keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Säteen blues

Moro frendit!

Meikä on ihan silleesti et mitvit...
Meitsin skidi o pöllitty, nyysitty ja viety.
Ilman lupaa ja kysymäti.
Meikäl o bluus ja surku.
Ei maistu safka ei.
Lördari menee viel hätäsee. Ja kinkku. Siis semmoi paketista. Ei tiätty se meikän lapsenlaps, se Kinkku siis tieteskää.

Tähä sopii superisti meikän syysbluus. Se menee joteski näi.

Mun lapsi lähti, se lähti menee
ei vissii koskaa tuu takasi,
Mun lapsi lähti, se jonnekki katos
enkä ikinä sitä nää.
Mun sielu on nii ontto, ku tyhjä kuori
ei maistu nappulakaan.

Täss mä vaan goisaan, meikän nojatuolis ja huokailen.
Mun lapsi lähti, se lähti menee jonnekin.

Meikä lähtis nii sen perään kuitenkin.
Mut emmä voi, emmä voi jättää
näit tyyppei yksinään.
Sit neki vaa spiidais ku ei niillois koissuu ollenkaan.

On ripsa usein, ja löysä maha mullakin.
Ei maistu safka, ei kulje lenkki
kun yksin dallaan mä tietenkin.

Oi skidi pieni, voitko tulla takas pikaseen?
Ettei meikän sydän säry ja joudu kadotukseen.
Meikäl o syysbluus, on syvä syysbluus
enkä valoa nää.
Ennesku äippä kaivaa kirkasvalolampun eteiseen.
UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!
Terpat Säde
PS lähen täst tsiigailee, jos irtois vähä lördarii...





1 kommentti: