelee. Niit skidipunkkei o yllättävän monel koissul ja ne tarttuu, ku sniffailaan ja moikkaillaan. Jos niit o, ni pitää hoitaa himas kaikki koissulit. Lääkkeet saa elkulta.



Koirien täi 
Sun sesse rapsii itteensä iha koko ajan, niskasta ja korvan takaa. Nahka voi mennä risaks. Sit sä rupeet tsiigailee ja siel nahas o semmost tummaa jauhon näköst tavaraa. Ku tsiigaat tarkemmin, ni se jauho liikkuu...
Juu-u: sun koissulilla on täitä. Se täi skruudaa sun sessee, iha ku pikkuvampyyri. Sit se munii egut ja taas tulee lisää täitä jnejne. Ne o ärhäköit tarttuu sessest toisee. Pitää hoitaa. Kandee kysyy apoteekist tai lekurilt et miten ja millä. Muuten ne tarttuu. Mut ei ne tartu ihmiseen ja ne delaa heti, ku ei oo dogii, jonka verta imeskellä. Mutsi sai kerran joltai toiselt dogilt näit pikkufrendei. Se oli sillon viel iha skidi. Meiän ihmisäippä oli nii torvelo, et se ei ees hiffannu koko salamatkustaja-
ryhmää. Kasvattaja huomas, ku trimmaili mutsii. Khyl oli ihmisäippä nolona. No, hetihä ne heitti veivinsä ku oikein hoidettiin. Eikä oo sen jälkeen tullu.

Sit o kaiken maailman matoo ja loista, erikoisii muit punkkei, kapii, kirppui, väiveit sun muita. Meil koissuil o paljo frendei, me ollaaki nii lepposii tyyppei ettei mtn rajaa.
Ei me haluta ketää pelotella, ei meilkää oo kaikkii näit frendei ollu. Normipunkkei vaa ja mutsilla noit täitä, kerran. Nii, ettei kaikkee välttis tartu kaikkii. Vaik ollaa me nii ilosii tyyppei, et saadaa paljo frendei iisisti. Joskus semmosii, joist ei kaikki diggaa. Meiän ihminen syynää aina meiän niskat ja korvat ja joskus tökkii skeidatki tikulla. Ku voi olla matoja, me ku skruudataa väli maasta kaikenlaist herkkuu. Tai no, ei ehkä teiän ihmisten mielest, mut kyl kaikki koissut hiffaa, et multaa, ruohoo, papanoit ja jotai raatoiki o ihan kliffa pureksii välillä.

Tämmösii täl kertaa, kulemiin T Säde ja Helmi Hempsukka




keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Nyt tuli noutaja!

Heipsanssaa tyypit!

Ootteks koskaan kelanneet ku tuotte skidin pikkukoissun himaan ja se sattuu olee esmes niinku kultsu, kultsikka, kultapossu tai ihan vaa kultainennoutaja, et minkä rodun te ootte oikeesti ittellenne skaffannu.

Niinku esmes sillä kertaa ku oot dogis kans skuttassa dallailee ja sit se häipyy. Ottaa ritolat. Painelee hanee. Jätkä lähtee, haju jää. Sä vislaat ja hoilaat ja sit lopult karjut siel skutassa kitapurjeet lepattaen, otsasuonet iha valmiina pamahtaa ja lopult tsittaat siin kannonnokas, iha valmiina spiidaa. Ryhdistäydy nyt, hyvä mies!
Ni. Ni sit sun noutaja dallailee sielt tulee, niinku sillee et ai, mitä sä äijä rageet. Aar juu tookin tu mii? Voi olla ehkä ja meibii hervoton tseba messissä, voi olla meibii ettei. Mut jonkun jännän äärelle piti lähtee. Ja sit palata, just ennenku sait sen totaalisen, lopullisen mahtiskeidahalvauksen. Revi siitä.

Tai. Oot taas skutassa. Tai pellolla. Kliffa fiilis ja mahtava keli. Kelaat siin et kai ny voi vähän ottaa remelii veke ja päästää koissu kirmailee. Lähiössä. Ihan nounou. Mut silti.
Sä luulet, et sullon tosi kuuliainen kultsu. Siin se dallaa messissä ihan kliffasti. Sä jo kelaat et vitsi, mikä dogi. Ja sit. Puskast lennähtää joku videemin fasaani tai rusakko tai mikä lienee. Sinne läks. Ku rusakko mettään. On se jännä. Noutaja.

Sit voit olla frendien kans lenkillä. Niillon jotku taskumalliset skidivinkulat messissä. Sit ne ehdottaa et hei annetaan näitteen dallaa ja pelmuta vähän keskenää ilman hihnoja. Joo-o. Sä tsennaat jo et se oli virhe. Ku taskufifit kipittää menee, ni noutaja ottaa klabbit alle ja lähtee korvat lepattaen kohti paskaojaa. Ja se pyörii siellä. Ja juoksee edestakas pitkin sitä ojanpohjaa, nii et skeida flengaa. Vähän ku äksön- muuvissa. Paitsi et se ei döfää. Samaa ei voi sanoo sun kultsusta.

Sit o kliffa ku voi lähtee skutsii poimii puolukoit tai mitä näit ny o muita vihanneksii. Tietty sä otat koissut megeen. Ne pääsee sillai ottaa relaa ja nauttii luonnosta. Paskat. Kirjaimellisesti. Joku kortsupukuinen suunnistajanplanttu o kummiski käyny siel skutassa rasteilla, joist yks on ollu melko haastava kakkarasti. Suunnistaja o vääntäny sinne pöpelikköön kunnon skeidat, oikein jöötit ja valtavat tortut. Kuorruttanu viel paperilla koko komeuden ja jatkanu matkaa. Siin sit onnes kukkuloilla poimiskelet niit puolukoitas ja huokailet luonnon kauneutta. Yhtäkkii kelaat, et mihis se sesse jäi. Huutelet siin aikas ja sieltähän se jolkottaa. Jotai valkosta roikkuu suupielestä. Kylki o vähemmän valkonen ja henki haisee siltä itteltään. Noutaja lipoo huuliaan ja esittelee ylpeänä aarrettaan. Kotimatka bilikassa on lievästi ilmaistuna aromikas.

Nii, et ku seuraavan kerran toteet, et nyt tuli noutaja, ni tiiät ainaski et tylsää ei tuu olemaan.
T: Säde ja Hemppa

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kokemuksia koirapuistosta

Haudi paartneers!

Meikä ja mude ku budjataan tääl stadis, ni ei aina oo mahiksii vetää pellolla vapaana korvat lepattaen.
Tai, no on, mut sit joku alkaa aina melskaa ja huutaa kyttiä paikalle ja vetää tautisen isot palkokasvit kirsuun. Nii ja sitäpaitti järkkäsäännöt sanoo, et koissut kytketään.

Pitää aina lähtee kruisailee sit bilikalla jonneki skutsii tai landelle et saa rauhass hiihdellä menee ihmisäipän kans ilman remeleitä.

Onneks meillon sit erilaist koissupuistoo tääl stadissa, jonne pääsee purkaa enerkioitansa ku siltä tuntuu. Tääl stadis on kans kaikensortin dallaajaa, ni on tullu tuol puistos törmättyy jengiin vähän joka lähtöön. Täs ois esmes muutamii.

Normisetti

Normisetti koissut ja omistajat o lepposaa porukkaa, ne harvoin vetelee mitää ilmaa isompaa klyyvariin. Dogei ja ihmisii o joka kokoo ja sukupuolta, mut kaikki ottaa lungisti. Jengi bamlaa mukavii ja koissut jaagaa toisiaan hyvil fiiliksil. Jos joku jtn sekoo, ni ihmiset tsiigaa, et kukaa ei ala mtn uhoilee keskenään. Koissut lähtee himaan ku pitää eikä jää blokkaa porttia, ku jengii kuiteski tulee ja menee ku Stokkan ovista.

Pelokkaat

Pelokas tyyppi tulee koissupuistoon niin, et sillon Fifi remelissä. Sitku muut frendit haluis moikkaa sitä Fifii, ni se nostaa sen pikkuotuksen syliin ja vinkuu jtn et poispois...Sit se sanoo rumia sanoja ja dissaa puistoo, ku siel ei oo pikkufifeille omaa puolta. Sit se lähtee menee. Ja sanoo edelleen niit rumii sanoi.

Himokkaat jätkät

Himokkaat jätkät tulee puistoilee ja nylkyttää 24/7 kaikkee, mikä liikkuu. Ne käy välittömästi muiden koissujen hanuritarkistuksilla ja aloittaa Gunther Himoköyrimisen. Ne tresaa joka jäbän ja mimmin, ei oo välii iäl eikä sukupuolel. Ne lopettaa vast ku tulee hervoton ärinä tai hammastus. Sit ne valkkaa seuraavan kohteen. Ne jatkaa tätä niin kauan, ennesku niitten ihmiset nappaa niit kraivelista ja vie himaan. Portille mennessä ne viel nylkyttää ilmaveivillä, et jos natsais sittenki. Himoköyrijät on aina vaaravyöhykkees menettää pallinsa, ainski jos niiden porukoit kuuntelee.

Agret 

Joku koissu saattaa tulla puistoilee ihan lungisti. Se dallaillee siin menee ihan ku normisetti. Sit yhtäkkii se saa himopulttikset ja alkaa vaahtoo. Ei kukaan ehi ees hiffaa miks. Sit se onneks viedään pois. Semmoset o pelottavii.
Joku saattaa stondaa puiston portilla hulluna raivoovan doginsa kanssa. Sit se tyyppi hulluna raivoo, et voitteko häipyy, me halutaan tulla puistoilee. Voitte jäädä omalla vastuulla...
Jotku dogit tsiigaa oikeen, et mis joku lungisti dallaa menee, tähtää ja vetäsee täysii sitä päi. Sit niitten tyypit vaan griinailee ja sanoo et toi ny on tommone. Tommoset urpåt pysykööt veke!
Sit o viel nää sukupuolirasistit. Ne huhuilee siel aidan takana, et mitä noi o? Höh, koissui...ei tää mikään dinoaitaus oo, luulitko tullees jurassic parkkiin, vai täh? Sit ku kysyt, et miks sä semmosta kyselet ni se sanoo joteski vaivautuneena et ei tuu toimeen kaikkien kans...Sit voi sanoo et älä sit tänne tuu uhoilee urpos kanssa. Osa jengist o kyl ihan daijui, ei voi kässää. Koissui käy sääliks siin kohtaa. Ei se oo niitten vika et niitten jengil o silmävalkuaiste tilal keltuaiset.

Kaikensortin dorkaa ollaa meki nähty. Kerran Rajiksessa ku oltii tsimmaa, ni yks dogi pölli kaikkien lelut. Se föras ne ja vei mammalleen. Se pölli Säteen dummyn, Säde oli siit iha surkeena. Sit se muidu lähti menee ni ihmisäippä meni pyytää sitä dummmya takas. Niit heitellään kuulemma omal vastuul, se mimmi sano, mut anto sen sit takas vähä irvistellen. Mahto sillolla himas melkone kokoelma koissulelui. Ihme hiihtäjii tääl Stadis o.

Yleensä meiän ihminen vie meiät koissupuistoilee tuttuun mestaan frendien kaa. Jos se näkee jonku urpon siel, ni sit me ei mennä tai venataan et ne lähtis käpyttelee. Ollan kans lähetty menee, ku kesken geimien joku tulee sinne uhoilee. Me ei khyl yleensä uhoilla takas. Paitti mä niille himoköyrijöille.

Näkymisiin Helmi


PS. Mä unohdin viel multaiset noutajat, ne löytää vikan rapakon joka puistosta ja o ihan nolon skeidasii ku lähetää himaa. Kaikki muut koissut o puhtait. Paitti mä ja mutsi.




perjantai 6. maaliskuuta 2015

Nuorten sävellähja noutajille

Ny mä sen hokasin!
me duunataan mutsin kans Ungduumens goova i tuuner elikkäs noutajien sävellahja kaikille kultsuille. Nyt ku o ollu nää europliisukarsinnat ja kaikki. Me voitas mennä sjungaa kans Wieniin, vaiks sen Kurikan lämppäreiks. Hormonisisters tai jtn :)

VEPE-treenaajien oma biisi

Stikkaa meikälle vetoköysi

On elomme tää niin kuin galsa sköne
Jonka ylitse seilataan gummibotskilla
Jeesaa meikää, poloista, jos voit
Oon täst botskist sköneen loikannu.

Stikkaa meikälle vetoköysi
Ettet huku tän skönen galsoihin vooguihin
Anna köysi ja vedän sinut turvaan
Ja pistän kuivumaan, lämpöön rakkauden

Niin moni on meren aaltoihin vajonnut
Avunhuudot ovat turhaan kiirineet
Oot tehnyt väärin, mutta minua käytä
Jos kuulen huutosi, niin sinut pelastan.

Ihan kaikki treenit

Valppain mielin muista sä aina
käskyjä treenailun.
Kaikki säännöt mieleesi paina,
paina ne tarkalleen.
Säännöt ne vasta jeesaavat hurttaa
radalla treenamaan.
Vältä koutsia uhmailemasta,
sääntöjä seuraa vaan.
Muista aina: 
Treenatessa
monta hommaa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
treeni verraton.

Älliäsi muista sä käyttää,
se radan poikki vie.
Ihmisesi ohjaa ja näyttää
missä on suorin tie.
Niin vasemmalle, kuin oikealle
katsahda sittenkin,
silloin et jää pisteissä alle
tiesi on voittoisin.

Näytelmissä kävijät

Mimmeistä ken kaikkein snygein, kultsu kaikkein herttaisin,
narttu jonka vuoksi huokaa syömmet iltaisin?
Tiedän ken on kaikkein snygein, tiedän ken on herttaisin.
Arvaan ken on sydämet nuo saanut dumarin.
Sillä yksi vain on, ken kulmauksillaan voi  saavuttaa valion.
Mut palvoa vaan mä kaukaa saan, en omaksi konsanaan.
Tiedän ken on kaikkein snygein, tiedän ken on herttaisin.
Tiedän etten snygimpää saa nähdä milloinkaan.

Kundeista ken kaikkein komein, kultsu kaikkein raamikkain,
jätkä jonka vuoksi ulvoo nartut iltaisin?
Tiedän ken on kaikkein komein, tiedän ken on raamikkain .
Arvaan ken on arvioinnit saanut dumarin.
Sillä yksi vain on, ken rungollaan voi vaik himmentää auringon.
Mut palvoa vaan mä kaukaa saan, en omaksi konsanaan.
Tiedän ken on kaikkein komein, tiedän ken on raamikkain.
Tiedän etten komeempaa saa nähdä milloinkaan.

Sohvaperunoitten laulu

Aurinko kun päätti retken,
systereistään jälkeen hetken
kultsupoika viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
etuovi valkosiipi
aikoi juuri lentää eestä sen,

Vaan sohvatyynyn pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli noussut kolostaan.
Kas, kultsupoika ennen päivän laskua ei voi
sohvaltaan nousta milloinkaan.

Katselivat toisiansa
kultsupoika rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka pehmeytes mun veteläksi saa
on sisustas niin helppo suolestaa.
Käy kanssani, niin kotisohvaan näytän sulle tien
ja sinut armaakseni vien!"

Mut tyyny vastas: "Kultsu kulta,
rakkautes vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta turvaan lennä
niin en hetkeäkään elää saa!"

Niin lähti kaunis sohvatyyny, mutta vieläkin
kun kultsupoika yksin tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen tyynyt suolistaa.

Että semmosta T: Säde ja Helmi