Koiramaisimmat runomme

Hai saappaat vaa teilleki!
Nyt ku o kaike maailma kirjamessuu ja kirjailijan päivää ja nuortenkirjaviikkoo ja mitä nyt näitä o hilavitkuttimii, ni me halutaan tuoda oma kirjallinen panos tähän judeemiin.

Meillo muden kans myöskin suosikkirunoilijat, esmes toi HauHAu Gunnar, Rekku Reino sekä Samojedi Harmaaparta. Lisäks muden suosikkei o Aapo Sohvansöi ja legendaarinen P.Ehmolelu.

Me kelattii et täs korkeakulttuurises Suomes ja koirien omas lempilandias me voitas teille ny esitellä pari näist runojen rustaajist sekä niiden tuotantoo elis produtsioonii.

Rekku Reino on tod nostalgiaa. Ei heikkohermosille eikä tosikoille. Meikän ja muden ykkössuosikki, iha parasta A-lenkkiä, eiku ryhmää.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.

Si o toi P. Ehmolelu, seki o jo iha ikivanhaa kamaa, mut se joteski skulaa tähä pössikseen.

Ihmisen paras ystävä: Elegia

Yksin et oo sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Rinnallas kulkevi karvainen otus taikka kaksi. (Kolme tai enemmänki parhaas tapaukses)
Askelen, kaksi sa luulet sen kulkevan rinnallasi,
mut jo eelläs hän on taikka jälkehes jää, ja sä olet naamallasi.
Silmää tottelevaa sä löytänyt et, joka vois sun komennon kestää.
Sinne se paineli seljälleen keskelle paskametsää.
Polvillas kynnät sä perässä, kun et irtikään malta päästää.
Muista, äl liikaa komenna, muista koiruuttasi säästää.
Yksin erhees kätke ja kyyneleesi itke
vasta myöhemmin omassa kodissas paha koirastas pois sä kitke.

Sit parhaiten meist kertoo tost nälän maailmast tää Samojedi Harmaaparran runo

Kakskymmentä napua

Kakskymmentä napua sulta sain, oi nälkä. Ulvonko? EN!
Kakskymmentä napua mahassa minä kuljen mouruten.
Kevyt kantaa on taakka ja rientää tie
Jos vaikka fasaanin tai rusakon luo se vie.
Kakskymmentä napua sulta sain
soit kitsaasti, kitsaasti sen.
Oikein laskien mittasit napuset ja irvistit hymyillen.
Älä huoli, kun koittaa yö
niin jääkaappi aukee ja koira syö.
Kakskymmentä napua sulta sain
itke aamulla keskellä sotkujen.

Runoilemisiin Hemppa ja Säde PS täs me ollaan niinku toi Larin Paras kaveri: kultsu