torstai 30. lokakuuta 2014

sketsihahmoja koiramaailmasta

Päivää että pätkähti!

Nyt ku jengi vouhkaa kaiken maailman sketsihahmoista, ni mä hiffasin et skrivaan koiramaailmasta ihan ikiomat. Niil pitää kans olla slouganit eli hokemat. Vapiskoot ihmistöllön omituiset höpöttäjät, täältä pesee:

Rudi Rotikka 
Rudi on itähelsinkiläinen kuusvee rotikkauros. Rudilla on iso ego, mutta sydämellinen sielu. Rudi asustelee Siilitiellä kerrostalokaksiossa ihmistensä Vexin ja Jennican kanssa. Rudilla on hermeettinen niittipanta ja kilisevä metallihihna. Rudi barffaa ja käy suojelukoiratreeneissä. Iltaisin Rudi lähtee Vexin kanssa duuniin, Vexi on turvallisuushenkilönä itiksessä.
"Mä oon tämmönen puolilutunen, 65kg sylikoira. Ois kiva käydä välil näyttelyissä, vähän niinku vastapainoo duunille. Kani ois kiva kaveri."
Rudin slouganit:
Tuu yksin, lähde kappaleina.
Kissa on paras rukkasena.
Älä ny päälle käy! Etsä tiiä kuka mä oon!

Pansy Puudeli: Pansy on nelikiloinen viisivuotias, valkoinen kääpiövillakoira Westendistä. Pansy asustelee perheensä Rogerin ja Hansin kanssa merenrantahuvilassa, talvisin matkustetaan Etelä-Ranskaan. Roger ja Hans ovat innokaita koiranäyttelyihmisiä ja Pansylla onkin mittavia meriittejä kyseiseltä saralta. Pansylla on oma trimmaus- ja kaunistautumissiipi Westendin huvilalla.
"Siis niinku ois tosi nastaa sillee ees joskus päästä treenaa tosissaan, vaik jotain noutoo tai sillee. Karvat rullalle elikkä niin."
Pansyn slouganit:
Älä itke ruma lapsi, ota rusina.
Hommat hanskassa, hanskat Ranskassa.
Mä oon vähän blondi.

Late Lapukka: Late on 7-vuotias opaskoira Jyväskylästä. Late asuu omistajansa Onervan kanssa Kauppakadulla. Onerva ja Late käyvät yhdessä töissä Jyväskylän näkövammaisten koulussa. Vapaa-ajallaan Late viskaa valjaat nurkkaan ja ottaa lunkisti. Late rakastaa yli kaiken lempileluaan Otto-oravaa, jota se mielellään imeskelee päivät pitkät.
" Alakujaan en nii ollu taitavakaaan tässä opashommasa, Onerva oli usseimmiten ojassa ku tien päällä, en nii oikeen ossoo ohojata tota Onervata oikein. Nysse ossoo jo varroo..."
Laten slouganit:
Sen ny näkee sokee kepilläänki.
Jos ei nähdä ni sohitaan kepeillä.
Olen vapaa sielu!

Keijo Keke Kultsu: Keke kultsikka on 42 -kiloinen 3-vuotias kultainennoutajauros Vantaan Pakkalasta. Keken perheeseen kuuluu isäntä Reijo ja emäntä Sirkka. Reijo ja Sirkka ovat eläkeläisiä ja ovat ottaneet Keken lenkkikaverikseen ja seurakseen lasten lähdettyä pesästä. Keke harrastaa noutoa ja vesipelastusta. Onnistuneesti Keke on noutanut  perheen isännän reinot, naapurin sanomalehden ja  suurimman osan halkoja pinosta. Vesipelastuspuolella Keijo on saatava vielä mahanalusia pidemmälle veteen. Sitä odotellessa.
"Siitähän nyt lähdetään, että minähän tässä huushollissa määrään kaapin paikan, ja jos en, ni siirrän sen sit. Tarpeeks kauan ku kattoo, ni kyllä alkaa tippuu. Vain vetämällä voit saavuttaa tavoitteesi!"
Keken slouganit:
Kahta en vaihda, toinen on sukka ja toinen on sukka.
Näkyy reeneissä!
Pitäkää herkkunne!

Taide tulee sisältä ja sillai, torstaiterkuin Säde


lauantai 25. lokakuuta 2014

Säde ratkaisee svedujen aluevesiloukkauksen



Tsuidappa duida!
Osaatkos tsimmata eli uida? Meikän spessuhommaa, diggaan ihan kybällä :)
Ainii, rasiaan Rane: Mä oon taas tsiigannu vasemmalla öögalla tota ihmisten värilootaa. Siel o hirvee härdelli ollu jossain Svedupetterilandiassa jostain vedenalaisista loukkauksista. Miten voi joku loukata jotain vedessä? Sehän on ihan paras mesta meikäläiselle, nyt ottaa hieman pattiin eli kupoliin, ku alkaa olla melko galsaa, ei pääse tsimmailee ku tahtois. Skidi viel hannailee tsimmausta, mut meikä hakis dummya eli heittolelua maailman tappiin asti.

Nii, se vesiloukkaus...mä tiedän tasan tarkkaan ja satavarmana, mikä se homma oli. Kuvaruudun ulkopuolelta kerrottakoon, että sillä suunalla Svedupetterilandiaa budjailee mun frendi, Gunnar Golden, ihan siinä Stokiksen lähellä. Me lähetetään hajuviestei lahden yli säännölleen, kato meikässä o vähän kosmodogin vikaa.
No, Gunnar o melkonen könsikäs ja diggailee vepeilyy, siis koirien vesipelastusta. Siin koissut rahtaa jengii botskeissa rantsuun.

Mä tsiigasin sitä fotoo ja hetihän mä näin: ei se mikään sukellusbotski oo, siellon Gunnar ja frendit vepeilemässä, niilllon semmonen valkone gummibotski, ja ne kultsut ei erotu ku nekin on valkosii, tsiigaa ny iteki.
Mä tsennaan Gunnarin ja sen ihmisen kaukaa, ihan selkee asia. Se tyyppi istuu tos takana ja Gunnar tos valmiina loikkaa keulasta vepeilee. Ruattin puolustusvoimien soldaatit ois voinu käydä meikält tsekkaa tän homman, mun vesiasioiden kokemuspääomalla tää homma ois ratkennu yhel herkkuluulla ja hammasharjalla, ny lyötii hirveet läjät kurnuja ihan hukkaa kaiken maailman skiglauksilla pitkin rantsuu. Meikä ois voinu harrastepohjalta kertoo, mistä kana pissii, jos niikseen tulee ja niikseehän tulee!

Näin se homma etenee terkkulerkuin Säde

torstai 16. lokakuuta 2014

Teinit vs äidit

Hermeettisen hyvää huomenta!
Kyllä nyt työntyi palkokasvi syvälle kirsuun, meille on flytannu teiniprinsessa. Aatteleppa omalle kohalle! Semmonen inisevä ja vinkuva karvakasa. Sotkee kaikki paikat, levittelee lelunsa pitkin huonetta, omii mun ihmiset. Tunkee kuononsa joka mestaan, mielellään aina meikän eteen. Ja varsinkin, kun ollaan lördarii jakamassa...

Kelatkaas ny, tähän asti skidi on steppaillu snygisti meikän perässä, venannu vuoroaan ja ottanu muutenki lungisti. Nyt se loikkii lenkillä ku hermoheikko sähköjänis...mua nii hävettää, ja ihmistä kans. Jos se näkee kundeja, se heittää häntää syrjään ja ynisee, haukkuu ja hilluu, voi tsiisus! Ei niin mitään tapoja, äly iha ämpärissä. Ny on meikän äippäloma niinku ihan officially ouver ja gudbai!

Jos mä ny joskus ihan toosi harvoin ilmaisen kiintymystä sohvatyynyä hytkyttämällä ni tää skidi on meikän selässä köyrimässä samoin tein, ei niin mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. Must tää olis ihan ehdoton nou nou, mut ei, kersa senku rynkyttää menemään.

Sit viel, ehkä supernolointa ikinä: skidi repii hygieniatuotteet pöksyistään ja aamulla ne on mutusteltuna myttynä pitkin lattiaa, revi hei siitä! Niinku näyttäis ihan siltä et ois kaikki valot päällä, mutt ei ketään kotona. Tää on nyt niin tätä, mutta näillä mennään eikä meinata. Mähän oon aina ollu ihan supertottis, en voi tsennaa et mul on tommonen jälkikasvu. Ihan isänsä näköinen, mut ei haittaa, ku on terve.

Ei täs sen kummempia, terkkuloita T: Säde

P.S. Siis hei mutsilt jäi tää kone auki ja mun on khyl ihan pak-ko sanoo tähän haiseva vatsalause, niinku sillee. Mutsi, sä oot noloooo. Miten sä voit väittää, et meikä ois joku teiniprinsessa, oumaigaad nevö! Ja ihan pokkana sillee valehtelet. Ite nylpytät sohvatyynyy, oot nii nolo mutsi, mä yritän vaan repii sut veke siitä. Sit sun pitäs vähän vahtii noit linjoi, et sä tartte mitään jauhomakkaraa, mä oon kato nuori ja mulla on hyvä aineenvaihdunta ni mä voin syödä, ei kato kalorit tartu. Ja niist hygieniatuotteist: et tajuu mtn: mä kreaan, teen tutkimustyötä imukyvystä ja sillai...

Ja mä oon kuullu et sä olit teininä ihan hirvee töyhtöhyyppä ite: karkailit, et totellu, vedit hihnassa. Joo oikee superkultsu...ei tod! Älä mutsi ala tai niinku sillee mitään.
Ai hei, mun pitää ny mennä, tost menee joku kundi ihan varmana koht ohi.
Kivat sulle! T: Helmi

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Voihan viski..eiku vitsi!

Haudiparallallei vaan frendit!

Nyt oli pakko skrivaa, ku ottaa nii pattiin. Suomessa vahditaan kaikkee.
Mäki vartsaan: bilikoi, mun ihmisii, jääkaappii, skärbää ja juustoo tiätty. Mut en hiffaa, et joku virasto voi vartsaa sanoja. Niinku ny toi VISKI...Ei voi ol-la to-del-lis-ta!

Kelaa ny jos mäkin alkaisin täs määräilee, et ei saa kirjoittaa VISKI, siis tsortsit piski. Halveeraava nimitys meist ylväist nelijalkaisist, mä olen canis familiaris, enkä mikään VISKI, siis öö sori piski.

Mä vartsaan myös mein ihmisen VISKI...siis öö sori tiskikonetta, siel on sairaan hyvät aromit. Se VISKI, sori, tiskikone pitää aina tsekkaa ja sit esipestä ne astiat.
Siihen kuuluu kans hyvä biisi, sen on skrivannu VISKI, siis tsori toi Hiski Salomaa. Sen ny kaikki tsennaa, sen VISKIn eiku siis taas sori hei, Hiskin.

Jos meill on kertyny keittiöön hirvee VISKI...hei tää ny lähtee ihan lapasesta...eiku tiskivuori, ni toi meiän naisihminen o ihan hiilenä, puhumattakaan jos olis semmonen VISKIvuori...äijäl olis tukka kipeenä ja muijal kurkku, VISKIIN....siis vissiin.

Funtsaa ny, joku VISKI...siis äh kirjosieppo, haluu lähtee vetää lärvit johki messuille, ni ei se löydä sinne, ku ei voi kuukkelilla löytää mestaa VISKI-sanalla.Sit pitäs tsittaa vaa himas ja vetää kalsariöverit.  Iha sama ku mein ihminen ei vois löytää kuukkelista koirajuttui - ja mestoi hakemalla koira-sanalla, jos tää sama byroo kieltäis senkin käytön.  Samal periaatteel me nelijalkaiset ei voitas sit enää treffaa koirakinkereis, ku ei kukaan tietäis mis niit VISKI..eiku siis piskiskaboi pidettäis.

Khyl meikää tää Suomi välil ottaa nii kupolista, ku pitää vartsaa ihmisii ja VISKEI...siis taas....piskei. Tää on ny meikän kannanotto tähän asiaan. Ja VISKI. Eiku piste.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Säde




torstai 9. lokakuuta 2014

Helmi huolestuu ihmisteineistä

Terppalerskius!
Soon Helmi ku tääl skrivailee. Toi mutsi on vallannu niinku sille mun blogin, et ois meikän vuoro, välillä. Mä ku oon tämmönen teini niinku sillee, ni aattelin skrivauttaa tämmösen teinin mielipiteen tai jotain.

Mä oon miettiny tai emmä ny nii tiiä, et mikä vaivaa nuorisoo? Pitää kulkee yömyöhällä kaupungilla ja hakata toisii, lujaa, nii et ne joutuu sairaalaan. Aattele ny ite, jos me koirat kuljettais yömyöhällä tuolla pureksimassa toisiamme...Johan meiät vietäs aika vauhdilla hyvää yötä maailma-piikille.

Mä ainaski tykkään yömyöhällä kuopsutella mun ihmisen kainalossa, pusutella sitä ja tuhnutella peiton alla. Mun ihmiset aina mua rapsuttaa ja paijailee ja pitää hyvänä ja sillai. Ehkä noi ihmisteinit, jotka käy hakkaamassa muita, on aika yksinäisii. Jos niillä ei oo ketään tai sillai jotka pitäis niitä hyvänä ja paijailis. Sit jos meikällä on nälkä, ni voin olla kans aika riehakas. Jos ne ei oo saanu tarpeeks ruokaa. Me saadaan mamin kans aina ajallaan ruokaa, meiät viedään ulos usein ja meiän kans leikitään paljon. Ei jouduta olee yksin ja meiät aina huomioidaan.

Välillä, jos oon vähä tuhma tai sillee niinku, ni saan khyl ojennusta. Ihminen vie mua reenaa kaikkee kivaa, ja mä opin uusii juttuja, se on nastaa. Jos noita nuorii ei kukaan vie mihkää ja sit ne riehuu, ku eivät muuta osaa. Mäkin riehuisin välillä, mut aina noi keksii jotain järkevämpää puuhaa meikälle.

Mä voisin perustaa semmosen teinikoulun noille hakkaajille. Siel ois paljon ihmisii, jotka juttelis niiden kanssa, halis niitä ja antais niille herkkui. Sit ne opettais niille, miten pitää olla, ettei joudu hyvää yötä maailma- piikille. Mä oisin siel tietty ylipomona, antaisin kaikille korvapusuja ja haleja ihan superisti. Mun mamma sais kans olla apuopena ja kaikki mun koirafrendit. Ei ne teinit sit enää vois hakkaa ketään, ku ne muistais, miten kilttejä mekin ollaan. Niiden sydämet niinku sillee sulais meihin rakkauspakkauksiin ja ne tekis kaikki parannuksen, ehkä ja meibii.

Mua sillai surettaa ja kaikkee, et meillon mun mamman kans asiat paremmin ku monilla ihmislapsilla. Meit rakastetaan ihan uberpaljon ja me saadaan paljon huomioo ja meiän kans tehää kaikkee nastaa. Sit meit hoidetaan ja meist huolehditaan koko ajan.
Kyl mäki oisin varmaan sairaan kaamee hirviöriiviö, jos must ei kukaan välittäis ja oisin ihan yksinäni maailmas.
Pitää varmaan tai sillai skrivaa pressalla tai jotain.
Näkyillään taas!
Helmi

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Lohdutuksen sanoja

Tere taas
Mä eilen tsiigailin ku mun naisihminen katteli tätä laitetta, kait se on joku tietsikka. Sit se spiidas ja tsiigaili ja taas se pillitti. Mä kelasin et mikä sen päässä mahtaa heittää, ku se ei yhtään griinaa, spiidailee vaa. Sit kuulin ku se sano meiän äijälle jotain et pikkupentu kuoli ja jotain...

Kyl muaki surettais, jos mun skidit kuolis. Mullon yheksä skidii, oon varmaan kertonukki joskus. Niiden faija on komee jäbä, mut hei oon mäki aika tiukka mimmi, blondi ja sillee. Ai nii, niist skideist ja delaamisesta...En khyl ois tienny, mitä teen jos mun skidit delais. Ohan se ny sillee elämän kiertokulku ja jotain, mut silti. Ihan epää. Onneks mun pennut o ihan menos megessä, yks viel budjaa tääl mun kanssa.

Mua nii suretti se spiidaus, et aattelin lohduttaa mammaa. Nii mä skrivasin sille tohon pillitykseen lohtua. Mä skrivaan tän slangiks ja suomeks, ni kaikki toukohousutki hiffaa, ei millään pahalla.

Yleensä mä vedän ihan huumorilla, mut tänään pitää olla vähän enemmän tosissaan, et toi mamma lakkaa spiidamasta. Tää on kaikille enkelieläimille täl pallolla ja niiden ihmisille.

Ei tartte spiidaa lainkaan
emmä mihkään menny.
Mä kuleksin täs rinnalla ihan lähellä
pidän tassulla kii ja hengailen.

Mun kroppa delas
se ei jaksanu enää heiluu messissä.
Mut mä tsennaan viel tän elämän menon
ja diggailen teiän megessä.
Mä goisaan vaan hetken ja sit te tuutte.
Mä saan taas herkkui ja rapsutuksii.

Teitä venatessa
nää enkelit tsiigaa mun perään.
Ettei must tuu mikää takkukasa.
Ois noloo.

Älä pelkää kuolemaa ystävä
se uneen vain tuudittaa.
Ja jälleen kun avaat silmäsi
se nauraa, nauraa vaan.

Ja sen uni on sametinpehmeä
kuin kesän tuuli yllä maan
se kietoo sinut vaippaansa ja uneen tuudittaa.

Siis älä pelkää kuolemaa ystävä
sitä ei olekaan
on vain lämmin kesätuuli ja pehmeä unen maa.

Täst tuli ny vähä deeppii, mut hei syksy on.
Hännät pystyyn ja menox sano Annie Lennox T: Säde