Kinkun kiljoituksia: Taimin kevätluno

Telve taas vlendit!

Nyt kun on kevättä linnoissa itse kullakin ja joka säädyllä, ni ajattelin kiljuuttaa pienen kevätlunon, jonka avulla voitte taasen muistella mitä kaikkea pitääkään miettiä, kun kossulien kanssa kesää kohti linta linnan taapelletaan. Meikä kun on sevvellan viksu ja vilmaattinen koilanpentu, ni kannattaa lukee, suasittelen lämpimästi.

Koilien oma kevätluno bai Taimikinkku Minellin

Kevät tuli, lumi suli
ja kenkänpohjaan kakka tuli.
Muista aina ulkoillessa
taskuun kakkapussi laittaa
ettei tule naapulin pappa ja tahdo koilalta niskoja taittaa.
Halmittaahan se huljasti, kun saappaan pohjass on kakka,
mieli on on paha ja ankea ja sekaisin koko pakka.
Pidä huoli siis valppisti et taskussa on kakkapussi,
siitä valmasti iloitsee niin Talja sekä Jussi.

Kun kevät saapuu ja maakin sulaa
niin paljastuu moni helkku,
silloin pitää madottaa sisko sekä selkku.
Muuten voi tulla pitkä sylki ja paha huono lipuli,
menehän leippaasti apteekkiin ja sillä sipuli!

Kun ilma on lämmin ja mieli on hyvä
voi tulla halmitus syvä:
Päähän tai niskaaan tai pyllyn leunaan kaivautuu ikävä jyvä.
Ei se ole lainkaan jyvä eikä mikään tunkki
Se on se pakkasen jälkeen luohossa helännyt punkki,
Kiileesti poista se ällötys ja ole talkkana,koska:
siitä voi tulla paha tauti, joka ei poistu koskaan.
Haepa lääke apteekista taikka joku neste,
ne on punkille kiusana ja hyväkin suoja ja este.

Kun jälvet sulaa ja uimaan pääse
ni kattos kuitenkin että:
koilas ei sinne jälveen huku ja väälään kulkkuun juo vettä.
Sitten uimasta päästyään, kuivaa koilasi hyvin
ettei nahkaan synny hottispotti mädin sekä syvin.
Myöskin talkkaile ettei häntä ala loikkua kovin,
joskus voi tulla vesihäntä, kun vesi on kylmää viel tovin.

Näitä kun ohjeita noudatat niin sessesi voipi hienosti
Toivon sitä kauniisti ja kiltisti ja vienosti.

Tämmösii täl kertaa
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: Taimin käskyt

Telve taas kaikki lakkaat lukijat!
Tänä keväänä mä ajattelin kiljoittaa suulessa viisaudessani teille muutamat ohjeistukset, jos meinaatte noin niinkus ottaa koilan ja eteski kultsun elis kultsikan elikkäs kultaisennoutajan.
Lukekaa kuulkaas talkkaan ja hualella, ettei tuu tehtyä sen suulempia vilheitä koilan valinnassa.

1. Minä olen kultsu, sinun kultsusi. Älä pidä muita kultsuja, paitti jos neki asuu teillä, on teikän flendei tai muuten vaa tykkäätte niistä. Khyl muutki lodut oikeestaa käy, nii ja lajitki. Kultsun sydämeen mahtuu kyllä ihan kaikki koilat ja kissat ja kanit ja lapset ja mummot, ja kummit ja kaimatki. Ja naapulin täti.

2. Kunnioita  kultsuasi valsinki jos se kunnioittaa sua. Pidä sitä hyvänä ja lapsuta ja hoida ja ota syliin ja lakasta ihan hilveesti. Anna sen talkistaa sun jääkaappis ja pyykkikolin sisältö ja kenkähylly ja namikaappi. Ja taskut.

3. Älä tulhaan lausu kultsusi lempihelkun nimeä, ellet tod. aio sitä sille antaa. Olipa se sitten makkala, jauheliha, lihapulla, juusto, dentastix tai possunkolva. Tai ihan vaan mozzalellapallelo. Vältyt monelta kuolajojoliukastumiselta.

4. Ulkoiluta kultsuasi säännölleen, vie mettälenkille ja uimaan ja visko dummya ja keppei ja palloi. Anna sen juosta metikössä ja pellolla ja jahtaa lusakkoi ja fasaanei. Kultsua ei o tehty vaa lemmilenkkei valten. Vaiks khyl seki pitää opetella...

5. Pidä kultsu puhtaana ja telveenä. Leikkaa kynnet ja haljaa tulkki. Pese ja siisti kolvat ja tlimmaa välillä, ettei se oo hilvee kalvatulsokki. Vaikkei se aina tykkäiskään. Silti pitää. Vie eläinlääkäliin ku täytyy. Äläkä syötä sitä liikaa ettei siit tuu hilvee pullelo, joka vyölyy läähättäen eteenpäin ja on aina joku mesta klesana. Se on kuulkaas spolttinen otus.

6. Älä laita ovee kiinni ja jätä kultsuu sen taakse yksin, valsinkaan pitkiksi ajoiksi. Se tuunaa soffan, lukee lehtes ja käyttää sun kyniäs ihan uusiin talkoituksiin. Kultsu osaa myös muotoilla listat, uusia tapetit ja maalipinnat sekä lattiamateliaalit talvittaessa. On todistettu. Ole onnellinen, kultsusta on moneksi. Se o valsinaine lemonttileiska.

7. Anna kultsun lauhas haistella aamu- päivä- ja iltameilit sekä lähettää viestei flendeille. Anna sille koilakamu, sillä kultsu on laumaeläin ja viihtyy muiden elukoiden kanssa. Hanki sille himaan lajitoveli. Tai viis.

8. Muista et se skidi söpö pullelopallelopentu o eläin. Mieti, mist aiot pennun hankkii, et himaan tulee telve ja ilonen kultsu. Muista, et siit tulee iso koissu, joka tarvii tleenii ja aivotöitä. Ku on kliffaa ni kultsu hiffaa. Viel palemmin, jos saa kans lihapullan.

9. Kun kultsu alkaa olla vanha, ni anna nukkuu niin pitkään ku haluu, vie lyhyille lenkeille ja lapsuta ja lupsuta, eteski masun alta ja kolvan takaa. Siitä se tykkää. Muista helkut!

10. Sit ku kultsu on liia vanha tai sailas tai molempii, ni vie se lekuliin ja hoida. Jos ei voi hoitaa, ni anna sen nukkuu vaa pitkää unta, ei tarvii helää enää. Kultsun palas flendi päästää kultsun menee. Sit se saa kilmata kanipelloilla ihan täpöllä. Kolvat lepattaen.

Tämmösii tänään tee Taimikinkku Minellin

PS. Ja jos joskus ihan vahingossa kultsu käy kulaojassa aamupesulla, ni ei talttee hilveesti posmottaa sille, kelta se vaan toteuttaa itteään lodunomaisesti. Kelta...

Kinkun kiljoituksia: Miäsplunssaa ja muita kulkutauteja

Molskis ja loiskis vaa vlendit!

Ny o kuulkaas plunssakausi kohilla, ellei vallan päällänsä. Olen tehnyt viime aikoina empiilistä tutkimusta isäntä- ja äippäihmisten käytöksestä plunssan kourissa. Olen nähkääs oivaltanut, että ispä-ja äityli-immeiset eivät olekaan ihan samankaltaisia. Vähän ku koilissaki: pojat pisuttaa seisaalleen ja luikkivat minne sattuu, tytsyt pissivät nätisti istuallaan eivätkä höngi ja löhki minne sattuu ja koko ajan, noin niinku esmes!

No niin,  sitten nihin tutkimusuloksiin:
Ekaks sailastu  meiän ihmisispä. Se vaa makoili sohvalla ja huokaili, pyältyili melkeen ja silloli kuumettaki poskessa, ainskii sata astetta. Valmuuveks se mittas sitä kuumetta valppisti joka kolmas minuutti ja piti siit sit jtn exelitaulukkoo tiatokoneella, minä näin.

Silloli vissii kans hylje nenässä, tai joku vinkulelu ainaski. Tai no, silt se ainaski kullosti. Ku meiän iskä aivasti , ni siinä kuulkaas tuulettu olohuoneen velhotki. Olkkalin pöydälle keltyi  vuoli niit mintunhajusii nessui. Siinä kuulkaas alko nokka vuotaa myötätunnosta telveemmänki oloselta tyypiltä. Eikä niit nessui saanu laittaa loskiin, ku niit pysty viel aivan hyvin käyttää...Hyvä mulle, kelta mielelläni niitä nessuja kuljettelen ja maiskuttelen suulina aalteina.

Suihkus ei voinu käydä, ku sattu, ei vaihtaa vaatteit, sama syy. Ei syyä, paitti kalssua ja muita helkkuja. Ei juua, paitti limppalia ja jättää päivän saldoks ainskii seskyetkaks mukia pitki keittiöö. Joissai saatto olla viä limukkaa. Yöllä iski holkkapalelukohtaus, sit piti saada peittoo ja lääkettä ja juotavaa, semmosel kualemakoliseval äänellä. Määkä e vittiny nukkua ispän jalois, ku alko olee melkoset tuaksut valpaissa. Mukavint oli kuiteskii ku ispäihminen oli kotona, aina saatii maggalaa ku se kävi hakee uuden mehumukillisen. Voin keltoo, pikkasen pinkee olo meikällä, löyh!

Äippä mulis jtn et hemmetin miesflunssa ja luuli selvinneensä siittäki. Hah, voin kertoo, ei onnannu!
Luajan kiitos ispä sailastu eka, muuton sois khyl ollu vielkii sailaampi, ku mitä oikeesti. Kato, iha kiusalla. Eikä se telve o vielkää, kuulostaa iha keuhkotautiselt kissalta tai joltai semmoselta, äippä sano.

No, sit oli äipän vuolo. Siel se yöllä hytis peittojen alla, liivinlauta kulkus.
Sit se hiihteli pyjamapöksyis pitki huushollii ja teki kummiski kaikki himahommelit siin samalla.
Naisimmeisellä ku o nuha, ni se laittaa kädet kilsun eteen ja sanoo sillee nätisti: Tsiuh!
Siinei heilu ees vasemman valpaan kynsi. Nessut menee loskiin kellalla ja tiskipöydäl o yks basiliskomuki vaa plunssanaisen käyttöön.

Sillai tylsä toi äippä oli, ettei se oikee syäny mtn. Ei se lavannu jääkaapil alvaliinsa ees mehua lyystämässä.
Silt ei illonnu laisinkaan tota maggalaa kute ispältä. Se sano, et luokahalu läks. En sitte nii tiiä, et mihin. Ite se toivo et ei talttis palatakaan, pysyis vaa poissa. Nii, se luokahalu.
En tajuu. Meikälle  khyl maistuu aina luaka, aina ku taljotaan, ja vaikkei ees taljottais.

Nii, ja mitä tästä opimme empiilisten tutkimusten myätä: Ispäihmiset ovatten melkeen ja lähes kualeman koulissa, ku niillon plunssa. Eivätten pystyä kykene ees koilaa pissattaa, se on jo paha. Äitli-inehmot niistää nätisti, yskii hiljaa, imuloi, tiskaa, pesee plaattiat ja vie koilat lenkille. Sitte vasta ne menee peiton alle köhisemään. Molempia me koilat hoidetaan tasapuolisesti, oli sitten miesplunssa tai muu kulkutauti.
Telveisin Taimikinkku Minellin

Throwback Thursday: Kinkku ja histolian havinaa

Molo flendit!
Tiätteks, moon hiffannu yhtäkkiseltään, et oonkin justiin tietyn lotunen koilanpentu. Moon kultsumimmi ja meillon tiettyi koilamaisii elikoisii piilteitä. Meikämandoliinia kovasti kiinnosti ottaa selvää, et millasii me kultsikat ollaan oltu joskus histolian halmaina hetkinä ja tämmösii meikä löys. Nyt mä Taimikinkkulainen kellon teille stoolin kultsuista:

Olipas kellan yks vaali, semmonen pappalainen Enkuissa, siis tuolla Blittein saalilla. Sitä otti pattiin, ku sen piti suunnillee ite uiskennella pamauttamansa linnunläpäköt eli solsat jolpakosta. Se kelas et no voi hitsin pitsi! Täshä pitää jotain funtsaa, ettei joka kelta kintut kastu ku halutaan maistella louvan kanssa helkullista solsapaistia. Aina sen piti siel heinikos solkkii niit puskii ja sit sitä otti taas pattii.

Tää fabu oli yks semmonen looldi sielt Enkuist, semmone Sööl Tweedmouth, se o enkkuu ja meinaa niinku Kangassuuta...Ni ni tää Kangassuun pappa oli iha kyllästyny, ku kukaa koissu ei osannu tsimmaa niit solsia sille handuun. Se gubbe kelas valmaa yli 20 vuotta, et mite se sais semmosen dogin ku tekis nii. Sil laukal kelkes olla monta miäsplunssaa ja hilmumälät kenkät ennesku se sai kuulkaas hilveen aivopialun:

Kattokaas silloli semmone keltane noutaja ku Nous tai Nenukka niinku tuttavallisesti. Se födäs vast 1864, siitki o tooooosi pitkä aika, ei voi hiffaa. No tää papsu sit löys semmosen kliffan mimmin sille Nenulle pali vuotta myöhemmin, semmosen vesispanieliböönan. No, tää Nenukka ja Nättimys sai neljä skidii: Klookus, Esikko, Kevätesikko ja Ada.

JA ALVATKAAS, sitten niitä uutisia: nää skidit oliki tosi fiksui ja filmaattisii, ne osas tsimmaa ihan tautisen buenosti ja ne toi sille papalle niit solsii iha tost noi vaa. Ei talvinnu enää papsun kaivella  heinikos takapuoli pystys valpaat mälkinä ja sailastuu. Ja sit se oliki jo aika vanha papsu, ni se oli tosi häpi, ku ne koissut jeesas sitä.

Nii ja mikä onkaan tän talinan opetus ja syvin olemus: Nää Nenulin ja Nättimyksen skidit, nää kukkikset, ni ne o meiän kultsujen esimummoi- ja pappoi ja niiden skidit ja niiden skidien skidit ja nii eespäin....

Pitää kyl tolle Kangassuun papalle ja sen koissuille heilauttaa häntää ja lipastaa ihan helmeettinen ilmapusu jonneki sinne pilven leunalle, ku ilman sitä pappaa ja sen koissui ei meit kultsui olis ollenkaa. Ei niin minkää välisii, mallisii, muotosii eikä luontosii. Nyt meillon kultsui jotka noutaa, tsimmaa, jaagaa, ettii tyyppei metiköstä, sniffailee, hiffailee, goisaa soffalla ja heittää leijaa. Jotkut osaa jolaa, heittää yläfemmat, tehä temppui ja kleisibailaa. Yks valsinki on toosi taitava syömään vessapapelia, palketin leunaa, kynsiviiloja ja sohvatyynyjä. Esmes noin lyhyesti ilmaistuna.
Mä uskon valppisti, et Kangassuun pappa lakastaa jokaista kultsua, joka tääl pallon pääl tänä päivänä dallailee ja ilostuttaa jengii.

Etenkin mä luulen et se syvästi lakastais myäs meikäläistä, koska olenhan vallan ainutkeltainen, pelsoonallinen Taimikinkkunen
Telkkuja tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: Kultsujen tulevaisuus

Telvehdys kaikki kultsujen vlendit!

Meikäläinen on ton Hempan tytäl ja Säde on mun mummukoila.
Moon valtavan suuli ja pelottava pikkukultsikka telävine naskalihampaineni, suulen ekon kanssa valusteltuna. Suuli koila pienessä paketissa, ettäs tiiätte, nih!
Moon Taimi, mut moni tuntee mut  Kinkkuna, ihan sattuneista syistä, olin pienenä pentusena aikas leippaasti ja useaan Hemppamamman kelmaista tissimaitoa helkuttelemassa.

Nykyään meikämanne asustelee Vantaalla Hempan ja Säteen kasvattajan luona ja mä haluun ny keltoo, mikä se kultsujen tulevaisuus oikeesti o.
Kelta mulla on nuoleen ikään nähden suulia ajatuksia maailmasta.

Kultsujen tulevaisuus on meissä pikkukoilissa, tiätty. Ja meidän palvelusväessä.
Ihan o meistä pikkukoilista kii kui hyvin me toi ihmisväki koulutetaan kuuntelemaan ja tottelemaan meitä kalvakolvia.

Nyt jokainen pikkupentu ballikadeille heiluttelemaan kultsujen omia kutsuhuutoja!

Makkalaa tänne ja sassiin! Kulistavat kaulapandat pannaan! Pennuille vapaus!
Lisää liehuntaa! Luita kaikille tasapuolisesti! Vapaus, villeys ja koilamaisuus kunniaan!

No ennesku lähtee meikäläisen mopo ihan kunnolla keulimaan, ni pitäähän mun pelustella näkemyksiäni.

Nii siis, me pikkupennut ollaan oikeesti kultsujen tulevaisuus, koska:

Toivottavasti on kovasti mietitty etukäteen, millasia ispä- ja äippäkoilia on yhdistelty, et meist tulis mahdollisimman telveitä yksilöitä, joilla o hyvät tassat ja kintut, simmut ja silleesti.

Toivottavasti saatais niiten vanhempien geeneissä hyviä judeemeita pelittyä, kuten:
Tykkäiltäis tsimmaa ja noutaa kaikenmaailman valiksia ja lusakoita ja ettiä niitä metikosta ja hiffailla ja sniffailla.
Eikä oltais yhtää paukkualkoja.

Toivottavasti meil ois hianot ja kiiltävät paksut tulkit ja  sualat hampaat ja nätti lakenne. Sillee kaunis pää ja vahva etulinta ja jotain semmosta....

Toivottavasti me oltais sillee kilttei sessei, et annetaan kaikkien lonklaa meitä vaiks siel elukkalääkälissä ja isompana vaikka missä tleeneissä ja kehissä, eikä yhtään mulistais ja komennettais ketää. Kelta kultsikan kuuluu olla luonnostaan iloluantonen  ja leipas dogi, niih kelta.

Sit se yks tälkee juttu: meiän palvelusväen pitää hiffaa, et miksne ottaa just kultsun omaks lakkaaks koilaks.
Ku mollaan oikeestiki semmosii duunikoilia: päälle pitää antaa tekemistä ja mieluusti lodunomaista. Ja kultsikkakin pitää kouluttaa kiltiks ja tottelevaiseks koilaks. Kelatkaa ny, onks vähä eli asia ku kymppäkilonen pikkusesse loikkaa syliin tai sit semmoi nelkyetviiskilone kultsujäpikkä. Tai ku tää lähtis ny valiksen pelään tai sit kolkyetkilosena. Siinä vietäs mammaa ku mätää kukkoa...ja sit oltas vihasiii...
Son iha ku pikkuskideil, kasvatus alkaa himasta ja sovituista säännöistä pidetää kii. Tai jtn.

Skutsissa pitää saada dallaa ja liehua, jälvessä ja melessä tsimmailla ja himmailla.
Kultsua valitessa ku kelaat näitä, ni saat palhaan vlendin evö.
Eli oikeestas se meidän kultsikoitten tulevaisuus o teiän immeisten handuissa!
Kelatkaas sitä ja jatkakaa lapsuttelua vaan!

Telveisin TaimiKinkku Minellin

PS täs mä tuijottelen sinne meikän tulevaisuuteen, son valmana huikee.