Kinkun kirjoituksia: Painavaa asiaa

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen tehnyt tuhmuuksia ja hillunut.

Suuren suosion on saanut muun muassa vessapaperien rohmuaminen,
piilottelu ja silppuaminen.

Joku tyyppi meil himassa väitti, et Taimi on tuhma ja mukamattes jotkut tontut kurkkii,
enkä saa lahjoja, jos yhdenkin veskirullan vielä pöllin.

H A H ! Pöllinpäs kuitenkii ja tontuille näytän kultsun karvat, jos semmosilla aletaan uhkailla,
ettäs tiiätte, N I H , kerta.

Sitten niitä uutisia:

Me koissulit ollaan melko persoja herkuille, ainaski tää allekirjoittanut on,
sekä mummukoiraSäde, Helmiäippä, kaikki sisarukset, sedät, tädit ja enot
sekä kummin kaimatkii.
Kun jääkaapin ovi rapsahtaa, on siinä hollilla meikämandoliinin kirsu nopeammin
kun ehdit sanoa Taimikinkku Minellin, voit vaiks testaa, jos niikseen tulee ja mahdollisuus.

Siinä on niinkos puolensa ja puolensa siinä nopeudessa.

Ekats oon tiätty ekana siel rohmuumassa herkkuja, tokats ei oo aina mahista saada mtn sieltä,
kerta paino.

Minä vaan kysyn, että mikä ihmeen paino ja vastaan.
Koissuliinit, kuten immeisetkään eivät saa olla liian painavia.

Tai, no saavat kyllä, mutta ei ilman seuraamuksia. Ei jaksa kävellä, juosta, saatika riahua.
Koska: paino.

Nivelet ei kestä, naksuvat vaan ja ovat kovilla. Koska: paino.

Läähättäen ja ähkien kulkee niin koissuli, kuin inehmokin. Koska: paino.

Koirareeneissä ja näytelmissä ei jaksa olla täpöllä messissä, jos painaa liikaa.

Ei kumpikaan, ei niin sesse eikä immeinenkään. Molemmat läähättäen ähkivät menemään.

Tuomari onneks yleensä huomauttelee vaan sen koissukan painosta ja ilmiasusta, onneks!

Hyvä apukaveri koissulin painon vartsaamiseen on sen koissulin kylki.

Siitä kun päästelee sormilla menemään kylkeä pitkin, niin kylkiluitten pitäs tuntua,
kun kevyseen painaa.

Nahkaa eipi sais liiemmälti jäädä sinne nyrkkeihin eikä koiran selkänahan
hyllyä puolelta toiselle kun valaan myrskyssä.
Sitäpaitti se koittelu ja kutittelu on kivaa, ainaski tän Taimikinkun mielestä.

Omat inehmot tulevatten helposti hiukka sokeaks oman koissulin makkaroille ja pulleudelle.

Siks onki tosi tärkeet, ettei loukkaannu, jos tuomari tai eläinlääkäri tai kukaan
muukaan asiantuntija sanoo, et nyt kuuleppas, sun rakkaastas on tullut hiukka pullukka.

Onnellista nimittäin on, että me koissukat ei osata laskee, et kui paljon sitä huttuu tulee kippoon,
eikä me osata, ainaskaan vielä, avata sitä jääkaapin ovea.

Tämmösii tällä kertaa tee Taimikinkku Minellin

PS. Muistakaas, kun se ihmeellinen joulu lähestyy,

että suklaatit ja kinkunrasvat eivät ole ollenkaan koissuleita varten,
kattokaakin, että pysyvätten kirsuista kaukana.

Joulua joka kotiin ja karvaisille kaiffareille omat herkut!