torstai 31. elokuuta 2017

Kinkun kirjoituksia: äideistä ja tyttäristä

Terve taas frendit!
Ärrän myötä musta alkaa tulla ihan oikee naikkonen hikkupiljaa ja pitänee kelailla näitä lapsuusajan touhuja niinkos historiallisena menneisyytenä. Mennyttä on riahuminen ja kenkien pureskelu, loikkiminen ja hillitön pompinta sekä tietty ruuan varastelu. Meikämandoliinista on tullut hillitty ja hallittu, täysin koulutettu ja erittäinkin hyvätapainen nuori kultsuneiti.
Nooooooooooooooooooooooooooooooooooooooot!!!!!!!

                                                                  Verenperintönä äippäni puolelta olen perinyt:
- melkoisen riistavietin: äippä aamutuimaan varttia vaille kuus ja risat herättää karjumalla koko naapuruston. Siinä kuulkaatteen tippuu oksiltaan tirpat ja muut siivekkäät, kun äippä säntää kanin, rusakon tai myyrän perään. Ihmisäipällä on solisluu sijoiltaan ja polvet riekaleilla, kun Helmiäippä säntää aamupalaa hakemaan. Tai sitten ei.
Tässäpä Helmiäippä karjuu sen karanneen tirpan perään.
Paha mieli ja päivä harvinaisen pilalla. Nii että miten meni noin niinku omasta mielestä ?
Tässä sen näkee, kun ei kuule. Koiraparka huutaa rannalla, kun tirppa loittonee ja pakenee kaislikkoon.
Hae ny siinä sitten iloa päivään ja rintaa rottinkille.
Että silleesti.
Meikä sen sijaan hyvin hillitysti ja hallitusti tuoksuttelee ohikulkevaa riistaotusta ja tuumaa et heipat sun heiluvilles ja alahan jo mennä siittä...tai sitten ei.  Ehkä on mammalla solisluu sijoiltaan, ehkä ei.


Lisäkseen olemme kaikki sisarukset melko tyytiksiä
pehmeisiin sohviin, sänkyihin ja erilaisiin peteihin
ja pehmusteisiin. Kovempikin alusta käy jossiinon hyvä köllöttää tai kyttäillä jotakii. Helmiäippä ja mummukoirasäde tykkäävätten kumpikin tuijotella tyhjyyksiin ja ihan kohteisiinkin, jos niikseen tulee ja niikseenhän vissiinki tulee.

Mitä pehmeempi, sen parempi.
Ja mitä lähemmätteks pääsee, sitä ihanempaa tai jtn.

Kuha on joku kaiffari kyljessä, ni sen mukavempaa, vai?
Tai mummukan ilmeestä ei niinkään.

Sittennii on toi ruuan kyttääminen elis kerjääminen elis hirveitten kualajojojen kasvattaminen siinä jääkaapin kulmalla, grillin reunalla tai ihan vaa soffapöydän nurkalla.
Plaattia kuarruttuu kiiltävällä kompastusaineella alta aikayksikön, kun paappa kaivaa sipsulat, lördarin tahi viattoman grillikyljen siipaleen esiin.
Jääkaapin rapsahduksesta kuuluu noin pauttiarallaa nanosekuntti, kun paikalla on talon kaikki otukset, joko usiampi koira tahi sitten myäs kaikki kissat, marsut ja kaniinitkin. Torakoista puhumattakaan.
Että simmosta. Tämmöttiis tällä kertaa ja loput nakkipaketis.
Tee Taimikinkku Minellin



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti