Varo voroa!

Nyt mä Hemppa oon niinku oumaigaad oikeesti iha järkyttyny. Mun mamma kerto et joku oli yrittäny pölliä lenkillä siin ihan kaikes rauhas dallanneen Simo- kultsin sen mamman kädestä. Simo- raukka oli menny ihan panikokseen ja haukkunu ja kiljunu. Sit se voro oli viel yrdenny nappaa Simon syliin ja juosta hanee. Onneks ei onnannu. Tää tapahtu Stadissa, Koskelassa, voitteks kelaa! Meikän ihmisäippä o budjannu koko ikänsä Käpyläs, ihan siin hoodeilla, eikä tämmöst oo kuullu nevö. Evö.

Mä skagaan. 
Mitä jos mut joku förais veke himast ja äipän kainalost, tost noi vaa.  
Tää o ihan karsee mesta välil tää Stadi. Meki budjataan Kantsus, joku kelaa et hirvee narkki ja pirimesta..no ei khyl oo. Täs me budjataan ihan skutsin laidalla, kanit ja rusakot vaa hilpasee menee. Nii ja me peräs. Ei oo nähty ikin hörhön hörhöö. Jos menee kummiski johki kaupoille ni meit dogei ei saa jättää ulos yksin. Voi tulla joku narkkari ja pöllii, oikeesti, eikä ikinä päästä enää himaan omien rakkaiden luo. Sit jotku luulee, et meiät voi myydä ku skärbän, jolleki vaa joka haluu...järkkyy. Vaik mä oon näin skidi ni mäki hiffaan, mikä on ihan feeluu. Ite pitää dogit skaffaa, reilusti. Ei saa pöllii toisten rakkaita. Sit ei khyl kukaa griinais, spiidais vaa. 

Jos mä saisin napattuu sen voron kiinni, ni sitä voisin kyl nappaa klabbist, vaik ikinä en ketään nappais. No emmä varmaan sitäkään puris, haukkuisin vaa varmaan. Mul on nii suru vielkii, Simon puolest, ku joutu tommosii kokee. Mut iloki, ku ei sitä kukaan vieny. Se saa goisaa rauhas omas himas, ihan turvassa. 

Pitäkäähän huolta kaikista eläimistä nyt ja aina. 

Ihan itku silmässä Helmi 
PS täs mä reenaan meikän hirmuilmettä

Raketteja ja hankiripaskaa

Ny o joulu. Mä goisaan sohvalla ja mamma kirjoittaa. Mä oon ollu kiltti kultsu. Sain paketei ja namei ja herkkui, paljo. Mamma lähti kylään ja mä itkin. Hetken. Sit mä taas goisasin ja sain lisää namei. Sit mamma tuli kotii ja mä pääsin kusanderille, iltasellaselle. Aikaa o ja kliffaa ko pääsee pikille lenkeille ja koissupuistoo. Joka päivä.

Mä ihmettelen kovasti tätä jouluasiaa: Sisään tuodaan puu, meikän kundifrendit ottaa ja kusasee siihen, ihan sillee lunkisti. Nostavat jalkaa ihan rennosti, sisätiloissa...
Kusanderit heittävät notkeesti sisätiloissa, kuusen juurelle. Noloo. Meikän mutsi huutais ihan naama röödäna, öögät isoina ja huulet tötteröllä, sillee HUUUUUUUU!

Mä oon hädintuskin tsiigannu niit joulupalleroit, ja jätkät: ne kusee kuuseen!
Ei oo todellista, en voi ymmärtää.

Täs maailmas on nii monta keissii et meikä ei voi hiffaa..
Mä oon kiltti, snygi, glaidu mimmi. Mutsi o kans. Sit o näit ku räyhää ja hilluu. En hiffaa, millään. Hei ny frendit, joulurauhaa. Mä sanon vaan.

Ja antakaas niitten paukettien olla...ei räjäytellä meikäläisten korvia ja hermoja ihan riakaleiks tost noi vaa. Luvatkaa, ihan handu sydämell et vaa sillon illalla ku on se joku ihmeen uusi vuosi. Kummiski saa taas juoksennella hihna kireellä jumankautas pitkin hangen viertä hermo pinkeenä, ku ampu tulee.
Ja ihmiset rakkaat, pitäkää koissuista hyvää huolta. Ei meit saa roudaa keskelle toisen maailmansodan tai jotain jotain semmosta keskelle...pauketta ja räimettä ja sit hirvee suru, ku raksu dogi katoaa yön pimeyteen eikä tuu nevöevö enää himaan...N I H !

Mä saatan tulla ja kostaa rakettikakalla...viskokaa te niitä pirun papattejanne, ni me mutsin kans viel kostetaan, viekkaalla hankiripaskalla. Liukukaa siihen!

terppalerskius Hemppa ja Säde

Helmin ja Säteen jouluruno

Joulu on kuono lämpöinen
joulu on tassu pehmoinen
Jouluna koiratkin herkkuja saa
kinkkuu, juustoo ja makkaraa.

Saan jouluna sohvalla köllöttää
tai muuten vaan olla möllöttää.
Aikaa on masusta rapsuttaa
voin häntääkin heilauttaa.

Voin jouluna peittoihin kaivautua
ei tarvitse sateeseen vaivautua
Näkyy peiton alta vain kuonon pää
kun on ulkona kurja sää.

Joulu on tunnelma iloinen
Joulu on rakkautta ihmisten.
Jouluna kukaan ei yksin jää
sen varmistaa kultainen tää.

Saatan korvan takaa nuolaista
Ihan pikkuisen kielellä lipaista
Mä sillä kerron ja ilmaisen
syvän tunteen ja rakkauden.

Ota syliin ja paijaa ja rapsuta
pidä huolta ja masusta kuopsuta
olen sulle aina uskollinen
rakas noutaja kultainen.

Jumangegga, meikällä ja mutsillahan on aina Joulu!
Oikein glaiduu joulunaikaa ja paljon kinkkuu ja herkkui, MUT EI SUKLAATA! 
Kiitokset kaikille blogin lukijoille, teillehän me näit juttui skrivaillaan. 
Tonttuilemisiin Helmi ja Säde palveluskuntineen

Yleisön pyynnöistä huolimatta: Matkailu avartaa

Moron!
Moon ollu viime aikoina aivan uberasiallinen, ni eiköhän panna porukat nauramaan, ehkä ja meibii, ai dount nou :) Huumori on vakava asia...sou not.

Meikä ja mutsi ollaa päässy ookailee viime aikoina. Eka me lähettiin dogishowhun Kangasalalle, eiku Kankaanalle, eiku...oumaigaad wotevö, joku mesta tuoll landel.
Oltii molemmat iha sekoi, ulvottii vaa riemust takapaksiss, sit goisattii ja taas ulvottii. O nii glaiduu päästä kruisailee. Si hönkötettii ja vedettii nii maan perusteellisesti, et meinas mennä jengilt palkokasvit kirsuu. No, höh, ihan tsiljoona frendii, eikä ees, taaskaan saanu painii kenenkää kans.

Semmonen jumaleissoni kokonen heppahalli, hirvee meno ja hauke joka suunnasta. Siel venattii ja tsitattii ja ihmispappa sai hepulit. Se sano et se antaa mielummin leikkaa klabbin ilman puudutust ku tulee yhteenkään koissumessuun megeen, evö. En tajuu mitä se rages, eix se diggaa lihapullist?

Sit meikä kävi taas hölköttää rundii mun frendin Niinan kans, sit hölkötin uudelleen ja stondailin sillee iha sikahyvin. Se dumari väitti et meikäl o kierot etutassut...kierot silloli öögät, sanon mä.  Mutsi kävi kans, mut vaa kerran, silloli dumarin mielest lituskat tassut...oumaigaad! Meil o khyl iha priimat tassut! Se ei kyl oikee digannu, meitsi o iha häpi mis vaa, kuhan tulee niit lihapullii. Sit lähettii taas ookailee. Taas me ulvottii siel takapaksis, sit goisattii ja taas vähä ulvottii. Sit oltii himas.

Viime viikonloppuna taas föönattii ja puunattii sillee sikapaljon, mä olin et jee, taas lähettii kruisailee. Nyt mentii ihan superhypermegahalliin, biljoona frendii, eikä taaskaa saa siis sillee hilluu, boooring. No meitsi otti jo chillimmin ku siel Kankaanalalla tai wotevö ny olikaan, ja taas mä sain vetää sitä rundii siel kehäs, nyt yhen kivan Ailin kanssa, silläki oli herkkupullii messissä, ai et mä diggailin. Tää dumari oli superkiva, mä olin ihan pähkinöinä ku se mua rapsutteli. Se vaa kehu meikää eikä mitään sillee negaa heittäny. Eikä varsinkaan mistää tassuist! Sit mä pääsin himaa goisaa mutsin viekkuun.

Sit tuli katastromppi: mude lähti ilman meikää johki. Mä sillee niinku tavallaan vetäsin ihan hirveet hysteriakohtaukset, ulvoin ja huusin ja haukuin ku sekopää mielipuoli. Tiesin khyl et mamma saa lihapullii, enkä mä päässy, ihan epää. Onneks se tuli himaan aika pian ja toi ihmisäipän kaa hermeettisen kasan herkkuja. Se oli stondaillu vaa rapsuteltavana pari tuntii, semmone oranssi huivi kaulassa, eikä ollu saanu ees niit lihapullii. Onnex me saatiin sit himas kumpiki herkkui.

Ollaa me vie menos Korso Cityn ankkikselle sunnuntaina 14.12.klo 15. Siel mä saan sit khyl hilluu, meikän broiditki tulee messiin ja monta muutaki dogifrendii. Khyl taas kylillä sattuu ja tapahtuu, ku meikä o hollilla, voin kertoo. Mä skrivailen taas ku kerkeen, koko ajan pitää ookailla ja kruisailla johki.

Tämä oli tässä ja loput paketissa t Helmi

Helmi kirjoittaa presidentille

Hyvä Suomen Tasavallan Presidentti

Moon Helmi, koht 11kk gamla kultsun pentu Kantsust, siis Stadist. Mä budjaan mun mutsin kans. Se on Säde, se on kolmevee ja kans kultsu, niiku mäki. Me pidetään mamman kans dogiblogii, jos me aina välil kelataan tän maailman juttui. Meiän ihmisäippä jeesaa, ettei tassu lipee näppiksel.

Mä halusin skrivaa Teille, ku tiiän et teilki o Jenni- rouvan kans koissu ja te hiffaatte maailman asioit. Sitä paitti skrivaa teinit ihan kummallisii mestoihi muutenki: seiniin  ja stogeihi ja dösiin. Ni miksen mä vois skrivaa sit Teille, ihan asiassa.

Nii siit asiast. Meikäll o monta. O snadii toivetta, mut sit o kans huolta ja kiitostaki. No mä alotan ny.

Mul ois semmone toive et noi Sankarikoirat pääsis kans käymään siel teiä Linnas, ja niille ois oma Haukkubuffetti, mis ois kaikkee herkkuu. Sit ne sais antaa Teil ja Jenni-rouval tassuu. Ja heilauttaa teiän koissul häntää. Ois hienoo.

Sit mä haluisin et Te antaisitte myös äippäkoirille mitaleit. Meikän mudella o yheksä skidii, kelaa. Ja se on hoitanu ne iha yksi. Se o semmonen yh-mutsi. Se ansaitsee mitskun. Tai no jos ei mitskuu ni vaik luu tai possunkorva. Sit mun yks kultsufrendi, ni se otti omien skidien lisäks hoitoon iha eri rotuset pennut, ku niiden mutsi delas. Se o yks Mettemaarit Rovaniemeltä, silloli kolme omaa skidii ja se otti kolme Samojedinpentuu viel hoitoon. Siin o jo rispektii.

Sit mull o huolii, kyl mä tiiän, et ette Te oo mikää huolikone, mut pitää nää kertoo.
Mullon huoli, ku ihmiset myy ihan sairait pienii koiranpentui ihmisil, jotka ei hiffaa, et ne o klesoja. Sit ne skidit delaa aikas äkkiä ja ne ihmiset o surullisii. Ei semmost saa tehä. Semmosille dorkille tyypeille ei sais antaa lupia pitää mitään koissui.

Mä suren kans, ku kaikki koirat ei saa budjaa ni mukavasti ku me ja meiän koirafrendit. O semmosii koirii ja katteiki, joil ei oo himaa. Tai sit ne budjaa ulkona galsas. Eikä kukaan duunaa niille safkaa eikä rapsuttele korvan takaa eikä ota syliin. Meiän ihmisäippä ottaa aina syliin ja rapsuttaa mua ku mä pyydän. Jos ei heti rapsuta, mä nostan kuonol sen handuu, ni johan alkaa rapsuttaa. Tekin varmaa rapsutatte Teiän Lennuu ja pidätte hyvänä, varmaan Te ehitte, vaik Pressa ootteki.

Sit noi ihmisteinit huolettaa. Ku o monii ihmisteinei, joillei oo rakkaita, jotka niit rapsuttelis, tai antais safkaa tai pitäs hyvänä. Sitä mä suren. Enkä mä ehi lipasemaan niit kaikkii nenusta, et niille tulis hyvä fiilis. Ne tarttis tassuterapiaa, ku me koissut osataan näyttää, mitä rakkaus o, sit ne skiditki olis taas ilosempii.

Mä halusin myös kiittää Teitä. On tääl moni asia tosi hienosti. Meil o koirapuistot ja omia koiraskutsejaki, mis saa dallailla ihan luvan kans ja pelmuta. Kauheesti saa kaikkee harrastaa ja reenaa, koissuimmeiset o kovii järkkää. Sit semmoset aikuiset, kiltit koirat pääsee paijattavaks vanhainkoteihi ja päiväkotiin ja niit pyydetää vaiks mihi. Mä oo viäl liia raju ja skidi. Mut mun mutsi o semmone, kaverikoira. Mäki ehkä, sit isona. Hienoo. Niidenki pitäs päästä Teille paiskaa tassuu. Kaikist palvelu- ja duunikoirist ny puhumattakaa.

Mä toivotan Teille oikein hyvää Suomen itsenäisyyspäivää. Mäki meen 6.12.14 isoon halliin, mä pääsen koirabileisiin Messukeskukseen eli messarii. Toivottavasti Te otatte Lennun mukaan Teiän juhliin, tai sit hommaatte sille hoitajan, ettei se oo yksin liian pitkään.
Terkkuja Lennulle ja rapsutuksii
T: Helmi
PS. Moon nähny Teil kaikkii hianoi mitaleit, ni mä laitoin tämmösen foton, mis o meikän saamat palkinnot, jossai mä taas olin ja juoksin hienosti ympyrää.

Säde tahdon asialla

Meikä ottaa ny kantaa!

Vaik meikää aina luullaan tämmöseks blondiks yh-bimboks, joka vaan tsittaa jääkaapin edes venaa lördarii, ni ei  pidä paikkaansa.

Mä goisaan usein telsun edessä, ja kelatkaa, meitsi joskus öörat höröl hiffaa, mitä siel bamlataa.

Nyt just jengi o iha hiilenä ku samaa sukupuolt olevat ei saa mennä giftikseen. MIKS?

Joku melkosen fläsäri ihmisäijä sano, ku silt kysyttii, et miksei voi mennä giftikseen mimmit mimmien ja kundit kundien kaa, ni se vastas et: No, kun ei voi. Piste.

Ei tod. Meikä hiilesty ja pahasti. Meikä o yheksä skidin yh-mutsi, yks skidi jäi himaa ja meikäl ei oo äijää eikä muijaa, iha ite saan skidii purra korvasta et o snygisti.

Jos ny jumakeggalis sentää, joku haluu viel täs maailman ajas mennä giftiksee, ku kaikki vaa eroo kummiski, ni antakaa ny mennä.

Mä tsittaan 28.11.14 se fläsän pomoäijän eteen ja tsiigaan sitä meikän bruunil öögil suoraa sydämee, ni se heltyy. Ja kaikki ne muutki ku sanoo ei. Meen tsittaa sinne isolle dörtsille ja tarjoon tassuu joka kansanedustajalle, joka aikoo nii tehä. Hemppa, mun skidi, saa antaa pusut kaikille, jotka diggaa ja sanoo jepulis.

Se iso gubbe sano kans et ei aio huojuu eikä horjuu. Kelatkaa ku pistettäis mein Hempan kaa lenkille, äijä ois klyyvarillaan aikas rapsakasti. Mut Hemppa khyl antais silleki pusun, se o niin glaidu mimmi.

Sitä paitti meikäl o oma lehmä, tai no kundi, ojas. Mun jäbä Taavi, se o ihan loveentunu, lovessa, in laav ja sillee. Eikä silloo olleskaa mimmit mielessä, vaa sen suuri lovetus o yks mustanaamio, hemmetin komee jäbä. Kelatkaa ny, jos meikäst ei sit tulis koskaan anoppii tälle kundille, ku jotku dorkat sanoo vaa nounou...

Meikän ihmisäipäl o monta frendii, joil o jo skideiki. Niil skideil voi olla mutsi tai faija tai mutsi ja faija tai sit kaks mutsii tai faijaa. Mut ne mimmit ei voi mennä giftikseen keskenää eikä  ne kundit. Eikä niitten skidit oo yhdenvertasii sellasten skidien kans joiden mutsit ja faijat on giftikses.

Nyt tuli bamlattuu jo nii vaikeit sanoi, et meikän kuuppa koht halkee. Mut varmaa hiffasitte, mitä meikä ny o funtsinu. Funtsikaa teki.
Meikä lähtee ny goisaa, ja eri mestaa ku mis o telkkari, joku vois vahingos kelaa, et meikä onki iha fiksu dogi. Käyn eka tsiigaa, irtoisko pari lördarii.

Terppalerskius Säde

Apua, äiti! minusta on tullut nainen

Tsaudihauppaa vaan koko remmi!

Meikä Helmi Hemppa Hemuli Hempsuttaja on ihmeissään. Tähän asti moon saanu ihan kaikes rauhas sniffailla ympäriins ja dallailla menee koirapuistos.

Ny siihen kaikkee on tullu sillee niinku muutos. Iso, semmonen oikee bik inoormos muutos. Mä oon naine. Vissii mä döfää jotenki herkulliselt tai jotain sillee niinku. Mä pesen itteni ja mammaki pesee ja ihmisäippä. Vissii meikäs o joku houkuttava seireenihaju, semmonen et heiii jäbät, tänne päin....

Eilen oltii mamin kaa pitkäst aikaa hillumas koirapuistos, ni siihen tunkes semmone samojedi Roki, se änkes ja tunkes ja haukku ja puhis ja aina yrdes kiipee meikän selkää. Emmä mikään sahapukki oo. Sit mä vetäsin palkokasvit kirsuun ja rupesi ärisee sille. Must ois ollu kliffaa vaa hengailla ja olla sillee frendi, niinku. Mut tää jäbä teki iha kaikkensa et pääsis meikän villahousuihi. Ihan sairaan ärsyttävvä, niinku daa!

Sunnuntaina me päästii mamman ja iskän kans Espoosee moikkaa meitsien idolii, Tsorroo! Meil oli treffit yhes koissupuistos. Me oltii nii ilosii, et ei meinattu päästä koko puistoon sisään, juostii eka hulluna parkkiksel. Vähänkö taas huudettii...
No sit me päästii inee vihdoi sinne puistoo ja siel oli tietty, aivan ihqdaa, Tsorro Tsortsi siel portil venaa, punane huivi kaulas. Mist mä oisi tienny siin kohtaa, et se onki iha kikkolo koko jätkä!



Eka se komee jäbä vaa haisteli meit ja lähti menee hirveet vauhtii ympäri puistoo. Mutsi jäi sinne jonneki reunoil kaivelee jotai monttuu ja mä sit riemuissani kirmailen pitkin poikin ihan huoletta. Kunnes....

Se punahuivine kikkolo haistaa meikäst se jonku tuoksun, emmää ees piereskele, ni silti. Sit se lipoo huuliaan ja alkaa jahtaa meitsii, iha hullu kiilto silmis. Sillo vaa yks asia mieles: A- luokan äijän vauvanteko. Se saa viel agitoituu messiin yhen mustan vesikoiran ja ne pussittaa meikän puistonnurkkaan. Sit meikäl palaa käämit, ja Tsorron karvat vaa sinkoilee. Mä kiepun ja loikin ja juoksin karkuu koko oppitunnin mitä me sie oltii.
Olipaha oikee oppitunti rakkaudes: mite välttää himokkaat kikkoloköyrijät!
Ja mun mutsi vaa hirnu vieressä ja alko mulle ärisee...iha epää!

Sit onneks meikän ihmisäippä näki et mä alan olla iha hiilenä ja me lähettii Kantsua kohti ajelee. Moon goisannu kuulkaa koko päivän, on se rakkaus rankkaa puuhaa.

No, ku me lähettii himaa, ni meikän broidi Taavi kerkes tulla mukaan geimeihi. Se vetäs iha hervottomat itkupotkuraivarit, ku sen mutsi Säde lähtiki himaa.
Mut sit se löys lohduttajan. Himoköyrijä Tsortso löys uuden rakkauden kohteen, ennesku ees puiston portti sano naks. Sinne se jäi humputtaa meikän broidii Taavii, senkin kikkolo!

Rakkaus o nii julmaa...mä mielummin goisaan khyl sohval sillee niinku, enkä ikävöi tommosii kikkoloit, paitti vähä...Ei oo nii helppoo olla giltsi T: Helmi

Kymmenen kultaista käskyä

Jos sulla on kultsu tai aiot sellaisen hankkia, lue ensin Säteen ja Helmin skrivaamat kultsukäskyt!

1. Minä olen kultsu, sinun kultsusi. Älä pidä muita kultsuja, paitti jos ne budjaa meillä, on meikän frendei tai muute vaa diggailen niistä. Khyl muutki rodut oikeestaa käy, nii ja lajitki. Kyl kultsun sydämeen mahtuu kaik koirat ja kissat ja kanit ja lapset ja mummot, ja kummit ja kaimatki. Ja naapurin täti.

2. Kunnioita  kultsuasi varsinki jos se kunnioittaa sua. Pidä sitä hyvänä ja rapsuta  ja hoida ja ota syliin ja rakasta. Anna sen ratsata sun jääkaappis ja pyykkikorin sisältö ja kenkähylly ja namikaappi. Ja taskut.

3. Älä turhaan lausu kultsusi lempiherkun nimeä, ellet tod. aio sitä sille antaa. Olipa se sitten lördari, jauheliha, lihapulla, juusto, dentastix tai possunkorva. Tai ihan mozzarellapallero. Vältyt monelta kuolajojoliukastumiselta.

4. Ulkoiluta kultsuasi säännölleen, vie mettälenkille ja tsimmaa ja visko dummya ja tseboja ja boltsii. Anna sen dallaila skutsiss ja pellolla ja jahtaa rusakkoi ja fasaanei. Kultsua ei o tehty vaa remmilenkkei varten.

5. Pidä kultsu puhtaana ja terveenä. Klippaa kynnet ja borstaa turkki. Vaikkei se aina diggais. Vie lekuriin ku pitää. Äläkä syötä sitä liikaa ettei siit tuu armoton fläsä, joka vyöryy läähättäen eteenpäin ja on aina joku mesta klesana. Se on sporttinen otus.

6. Älä paa dörtsii poseen ja jätä kultsuu sen taakse, yksin pitkiksi ajoiksi. Se tuunaa soffan, lukee lehtes, käyttää kyniäs uusiin tarkoituksiin ja lannoittaa sun lattias, ehkä ja meibii. Voi muotoilla listat, uusia tapetit ja maalipinnat sekä lattiamateriaalit tarvittaessa. Ole onnellinen, kultsusta on moneksi. Se o varsinaine remppareiska.

7. Anna kultsun rauhas sniffaa aamu- päivä- ja iltameilit sekä lähettää viestei frendeille. Anna sille koirafrendei, sillä kultsu on laumaeläin ja viihtyy muiden elukoiden kanssa. Skaffaa sille himaan lajitoveri. Tai viisi.

8. Tsennaa et se skidi söpö pulleropallero o eläin. Mieti, mist aiot skidin skaffaa, et himaan tulee terve ja ilonen kultsu. Muista, et siit tulee iso koissu, joka tarvii treenii ja aivotöitä. Ku on kliffaa ni kultsu hiffaa. Viel paremmin, jos saa kans lihapullan.

9. Ku kultsu alkaa olla gamla, ni anna goisaa niin pitkään ku haluun, vie lyhyille lenkeille ja herkuta rauhassa. Rapsuta ja rupsuta, magan alta ja ööran takaa. Siit se diggaa.

10. Sit ku kultsu on liia gamla tai klesa tai molempii, ni vie se lekuriin ja hoida. Jos ei voi hoitaa, ni anna sen goisaa vaa pitkää unta, ei tarvii herää enää. Kultsun paras frendi päästää kultsun menee. Sit se saa kirmaa kanipelloilla ihan täpöllä. Korvat lepattaen.

Nih! T Helmi ja Säde

Teinikoira Säteen päiväkirjasta: paljastuksia

Termos!
Soon meikä Helmi ku pääsee ees joskus sillee skrivaa, mutsi omii koko blokin viäl. Epää, siis!
Mun mutsi Säde on antanu itestään semmosen pyhimyksen kuvan, tavallaan. Muka joku Kreiskelli tai Kuningatar Silvia. Räpsyttelee vaa öögahaituloi ja o nätti. Meitsi on aina ja oolveis se hirmuskidi, jota saa hävetä. HÖH! No, mä vähän kaivelin bik siikrets boxii ja löysin mutsin teinikalenterin. Mutsillahan on häpibööddei 5.6. Se o födannu 2011(fossiili). Ei tod ja hyvää päivää...tsekatkaas näitä:

Marraskuu 2011  
Mamma vei mut Vantaalle. Pääsin moikkaa broidi Kamuu ja systeri Elsaa. Vähän aikaa siin kelattii broidin kaa et mitä kivaa hiffattais. Systeri Elsa oli iha nössö, tsiigaili vaa meit kahta dorkaa, ku vedettii ihan urpoina pitkin nurtsii. No mä hiffasin aika pian, et siinähä o ihana p*skaoja siin ihan nenun edessä. Eiku sinne, ojaa ees taas korvat lepattaen ja broidi perässä. Jotain siält taas joku piipitti et pois ja tänne, hahahhahahahahhhaa, kyllä teki höpöö! Ja kasvattaja nauroi vedet silmissä, äippä ei. Suihkuhan siittä seuras. Vähänkö jos lähtee lapasesta, ni heti ollaan ruttuturpana. Ei voi kässää.

Helmikuu 2012 
Tänään olin äipän kaa pellolla. Iha täs Kantsus, kelaa pelto. No oon ollu melko snygisti, ni se laskee mut irti. Saa pelmuta hangessa ja muuta kliffaa. Paitsi tänään. Meikäst o iha ihqui noi tyypit ku vetää laudat klabbeis ja huitoo semmosil kepeil menee. Äippä sanoo hiihtäjä, ei mene...Meikä o siin kohtaa jo iha liekeis, kelatkaa, pääsee kerranki iha täpöll kirittää urkkaajaa, meitsihän on melkein Immo Kuutsa, valkoinen valmentaja. Meikäl o vaa paksumpi fleda. No ei siinä mitää, taas riemu repee. Mä oon niinku paikal mut en läsnä. Keskityn vaa siihen hiihtäjään ja lähen pinkoo otsasuoni pullottaen, häntä ojossa. Snygisti vedän siin hikilautailijan vöylissä, jotai se huitoo niil tseboilla. Ja mutsi KARJUU, HUUTAA, KIROILEE!!!! NOLOO!!! Mähän koutsaan. Älä häirii. No sit mä havahdun siit valmennustranssista ja lönköstän äipän luo. Se pitää mykkistä koko illan. Ei lördarii. TuplaHÖH!

Toukokuu 2012   
Äippä vie meikää usein tohon Kartanonhaan koissupuistoo. Mul o siel monta frendii, joiden kans saa hilluu. Se o vaa kumma, et meitsin läppäkorville tapahtuu jotain ku meen sinne. Ne niinku jotenki sulkeutuu, en ihan mitää kuule. Kummallista. No, se mesta oli muuten jo ihan kuiva. Mut keskellä hiekkistä oli hermeettinen mutakuoppa. Mä hengailin frendien kans, mut jotenki se muta alko sjungaa meikälle: Sädeee, tulee tänneee, niinku joku koiraseireeni. Mutsi jutteli jonku kaa eikä snaijannu olleskaa, mitä siin koht tapahtuu. No siellähän mä pyörin. Kuiva, snygi päivä. Kaikki muut koissut o ihan puhtaita, ja sit meikä...Kaikki ihmiset griinaa mun äipälle, et fiksu koira... Ei siin mitää, mut mä kävin viäl kuorruttaa itteni hiekassa. Mitäs siin, savetti housuun ja uuteen nousuun! Äippä pesi mua tunnin. Mutis ain välillä mutarastat ja jotain jotain...

Heinäkuu 2012  
Mä pääsin äipän megessä landelle, pöndelle, junttilankorpeen ja mitä noit ny o. Mageint o et siel saa tsimmaa ihan koko hela dagenin, melkee. Ja siel o äipän ihmisbroidi, diggaan sitä ihan uberisti. Ja mähän tsimmaan, sit ain välil huudetaa veke sielt jorpakosta et taas jotai hotspot ja kuivaamaan ja jotain...emmä kuule mitää ku meni vettä korvaan. Sit mä hiffasin räpyläjalan, höyhenpaistin, siis sorsan. Siin se lipu ku ruottinlaiva. No meikä tsimmaa perään, taas mä kadotan todellisuuden ja seuraan sitä sorsaa, ku hai laivaa. Tai no noutaja sorsaa. Ja tsimmaan vaa...koht ei näy tuttuu rantsuu eikä ihmisjengii..Panikos iskee, rantsuki o vaa jotai heinää ja pursuu...upottaa, karvat painaa...Sit onneks paikalle soutaa pelastuspartio juntti ja mäntti (siis äippä ja sen broidi). Niil o semmoi botski, seki lipuu. Se lempibroidi nostaa mut kraivelist botskii ja mä oon nii häpi, et loikkaan takas tsimmailee. Nyt kylläki rantsuu ja mökki kohti. Sit mä goisasin koko loppupäivän. Äippä mutis taas jotain routa porsaan ja jotain. Mähän oon koira ja ny o kesä!

Nii, et tämmöst oumaigaad, mun mutsi valehtelee mulle....viel oli muitaki juttui, kaiken maailman kaatamisii ja kakkelinsyöntii ja siin pyörimist ja karkailuu ja siis ihan hirveesti huanoo käytöst. Mähän oon niinku tavallaan ihan pyhimys meibii tohon äippikseen verrattuna. Ehkä.

Tällei T Helmi

Koiranomistajien arkkityypit

Jeppistä jeps ja sillee!

Tänään mä tsennasin skrivaa ku moon kelannu erilaisii koiratyyppei ja niitten ihmisii. Ku ollaan dallaamas mamman kanssa ni aina me törmätään kaikensortin jengii. Täs ois neljä eri koissujen arkkityyppiä. Tsennatsä ittes vai ootkos joku kombo? Testii ei ny oo, ku en osaa duunaa.

Tottisäijä
Tottisäijällä ( voi olla myös muidu) on yleensä ehkä meibii rotikka, sakemanni, voi olla belkkari myäski. Mitä stydimpi sen parempi. Tottisäijän koira goisaa häkissä tai tarhas. Se on hajuton, mauton ja väritön. EI vedä, kerjää, istu sohvalla (missään nimessä!) eikä tee mtn mikä äijää (tai muiduu) ärsyttää. Jos tulee lenkil vastaa, ei saa ees kuikuilla sivulle. Käy tottis-treeneis. Saa makupaloi vaa ku tekee superisti. Tottelee omistajaa vasemman varpaankynnen asennosta. Tunnistaa vasemman varpaankynnen asennon silmäluomen asennosta. Oikee koulutus on aloitettu kohdussa, koira toimii ajatuksella, joka on siihen istutettu yhdynnässä. Amen.

Fifi- täti
Fifi tädillä voi olla mikä vaan taskukokoinen koira, jolla on helevatan terävät hampaat ja kimeä ääni. Fifi- täti voi olla muidu tai giltsi tai kundi tai äijä, ikähaitari 15- 60- ja kuoleman väliltä. Yleensä Fifin koissukka mahtuu isompaan teekuppiin tai mamman/papin kassiin. Sillon myös usein jotai vaatteit päällä, ja rusettei, olipa koissu giltsi tai kundi. Yleensä ottaen ehkä meibii niit koissui hatuttaa niin pirkuleesti ne mammat ja papat et ne siks ärjyy ja kiljuu. Jos ne tulee vastaan, ni Fifi- täti nostaa koissun kainaloon ja sielt se pitää ihan helevatanmoisen kiljuntakonsertin. Himassa Fifi- tädin koissu saa tiätty hanhenmaksapalleroit ja vissyy. Siks närästää ja hatuttaa.

Näyttelynörtti
Näyttelynörtti venaa sekkarin kans, milloin Koiramme-lehti tippuu postilootaan. se alleviivaa siält kaikki, ihan kaikki näyttelyt ja alkaa spekuloida, kelle dumarille vois sessen viedä, et sais ROPit ja SA:t ja semmoset kaikki, niih. Se pitää taskussa minitrimmerii, et voi ojentaa korvakarvat vaik kesken lenkkii...Kynnet pidetään superlyhyinä, superöljyt vedetään naamariin 24/7 ja vaik unest ku nörde karjasee: SEISO! ni sesse on häntä ojossa. Kehäjuoksuu reenataan urakal ja näyttelyremelii pidetää tyyny al ihan vaa et muistettais. Kaapis o föönit ja pyyhkeet ja geelit ja suihkeet et koira ois tosi glamoröösi just eikä melkeen. Jos jtn nekatiivist pitäs hakee, ni näyttelynörtin koissukka voi käydä p'skaojassa pyörimässä 5h ennen sitä tärkeint päivää. Sit o elämä pilalla. Ja tuomari o ihan takamuksest. Sit mennää mätsärii ja imuroidaa sielt kaikki palkinnot, jos ei muuta.

Normisetti
Normisetti o kaikki rodut,ja seropit, peiffil tai ilman. Niitten ihmiset on suht normijärjel varustettui. Koissut saa hyvä kotikasvatukse, lördarii ja juustoo myäs. Saa goisaa sohval ja vieres, piereskelläki voi. Silmil saa kattella ja kerjätä nii paljon ku kehtaa. Ulkona ku ollaan ni saa haistella postit ja ihmetellä ohi menevii. Tervehtiiki saa. Variaatioit on monii. Yks vetää, toinen ei. Yks haukkuu, toinen o hiljaa. Nääki reenaa, mut rennolla otteella. Jos ei diggaa, ni voi aina jättää väliin. Näyttelyiski käydää, ku keritää. Aina ollaa siistei ja nättei, mut ei mitää hikipäämeininkii. Jos ny vähä pyörii p*skaojas, ni sit vaa mennää kylpyy, sou not. Nää on myöski näit ihmisen kavereit.

Nii täs ny ois tämmösii. Ota rennosti, älä asenteella
En pure (ainakaan heti) T: Säde

Säde ja deittipalsta

Jeespoks pallinaamat!

Mul on tylsää, skidillä on puolukkapäivät, hilloviikot, mökki remontissa ja maalarit käymässä. Mä en pääse toteuttaa itseäni koirapuistoon, hakee uusia kontakteja ja sillee. Mä oon tämmönen viriili narttu, uhkee beibe ja kaikkee. Pitäs päästä tapailee uusia tuttavuuksia, ystäviä kun ei ole koskaan liikaa. Mä laitan ny tänne oman senssi- ilmon, jos vaik tärppäis :)

Moi, moon Säde 3vee ja 4kk kultsunarttu stadista, ehta blondi, 32 kiloo elämäniloo. Siis hoikka ja pitkäsäärinen, melko bodattu ja treenattu mimmeliini, kauniiksikin kehuttu! Meikäl o pitkä fleda ja erittäinki snygit pöksyt. Mullon yheksän skidii, mut se ei oo rasite. En etsi lapsilleni isää, heillä on jo se, jossain tuol Pohjanmaan perukoil.

Arvostan syvällisiä keskusteluita, intiimejä hetkiä sohvatyynyn kanssa ja voimahaleja. Diggailen pitkiä metsälenkkejä ja kuutamouinteja. Riistaviettisyys on syvällä, jos koet sen, ois iso plussa. Etenki kanit ja fasaanit saa mut syttymään.

Jos nyt jotain negatiivista pitäs hakee, ni mä oon yh-mutsi, mullon himassa yks skidi, mut mul on hyvä tukiverkko, sun ei tartte kantaa siit taloudellista vastuuta. Mä hoidan kyl omani.

Koulutuksena meikäl o pentukoulu, TOKON alkeet ja jatko, kaverikoiratoiminta ja elämänkoulu tiätty. Olen muuten maisteri, uimamaisteri.

Etsin seuraa tositarkoituksella, seropit ja kaljupäät älkööt vaivautuko!
Sinä lihaa syövä heterokoira, villi ja vapaa, löydänkö sinut näin?
En pure (ainakaan heti)!
Mun motto on: Joka kuuseen kurkottaa, sitä tikulla silmään, tai jotain....
Sulla pitää olla päräyttävä pärstäkerroin, pätäkkää povarissä ja pitkät pökät.
Noutaja ois kiva ylläri...

Älä kulje onnesi ohi, jepuliskeikkaa Säde

sketsihahmoja koiramaailmasta

Päivää että pätkähti!

Nyt ku jengi vouhkaa kaiken maailman sketsihahmoista, ni mä hiffasin et skrivaan koiramaailmasta ihan ikiomat. Niil pitää kans olla slouganit eli hokemat. Vapiskoot ihmistöllön omituiset höpöttäjät, täältä pesee:

Rudi Rotikka 
Rudi on itähelsinkiläinen kuusvee rotikkauros. Rudilla on iso ego, mutta sydämellinen sielu. Rudi asustelee Siilitiellä kerrostalokaksiossa ihmistensä Vexin ja Jennican kanssa. Rudilla on hermeettinen niittipanta ja kilisevä metallihihna. Rudi barffaa ja käy suojelukoiratreeneissä. Iltaisin Rudi lähtee Vexin kanssa duuniin, Vexi on turvallisuushenkilönä itiksessä.
"Mä oon tämmönen puolilutunen, 65kg sylikoira. Ois kiva käydä välil näyttelyissä, vähän niinku vastapainoo duunille. Kani ois kiva kaveri."
Rudin slouganit:
Tuu yksin, lähde kappaleina.
Kissa on paras rukkasena.
Älä ny päälle käy! Etsä tiiä kuka mä oon!

Pansy Puudeli: Pansy on nelikiloinen viisivuotias, valkoinen kääpiövillakoira Westendistä. Pansy asustelee perheensä Rogerin ja Hansin kanssa merenrantahuvilassa, talvisin matkustetaan Etelä-Ranskaan. Roger ja Hans ovat innokaita koiranäyttelyihmisiä ja Pansylla onkin mittavia meriittejä kyseiseltä saralta. Pansylla on oma trimmaus- ja kaunistautumissiipi Westendin huvilalla.
"Siis niinku ois tosi nastaa sillee ees joskus päästä treenaa tosissaan, vaik jotain noutoo tai sillee. Karvat rullalle elikkä niin."
Pansyn slouganit:
Älä itke ruma lapsi, ota rusina.
Hommat hanskassa, hanskat Ranskassa.
Mä oon vähän blondi.

Late Lapukka: Late on 7-vuotias opaskoira Jyväskylästä. Late asuu omistajansa Onervan kanssa Kauppakadulla. Onerva ja Late käyvät yhdessä töissä Jyväskylän näkövammaisten koulussa. Vapaa-ajallaan Late viskaa valjaat nurkkaan ja ottaa lunkisti. Late rakastaa yli kaiken lempileluaan Otto-oravaa, jota se mielellään imeskelee päivät pitkät.
" Alakujaan en nii ollu taitavakaaan tässä opashommasa, Onerva oli usseimmiten ojassa ku tien päällä, en nii oikeen ossoo ohojata tota Onervata oikein. Nysse ossoo jo varroo..."
Laten slouganit:
Sen ny näkee sokee kepilläänki.
Jos ei nähdä ni sohitaan kepeillä.
Olen vapaa sielu!

Keijo Keke Kultsu: Keke kultsikka on 42 -kiloinen 3-vuotias kultainennoutajauros Vantaan Pakkalasta. Keken perheeseen kuuluu isäntä Reijo ja emäntä Sirkka. Reijo ja Sirkka ovat eläkeläisiä ja ovat ottaneet Keken lenkkikaverikseen ja seurakseen lasten lähdettyä pesästä. Keke harrastaa noutoa ja vesipelastusta. Onnistuneesti Keke on noutanut  perheen isännän reinot, naapurin sanomalehden ja  suurimman osan halkoja pinosta. Vesipelastuspuolella Keijo on saatava vielä mahanalusia pidemmälle veteen. Sitä odotellessa.
"Siitähän nyt lähdetään, että minähän tässä huushollissa määrään kaapin paikan, ja jos en, ni siirrän sen sit. Tarpeeks kauan ku kattoo, ni kyllä alkaa tippuu. Vain vetämällä voit saavuttaa tavoitteesi!"
Keken slouganit:
Kahta en vaihda, toinen on sukka ja toinen on sukka.
Näkyy reeneissä!
Pitäkää herkkunne!

Taide tulee sisältä ja sillai, torstaiterkuin Säde

Säde ratkaisee svedujen aluevesiloukkauksen

Tsuidappa duida!
Osaatkos tsimmata eli uida? Meikän spessuhommaa, diggaan ihan kybällä :)
Ainii, rasiaan Rane: Mä oon taas tsiigannu vasemmalla öögalla tota ihmisten värilootaa. Siel o hirvee härdelli ollu jossain Svedupetterilandiassa jostain vedenalaisista loukkauksista. Miten voi joku loukata jotain vedessä? Sehän on ihan paras mesta meikäläiselle, nyt ottaa hieman pattiin eli kupoliin, ku alkaa olla melko galsaa, ei pääse tsimmailee ku tahtois. Skidi viel hannailee tsimmausta, mut meikä hakis dummya eli heittolelua maailman tappiin asti.

Nii, se vesiloukkaus...mä tiedän tasan tarkkaan ja satavarmana, mikä se homma oli. Kuvaruudun ulkopuolelta kerrottakoon, että sillä suunalla Svedupetterilandiaa budjailee mun frendi, Gunnar Golden, ihan siinä Stokiksen lähellä. Me lähetetään hajuviestei lahden yli säännölleen, kato meikässä o vähän kosmodogin vikaa.
No, Gunnar o melkonen könsikäs ja diggailee vepeilyy, siis koirien vesipelastusta. Siin koissut rahtaa jengii botskeissa rantsuun.

Mä tsiigasin sitä fotoo ja hetihän mä näin: ei se mikään sukellusbotski oo, siellon Gunnar ja frendit vepeilemässä, niilllon semmonen valkone gummibotski, ja ne kultsut ei erotu ku nekin on valkosii, tsiigaa ny iteki.

Mä tsennaan Gunnarin ja sen ihmisen kaukaa, ihan selkee asia. Se tyyppi istuu tos takana ja Gunnar tos valmiina loikkaa keulasta vepeilee. Ruattin puolustusvoimien soldaatit ois voinu käydä meikält tsekkaa tän homman, mun vesiasioiden kokemuspääomalla tää homma ois ratkennu yhel herkkuluulla ja hammasharjalla, ny lyötii hirveet läjät kurnuja ihan hukkaa kaiken maailman skiglauksilla pitkin rantsuu. Meikä ois voinu harrastepohjalta kertoo, mistä kana pissii, jos niikseen tulee ja niikseehän tulee!

Näin se homma etenee terkkulerkuin Säde

Teinit vs äidit

Hermeettisen hyvää huomenta!
Kyllä nyt työntyi palkokasvi syvälle kirsuun, meille on flytannu teiniprinsessa. Aatteleppa omalle kohalle! Semmonen inisevä ja vinkuva karvakasa. Sotkee kaikki paikat, levittelee lelunsa pitkin huonetta, omii mun ihmiset. Tunkee kuononsa joka mestaan, mielellään aina meikän eteen. Ja varsinkin, kun ollaan lördarii jakamassa...

Kelatkaas ny, tähän asti skidi on steppaillu snygisti meikän perässä, venannu vuoroaan ja ottanu muutenki lungisti. Nyt se loikkii lenkillä ku hermoheikko sähköjänis...mua nii hävettää, ja ihmistä kans. Jos se näkee kundeja, se heittää häntää syrjään ja ynisee, haukkuu ja hilluu, voi tsiisus! Ei niin mitään tapoja, äly iha ämpärissä. Ny on meikän äippäloma niinku ihan officially ouver ja gudbai!

Jos mä ny joskus ihan toosi harvoin ilmaisen kiintymystä sohvatyynyä hytkyttämällä ni tää skidi on meikän selässä köyrimässä samoin tein, ei niin mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. Must tää olis ihan ehdoton nou nou, mut ei, kersa senku rynkyttää menemään.

Sit viel, ehkä supernolointa ikinä: skidi repii hygieniatuotteet pöksyistään ja aamulla ne on mutusteltuna myttynä pitkin lattiaa, revi hei siitä! Niinku näyttäis ihan siltä et ois kaikki valot päällä, mutt ei ketään kotona. Tää on nyt niin tätä, mutta näillä mennään eikä meinata. Mähän oon aina ollu ihan supertottis, en voi tsennaa et mul on tommonen jälkikasvu. Ihan isänsä näköinen, mut ei haittaa, ku on terve.

Ei täs sen kummempia, terkkuloita T: Säde

P.S. Siis hei mutsilt jäi tää kone auki ja mun on khyl ihan pak-ko sanoo tähän haiseva vatsalause, niinku sillee. Mutsi, sä oot noloooo. Miten sä voit väittää, et meikä ois joku teiniprinsessa, oumaigaad nevö! Ja ihan pokkana sillee valehtelet. Ite nylpytät sohvatyynyy, oot nii nolo mutsi, mä yritän vaan repii sut veke siitä. Sit sun pitäs vähän vahtii noit linjoi, et sä tartte mitään jauhomakkaraa, mä oon kato nuori ja mulla on hyvä aineenvaihdunta ni mä voin syödä, ei kato kalorit tartu. Ja niist hygieniatuotteist: et tajuu mtn: mä kreaan, teen tutkimustyötä imukyvystä ja sillai...

Ja mä oon kuullu et sä olit teininä ihan hirvee töyhtöhyyppä ite: karkailit, et totellu, vedit hihnassa. Joo oikee superkultsu...ei tod! Älä mutsi ala tai niinku sillee mitään.
Ai hei, mun pitää ny mennä, tost menee joku kundi ihan varmana koht ohi.
Kivat sulle! T: Helmi

Voihan viski..eiku vitsi!

Haudiparallallei vaan frendit!

Nyt oli pakko skrivaa, ku ottaa nii pattiin. Suomessa vahditaan kaikkee.
Mäki vartsaan: bilikoi, mun ihmisii, jääkaappii, skärbää ja juustoo tiätty. Mut en hiffaa, et joku virasto voi vartsaa sanoja. Niinku ny toi VISKI...Ei voi ol-la to-del-lis-ta!

Kelaa ny jos mäkin alkaisin täs määräilee, et ei saa kirjoittaa VISKI, siis tsortsit piski. Halveeraava nimitys meist ylväist nelijalkaisist, mä olen canis familiaris, enkä mikään VISKI, siis öö sori piski.

Mä vartsaan myös mein ihmisen VISKI...siis öö sori tiskikonetta, siel on sairaan hyvät aromit. Se VISKI, sori, tiskikone pitää aina tsekkaa ja sit esipestä ne astiat.
Siihen kuuluu kans hyvä biisi, sen on skrivannu VISKI, siis tsori toi Hiski Salomaa. Sen ny kaikki tsennaa, sen VISKIn eiku siis taas sori hei, Hiskin.

Jos meill on kertyny keittiöön hirvee VISKI...hei tää ny lähtee ihan lapasesta...eiku tiskivuori, ni toi meiän naisihminen o ihan hiilenä, puhumattakaan jos olis semmonen VISKIvuori...äijäl olis tukka kipeenä ja muijal kurkku, VISKIIN....siis vissiin.

Funtsaa ny, joku VISKI...siis äh kirjosieppo, haluu lähtee vetää lärvit johki messuille, ni ei se löydä sinne, ku ei voi kuukkelilla löytää mestaa VISKI-sanalla.Sit pitäs tsittaa vaa himas ja vetää kalsariöverit.  Iha sama ku mein ihminen ei vois löytää kuukkelista koirajuttui - ja mestoi hakemalla koira-sanalla, jos tää sama byroo kieltäis senkin käytön.  Samal periaatteel me nelijalkaiset ei voitas sit enää treffaa koirakinkereis, ku ei kukaan tietäis mis niit VISKI..eiku siis piskiskaboi pidettäis.

Khyl meikää tää Suomi välil ottaa nii kupolista, ku pitää vartsaa ihmisii ja VISKEI...siis taas....piskei. Tää on ny meikän kannanotto tähän asiaan. Ja VISKI. Eiku piste.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Säde

Helmi huolestuu ihmisteineistä

Terppalerskius!
Soon Helmi ku tääl skrivailee. Toi mutsi on vallannu niinku sille mun blogin, et ois meikän vuoro, välillä. Mä ku oon tämmönen teini niinku sillee, ni aattelin skrivauttaa tämmösen teinin mielipiteen tai jotain.

Mä oon miettiny tai emmä ny nii tiiä, et mikä vaivaa nuorisoo? Pitää kulkee yömyöhällä kaupungilla ja hakata toisii, lujaa, nii et ne joutuu sairaalaan. Aattele ny ite, jos me koirat kuljettais yömyöhällä tuolla pureksimassa toisiamme...Johan meiät vietäs aika vauhdilla hyvää yötä maailma-piikille.

Mä ainaski tykkään yömyöhällä kuopsutella mun ihmisen kainalossa, pusutella sitä ja tuhnutella peiton alla. Mun ihmiset aina mua rapsuttaa ja paijailee ja pitää hyvänä ja sillai. Ehkä noi ihmisteinit, jotka käy hakkaamassa muita, on aika yksinäisii. Jos niillä ei oo ketään tai sillai jotka pitäis niitä hyvänä ja paijailis. Sit jos meikällä on nälkä, ni voin olla kans aika riehakas. Jos ne ei oo saanu tarpeeks ruokaa. Me saadaan mamin kans aina ajallaan ruokaa, meiät viedään ulos usein ja meiän kans leikitään paljon. Ei jouduta olee yksin ja meiät aina huomioidaan.

Välillä, jos oon vähä tuhma tai sillee niinku, ni saan khyl ojennusta. Ihminen vie mua reenaa kaikkee kivaa, ja mä opin uusii juttuja, se on nastaa. Jos noita nuorii ei kukaan vie mihkää ja sit ne riehuu, ku eivät muuta osaa. Mäkin riehuisin välillä, mut aina noi keksii jotain järkevämpää puuhaa meikälle.

Mä voisin perustaa semmosen teinikoulun noille hakkaajille. Siel ois paljon ihmisii, jotka juttelis niiden kanssa, halis niitä ja antais niille herkkui. Sit ne opettais niille, miten pitää olla, ettei joudu hyvää yötä maailma- piikille. Mä oisin siel tietty ylipomona, antaisin kaikille korvapusuja ja haleja ihan superisti. Mun mamma sais kans olla apuopena ja kaikki mun koirafrendit. Ei ne teinit sit enää vois hakkaa ketään, ku ne muistais, miten kilttejä mekin ollaan. Niiden sydämet niinku sillee sulais meihin rakkauspakkauksiin ja ne tekis kaikki parannuksen, ehkä ja meibii.

Mua sillai surettaa ja kaikkee, et meillon mun mamman kans asiat paremmin ku monilla ihmislapsilla. Meit rakastetaan ihan uberpaljon ja me saadaan paljon huomioo ja meiän kans tehää kaikkee nastaa. Sit meit hoidetaan ja meist huolehditaan koko ajan.
Kyl mäki oisin varmaan sairaan kaamee hirviöriiviö, jos must ei kukaan välittäis ja oisin ihan yksinäni maailmas.
Pitää varmaan tai sillai skrivaa pressalla tai jotain.
Näkyillään taas!
Helmi

Lohdutuksen sanoja

Tere taas
Mä eilen tsiigailin ku mun naisihminen katteli tätä laitetta, kait se on joku tietsikka. Sit se spiidas ja tsiigaili ja taas se pillitti. Mä kelasin et mikä sen päässä mahtaa heittää, ku se ei yhtään griinaa, spiidailee vaa. Sit kuulin ku se sano meiän äijälle jotain et pikkupentu kuoli ja jotain...

Kyl muaki surettais, jos mun skidit kuolis. Mullon yheksä skidii, oon varmaan kertonukki joskus. Niiden faija on komee jäbä, mut hei oon mäki aika tiukka mimmi, blondi ja sillee. Ai nii, niist skideist ja delaamisesta...En khyl ois tienny, mitä teen jos mun skidit delais. Ohan se ny sillee elämän kiertokulku ja jotain, mut silti. Ihan epää. Onneks mun pennut o ihan menos megessä, yks viel budjaa tääl mun kanssa.

Mua nii suretti se spiidaus, et aattelin lohduttaa mammaa. Nii mä skrivasin sille tohon pillitykseen lohtua. Mä skrivaan tän slangiks ja suomeks, ni kaikki toukohousutki hiffaa, ei millään pahalla.

Yleensä mä vedän ihan huumorilla, mut tänään pitää olla vähän enemmän tosissaan, et toi mamma lakkaa spiidamasta. Tää on kaikille enkelieläimille täl pallolla ja niiden ihmisille.

Ei tartte spiidaa lainkaan
emmä mihkään menny.
Mä kuleksin täs rinnalla ihan lähellä
pidän tassulla kii ja hengailen.

Mun kroppa delas
se ei jaksanu enää heiluu messissä.
Mut mä tsennaan viel tän elämän menon
ja diggailen teiän megessä.
Mä goisaan vaan hetken ja sit te tuutte.
Mä saan taas herkkui ja rapsutuksii.

Teitä venatessa
nää enkelit tsiigaa mun perään.
Ettei must tuu mikää takkukasa.
Ois noloo.

Älä pelkää kuolemaa ystävä
se uneen vain tuudittaa.
Ja jälleen kun avaat silmäsi
se nauraa, nauraa vaan.

Ja sen uni on sametinpehmeä
kuin kesän tuuli yllä maan
se kietoo sinut vaippaansa ja uneen tuudittaa.

Siis älä pelkää kuolemaa ystävä
sitä ei olekaan
on vain lämmin kesätuuli ja pehmeä unen maa.

Täst tuli ny vähä deeppii, mut hei syksy on.
Hännät pystyyn ja menox sano Annie Lennox T: Säde

Palveluväestä

Moron, Säde täällä ilmoittautuu pitkästä aikaa skrivailee. Hiljast on ollu, juu... Nii tosta palveluväestä. Meil budjaa mun ja Helmin lisäks kaks palveluväkeen kuuluvaa. Toinen on tommonen naisihminen, siis mimmi 48vee, maikka. Se on melko hidas,  kömpelö, kaatuileeki helposti jos vedetään. Siks mä en vedä. Kakarakaan ei enää, paljon. Ei me haluta et se satuttaa ittens. Se meit vie ulos eniten, aina. Helmin oon agitoinu joka aamu sen herättää. En jaksa ite. Sit se antaa aina safkaa,  vaa safka-aikoina, tiätty. Nipo. Senkään takii sitä ei kannata kaataa. Kelaa ny: kipsi jalassa köpöttelis pitkin kämppää. Juuei olis kivaa kellään.

Sit tääl budjaa äijä, 50vee. Se vie meit ulos ku on pakko, tai naisihminen on jossain. Sit Helmi aina vetää, täysii. Se niin diggaa siit äijästä. Äijä antaa aina herkkui. Sit se naisihminen huutaa jotain et koirat lihoo ja jotain. Ei kiinnosta. Antaa se silti. Varsinkin ku se muidu lähtee johki menee. Me jäädää oven taakse spiidaa, ihan muodon vuoks. Sit ku se menee, me saadaa herkkui, eikä spiidata enää yhtään.

Välill tääl käy kääntyy ton palvelusväen pentui. Toinen aina vie meit ulos, toinen komentaa. Me digataan molemmist ihan hulluina. Hei, kelatkaa, jotain vaihteluu.
Sit tääl budjaa kaks karvakallee, ihan outoi. Sähisee ja hyppii. Ei mulle enää, ku en piittaa. Hemu haluis niitten kaa hilluu. Ei onnaa. Ne vaa hiihtää menee. Johki lauteitten alle jemmaan. Onneks on toi Helmi. Tai no ei aina. Ku puree klabbiin, tai öögaan. Helmi❤️Se on meikän skidi kummiski.

Tää o ihan bueno mesta. Safkaa tulee, aika hiljaksiin khyl. Ulos pääsee aina ku on tarvis, meikän mielest liianki usein. Veis tota skidii, mä voisin goisaa. Galsakaa ei oo. Rapakkoon pääsee ja sit suihkuun. En tykkää. Kynnet leikataan. En tykkää. Kammataan ja trimmataan. En tykkää. Siedän. Ai nii sit saa makkaraa. Tykkään. Juustoo. Käy. Pullaa. Nam.

Mä oon budjannu täs mestas kolme vuotta, annan palvelusväelle arvosanan 8-. Se tulee siit ku toi muija roudaa mua aina välillä johonki epämukavuusalueille. Ravaa johki kehää. En tykkää. Ei käy. No can do. Silti se vie. Ei voi tajuu. Siitä kasimiikka. Jos sai vetää hirsiä tuolissa 24/7, maggaraa ja juustoo 24/7, rapsutuksii 365 ja 24/7. Ainii ja pullaa. Siit tulis kybä. On näit viel treenattava.
Molskis ja loiskis, palataan astialle
Säde

Rallytokon hurmaa

Mä Helmi tykkään äksönistä. Meen ihan pähkinöiks ku mun ihminen pistää mut täpöllä töihin. Se aina tyyppää uusii juttui ja mähän pidän kaikist zydeemeist, jois pääsee treenaa. Oon suorastaa iloinen ku ilmapallo. Siihen ku lisätään vielä sopivat herkut ni homma toimii ku junan vessa. Mun äityli kävi kans aikanaan TOKOssa, mut homma kiinnosti ku kilo paskaa. Mä oon ihan eri maata: mukana kuin pukama. 

Rallytoko on vähän niinku silleeTOKOO, mut ei ihan. Ei nillitetä, jos on vähän vaik sivulla tavallaan, tai istuu vähän tai melkeen sikapaljonki vinossa. Koko ajan mun ihminen saa kehuu ja heittää herkkuu mun helttaan. Me niinku sillee bondataan siin kanssa. Sit me samal niinku edetään semmost rataa, elikkäs siinon semmosii lappui, mis lukee, mitä tehdään. 

On tosi hyvä sillee tietty, et ihminen osaa lukee, tiätsä. Ja tietää, mikä on oikee ja vasen, niinku. Mun pitää kans sillee totella, abaut koko ajan. Mut mä oonki kybällä mukana, kunhan lihapullia lentää. Ja kyllä suu taas napsaa ja jalat käy! 

Tänään päästii kokeilee oikeeta rataa, ilmassa oli vallan suuren urheilujuhlan tuntua. Se ratasydeemi oli mulle niinku ihan selkee, mut toi mun ihminen jotai siin sillee sekoili ihan sutena, oumaigaad, ku nolotti. Mitä säätöö, oikeesti! No sit se bauttiarallaa sai kaikki muumit laaksoon, vaikkei se kyl iha oo penaalin terävin kynä ja on välil pihalla ku lumiukko. Loppua kohti se onneks paransi kuin sika juoksuaan ja homma svengasi kuin hirvi, tai jotain.

PS. Mun pitää kyl sillee niinku viedä toi ihminen rallytokon jatkokurssille, ettei se tee enempää damagee mun uudelle uralle. Mul o nii selkee visio et pitkässä juoksussa oon viäl rallytokomestari. Piste.

Hei sun heiluvilles ja halipatsuippa, Helmi

Koiranäyttelyssä

Moi mä oon Helmi, äböut 8kk kultsikka Stadista. Toi Säde on mun mutsi. Mullon neljä broidii ja systerii, mut mä oon kyl niinku sillee aika söpis. Mä asun mutsin ja mun ihmisten kans Kantsus, aika chilli mesta. Mun mutsi kelaa juttui tollee niinku vanhanaikaisesti mut mä niinku diggaan Stadii tavallani, niinku sillee relasti, niinku.

Yx aamu mut revittii sängyst äböut kukonlaulun aikaa, ku kanakaa ei viel pissi, ja mä olin iha et MITÄ! En ees safkaa saanu, siis iha järkkyy. Sit meiät, siis niinku mutsi ja mä, heivattii autoo ja lähettii johki ihme mestaa, taas, niinku sillee.

Sielloli siel mestas ihan sikapaljon koirii, niinku sikana. Tavallaan mä olin kiltisti ja tavallaan en. Mä niinku ihan sekoon, ku tulee paljon koirii vastaa enkä pysty chillaa millää, niinku. Ku on niin tavallaa ihquu daa kaikki. Mun ihminen istu siin retkituolissaan iha rennosti sillee ja sit sit meni dallu ohi, mä niinku sillee diggaan dalluja, ni sit se mun ihminen oli yhtäkkii kyljellään siin nurtsilla ja mä menossa sillee niinku leikkii sen dallun kaa, höh.
Sit mä taas sekoilin jotain, ja aijaa lihapulla, sit mä taas olin ihan et ookoo, lihapulla.

Sit niinku olinki siel kehässä mun kasvattajaihmisen kanssa, niinku sillee huikeeta. Oumaigaad, mä sain taas lihapullan. Sit joku ihminen kaiveli mun hampaita ja kutitteli mua niinku et sillee, tavallaan. Mä olin kyl iha kiltisti, kun en sille kasvattajaihmiselle ikinä hillu niinku, ku silt saa niit lihapullii siis.

Sit mä menin taas sinne kehää niinku juoksee, sielloli muitaki. Sit mä sain taas niit lihapullii sillee. Ja jotain ruusukkeita, tavallaan siis niinku ei syötävää.

 Mutsi kävi kans siel kehässä tavallaan sillee aika laiskasti lönköttämässä siis. Mutsi on kans aika söpis, mut liian chilli, sitä ei niinku tavallaan elikkä silleen kiinnosta kauheesti, ees lihapulla.

Sit oumaigaad, lopulta sillee niinku, meiän miesihminen tuli hakee meiät himaa, vihdoin. Jotai ne vouhotti selfietä ja muita kuvii ja sit me vihdoin päästii goisaa. Oli siis sillee tavallaan ihan ihquu.

Ihquu daa ja sillee niinku
Helmi

Stadin Kultsu skrivaa

Moi, mä oon Säde. Mä oon kolmevuotias nelijalkainen yh-mutsi Kantsusta. Mulla on yhdeksän skidii, neljä kundii ja viis mimmii. Yks friidu jäi himaan, loput on flytannu jo himoihinsa, onneks. Äijää en oo nähny ku kerran. Sellast se yh-mutsin arki on. Kakara hyppii silmille ja puree korvasta. Mä oon aina laihiksella, safkaa tippuu vähän ja harvakseltaan. Välil mä osaan tsiigaa sillee herkästi öögaan mun ihmisii, sit ne heltyy ja heittää mulle vaik lördarii. Jos täst nyt jotain negatiivist pitäs sanoo, ni ne antaa puolet mun kersalle.

Me ollaan blondeja kultsuja, stadilaisii sellasii. Välil mä jään funtsii jotain elämää suurempaa, useimmiten en.

Mä oon pitkään funtsinu, mut en oo vieläkään hiffannu, et miks ihmees jengi ei plokkaa koiran skeidoja maasta. Meiän ihmisellä on fikkat täynnä skeidapussukoita, niit ois vaik jengille heittää. Muija tsiigaa ja kyttää, et mihin se skeida jää, sit se kaivaa ne caccat pussiin ja stikkaa roskiin. Ei jää monon pohjaan ei. Jos me nyt hillutaa jossain skutsissa, ni ei se kyl sielt syövereist niit kikkareit himaan roudaa. Muutenki me skeidataan johonki puskaa, ollaan sillee siistei mimmei. Mullon pari frendii, jotka skeidaa ihan minne sattuu. Mun skidistä puhumattakaan. Ku se oli skidimpi, se skeidas vaik ineen, monta kasaa. Meiän ihmiselle oikeen aamukasat, kyl se meinaski hajota niihin. Nyt mun skidi ei enää väännä jööttii ineen, onneks.

Kyl meiän ihminen o pari kertaa vetäny hirveet kilarit ku on dallannu siin iha viattomana ja sit vetässy melkeen lipat ihan hervottomaan baisaan. Sit se on kaivellu pläägän pohjista paskaa tikulla, voi juma!

Viel enemmän mä oon kelannu et miks ihmisjengi skeidaa skutsiin ja ojan pohjille, onks niil ripsa vai joku? Me ollaan Helmin kans sitä mieltä et skeidatkaa ihmeessä, digataan pikanttii makuu ja aromii. Meiän ihminen ei diggaa yhtään. Ihan parasta on safkaa eka ja sit pyörii siin köntsässä. Siin on blondeissa sit vauhtiraitaa, sekä edessä että takana.  Ja ihminen huutaa….Sit me joudutaan suihkuun ja hampaat pestään. Mut emmä bonjaa, mitä pesee veks hyvät aromit?

Tätä mä tänään on funtsinu, mut en bonjaa. Oolsprait, palataan astialle

Säde