lauantai 30. toukokuuta 2015

On gimis ku on kesis!

Tsaukki vaan jengi!
Nyt me skrivataan iha lyhkänen judeemi teitseille, ku mein ihmisil alkaa kesis. Ne on tosi glaidui siit! Kaikille frendeille glaiduu kesistä t Säde ja Hemppa 

Jo pukkas glaiduu aikaa,
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
ni hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa
vek stikkaan perperin.

Taas nurtsit vihannoivat
ja hiffaat fogelin.
Puut Pitskun huminoivat,
Valgan ja Ogelin.
Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa:
Kyl ihmehommat järkkää
toi meidän Jumala.

















torstai 21. toukokuuta 2015

Kaverikoira Säde

Tervehdyksen kesä teille kaikille tasapuolisesti!

Meitsi päätti skrivailla, ku viime aikoina on tota kaverikoira elikkäs frendikoissukeikkaa pukannu ahkerasti.

Nii. Meikä o siis semmonen kennelliiton kaverikoira. Se meinaa et pitää olla glaidu mimmi tai kundi, diggailla kybällä ihmisii ja antaa niitte rapsuttaa meitsii ilomielin. Mä käyn ookailee ihmisäipän kans kaiken maailman skoleis, vanhainkodeis ja tapahtumis, mihi meit pyydetää. Sit mä siel stondailen huivi kaulassa ja venaan et joku tulis rapsuttaa. Ja voin kertoo, et khyl tulee.

Viime viikonloppuna meikä oli iha täs Kantsus ihmisäipän kaa yhes skidivinkuloitten omas jutus. Se oli semmone Unelmatapahtuma skideille. Yleensä toi Kantsun Sitratori o vähä pelottava mesta, ku siel ördää jengi bisset kourassa ja melko hirvees känäs. Pikkuset mutseineen ei diggaa käydä siel kirjastossa tai kaupassa tai nuorisotalolla, ku ne skagaa niit örvelöitä. Vaikkei ne oo yleensä pahoja, niillon vaa paha mieli, ehkä ku niillei oo omaa koissuu, jota halata.

No, eniveis. Se oli yks lördaagi ku mä lähin sinne Sitratorille muden kanssa. Siel ei ollu viel paljo ketää, ku ihmisäippä kelas, et mä saisin sniffailla eka mestat rauhassa. No siin viel notku jotai bissejengii siin Alepan nurkilla, mut ne alko olee vähän levottomii, ku rupes ratassakkii pukkaa mestoille, siis niinko mudei ja faijoi skidien kanssa.

Niit skidei oli vaik hurumykke ja ne kaikki halus tulla meitsii moikkaa. No, meikähän oli ihan elemntissään, ku skidit tulee pussaa ja halii. Ykski pikkujäbä otti kaulasta kii ja laitto öögat sulki ja iha täris, ku sai olla siin meitsin lähellä. Meikällä vaa häntä vähä heilu...vaiks oisin kyl pussannu sen puhki, mut se oli nii skidi tyyppi, et en viittiny sit. Sit tuli yks tuttiritari, joka kilju riemusta ku sai meikää rapsuttaa. Se tunki sormet meikän turkkiin ja kujersi menee...sen mude ja faija sai väkisin laittaa sen tyyppendaalin rattaisiin, muuten se olis tulle meille himaan asti.

Me muden kaa tsiigattii välil sinne Alepan nurkille, ja tiätteks, ne kaikki bisseördarit oli hävinny. Meitsi ois toivonu, et ne ois tullu moikkaa meikää, ennesku häippäsivät. Ku ei ny kukaan saa jäädä ilman kaverikoiran ystävällistä hännänheilautusta.

Meitsil oli hieno päivä ja on aina ku ollaan ihmisäipän kans duunissa, kaverikoiraduunissa. Se mikä oli mageeta, oli miten Kantsulaiset mutsit, faijat ja skidit ownas sen Sitratorin perheille ja pikkusille, eikä kukaan skagannu, yhtään. Ees meikää, vaik oonki tämmönen iso koissu, mut aikas hemmetin kiltti...anteeks voimasana. Ihmisäipälläki meni pari kertaa roska silmään sen päivän aikana, tuuli vissiin aika paljon siellä, Sitratorilla.
Terkuin Säde



torstai 14. toukokuuta 2015

Näytelmissä

Huhhei ja hellurei sun heiluvilles vaan!

Tänään meikän on ihan pakko avautuu ja lujaa. Meinaan oltiin mutsin kanssa näytelmissä Dumarissa eli stadilaisten kaakkipöpilandiassa. Tai no melkeen. Siin vinttikoirastraadalla oli näytelmät. Mä voin vähän valottaa et millaset, et niinku hei päivää!

No. Eka aamul ei meinattu saada niinku mtn safkaa. Mä jo siin kelasin, et joo-o, tänään o jotain tulollaan, en ehkä tuuleta vielä. Jotain häkkii ja härpäkettä oli eteinen täynnä. Ihmisäippä oli paahtanu jtn hermeettisen hyvää safkaa...ammunsydäntä, jota ei tiätty saatu.

Sit käytii normisettiaamupasanderit heittää ja valmistaudutaa vetää zetaa..ni eikäkö ihmisiskä föraa bilikan siihen framille ja sihen sit meikät iha hirveel föögal kyytii.

Sit o koisssuu vaik minkämerkkist, värist ja plaatuu. JA kaikki vetää sinne vinttikoissubaanalle, iha sikana sillee. Meikä tietty iha ekana...Ihmisäippä jotai vinee taas jossai siel kaukana et EI Helmi EI...ahhahhahahaaaah, mä painelen menee hullunkiilto silmissä, mutsi kääköttää perässä ku joku vasikka.

No siellon kaikkee mahtijengii, frendei, kultsui enemmän ku laki sallii, E N K Ä saa taaskaa riahuu, voihan permanentti ja muita rumannäkösii tukkajuttui...

No sit joku tunkee niit ammunsyrämii meikän kirsu eteen, enkä kerkee hilluu...seuraan vaan niit ku hai laivaa ja joku tätsy taas tsiigailee meikän hampaat ja puristelee sielt täält. Sit, tietty, meikä strittaa siihen kentälle, kato ku meikäl o juaksu, pitää jättää meilit jäbille.
JA sit tulee suuri vääryys, häkki heilahtaa, ja mä oon siäl sisällä. Mä haukun ja ulvon ja kiljun, ja kukaaan ei välitä. Mamma meni kehään jolkottaa vuorostaa ja sinne mut tunkettii, ilman mitään syytä.

Mä olin iha erinomainen ja mamma myös. Sit ihmispappa tuli meit hakee ja me oltii ihan et J E E E E! Paitti et se vei ne härpäkkeet takas bilikalle eikä meit ollenkaa. Sit se häippäs. Mutsi diggailee tota ihmispappaa ihan kybällä ja sit siinoli joku härdelli...ja arvaatteks mitä? Meikän mutsi Monaliisa, Munacarita, Pyhä Jysäys ja mitä näit ny o...hää ottaa ritolat, lähtee hanee, jolkottaa menee ihmispapan perään, kaikkien koissujen ja telttojen ja jengin keskellä, ihan tost noi vaa....Iso vaalee lähti ku Kultsu Kuopijoon...No, onneks yks kiva Ulla nappas sen kii ja toi ihmisäipälle takas. Mäki olin aivan lärkyttyny moisest.  Mun mamma, maailman kiltein, otti ja karkas. Ehkä se oli vähän leuhkana. ku pärjäs näytelmissä, oiskohan noussu hetkellisesti keltainen neste silmänvalkuaisten tasalle tai jtn.  Lirkit hattuun, virtsa ohimoon, urea umpioon. No onneks ei kadonnu ikiajoiks, meitsi ois voinu olla hiukka surkeena.

Sit me vihdoin vedettii ihmisäippä kultsuairueena parkkikselle, sielloli se kadonnu ihmispappa venaas meitä ja päästii himaa. Ihan V I H D O I N K I N. Mä meinaan goisaa täs mamman vieres ainskii seuraavat viis tuntii, enkä liiku mihkää, ainakaa vapaaehtoisesti, ja jos silloinkaan ni kilon palasina. On se rankkaa tää koiranelämä t Hemppa ja Säde


lauantai 9. toukokuuta 2015

Äitinpäivää t Säde

Heippatirallallei vaan kaikki!

Meikän o ihan pakko skrivaa, ku äityleitten oma päivä o huomenna. Mähän just hiffasin, et hitsinpimpulat, mähän oon kans mutsi, oikee suurperheellinen sellane, Meikäl o yheksä skidii, ja iskä o käyny vaa kerran kääntymäs. No, niihä se koissumaailmas meneeki, iskä lähtee, mutsi jää. Ja sit lähtee mutsiki, omaan himaansa ja skidit pitkin maailmaa. 

Meikäl o tosiaa yheksä skidii: Roope, Taavi, Eelis ja Onni o jäbät. Mimmit o Helmi, Helmi ( ei oo vitsi), Manta, Wilma ja Charlie. Mä oon nii ilonen ku niillon kaikil ihan superduperyberhienot himat, ja niit rakastetaa ihan kybäl.

Roope budjaa tos Vantaal, sillo iso piha ja hieno hima ja putsku, mis kaivella (sen ihmisäippä ei oo khyl ihan samaa mielt sen puutarhataidoista). Meikä o vakuuttunu et siit tulee seurava dogipuutarha masteri...

Taavi budjaa Namilassa, ja vetää siel ihan oman shown broidinsa Touhon kanssa. Ei oo tylsää hetkee kellään, ku Taavi Tapsukka o maisemis. Siinon jäbä mamman makuun :)

Eelis o touhupetteri numero uno, aivan valloittava kaiffari, asustaa Heksan kanssa, joka on viel isoil näyttämöil ständappikoomikkona joskus. Eelis-pojassa on samaa koomikon vikaa.

Onni o meikän broidin Kamun kans samas himas. Niillo iso kämppä ja paljon hillumistilaa. Onni o hieno jäbä, melken ku meikä ja Hemppa. Mä goisaisin ja Hemppa riahuis...Kamu vetäis zetaa ja Onni puris korvasta ja sillai kai.

Sit o meiä Hemppa, ei tarvii sanoo mtn. 

PikkuHemppa budjaa kans Vantaal, se on ku mä, ottaa lungisti ja elbaa. Siit tulee mamman veronen kultainensohvaperuna.

Mantal o isot suunnitelmat, se o maailman ekaks parhaiten koulutettu, ja siit tulee vissii semmoi hypokoira, iso rispekti. Manta o kans toosi älykäs, mamman parempi painos.

Sit o Wilma, se budjaa täs lähel, ollaa joskus nähty koissupuistos mut en tiiä sen enempää. Vissii se kadonnu lammas...

Charlie budjaa Porvoos, se o maailman kiltein ja tottelevaisin typykkä, diggaa juosta ja pelmuta ihan eniten.

On meikäl hienot kakarat, mä oon niist nii ylpee. Niiton kliffa nähä aina ku treffataan, paitti jos on jätkii ja meikäl o juoksu...

Sit on meikän ihmisäipän kaks kaljuu skidii, ne karvattomat: Lotta ja Laura. Ne on ollu meikän elämässä aina. Ny ne ei budjaa enää meiän kans, mut aina ku ne tulee ni mä ja Hemppa mennään ihan pähkinöiks, on ne nii raksui <3

Hyvää äipänpäivää vaa kaikille kaks- ja nelijalkasille, meille tulee huomenna koko ihmissuku kylään t Säde ja Hemppa



torstai 7. toukokuuta 2015

Kiitos kasvattajalle

Me kelattii tänäänki mamman kans, et mitä me oltais ilman kasvattajaa. Ei mitää. Nada. Zippo. Zilch. Ei meit olis. Kertaskaikkiaan.  Nih.

Kuka ois ees kelannu, et voisko tehä tolla ja tolla tyyppnedaalilla pentui ja sopisko ne keskenää ja olisko niil oikeet taipumukset ja tulisko hyvii ja terveit pentui jajajjajajajaaaajaaja ja sillee nii.

Kellä ois oikeesti aikaa kelaa tota kaikkee? N O, sillä K A S V A T T A J A L L A, tietty...tai no ainskii meiä, ja mone muunkin meiä kaiffarin semmosel.

Ei se koirankasvatus oo vaa sitä et pannnaa...eiku laitetaa kaks koiraa yhteen ja sit ootetaa et tulisko jotai...Nouwei!
Siinon katottu linjat ja suvut ja jälkeläiset ja menneet ja tulevat ja olevat. Sit mietitää et tuleeko hyvä, kaunis, uiva, noutava ja sopivan ahne kultsu, tai no jtnjtn sinnepäin.

Mut ekana kelataa, et tuleeko tervepäisii ja terveit skidivinkuloi. Meikäl o käyny loistomäihä, moon ihan superterve, maailman paras kultsutypykkä ja mutsi myäs.

Sit ku o kelattu, et joku kasvattajan kultsu tekis ehkä ja meibii niit pentuloita, ni ku se onnekas sulho o löytyny ni sithä se rumba ja labamba vast alkaaki. Otetaa testii ja sit astutetaa, sit käydää tsiigaa et onks pentuloi ja sit ventataa.

Sit ku ne skidivinkulat syntyy, ni kasvattaja vahtaa silmä rähmässä aamuyöl kello kolme et ne beibet syntyy, hengittää, menee tissille ja sit viel hoidetaa se mammaki. Seuraavat seittemän viikkoo se kasvattaja goisaa koissun unta, toinen silmä aina valmiina aukee, ku skidit ulvoo, kakkii, pissii tai muuten vaa haluu syykköön tai rakkautta. Kasvattaja o pentuste eka ihminen. Siks meki jumaloidaa meiä kasvattajaa. Aina ku mennä bilikal körailee, ni eka oletus o et sinne kasvattajalle. Mä pidän semmosii apinaäänii bilikas, koko matkan. Ku meikä kässää et ollaan menos oikeeseen suuntaa, meitsi alkaa kuulostaa ihan Korkeasaaren apina-aitaukselt....Sit pihal o pakko päästää hihnoist irti, me osataa ihan ite juosta jolkottaa sinne kasvattajan himaan. Se on vaa nii B E S T!

Meiän kasvattaja aina ihmisäipän kans vie meit johkii näytelmii, ja kaiken maailman reeneihi. Aina ennen näytelmii se saksii turreist esiin kaunii puolen ja sit se tarvittaes vie meiät kehäänki. Se on niinkku meiä täti tai mummo. Ihmisäipälle pitää aina esittää, et olis ikävä, jos me jäädää vaiks hoitoo kasvattajan luo, ettei sille jää paha mieli. Ei ny oikeesti jää! Ihan paras mesta!

Onks teil yhtä loistokkait kasvattajii ku meitseil? Kertokaa ihmees.
Me niin rakastetaa....Hemppa ja Säde