Ja hyvää uutta vuotta 2017!
Meikäläisen eka uus vuos oli ja meni. Mamma kelas, et mun pitää olla joko kuulo tai ihan helmeettisen hyvähelmoinen, ku kävelin iltapisulilla keskellä semmosta sotatannelta tai mikä se ny on. Pauketta oli siellä ja täällä, meikämanne keskitty vaan olennaiseen eli lemmissä loikuntaan.
Se joulukin oli ja meni melkee jo, ja se suulensuuli joululisukin vietiin pois. Silleesti khyl halmittaa, ku nyt pitää kanniskella taas omat lisut olkkaliin, vaiks ei mamma oikeen diggaile. Höh, en hiffaa. Ison lisun saa khyl loudaa olkkaliin, ja siihen laitetaan palloja ja nauhoja ja kaiken maailman kolistuksia. Mut ku meikämandoliini tuo pikkusen säälittävän lisun himppeen, ni heti ollaan ihan naama näkkälillä siittä.
Sitten niitä uutisia:
Lemmitleenit ovat alkaneet ihan toden teolla. En saa enää yhtään liehua ja hillua ilman punaista kaulapandaa. Koska: En mukamattes kuuntele emäntää, vaan heti lähen pynkee kaikkien lapsuttavien käsien luo. No totta himskatissa mä lähen, kelta saan lisälakkautta niiiiin paljon ja valppisti, kelta olenhan söpönen koilanpentunen.
Ja sen takia mukamatten pannaan se patkapanda....penkeles sentään.
Siittä olen keksiny sitte uuden tleenimuodon: On kivaa loikkua muitten pelheen koilien lemeleissä kiinni ja ei mene kauaakaan, kun olen saanut koko neljän koilan ja yhden elittäin viisaan pentusen hihnat aivan helmeettiseen solmuun ja emännän tai ispäihmisen hanikkaan sinne keskelle. Palhaalla tsäkällä saan vielä liehotettua pali nuolinta koilaa painimaan mun kanssa siinä samassa. Ja tsädääm: lemmitleeni on palhaimmillaan kuumimmillaan justiinsa siinä kohassa.
Ja sitten saan taas kuulla kunniani ja isot koilaset seisovatten hiljaa livissä ja mulkovatten mua silmällä. Mitä ihmettä, minä kysyn ja vastaan: palasta päivän lemmitleeniä annettu koko polukalle!
Minähän ole väälinymmälletty nelo, senhän vielä tulette näkemään
Telveisin Taimikinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti