KInkun kirjoituksia: Kelpokepo kehäkettuna

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ollut aivan terve ja suhteellisesti katsottuna aivan oma itseni.
Pandojen saapumisen kunniaksi sain mammallekin pandasilmät.
Autosta hypätessä nimittäin siskolikka Usva kalautti kallonsa mamman silmäkulmaan,
ja aivan täysii.
Syypää olin mukamattes minä, kainovieno ja ainoa Taimikinkku Minellin, joka kuulemmas houkuttelin Usvan luvatta ulos takapaksista hillumalla ja riehuen siinä automopiilin kylessä.
Kertakaikkiaansentäs ja pyhätsylvit päällensä, että loukkaannuin.
Mamma työntää sen kuuppansa eteen ja M I N Ä saan syyttömänä sieluna syyt niskoilleni...
ettäs kehtaavatten...

Noniin, ja sitten vihdoin niitä uutisia:
Tutkiva jhuurnalistinne elis koissutoimittaja TaimiKinkku Minellin on päättänyt jatkaa viitoittamallaan tiellä ja tehdä syväluotaavan reportaashin näytelmistä loppuun saakka,
halusitte tai ette.
Tällä kertaa olen haastatellut mummuSäteen ja Helmiäipän iskäpappaa elis paappaa, koska hänhän tietänee näytelmäkehistä aivan ja kaiken.

Tässäpä tätä.

Valmistautuminen: kolme kuukautta ennen näytelmäkautta lopetetaan kaikkinainen herkkujen anto, koska ei pläskiä. Ihmisvaarille karjutaan senki eestä, jos vahingossa antaa etes yhten siipaleen lauantaimakkaraa. Jos näytelmis ei pärjää ja syynä on pläski ->  paappan vika.

Näytelmäviikolla kuskataan koko kööri kasvatille karvainojennukseen. Paappa kuskaa, ja oottaa, ja kuskaa, ja oottaa. On tylsää aina oottaa. Mutta pappa on kiltti, ja aina vie.
Iltalenkki karvainojennuksen jälkeen tehdän levitoiden, eli ilmas leijuen, koska siisteys.
Perskarvankin on oltava ojennukses, muuten ei pärjää. Jos ei ojos -> paappan syy.

Paappan painajainen on joutua näytelmiin, koska tylsää. Paappa ei tajuu mtn mitä kukaan puhuu, ei tiedä milloin pitää mennä kehään eikä ees mis o vessa. Siispä yleensä paappa karkaa lähimmälle bensikselle kaffelle, ja oottaa, oottaa ja oottaa.

Jos semminkin kauhupainajainen käy, etteivoi karata, ni paappa istuu ja pitelee seittemää koiraa yhes käes ja krillimaggaraa toises. Kerran paappa äity kertoilee, miten se kehätouhu menee:

Juoksuttaja hakee koissulin ja laittaa narun kaulaan. Taskussa on juoksuttajalle lihapullia, koska nälkä. Ekats juostaan kehässä ympyrää. Sitte seis. Joku tärkee tyyppi näyttää merkkejä sormillaan et mihkä ja milloin. Sitse antaa valomerkin väreillä, et onks S T O P, M E I B I I tai G O!
Sitte juostaan taas. Sitte tulee se stoppi ja levitellään tassoja ja venytetään kaulaa.
Siis siltä koissukalta, ei juoksijalta.
Sitte se tärkee tyyppi kopeloi, siis sitä koissulaa, ei juoksijaa.

Sit ne värit: Paappan mielest vihree on ok, keltainen joo-o ja punainen ihan S T O P in tö neim of laav...Se ei tajuu miks punane o paras, vielkää. Eikä ees et kuka voitti.

Paappa aina kysyy näytelmän jälkeen et mistä pokaali haetaan. Se ei tajuu, jos ei pokaalia.
Paappaki sai aina poikana pokaalin ja pokkas komeesti. Sen mielest on nii hienoi koissukoit et kaikille pitis saada pokaali, ja joka kerta.
Paappa aina ottaa kuvia ja laittaa veispuukkiin, vaik ihmismummukka sihisee, et ei tarttis ny...
Paappa ei tajuu, et miks ollaan joskus kaiken kallella kypärin, ku tullaan näytelmist, kerta paappan mielest ollaan aina oltu ihan parhautta ja joka kerta.
Meikä on khyl sitä mielt et paappalla on loistoasenne ja kaikki vois ottaa silt oppii...
maindjuu, vähän saa paappa viä reenaa tota näytelmäasiaa, mut asenne on jo puoli voittoa, eikös?
Tämmösii täl kertaa ja pokaaleit ootellessa, tai krillimaggaraa
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Kehity kelpokepoksi

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen toipunut entisiin mittoihin, voimiin ja vauhtiin.
Mammakaan ei enää yhtn huokaile, et voivoi Taimipieni...
ennemminki et VOI VOI, T A I M I I ....en ihan tajuu mtn taaskaan.
Ensteks koiralaps on kipee ja sit ollaan ihan sydän sykkyrällä.
Sit mä tervehdyn ja ollaan taas silleesti et mitä hittiä sä taas puuhaat...
ja minä vastaan: Olenhan aivan terve ja vauhtikas koiranpoikanen, jonka kuu-luu viettää rillumareipennun elämää. E I K Ö S ?

Sitten niitä uutisia:
Tutkiva jhuurnalistinne TaimiKinkku Minellin on näin alkavan näytelmäkevään kunniaksi kirjannut ylös muutamia avainseikkoja, joiden avulla sinustakin voisi kehittyä kelpokepo.

Kepo on nimittäin ja näjetsen erittäinkin tärkeä inehmo näytelmäkiertuetta aatellessa.
Kepo on lyhenne kennelpojasta, mutta jos kiukustut sukukupuolinimistä, voi tytteli olla kety tai sitten aivan uberneutraali kehen on myös käytössäsi. Valitse ite.
JA asiaan:

1. Kelpokepo kantaa kaiken: S I I S, aivan kaiken.
Kevythäkit, teltat, juomapullot, koiranherkut, hoitokassit, retkituolit, rokotustodistukset
 ja vasempaan käteen mahtuu hyvin yks vallan vauhdikas ja näytelmistä riemuitseva TaimiKinkku.
Helmiäippä ei niinkään, kertas se kyl rehaa ihan liikaa.

2. Kelpokepo seuraa kehää.
Kelpokepo ei höpöttele turhia, ei juo kahveeta eikä syä sitä hinnakasta krillimaggaraa lainkaan.
Kelpokepo ei käy ees pissillä, siis ite.
Koissukat kelpokepo osaa pissittää justiin ja oikeella hetkellä, hyvis ajoin, mut ei liian,
ennen mahdollista kehää.
Kelpokepo ruksii myäs kaikki jo kehäs olleet ja ympyröi sinne menevät koissulit,
ja laittaa sijoitukset ylös ohjelmakirjaseen.
Jossei laita, voi tulla huutia.

3. Kelpokepo kiitää kehään.
Koska seuraa kehää, kelpokepo tietää justiin, milloin pitää vaihtaa näytelmähihna,
ojentaa esittäjälle lihapullat ja harjata alas pönöttävät perskarvat.
Kelpokepo on aina näytelmis ines ja skenes.
Jossei. Tulee huutia.

4. Tarvittaes kelpokepo seisoo justiin siinä, minne esittäjä hänet osoittaa.
Ja tarvittaes vaihtaa paikkaa. Salamana. Koska koira.
Jossei se koissuli nää kepoo, se kattoo vinoon, ja on pilalla.
Joskus, jos se näkee, se kattoo vinoon. Pilalla.
Kelpokepon on haistettava nää variaatiot.
Ja toteutettava. Mielellään eilen.

5. Kelpokepo korjaa kaiken.
Kelpokepo purkaa teltan, tuolit, häkit ja vie roskat roskiin. Kepo kantaa kaiken autoon.
Samalla tempoo vasemmassa kädessä innokas Taimikinkku, ehkä myös äiteensä Hemppa.

6. Kelpokepo kannustaa kaikkia.
Kehässä, sen laidalla, veispuukissa, instassa ja parkkipaikalla. Kelpokepo kuuntelee murheet ja on rohkeesti syypää pilalle menneeseen näytelmään. Koska vinossa.
Kelpokepo on eri reilu kaveri.

7. Kotona kelpokepo kumoaa kupin kuumaa tai kylmää. Kitusiin.
Ja vannoo, että ehkä ensi kerralla tekee kaiken vieläkin paremmin.

Tämmösii täl kertaa ja loput palautteina
Tee TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Oksuripsaa ja muita pasiliskoja

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen laatoittanut, lepäillyt ja ravailllut.
Vaatinee vissiin jonnin sortun selityksen: laatoittanut laattioita pitkällä syljellä,
lepäillyt siinä välissä ja ravaillut eläinlääkärillä enemmän kuin laki, ja mamman kukkaro, sallii.

Sitten niitä uutisia:
Siispä, en parantunutkaan siitä mahapöpöstä ihan tost noin vaan.
Se päätti tulla takaisin, silleesti bäkkiin eikä lähtenytkään VEKS, kuten oli toivottu.

Justiin niin ku aloin omasta mielestä olla taas vauhdikas oma itseni, niin oksuripsa hyökkäsi takavasemmalta täysin yllättäen ja suoraan maaliin.
Onnistuneesti ehdin pirjota mamman pedin, oman pedin ja olkkarin maton ennesku
meikämandoliinia taas vietiin sinne elukkalääkäriin.

Moon nii luattavainen pöhelö, et pusuttelen kaikki hoitajat, ellit ja kassatäditkin, ihan siittä riemusta,
että pääsin taas vastaanotolle.
Mamma siinä jtn huakaili et ai  kauhee ja syädään sit makaroonia seuraava kuukaus,
jahkas toi Taimikinkkunen tosta toipuu. Son kummiski nii tärkee ja rakas.

Pusuttelin hoitsua silloinkin, kun se tynkes semmosen hermeettisen neulan meikän tassaan
ja siittä jotain lääkettä läks menee pitkin suonistoo. Niskaan tuupattiin nestettä nii et muistutin jotaki Tikkurilan aseman roskisdyykkarii reppu selässä.
Silti jaksoin heiluttaa häntää ja olla maailman iloisin Taimikinkkunen.
Maind juu, moni Minellin-sukulainen on yhtä iloluontoinen tyyppi ku meitsi,
ja menee riemusta pinkeenä myös ellin tykö, vaikka siä mitä pisteltäis tassoihin.

Nyttemmin olen jo voinut harvinaisen paljon paremmin,
vaikkakin koiraperheemme muut jäsenet eivät niinkäään.
Tartutin näjetsen saman taudin myös Usvaan ja Kastekin sen sai.
Vanhamummu Pihla ei viä oo sairastunu.
Jos tästä jtn positiivista pitää sanoa, niin meillä on ihan hirmu siistiä.
Puhtaat lakanat, matot ja melkeestään kon uudet koiranpedit.
Nii paljon niittä on viime aikoina pesty.
Jaxuhalit ja voimia kaikille oksuripsan kouriin jääneille kohtalotovereille
tee TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Parempaa uuttavuotta!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen maannut mamman kainalossa ja ottanut iisisti.
Juu ymmärrän, et mitä hittiä te kysytte ja vastaan:
Koska sairas.
Metikössä pureksin antaumuksella jtn myyränluuta, ja se vissiinki viilsi suuhun haavan, josta pöpö.
Kuumetta oli otsassa aineski sata astetta ja sit mentiinki jo eläinlääkäriin ja vauhdilla.
Olin jo ihan lötköpötkö, ku sain ensiapuu ja hoitoo.
Nyttemmin voin jo ihan mainiosti. Eli siis parempaa uuttavuotta kaikille!

Sitten niitä uutisia:
Tänään ajattelin avautuu tosta mun äipästä. Siis tosta Helmiäipästä.
En tiiä tiiäkste, mut son vähän aadeehoodee, tai jtn. Mähän en oo lainkaan.
Isipappa Däniltä oon periny lujan luanteen ja joteski sillai kai.
Mut toi mun äippäskä. Son ihan huhhuh.

Jos oot joskus ollu näytelmäkehän laidalla ja siä on se yks narttu, kun haukkuu vaa.
Son Helmi.
Kehäs son iha hiljaa sitte. Ja nätiste.
Jos oot joskus ollu rallytokokisois venaa vuoroos ja siäki on se yks narttu, kun haukkuu vaa.
Seki on Helmi.
Radal son iha ässä. Ei hauku.
Jos oot joskus ollu jossai vanhainkodis ja siä aulas haukkuu joku narttu,
Son Helmi kans.
Mut ei mummujen ja paappojen kaa.
Siä se lipasee niit vaa poskelle ja häntä heiluu.
Se kiipee pikkasen rusinamummukan viäreen nukkumaan, ku sen mamma pyytää.
Son se mun ihmismummu, se.
Ja sittenki sen häntä heiluu.
Jos ihmettelet, kuka Kannelmäjes haukkuu nii et ikkunat heiluu.
Seki on useimmiten meitin Helmu.

Muistakaas aina, et jos joku koira joskus ääntelehtii, ni ei se aina tarkota, ettei sitä ois koulutettu tai sois paha. Joskus soon vaa innokas. Niinku meikäläisen Helmiäippä.
Oon mäki, joskus ihan salaa.
MummuSäde on mykkä hiihtäjä, niin äänens ku piarujensaki perusteella.
Koskaan et voi tietää, mistä tai kenestä haju tulee, kun ei oo ääntäkään.
Mut siitä enämpi toisel kertaa.
Tammikuisin terveisin TaimiKinkku Minellin