keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kireitä liinoja

Hauskista vaan teilleki!

Ny pitää kyl avautuu ja lujasti. Meikähän sano, et on hiukka niinkos tota uhmista pukannu viime aikoina, yksvee kultsu ja sillai, ei kato paljon kiinnosta. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, voin kertoo. Tää on nii diippii.

No. Ihmisäippä lähti dallailee meiän kaa tos yks aamupäivä. Siin käpyttelin iha kaikes rauhas, ko yhtäkkii hiffasin et koissupuistoonhan täs ollaa fainali menos. Meikä diggaa tost puistohommasta ihan uberpaljon, sillai sikana. Saa viillettää korvat lepattaen menee ja hilluu niin maan perusteellisesti. Ja ei ku menox! Kohti puistolandiaa ja sen yli...tai jtn.

Nii.
Hiffasin et minne matka. Ja sit alko hihna kiristyy. Meikä pisti semmosen nelivedon kehiin ettei oo ennen nähty, kato. Kelaa ny, jos vaikka puisto menis kiinni, lähtis lentoon tai muuten vaa päättäis katoo tän pallon päältä sillee autofnouveer...ihan ko äxfailseissa tai jos vaik uhvomiähet veisivät sen toisiin kalakseihi. Mä kiskon ja kiskon ja luulen, et pääsen nopeemmiin perille. Asetan sillee omat tarpeeni etusijalle. Vien ihmisäippää kuin litran mittaa tai mätää kukkoa.

Ei.
Muidu ottaa ja laittaa meikän noutajahihnan ihan sinne korvien taakse. Mä ravistan ja ravistan ja kiskon ja puuskutan, meinaan puhuu norjaaki isoon luuriin, siis yrjöö, ykää, no ehkä hiffasit. Sit mä älyyn, et ei kireitä liinoja, alkaa silmissä mustua. Happi loppuu, pierettää.
AA-PU-VA!
Sit alkaa ilma kiertää, ei onneks vattassa...ja mä dallaan taas hetken ihan lungisti...

Kunnes...
Ai nii, se puisto. O M G ! Ja taas sama rumba uuestaan...ja uuestaan ja uuestaan...
joku bon voyage-tunne siinä vilisti silmien eestä useampaan otteeseen.

Sit oltii jo ihan huulilla. Siellä se puisto lepäs, venas vaa meikää. Ei ollu ees uhvomiähet vieneet. Mä pistin päälle superturbovaihteen, et varmana pääsen perille.
Ja mitä tekee ihmisäippä, nii M I T Ä !
Lähtee menee, adios, gudbai, hyvästi ja vaiakondios mai darling! LÄHTEE VEKE DALLAA ja tietty meikä perässä, löysällä hihnalla, täysin H- Helmisenä et mit vit? Aatteleppa omalle kohalle!

Sit ko hihna löystyy ni mamma kääntyy ympäri ja taas mä näen meikän unelmien täyttymyksen ja pollan täyttää fuundeeraamus: Puistopuistopuistopuisto......korvissa alkaa soida ja mä tunnen tanssivani alppirinteillä...

Tätä spedeilyy jatku ainskii seuraavat sata timmaa. Tai, no ehkä meibii kymmenen minaa. Kenties hieman takakireä ihminen! Mun pikkuskidipolla alkaa hikoo ja mä saan jonku viban et ei hemmetti, meikä ei pääse nevöevö tonne puistoo jos mä en ny jotain tee toisin.

Sit mä annan periks. Dallaan menee ku missi lavalla ja tietty toivon maailmanrauhaa kaikille. Ja TA-DAA: puiston portti aukee...

Hyvää hyvyyttäni raadoin niska limassa, enkä kuullut kiitoksen sanaa!

Khyl oli meikän rankan elämän pisimmät minat, ihan meinas vilistää koko eletty 365 siin menee. Mut onneks jokainen tsäänssi on mahdollisuus ja pääsin vihdoin viettää laatuaikaa mutsin kanssa. In juor feis...L O L ja kaikkee...

Ens kertaa venatessa, se o iha fifty-sixty miten sit käy. Nyt oon niin dööd, ettei pysty.

Terdenlerden Hemppa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti