perjantai 30. lokakuuta 2015

Yleisön pyynnöstä: Kekri- ekstra

Oli synkkä ja myrskyinen yö.
Alakerrasta kuului pelottavaa rapinaa.
Äippä avasi silmänsä ja kuunteli.
Rapinaa. Ja vinkuva ääni.
Äippä ihmetteli, kun tytöt eivät reagoineet outoihin ääniin.

Taas. Rapinaa. Vinkuva ääni. Kuin kuolevan viime henkäys.
Äippää pelotti.
Hitaasti hän nousi sängystä, laittoi tohvelit jalkaan ja hiipi hiljaa alakertaan.

Säde ja Helmi katsoivat äippää syyttäen.
Ja jatkoivat edestakaista asteluaan ovelle ja portaille ja ovelle ja portaille ja.....
Molemmat vinkuivat samalla säälivästi.

Ulos oli päästävä, ja kiireellä.
Piuhat kaulaan ja menox.

Äippä oli lähes naamallaan portaikossa, niin kova kiire tytöillä oli.
Hirvee ripsa, pyrstöyskä ja ripaska oli iskenyt keskellä synkkää myrsky-yötä.

Siellä sitä päkellettiin pipanaa pimeydessä, kiireen vilkkaa ja kauhuissaan.
Äippää pelotti entistä enemmän.

Kaukaa näkyi joku tumma hahmo.
Se lähestyi äippää ja tyttöjä kuin ilmassa lipuen.
Äipän henki salpautui.
Hän odotti viime hetkensä koittaneen.
Sydän pamppaillen hän katsoi, kun hahmo pysähtyi viereen.

"Mitä sää noita ripuleita yrität kerätä kakkapusseihin, kyllä sade ne piäksää!"
Tuumasi tumma hahmo ja jatkoi lipumistaan yön pimeinä hetkinä.....
Pyhäinpäivää, Halloweenia ja kekriä vaa kaikille t: Hemppa ja Säde


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Ärsyttää, edelleen

Keekoilemisiin!

Me niiin innoistuttiin täst ärsytysaihelmasta viellä, ett aattelimma jatkaa, ihan silläki uhalla, et tulee ropleemia. Tää on kuullkkaas vapaa maalima, ja ploki. Et jatka vaa lukemista, ihan omilla vastuillaan. Jos ärsyittää, ni sule veppi-sivut, ja naama kirja. Kerran sitä voipi kaikkea kokkeilla, kansan-tansseja ja koiran ruokaaki, sano.

Silläkin uhalla aijotaan äispän kanssa jatkaa viellä tätä plokin pitoa, suurella sydämmellä.
Viellä saapi virrata vettä vantaan- joessa, ennen kuin lakataan lakkaamasta lakkaamasta. Lyhyestä virsi kaunis, sano.

Iskämies saappii syyä paljun karssua ja lihatsuja ennesku tää ärsyttely vähimmilläänki päättyileepi.
Sielä saa sohvala svääreissään köllytellä ispäihminen, iha ilma ressiä ja ropleemia. Pellailla pinkiponki-peliä ja kaivella klyyvaria. Me voidaan köllyytellä siinä viekussa. Paremmasta nii väliä juu, sano.

Ihmisäippä tykkääpi mansi-ja mustikoista, pernasta ja keitteleepi tuo kaaltakin. Kanpaajalla tykkää myäs käyä, ku ei oo ressiä. Hää o myäs hyvinki romantillinen naisimmein, ku sille päälle sattuu. Ei oo juur näketty. Myö ei niin tykätä käyvä kampailemoissa parturoinneissa, menneepi karvat kirsuun. Lauvvantai makkaran voimalla saapi senki tehä, sen kanpaajajutskan, sano.

Taimaaseen tahtoisi matkustaa palvelusväki, Pulkariakin käypi paremman puutteessa. Parsseloonaki kelepaa.
Tanpere lienee ollee ykköinen. Siällä keekoilis äippä caaprihousuissa ja fliischissä. Ois se pähee.
Vuodesta 1999 lähtien on äippä sinne tahtonut mennä. Etenkin Turtolan kity viiva marketille. Mustaamakkaraa hakemaan. Meilleki antais, kultapossuilleen, Osuuspankkikoirille osasen, sano.

Me tahottais koissujen olumpialaiset, pannaania ois palkinnoks, ja palajon. Mä juoksisisin kynpin kyynerpäätaktiikalla ja olisisin eka, parhain. Kivintä olis reenata jonku rohvessoorin keralla, sano.
Joku erikois opettajaki kelpais, tai koira koutsi, nii. Tsykoloogi vois olla menttaalikoutsina. Sillee mieli kuva harjoittelluu: täällä ompi lauvvantai makkaraa...tulehan jo sieltä...

Kaikellaista kammoittavaa täs on tulluna kirjuuteltua. Kakkalleki pitäsis päästä. Muutama minuntin päästä ois iha pakkorako. Eiköhä tää oo täs taputeltu ja sitä myöden selvä. Jos ei kohta pääse, ni tullee erinlainen ilta päivä, siivous sellainen.
En meinaan kohta kestä enään!
Selma kemiin terpat Hesasta Säde ja Helmi



torstai 22. lokakuuta 2015

Kuuluisia viimeisiä sanoja

Ihan jeppismeininkiä vaa teilleki!
Onks koskaan tullu semmost fiilist, et ei ois kandennu enää, et ois pitäny lähtee jo ennesku sattuu ja tapahtuu. Sitä viimest lihatsuu ei ois kandennu vetästä tai napanderia ottaa.

Täs teille muutamat lausahdukset, joita ei voi seuraa ku katastromppi...

Otetaas tää ja katotaan, mitä se on syöny?
Tuumas isäntä, ku kultsun syömää sohvaa tutkaili.

Sinun parastashan minä tässä vain ajattelin!
Mietti kultsu, kun emännän 50-vuotissynttärikakun pöydältä söi.

Tää on sitten tällanen arvokkaampi tuote.
Ihaili koiranpentu, ku kakkakäärmettään esitteli.

OHO...
Ihmetteli sesse, ku sohvatyyny räjähti.

Kaikki on mahdollista- jos tarpeeksi haluaa.
Riemuitsi kultainen, ku kilon juuston pihisti.

Onks paha paikka?
Soitteli isäntä, ku rouva kuraojasta kolmea kultsua kotio houkutteli.

Ei tässä mtn.
Kommentoi jolppi, joka koissunsa lehmänläjästä löysi.

Eihän siinä tartte ku....
vähän vettä ja saippuaa, ajatteli ispä ku koira maalipöntön kaato.

Lähetään ihan just..
sano vaimo, ku ripsaläjään liukastu.

Paikalla, mutta ei läsnä.
Katteli koutsi kultsuaan reeneissä.

Voihan sen noinkin ilmaista!
Vundeeras Hemppa ku Säde sohvatyynyä nylpytti.

Että tämmöstä
Nähellään ja kuulemiin Säde ja Hemppa

torstai 15. lokakuuta 2015

Ärsyttää...

Heiip!
Tänään aateltii muden kans kertoo teille, mikä ärsyttää....
Vaiks me kultsupallerot ollaan maailman lunkeimpii tyyppei, ni joskus käy ottaa pattii muutamat judeemit. Muummuassa jotku hokemat ja lausahdukset, joit jengi viljelee.

Täs ois muutamii esmerkkei

Kyllä se siittä!
Hirvee ripsa ollu, pyrstöyskä ja sillai. Ihmisäippä menee duuniin ja on antanu lääkkeet ja muut. Silti tulee ihan hirvee alkuräjähdys äipän sohvalle, seiniin ja kukkalaitteille. Sit hävettää iha hirveesti ja siellä makaat pimeimmässä nurkassa.
Kyllä se siitä....

Parempi pyy pivossa kun kymmenen oksalla
Lähet aamul dallailee siin ja kusanderit heität mäjelle. Sit siinon rivissä viissataa kanii. Oot vaa hihnassa ja hillut, ku haluisit kunnon kanipaistii kerranki. Mitään ei oo pivossa, eikä oksalla. Aivan epää.

En ymmärrä
Juu, et.

Mikäs pahan tappais?
Ei mikään.

Kyllä se siittä tokenee
Juokset puistossa. Siel joku vanha pikkukoira seisoo patsaana paikallaan, noin kaks kiloo. Siittä juokset ohi. Osut tassulla siihen pikkukoissuun. Se ojentaa koipensa ja käy siihen kyljelleen. Köps. Ei liiku, ei hengitä.
Kyllä se siitä tokenee.
RIP.

Vedä tunteella
Niin vedänki. Ihan joka hemmetin päivä. Äippä o lukenu jotai kirjoi. Stondaa vaa siin ja venaa. Vedä ny siin sit mihkää. Ees tunteella. Tai fiiliksellä. Mä masennun. Ja nöyrryn.
Vedä ite.

Kello on kohta 7.00 reikäleipä
Jaa-a! Vai on ja mitäköhän toiki tarkoittaa?

Jännittävä asukokonaisuus
Paskakeli. Pimee. Pakkanen.
Äippä tuuppaa päälle haalarii, liivii ja talvipukuu. En juurikaan diggaile.
Sit vedät siel pitki pusikkoo ja häpeet.
Kyllä on jännittävä asukokonaisuus tokaisee naapurin täti.
Juu-ei ole.

Itsetutkiskelun paikka
On vedetty muden kans nappulapurkin kansi irti. Mahat o pinkeinä ku sillitynnyrit.
Seuraavan kerran saadaan safkaa varmaan jouluna.
Itsetutkiskelun paikka.

Huumori on taitolaji. Yritämme muistaa sen vastedes T Säde ja Hemppa

torstai 8. lokakuuta 2015

Koiramaisimmat runomme

Hai saappaat vaa teilleki!
Nyt ku o kaike maailma kirjamessuu ja kirjailijan päivää ja nuortenkirjaviikkoo ja mitä nyt näitä o hilavitkuttimii, ni me halutaan tuoda oma kirjallinen panos tähän judeemiin.

Meillo muden kans myöskin suosikkirunoilijat, esmes toi HauHAu Gunnar, Rekku Reino sekä Samojedi Harmaaparta. Lisäks muden suosikkei o Aapo Sohvansöi ja legendaarinen P.Ehmolelu.

Me kelattii et täs korkeakulttuurises Suomes ja koirien omas lempilandias me voitas teille ny esitellä pari näist runojen rustaajist sekä niiden tuotantoo elis produtsioonii.

Rekku Reino on tod nostalgiaa. Ei heikkohermosille eikä tosikoille. Meikän ja muden ykkössuosikki, iha parasta A-lenkkiä, eiku ryhmää.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.

Si o toi P. Ehmolelu, seki o jo iha ikivanhaa kamaa, mut se joteski skulaa tähä pössikseen.

Ihmisen paras ystävä: Elegia

Yksin et oo sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Rinnallas kulkevi karvainen otus taikka kaksi. (Kolme tai enemmänki parhaas tapaukses)
Askelen, kaksi sa luulet sen kulkevan rinnallasi,
mut jo eelläs hän on taikka jälkehes jää, ja sä olet naamallasi.
Silmää tottelevaa sä löytänyt et, joka vois sun komennon kestää.
Sinne se paineli seljälleen keskelle paskametsää.
Polvillas kynnät sä perässä, kun et irtikään malta päästää.
Muista, äl liikaa komenna, muista koiruuttasi säästää.
Yksin erhees kätke ja kyyneleesi itke
vasta myöhemmin omassa kodissas paha koirastas pois sä kitke.

Sit parhaiten meist kertoo tost nälän maailmast tää Samojedi Harmaaparran runo

Kakskymmentä napua

Kakskymmentä napua sulta sain, oi nälkä. Ulvonko? EN!
Kakskymmentä napua mahassa minä kuljen mouruten.
Kevyt kantaa on taakka ja rientää tie
Jos vaikka fasaanin tai rusakon luo se vie.
Kakskymmentä napua sulta sain
soit kitsaasti, kitsaasti sen.
Oikein laskien mittasit napuset ja irvistit hymyillen.
Älä huoli, kun koittaa yö
niin jääkaappi aukee ja koira syö.
Kakskymmentä napua sulta sain
itke aamulla keskellä sotkujen.

Runoilemisiin Hemppa ja Säde PS täs me ollaan niinku toi Larin Paras kaveri: kultsu

torstai 1. lokakuuta 2015

uutismaailman ytimestä

Shuhäädä sanos syyrialainen!
Eikäkö me täs muden kans kelattii näit viime päivien uutisii. Aika sukasti o menny osalla, vai mitä ite   tuumaat?

Hirveesti o kaike maailma panderollei ja huutomöykkää...me on päättetty ryhtyy tutkiviks shuurnalisteiks ja selvittää tääki jutska iha suaralta kädeltä. Kato ei se oo meiltä pois ja samaan konkurssiin menee...

Ai nii...se asia...
Nii-i. Ku me ei mamman kans olla turhan tarkkoi tost ruakapuolest. Syyää, mitä saadaan ja loput pakettiin. Hyh ku oli hyvää ja sillee. Kaikki kelpaa. Raadot, pasanderi ja sit ihan keposeen keskikylmä lördari. Ilman sitä mollaan iha surusilmii ja tää sydeemi on ihan arssundeeroksesta. Se on syy lähteä panderollien kera keskustaan huutelemaan missä on oikeus, missä vääryys.

Mutku.
Nii. Mutku.
Me vedetää puurojämät, viiko vanhat lihapullat, iskän lihikset, maggaraa, kinkuu, juustoo, hernarii, riisii, pottuu, jugurttii, kaniksii kuorilla ja ilman. Kolmen kuukauden kehitteillä ollut kaninraato, juu, kevyesti menee. Eikä vinetä. Ei sitte yhtää. Iha sutena vedetää kaikki, mitä naamari eteen lyödään. Paitti joku antibitiootti. Tai matolääke. Ne me osataan kirunkitohtorin lailla kaivaa jopa maksapasteijan tai margariinimöykyn sisältä kyökin plaattialle. Vaatii hanhenmaksapalleroit, et menee kitusiin. Ja vetoomuksen.

Me ny ihan varovaisen kevyesti tässä kelataan, et ku ny kuiteski tämmöses paremminvointivaltios budjaillaa, ni voisko ihan jokasel ihmiselläki olla asiat yhtä huipusti ku meikillä. Ihmisparentsit iha parasta A-ryhmää, lähes joka suhteessa ja palvelut parhautta.

Sit ku tullaan tuolt maailman syrjältä, surkeemmalta laidalta, kaiken maailman ammunnoista ja surun keskeltä, ni eikäkö ekaks kandee käydä kiukuttelee riisistä ja soosista.
Mein ihmisäippä o maikka ja sen oppilaat skruudaa joka ikinen daageni sitä skolesafkaa, eikä ne vinetä juur lainkaa, ku niillo nälkä.
Toisaalt vois khyl mennä paikallisee kepappiluolaa hakee ekstrakepapit mätöillä, jos ei diggaile meiä safkoista.

Ihmisäippä budjas skidinä jossai himmees Jerusalemissa. Ei ollu salmiakkii, eikä ruisleipää, lihapullii ja voin kertoo, lördariki maistu iha kummalta. Ei se äippä silti vinenny. Sen äippä teki himas lihapulliii ja muusii ja se opetteli skruudaa kaiken maailman oliivit ja hummukset, et shukran vaa habibit teilleki. Ja bueno tuli. Ja diggailee hummusta vieläki.
Meitsi khyl ei, ku joku outo sivumaku siin o.
Ku sille tuli himmee koti-ikävä ni mummo lähetti sille salmiakkii, sit se oli iha häpi taas.

Nii. Se pointti.
Ni ku sil turvapaikkajengillä o hirvee hätä ja koti-ikävä, ni voisha niille antaa kattiloita ja mausteita ja  joku kotsanluokka, ja sanoo, et tehkää safkaa. Kato hyvä ruoka, parempi mieli. Koiraki sen tietää.

Ny meikät lähtee khyl nuQ. On tää päivänpolttavuus nii raskasta. Terse sano Säde ja Helmi