Viime aikoina olen enimmäkseen odottanut mammaa Levin lomalta kotio.
Ja voin kertoo: siinä riemu repes ja vähän muutakin, kun se loppuviimetteks sitten palasi ...
Ensirakkauden hälvettyä on mamma taasen hermoustunut meikämandoliiniin aivan huolella.
Koska pallo.
Meitsillä on semmonen vihreäkeltainen pallonen, joka saa munt aivan sekaisin.
Semmoi ikeapallonen, vaikken ny yhtn taho ees mainostaa.
Mamma on luvannu vaihtaa mut kissanpentuun, antaa poies, tai ees sen pallon.
ja kysyntää on ollu: yyvee ja aavee ja epätoivojono, kaikki tahtoo Taimikinkun, että siittäs sait mamma. Meikällä on vientiä.
Tästä riemastuneena kirjoitan rakkalle pallolleni rakkausrunon, et siittäs saat mammanen.
Minun pallo,
ah
pallonen.
Niin pyöreä ja purtava.
Pian heitän sen.
Ja kun perään juoksen
kaatuu kukkavaasinen.
Mamma huutaa
minä en.
Rakas pallonen,
ymmärrä en.
Sua niin rakastan.
On tää niin vaikeeta.
Viikonloppuja toivottaapi TaimiKinkku Minellin ja Pallo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti