Kinkun kirjoituksia: Vuoden noutaja, ehkä kahden...

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen odotellut, että talvi tulis vihdoin, mutta ei oo näkyny.
Sitten olen odotellut sitkeästi, että uusi kultsulehti tulis postilaatikosta,
et voisin sen lukasta hualella pikkusysterini Kaislan kanssa.

Yleensä noista lehdistä ei khyl paljo jää jäljelle meikämandoliinin
käsittelyn jäljiltä, mutta nyt jääpi,
sillä esittelen Taimikinkun kategoriat sarjassamme vuoden koirat 2019.
Ja samalla haluan toivottaa onnea kaikille voittajille!
PS. Ei saa pahastua, tämä on vain huumoria :D

1. Vuoden aktiivikasvattaja

Vuoden aktiivikasvattaja meikämandoliinin mielestä on ehdottomasti mummukoira Kaste.
Perustelut: Mummukoira Kaste on aktiivisesti kasvattanut masuaan kerjäämällä kunnianarvoisesti
ihan joka päivä maggaraa, juustoa tahi kinkunpalasia isäntäväeltä, siinä loistokkaasti onnistuen.
Nyttemmin on tämän aktiivikasvattajan ryhdyttävä laihikselle, muuten ei kohta mummun kintut enää kanna. R Ö Y H ja N A M! Ja lauvantaimakkaraa palkaks.

2. Vuoden kaunein kultsikka

N O H! Kauneus on katsojan silmässä, ja kaunein kultsu rohjottaa tietty jokaisen kultsunomistajan soffalla tahi sängyssä tahi nojatuolissa.
Kauneimpaan kultsuun voi myös kompastua yöllisellä maggaranhakureissulla, koska siellähän se kaunistus jo on, kultuaan jääkaapin rapsahduksen. Ei kultsua ilman herkkua, eikä herkkua ilman kultsikkaa. Onnea meille kaikille, ollaan söpiksii!
Palkinnoks rapsutuksii ja paljon!

3. Vuoden mutapainija
Vuoden, tai ehkä kahden, jopa kohta yhdeksän ihan paras mutapainija on mummukoira Säde.
Missä mutaa, siellä mummu. Missä mummu, siellä mutaa. Kerrankos sitä nyt kauneuskylvyt otetaan
ja mummukan tapauksessa kahdet. Ja jos ei muuta, niin mummu kamppaa kaveritkin mutakuoppaan.
Palkinnoksi mummuSäde saa, arvatenkin, mutakylvyn.
O N N E A !

4. Vuoden äänitorvi
Tästä käytiin kovaa käden-tai hännänvääntöä Helmiäipän kanssa. Kummalla on kirkkaampi ylärekisteri, kuka kovemmin kailottaa, kun kello soi? Missä on vessa?
Eiku siis, tästä tuli koiramissi, eiku kontrasissi, eiku äh...
Siis Helmiäipän kans päädyttiin siihen, et kerta kummallaki on yhtä kova ääni, ni jaetaan tää pysti.
Palkinnoks saatiin laittaa ämpärit päähän ja kuunnella tunti tauotta omaa haukkuamme.

5. Vuoden sohvaperuna
Tämän vuoden ehdoton sohvaperuna on meikän systeri Usva. Se kuulkaas istuu ja kattoo kaikki ohjelmat maan ja taivaan väliltä, niin tietsikalta, pädiltä ku telsustaki. Eikä se väistä.
Kerran meinas tulla telkkari seinältä, kun Usva lähti ettimään kulman taakse paennutta hiirulaista.
Ja kattoo Usva Sohvaperunoitaki eteski ku ne syö jtn. Palkinnoks Usva saa kattoa avaraa luontoa tauotta yön läpeensä. Onnea!


Tämmöttiis täl kertaa ja loput pullopostissa
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Bäkiss ja tikiss

Terve taas vrendit!

Se on kuulkattees niiettä meikämandoliini on bäkiss ja tikiss!!!!!!!!!!!!

Ihan pikkuhilppasen ollu täs viimeaikoina hiljaiseloo, mut se loppuu ny, koetahan khestää :)

Nii-i, siis meitsi on puuhaillu ihan samoi hommajutskii viime aikoina kun aina enneski:
Kerjänny, riehannu pikkusysteri Kaislan kanssa ja pitäny semmosta perusmeuhkaa, mitä ny yleensäkin.

Noh, jos ny jtn negatiivista pitää hakee, ni oon kova imuroimaan kaiken sorttista tien poskista ja pientareilta kirsuun ja kitusiin, ni viimetteks vetäsin varmaan jonku pikkutirpan raadon tai hiirulaisen tai minkälie päästäisen puolikkaan naamariini. Ja  A I E T T Ä ; niin ei passais tehdä.
Koska voi tulla oksu ja ripsa, tai oksuripsa, tai molemmat.

Joku vois ny tähän tuumata, et ahneella ja mitänäitänyt on...mutta minä en välitä, oli hyvää.
Vaikkakin pääsin sit kyl elukkalääkäriin ja sain lääkettä ja nestettä ja semmosii.
Sit mä voin taas hyvin, ja huonosti ja hyvin ja hyvinkin huonosti.

Mamma khyl jotain murisi et satasia vaan satoi ja ne ei puussa kasva...yhtn mtn en ymmärrä, mutta moon taas kuosissa, ni mitä jostain puista tai semmosista.
Koirahan se on lähtökohtaisesti aina tärkein, eiköstä juu, puilla tai ilman.

Nii ja toipumisen kunniaks nappasin pellolta jonku hiirukan tai päästäisen kiinne, ravistelin aikani ja taisinpa pistellä poskeeni. Että semmosta. Ja seuraavaa oksuripsaa ootellessa.
Terveisin Taimikinkku Minellin