perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ihmeelline luanto

Kuulkaas frendit!

Ny ku o kevät, ni kaiken maailman ökkömönkiäiset o alkaneet liikuskella maassa, puussa ja meiän koissujen turkeissa. Me ajateltii mutsin kans esitellä niit teille, ni ette sit järkyty.
Me ei anneta mitää spessui neuvoi. Ko ei tää oo mikään koissujen kotilekuri.
Evribadi tekee niinko parhaaks näkee, meitsit voi heittää vaa ädvaissii teitsille.

Puutiainen elikkäs punkkendaali
Mustanruskea punkkendaali möyriskelee heinikossa ja venaa siel pahaenteisesti täysi viatonta koiraselukkaa. Sit ku siin sniffailet menee aamupostejas, ni se törkimys kiipee sun nokkaas pitki ja asettuu taloks sun turkkii. Se iskee hampulit sun nahkaan ja alkaa imee verta sen beibeille. Sen peräpää pullistuu ihan hervottomaks ja sit sen onki irrotettava otteensa, ennesku se räjähtää. Kerran Säde oli ihmisäipän kans möksällä, landella elikkäs peräprutkulandiassa. Siel se mutsi röhnötti tsimmauksen jälkee soffalla ja ihmisäippä sitä rapsutteli. Sit se alko laskee Säteen nisiä, elis hiplaili sen tisuja. Aina se sai laskettuu yheksä. Se tsiigas ja ihmetteli ja kelas, ja epäili omaa laskutaitoaan. Sit se sai hirveet hipulikohtaukset ja loikkas siit sohvalt yökkien. Mutsi ei heittäny leijaa, ei. Se ihminen tajus, et siinon magassa hirvee punkkiainen kiinni. Mummi ehdotti et voita vaa kehii. EI MISSÄÄN NIMESSÄ! Se punkkenhooffi ykää sinne nahkoihi ja sit ei hyvä heilu. Ronskisti vaa punkkipihdeillä möllykästä kii ja takkaan. Älä stikkaa skärbän päälle kummiskaa :) Punkkiksiin o monenlaist hoitoo: o pillereit ja liuoksii ja pantoi ja luontaistuotteit. Ota selvää ja valikoi sulle sopivin!

Nenäpunkki elikkäs klyyvaripunkkendaali
Jos teitsin koissuli alkaa kuulostaa ihan Retuperän WPK:lta, se ei välttis meinaa et o just Wappu tulossa. Dogi ryystää ja aivastelee, ja voi ravistella nuppiaan sekä hinkkaa kuonoo maahan. Siel klyyvaris budjaa semmonen hämppiksen näköne tyyppi, todella skidi punkkero, jota ei ihmeemmin snaijaa, ellei oireist hiffaa. Lekuri voi sen löytää, ku tarpeeks kaivelee. Niit skidipunkkei o yllättävän monel koissul ja ne tarttuu, ku sniffailaan ja moikkaillaan. Jos niit o, ni pitää hoitaa himas kaikki koissulit. Lääkkeet saa elkulta.



Koirien täi 
Sun sesse rapsii itteensä iha koko ajan, niskasta ja korvan takaa. Nahka voi mennä risaks. Sit sä rupeet tsiigailee ja siel nahas o semmost tummaa jauhon näköst tavaraa. Ku tsiigaat tarkemmin, ni se jauho liikkuu...
Juu-u: sun koissulilla on täitä. Se täi skruudaa sun sessee, iha ku pikkuvampyyri. Sit se munii egut ja taas tulee lisää täitä jnejne. Ne o ärhäköit tarttuu sessest toisee. Pitää hoitaa. Kandee kysyy apoteekist tai lekurilt et miten ja millä. Muuten ne tarttuu. Mut ei ne tartu ihmiseen ja ne delaa heti, ku ei oo dogii, jonka verta imeskellä. Mutsi sai kerran joltai toiselt dogilt näit pikkufrendei. Se oli sillon viel iha skidi. Meiän ihmisäippä oli nii torvelo, et se ei ees hiffannu koko salamatkustaja-
ryhmää. Kasvattaja huomas, ku trimmaili mutsii. Khyl oli ihmisäippä nolona. No, hetihä ne heitti veivinsä ku oikein hoidettiin. Eikä oo sen jälkeen tullu.

Sit o kaiken maailman matoo ja loista, erikoisii muit punkkei, kapii, kirppui, väiveit sun muita. Meil koissuil o paljo frendei, me ollaaki nii lepposii tyyppei ettei mtn rajaa.
Ei me haluta ketää pelotella, ei meilkää oo kaikkii näit frendei ollu. Normipunkkei vaa ja mutsilla noit täitä, kerran. Nii, ettei kaikkee välttis tartu kaikkii. Vaik ollaa me nii ilosii tyyppei, et saadaa paljo frendei iisisti. Joskus semmosii, joist ei kaikki diggaa. Meiän ihminen syynää aina meiän niskat ja korvat ja joskus tökkii skeidatki tikulla. Ku voi olla matoja, me ku skruudataa väli maasta kaikenlaist herkkuu. Tai no, ei ehkä teiän ihmisten mielest, mut kyl kaikki koissut hiffaa, et multaa, ruohoo, papanoit ja jotai raatoiki o ihan kliffa pureksii välillä.

Tämmösii täl kertaa, kulemiin T Säde ja Helmi Hempsukka




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti