Kinkun kiljoituksia: Kultsujen vuosikello

Telve taas vlendit!

Moon pienesssä viisaassa pennun päässäni kelannu, et kelta kaiken maailman konsulteilla sun muilla isopomoilla on oma vuosikello, ni mä kiljoitankin kultsikoille ihka oman sellasen, ni voi sit tsiigaa, mitä kaikkee osuu vuoden mittaan eteen, et voi sillee niinko valautuu...
Ja jos ei too sääkään vaihdu ni voi sitte ainaski kalentelista kattoo, et mikä vuodenaika pitis olla.

Kevät
Keväällä alkaa lumet sulaa ja aulinko paistaa. Tai pitäs. Ku paistaa ja sataa ja paistaa ja sataa ja tennispallon kokosii lakeita myäs, En voi käsittää. Just ku diggailet alkavasta keväästä, hiffaat sillee äkkiseltään sen helmeettisen kulan ja sköndän määlän, sekä sessessä, että ihmisen kenkän pohjassa. Voihan vitalis...!
Sitku vähä kuivaa, eikä oo enää pakkasta ja lunta, ehkä, ni koilulissa kiipeilee seittemänsataa ja kakskyt kolme punkeloo, tai no ainskii kymmene. Ja lämpö helättää kaiken maailman täit sun muut hälpäkkeet ja kämpäset. Sitten alvotaan, että mitä mylkkyä laitetaan vai laitetaanko ja mihin päähän. Silleesti.

Kesä
Onneks kuivaa ja koht o kesis ja pääsee tsimmaa ja pöndelle ja skutsii. Ai nii ja sit tulee hotspotti, ku tsimmailee siel jolpakossa ja helle hautoo, huh hellettä ja haalahiki heinäkuussa! Toiset vetäsee ihan tölkeet hikikoomat ja kiältäytyy liikkumast metliikää hiksan aikaan. Illal voi sit kaivaa putskiin uuden viilennyskuopan, semmosen pauttialallaa kaks keltaa kaks meetliä.
Ja sit ku tsimmaat hulluna, ni punkelomylkyt heikkenee ja sit on taas viissataa punkkia otassa, tai ainsskii seittemä.

Syksy
Ihanan hellekesän jälkeen kultsu pilistyy ja tiputtaa huokaisten kaikki kalvansa. Suunnilleen äböut kellalla ja olohuoneen matolle. Käjet kyynelspäitä myöden listissä mamma toivoo, että ne kasvais ees Messaliin takas. Kalvojen lisäks huusholli kuolluttuu hiekalla ja mudalla, eteisen tapettia pilkuttaa sievä lapaloiske.
Immeinen ja koiluus on kolisteltava illan pimeyteen killuvilla heijastimilla ja valovöillä, jotta näkyisivät muille kanssakulkijoille.
Madota, jos madottaa. Menkää mettälle, jos käytte. Kaiken maaliman leenit alkaa aina syksyllä, valitkaa sopivin ja vähiten helmoja laastava...
Valustaudu tuleviin liukkaisiin nastakengillä ja jääkiakkosyndeillä, selviät vähimmillä vaulioilla, ehkäs ja meibii.

Talvi
Lumilumilumilumilumi......ja koissulit sekoo. Ne kyntää naamallaan hangessa, pyölii ja hyölii, maistelee ja haistelee. Sä tuuletat, toivoen et se lapa ja kula loppuis...toisaalla loppuu ja sitten taas ei...Just ku alat nauttia puhtaista koissukoista, saat alkaa pelätä joulupauketta, joka alkaa nykyään jo ittepäisyyspäivän jälkeen. Sit muistakaa jemmaa joulusuklaatit, kinkunlasvat ja alimpien oksien kuusenkolisteet, ettei tuu kiilehätäkäyntejä elliin jouluaattona. Valustaudu uuteenvuoteen kuin toiseen maailmansotaan: pimennysvelhot, ulkonaliikkumiskielto ja lauhoittavat (sekä itelle että koissulle). Pidä peukkui, et taloyhtiön pikkujätkien paukkeet on loppu uudenvuoden päivään mennessä. Sit voi ehkä nauttii talvesta, ellei tuu ihan hilveet pakkaset ja dogei voi ulkottaa n. viistoist minaa kellallaan, ettei tassat jäädy.

Khyl o kliffaa, Suami ja sen seittemän vuodeaikaa...tai ainaski kaks: talvi ja takatalvi. Kattokaas ku jussinaki voi tulla lunta ja jouluaattona voi mennä golffaamaan.
Näilä mennään!
Son molo tee Taimikinkku Minellin