lauantai 14. helmikuuta 2015

Säteen terveiset ystävänpäivänä

Heippa frendit!
Tänään haluan kertoa teille pienen stoorin.
Meikä ei oo enää mikään pennun hulvake. Meikäl o yheksä skidii ja rakkait ihmisii, monta.
Ku skidi hilluu, ni meikä vahtii, et se on kuosis.
Meitsi vahtii paljo muutaki. Etenki ihmisäippää.
Ihmisäipällä on joku kirjainyhdistelmä. Joku HMSN2 tai CMT 2.
Meitsille se on opettanu käskyn odota.
Ihmisäippä o joskus tajuttoman hidas. Sit se kaatuu helposti.
Odota. Sen mä snaijaan ja hiffaan heti. Ja sit mä venaan. Ja pakotan Hempanki venaa.
Aina ei ihmisen klabbi oo niin nopee. Siks mä venaan.
Mä venaan, ku mä diggaan siitä. Se on kiva, meikän frendi.
Se antaa safkaa, hoitaa ja vie aina lenkille.
Vaikka sitä satttuis. Mä nään sen ku sitä sattuu. Sit mä meen sen viereen ja tönäsen kuonolla.
Tosi hiljaa.
Aina se paijaa mua sit, vaik sen handuki o välil iha koppura. Ku semmonen kotkan kynsi.
Silti se paijaa. Sit ne sormet suoristuu, ku se paijaa.
Se o hyvä!
Vaik se o iteki ihan koppura, se vie mut välil kattoo mummoi ja pappoi vanhainkotiin.
Sit neki paijaa meikää. Mä tykkään ja neki tykkää.
Nekää ei o nii koppuroita sit hetkeen.
Me mennään aina kimpas dösällä. Mä ja ihmisäippä.
Ihan kahestaan.
Meitsi diggaa.
Se sanoo et mä oon sen terapeutti.
Emmä tajuu mitä se meinaa.
Kait sitä ku sen handu ei oo koppura. Ja klabbi ei oo klesa.
Ku meikä on siinä.
Ystävänpäivää toivottaa Säde

2 kommenttia:

  1. Moi Säde! Sä oot sit samanlainen, kuin meidän Siiri. Sekin on terapiakoira. Joskus kun meidän ihmisten kivut on kovat, teidän kultainen turkki on ainoa joka auttaa. Jatka hyvää työtä, oot ihan paras! ♡

    VastaaPoista