torstai 28. maaliskuuta 2019

Kinkun kirjoituksia: Nuppi jumissa

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ärsyttänyt mammaani riehottamalla ikeapalloani pitkin huushollia.
Siinä ovat riehottuneet myös Usva-sisko sekä jo kymmenen vuoden kunnialliseen ikään päässyt Kastemummu. Se ois jo vissiin mielellään paketoinu mut ja lähettäny vaikka Kiinaan sinne pallosten valmistusmaahan. Ja menolipulla.

Onneksi nyttemmin on tullut kevät ja ulkona on myäskin runsaasti aktiviteettia, jottei mamma vallan parantolaan joudu. Eikä Kaste.

Tänään olen enimmäksen viihdyttänyt yleisöä Vantaankosken rannalla.
Eikä ollut kivaa. Mulle naurettiin.
Ja meikämandoliinille ei naureta, ettäs tiiätte.

Siinä käveltiin kauniissa auringonpaisteessa, kuvitelkaa siihen taustalle joku rauhallinen pinkiponkimelodia. Semmonen seesteinen tunnelma ja kaikkee.

Kunnes....
Joessa uiskenteli sorsa. Tai kaks.

Meitsihän vallan villiintyneenä alkoi haukkua räksyttää niille siipiveikoille, koska noutaja.

Siinä aikani äyskäröityäni ajattelin pienessä koiran päässäni, että tostahan minä aidan rakosesta tunken nuppini viäläkin lähemmäs niitä räpäköitä, ellen vallan loikkaa jorpakkoon.

Juuei käynyt niin. Vissiin on TaimiKinkkusen nuppi sevverran turvahtanut, että sinne jäi.
Jumiin.
Siinä sitten aikani älämölöttyä mamma kiskoi kuupan irti sillan kaiteesta.

Ehti mennä ohi monta Jormaa ja Pirkkoa kahisevissa yhteensopivissa ulkoiluvaatteissaan, ja kaikki nauroivat. Minulle.

Kerrankos sitä pieni koiranpoikanen tunkee kuuppansa liian nirkosesta rakosesta lävitte, eikä saa sitä lainkaan poies. Kokeilkaas itte ja naurakaa sitten päälle, nii-i!

No, onneks tästäkin tilanteesta selvittiin lievällä myötähäpeällä ja nirhaantuneilla korvakarvoilla.
Ei sitä koskaan tiijä, minne sitä seuraavan kerran kuuppansa taas tunkee....
Keväisin kuulemisin TaimiKinkku Minellin

PS. Tässä mä oon justiin ennen jumiutumista....ja kuka laittaa kaiteisiin tommosia pirkaleen vaijerei, 
minä vaan kysyn!!!!!!




perjantai 22. maaliskuuta 2019

Kinkun kirjoituksia: rakas palloni

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen odottanut mammaa Levin lomalta kotio.
Ja voin kertoo: siinä riemu repes ja vähän muutakin, kun se loppuviimetteks sitten palasi ...

Ensirakkauden hälvettyä on mamma taasen hermoustunut meikämandoliiniin aivan huolella.
Koska pallo.

Meitsillä on semmonen vihreäkeltainen pallonen, joka saa munt aivan sekaisin.
Semmoi ikeapallonen, vaikken ny yhtn taho ees mainostaa.

Mamma on luvannu vaihtaa mut kissanpentuun, antaa poies, tai ees sen pallon.
ja kysyntää on ollu: yyvee ja aavee ja epätoivojono, kaikki tahtoo Taimikinkun, että siittäs sait mamma. Meikällä on vientiä.

Tästä riemastuneena kirjoitan rakkalle pallolleni rakkausrunon, et siittäs saat mammanen.

Minun pallo,
ah
pallonen.
Niin pyöreä ja purtava.
Pian heitän sen.
Ja kun perään juoksen
kaatuu kukkavaasinen.
Mamma huutaa
minä en.
Rakas pallonen,
ymmärrä en.
Sua niin rakastan.
On tää niin vaikeeta.

Viikonloppuja toivottaapi TaimiKinkku Minellin ja Pallo


perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kinkun kirjoituksia: Mikä ihmeen PEVISA?

Terve taas vrendit!
Nyt seuraa ohjaus-ja kasvatustuokio, kandee lukee, aiheena PEVISA:


Kun istuskelet ensimmäistä kertaa pentulaatikon äärellä ja nuuskuttelet niitä
maidontuoksuisia nahkamasuja, ei ehkä pälkähdä päähän lähteä justiinsa selvittämään
tätä kirjainyhdistelmää.


Sitä varten on olemassa esmes meikämandoliini,
tutkiva sessereportteri TaimiKinkku Minellin.
Ja koska satut lukemaan tätä juttua tästä meitsin blokista, olet jo pitkällä asian ytimessä,
koska mun yks hommajutskia on nimenomaan tiedottaa,
opastaa ja ohjata näinkin kummallisten kirjainyhdistelmien saloihin.


Siispä: PEVISA. No sehän on tietty peevelin ihmeellinen sessemäinen arvoitus…..
No eipäs olekaan, kun kultsikoitten  ja tietty monien muidenkin rotujen oma perinnöllisten
vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma.
Mites tää muka nyt  muhun liittyy? Ihmettelet siinä samalla, kun naskalihampainen
koiranpentu puree sua varpaasta.


No silleesti se liittyy, ettei sun tartte sitä ees ihmeemmin mietiskellä.
Kattos, kun jos istuksit jonkun asiansa tuntevan, luotettavan ja omaan rotuyhdistykseen
kuuluvan kasvattajan pentulaatikolla, ni sehän on miettinyt sitä asiaa jo kauan ennesku
sä ees oot koissukkaa toivonut.


Se koirien kasvattaminen kun ei ookkaan mikään semmonen et nytpä tehään pennut,
ku on kivat koirat-juttu.
Kasvattaja on hyvinkin voinut kasvattaa oman rotuisiaan koissuleita  jo pitkän tovin,
miettinyt mitä rotuominaisuuksia niillä on on ja tietty et koirat on terveitä.


Tän PEVISAN mukaan ainaski meiltä kultsuilta pitää kuvata lonkka-  ja kyynärnivelet
sekä tarkistaa säännölleen silmät.
Vain ja ainoastaan tervesilmäisiä, hyvälonkkaisia - ja kyynäräisiä koissukoita saa
käyttää jalostukseen, ja joka ikinen asiansa osaava kasvattaja tietää tarkalleen
ja vissisti nää säännökset.
Siks sun ei tartte niistä huolehtia.


Sitten kun vihdoin saat sen pienen naskalihampaan omaks, ni kasvattaja toivoo myös,
et sinäkin kuvautat sen söpöliinisi sitten aikanaan. Silloin ei kande miettii,
et voi että ku on hintavaa tuo koiranpito, voin khyl kertoo, et niin onkii,
mutta sitäkin antoisampaa puuhaa.
Ja voihan siinä käydä joskus niinkin, että sitä sunkin ikiomaa sessetyttöä tahi-poikaa haluaa
se asiansa osaava kasvattaja käyttää suvunjatkamiseen,
ja silloin loppuviimeiks pitää olla ne kaikki terveysasiat kunnossa.


Äläkä murehdi, jos sun rakkaan koissulisi lonkka- ja kyynärnivelet
ei aina oliskaan sitä parasta A-ryhmää,
kasvattajakaan kun ei oo mikään ihmeidentekijä eikä ennustaja.
Se ei tee sun omasta mussukasta yhtään sen huonompaa,
kunhan maltat kuunnella oman koirasi hoitoon ja kasvatukseen liittyviä ohjeita sekä noudattaa niitä.


PEVISA-terveisin TaimiKinkku Minellin

PS. Ja jos mietityttää, ni meitsi ja systeri on kuvattu,
Helmiäipästä, mummukoiraSäteestä ja koko suvusta puhumattakaan!