Kinkun kirjoituksia: Kuolasta kerrottua

Terve taas vrendit!

Meikämandoliini ajatteli nyt jatkaa tällä eriteteemalla, koska esmes tää kuola liittyy olennaisesti monen kultsun, ja tiätty muunkin rodun arkipäivään.

Kuola on semmoista eritettä, että sitä jokoste sietää tahi sitten ei. Jos et kuolaavista koirista tykkää, ni älä sitte aineskaan ota kultsua. Vaikkestaan sei sais olla syy, miksei koiraa ota, koska joka koira erittää jotain ällöä. Eli jos ällööt eritteitä, ni ota semmoi pehmokoira, jonka saa vaikka leluosastolta.

Muttamutta, pidemmittä puheitta kultaisten omistajille ja muillekin, esittelen erilaisii kuolatyyppei ja justiinsa:

Lemmenjojot:
Lemmenjojot on erityisesti narttukoirien perässä kuolaavien urosten tahi juoksuisten narttujen erikoiskuolaa. Ukkelikoissu kun oikeen innostuu narttujen pissukoita haistelee, alkaa molemmin puolin leukapieliä valua sellaiset kuolajojot, ettet oo ennen nähny. Innostuessaan saattaa uroskoira pyöräyttää jojot kuonon ympäri ja siittää sitten emännän tai isännän hihaan tai lahkeeseen. Jojo on niin sitkasta sorttia, ettei se irtoa nurmikkoon eikä puun lehteen, vaan vaatii puhdistuakseen kunnon vesipesun. Äläkä erehdy luulemaan, että vain urokset kuolaa. Ehei, juoksuinen narttu kuolaa, väpättää huuliaan ja nuoleskelee urospissoja siinä missä pojatkin. Puhumattakaan itsensä tarjoamisesta ohi kulkeville lastenrattaillekin, jos niikseen tulee.

Namikuolat:
Koulutustilanteissa on useinkin mammalla tai papsulla taskussaan herkkuja, joilla houkutellaan koissuliinit tekemään, kuten pyydetään. Koska meitillä on erittäinkin hyvä hajuaisti, ni me tiietään koko ajan, että siellä pussukassa on namiskaa. Siitä seuraa väistämätön ketjureaktio: ennesku ees herkku on kirsun eessä, saattaapi reenitilanteessa valua semmoset herkkukuolat suupielistä, ettet arvaakaan. Sitä kuolaa on sitten pikkupakkasilla sormikkaissa, hihoissa, lahkeissa ja takin helmassa. Koirapuistoissa myöskin kannattaa varautua useaan herkkukuolajojoon, koska kaikki muutkin kuin se oma sesse haistavat herkut taskussasi ja käyvät kuolanaamoillaan sua tökkimässä.

Sapuskajojo:
Kun ruoka-aika lähestyy, ryhmittyy kuolaava koirasi ruuanjakelupisteen läheisyyteen. Muista silloin, että on sukat tai tossukat jaloissa, koska kuola on erittäin liukasta paljaan varpaan alla, ihan kaikissa lattiamateriaaleissa. Samalla kuin mittailet sörsseleitä kippoon, odottaa koirasi tahi viisi sapuskajojot valuen ruokahetkeä. Kun käännät selkäsi, et voi uskoa, mikä määrä kuolaa lattialla on, ennesku oot kerran siihen kunnolla liukastunut.

Makkaran tahi muun ihmisruuan himokuola:
Jos mamsu tai pappa on opettanut sut pahoille tavoille, elis saat sieltä jääkaapista tai lautaselta jotaki herkkua, ni kuolamäärä on hillitön. Eteski jos ihmispappa syö sohvalla juustonakseja, pitsaa, hampurilaisia tai muita sipsulaherkkuja. Siinä istuu tattina eessä yks tai useampi sesse ja silmä tarkkana seuraa joka suupalaa. Odottavan aika on pitkä ja niin on kuolavanakin. Tässä kohtaa muistutan taas siitä liukastumisvaarasta ja myöskin lautasen tahi sipsulapussin vahtimatta jättämisestä. Muuten voit sanoa mitä todennäköisemmin hyvästit herkkuleivälles, juustonakseille tai pitsaviipaleelle. Vain kuolavana on todisteena tapahtuneesta ruokarikoksesta,

Tämmössii täl kertaa ja lisää taas tulevaisuudessa
terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Ihan kakka juttu

Terve taas vrendit!

Viime aikoina meikämandoliini on pohtinut harvinaisen syvällisiä.
Jopa etten peräti sanoisi ihan kimurantteja ja kiemuraisia asioita.

Nimittäin kakkaa. Ja eteski näitä koirien kakka-asioita.
Meitin rakkaat ja huolehtivat emännät ja isännät kun keräilevät näitä kärmeksiä 365 ja joskus melkeen 24/7. Isommissa koiraperheissä ihan lapiotolkulla.

Ni ajattelin, et jos hieman valaisisin näitä erilaisia kakkendaaleja, eteski tuoreille pennun omistajille. Kato ihan koskaan ei voi tietää, mitä sieltä milloinkin tulee.

1. Kärmeskakka
Son sellanen ranteen paksuinen ja puolimetrinen pyyttoni. Tulee yleensä yöaikaan ja jo kahdeksanviikkoiselta pennulta keskelle kalleinta silkkimattoa. Läjiä saattaa olla useampi.
Kärmeskakka tulee myös satavarmana, jos mammis tai papsu on unohtanut ottaa kakkapussukoita mukaan lenkille. Siinäs sitten häpeillen potkit boakärmeksen kokoista pökälettä ojaan, juuei kukaan huomaa mtn...ja sillai.

2. Heinäkakka
Ensin koissuli päkeltää normikierukat pusikkoon. Sitten alkaa ähinä ja puskenta. Mielellään juostaan ympäri nurmikkoa siten, että se viimeinen takamukseen junttaantunut pökäle sotkee kaikki perskarvatkin. Mutta pötkylä ei vaan irtoa. Sinne vaan sitten reippaasti kakkapussin vuoraamin sormin pinsettiotteella kohti peräosastoa ja pökäleen päästä kiinni. Yleensä matkaan tarttuu väkiseltään ja valehtelematta niin pitkä heinänvihne, ettet oo ennen luonnossa nähnykkään. Silmämuniaan muljautellen koissukka tuijottaa, et mitäs hittiä nyt tapahtui. Heinäkakasta päästyään koiranpoika on yleensä niin tyytyväinen, että saattaa päkeltää pikkuboat vielä siihen perään. Ja tieteski olit käyttänyt sen vikan kakkapussin siihen heinänvetoon...

3. Ripskakka
Alkaa yleensä noin pauttiarallaa sunnuntai-iltana klo 23.05 ja jatkuu siitä noin tunnin välein,  juuri aina kun olet nukahtanut, ni aamuviiteen. Justiin kun olet käynyt yöpuulle, kuuluu eteisen ovelta vienoa ynähtelyä. Aikas kuunneltuas, nouset pystyyn ja koira lähteekin jo sellaisella faartilla ovesta, ettet ehdi morjensta sanoa. Mahdollisimman kauas kotiovelta ja syvimpään ojaan tai heinikkoon on ripsakka pyöräytettävä. Siinä pyjama päällä sitten yrität saada päkeltävää koissua puskasta ja takaisin sisään. Juur, kun nukahdat uudelleen, alkaa sama laulu ja pihalle vonkaus. Aamulla, kun kello soi, mietit jälleen, et miksköhän meillonkaan koira...sillä ei ole enää mtn hätää, koska ripsakat on väännetty ja vatta tyhjä. Itellä ei ollukkaan nii väliä.

4. Salakakka tai yllärikakka
Joskus koira vaan päkeltää ja päkeltää siellä puskan juuressa. Etsii paikkaa, pyörien hyörien, ja taas päkeltää. Kuulet äänen, haistat hajunkin, muttamutta. Kakkaa ei ole missään. Ei pökäleen pökälettä, ei kiemuran kiemuraa, ei niin missään. Tietenkin ja juuri silloin kävelee siittä ohitse hyvinkin kaikkitietäväinen vanhempi frouvashenkilö, joka kovasanaisesti tiukkaa: Ai, et sitten korjaa koirasi jätöksiä. Hyi, häpeä! Ihan turha sanoa mtn takaisin ja mutista jtn ettei sitä kakkaa ees löydy...

Tässäpä teitille opiksi ja ojennukseksi tämäkin kakka juttu, mutta tulipahan tehtyä.
Lisää eritteitä ensi kerralla
terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Hoivaa ja huolenpitoa

Terve taas vrendit!
Tällä viikolla olen ajatellut pohtia ihmisotusten huolenpitokykyä ja hoivaa meistä koissuleista, kissukoista ja kaiken maailman nelijalkaisista.

Esmes jos meikämandoliini on kietaissut huiviinsa  koko makarooliloodan, joka on hellalle jätetty jäähtyyn, ni huudetaanko? No, ehkä iha vähä.
Mutta entäs sitte, kun yön reunalla alkaa hirvittävä ripsaoksu hiipiä esille, ahneellaonkakkainenloppu ja silleesti tapaan. Ni huudetaanko?
No ei tieteskää. Uninen inehmo vie ulos, antaa lääkettä, hoivaa ja hualehtii, ihan tieteski.

Entäs sitte, jos oon kerenny kerran tyhjentää puolet ruokasäkistä. Maha on ku tynnyri, valmiina sanomaan riksraks ja poks aivan millä hetkellä hyvänsä.
Komennetaanko pikkukoissulia ja annetaanko kyytiä?
No ehkä ihavähä.
Sitten kon pitää käydä sesenkyentseittemän kertaa tyhjennyksellä aamuyön tunteina, niin komentaako kukaan?
Ei tieteskää. Sitten vahitaan ja valvotaan mahollista suolitukosta ja juotetaan ja syötetään tiäsmitä parsaa ja parafiinia, jotta koissun poika voisi jatkossakin mahd hyvin. Röyh!

Entäs kun mettästä löytyy lennokas läjä? Se paras ja aromikkain? Nimittäin ihmisläjä. Jonkun kortsupukuisen suunnistajanplantun tai maratoonarinalun jättämä?
Sinne kun ennättää kierimään ja pyörimään ja maistelemaan ennesku emäntä ehtii eitä sanomaan.
Ni huudetaanko silloinkaan.
Noh, ehkä ihan pikkuhippasen.
Mutta kotona sittennii pestään hampaat, korvat, pyllynreijät ja kaikki muutkin onkalot noin kymmeneenkin kertaan.
Jos nimittäin on yhtn mtn asiaa mamman viereen sänkyyn kakkahönkäyksien kera.
Ja jos yällä sattuu tulemaan yhtään mitään ripsan tai oksun kaltaista, ni aina hoidetaan.

Mää niin toivon, et teitillä kaikilla on samanlaiset inehmot ku meikämandoliinilla, mummulla ja äipällä, siskoilla ja tädeillä sekä sedillä. Meist pidetään kuulkaatten yhtä hyvää ellei parempaa hualta kun kuninkaallisista.
Vaiks sitähän me melkeestään ollaankin! Kultaisia parhaasta päästä.
Tämmösii täl kertaa ja loput ens viikolla
tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Kuulumisia koiramaailmasta

Terve taas vrendit!
Kuumaakin kuumeemman ja hermeettisen hikisen kesän jälkeen meikämandoliini is bäk!

Jos ehti tulla ikävä, nii ei enää.

Tänään ajattelin aivopieraista teille ajatuksia ja kuulumisia koirien maailmasta.
Vasitenkin, kun kaikki treenit ja koirakoulut sun muut härpäkkeet alkavat taas toden teolla.
Annan justiin neuvoja ja ohjeita, miten hirmu hyvin pärjää näissä kaiken maailman temppu-, näytelmä- ja muissa koiraharrastuksissa siten, että ihmisotus ei hirveesti ota ja hermostu, jos pikkasen käyt perseilemään kesken intensiiviharjoitusten.

1. Ole aina kuuntelevinasi ihmisohjaajaa.
Oikeastihan ei juur tartte, koska moni höpisee niin paljon, että oikeesti tajusit jo ekasta käsimerkistä, mitä piti tehdä, mutta kannattaa vedättää namin toivossa ihmisotusta pidempäänkin.

2. Esitä tyhmää.
Koska koirathan ovat lähtökohtaisesti aina ihmistä viisaampia, on helppo esittää tyhmää. Siten saa enemmän karssua ja namupaloja kirsun eteen. Mitä tyhmempää esität, sen paremmiksi herkut muuttuvat. Parhaimmillaan kuumimmillaan kaivaa ihmisotus hädissään sisäfilettä taskustaan, että saa koissukan tottelemaan. Siis: tyhmäile. Ja pötsi kiittää. Röyh ja nam!

3. Älä ole koskaan liian innokas.
Joudut tekemään hirveän määrän hommia, jos liikaa intoudut ihmisen kanssa touhuamaan.
Esitä aina laiskempaa kuin oletkaan, niin saat varppisti enemmän namiskaa kuin olemalla reipas.

4. Älä ole liian nöyrä.
Kannattaa aina ihan pikkuhilppasen esittää loukkantunutta, kun leikataan kynsiä, trimmataan, pestään tahi föönataan. Alas painettu kirsu ja luppasilmänen katse tuottavat huomattavan enenevissä määrin palkkioita, kun liian innokas käytös. Kokeile, et kadu!

5. Muista kuitenkin kunnioittaa ihmisotusta.
Älä hypi vasten. Älä hauku. Äläkä varsinkaan perseile liikaa.
Sopivassa määrin suoritettuina nämäkin toiminnat tuottavat palkkion, kun osaat lopettaa mukamattes ajoissa....

Mukavia reenihetkiä kaikille kanssakoissukoille ja leppoisaa herkkusyksyä
Toivottelee Taimikinkku Minellin