Kinkun kirjoituksia: Taimin oppipoika

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen villikoittanut pikkusiskoani Kaislaa sekä alati ohjannut häntä uusiin kepposiin, kuten kunnon isosiskon kuuluupi.

Itsehän en villeinä lapsuusvuosinani tehnyt juurikaan mitään pahaa, keppostelua tahi muutakaan epämääräistä. Kuten hyvin tiedättä. K R Ö H Ö M ! ! !

Noh, pitemmittä puheitta, tässä Kaislan viimeisimmät opit:

1. Miten saan vessapaperia, paljon vauhtia ja huutoa aikaiseksi asunnossa:
Vessan oven on oltava auki, jotta pieni koiranpoikanen pääseepi livahtamaan ilman sen suurempaa huomiota hakimaan pyllynpyyhkimet tellingistä. Taimi on opettanut, että kun nappaa rullan päästä kiinni, pystyy koko asunnon ympäri juosta vessapaperit kirsussa ja koristella koko asunnon valkoiseen huntuseen. Loppuviimetteks papiirit silputaan siten, että koko kämppä on täynnä hienoa hörsöä. J E S H !

2. Pelottavan postimäärän pilkonta on myäskin äärimmäisen tärkeää, koska:
Postipluukusta saattaappi joku tyrkätä vaarallisia aineksia asuntoon. Meikämandoliini on siäl oottamas plaaduntarkkailijan tavoin, ettei mitään pahennusta herättävää saavu asumukseemme.
N O H ! jos ihan vahingossa samalla pilppusin sähkölaskun ja uudet korvakuulottimet, ni tarviaako siitä niin kovaa karjua, että koiranpoikasen korvatki o hellinä...

3. Eteisessä on hyllyllinen herkkuja, eiku siis kenkiä. Niitä eipi saa ottaa, ei laisinkaan. Taimisisko niitä aikanaan kanniskeli vessanpyttyyn, mutta meikkis on päättänyt muotoilla ne uudelleen. Tai, no vaan aina sen toisen niistä kenkuleista. Toinen saa jäädä aivan rauhaan. Enkä ihan yhtään ymmärrä, miksi sitten ollaan kiukkupehvoja ja roikotetaan sitä muotoiltua disain-kenkää kirsun eessä ja kattotaan pahalla silmällä.

Hyväähän minä vaan tarkoitan, ja Taimi kanssa.
Lisää keppostelua luvassat tee Kaisla ja Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Aivan kauhea katastromppi!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen kertonut, miten meikämandoliinin maailma on pahemman kerran päässyt mullistumaan, koska ne pirskatin Usvan pennut. Ja ollut hermolomalla, koska ei voi kestäääää!

Mut on jätetty ja hylätty pöydän alle yksinään ynisemään, kerta kaikki vaan tahtoo niitä pikkupenneleitä paijata eikä mua laisinkaan.
Olen syvän loukkaantumisen vallassa ja murisen mustasukkaisuudesta, ehkä en toivu tästä koskaan.

M U T T A...pahempaa on vielä luvassa...
Nimittäin ja näjetsen, kuuntelin salaa pentuhuoneen kulmalla, kun mamma jutteli jonkun pennuista pyörtyneen kanssa, ja arvatkaa mitä!

M E I L L E jäi yks tommonen N A K K I K Ä Ä R Y L E!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 Minen ehkä khestä! Minne saa valittaa? Voiko sen palauttaa?

Se tulee ja syö mun kaikki lelut, vie mun nukkumapaikan soffalta ja varastaa mun ihmiset.

Sitte kaikki tulee taas meille ja vaan tuijottelee sitä pikku piraijahammasta ja antaa sille leluja ja talot ja tavarat, enkä mää saa mtn.

Otan kohta reppuni ja rensselit sekä iikkeapallon hampaisiin ja muutan tästä vielä mutsille. Helmiäippä osaa sentään arvostaa meikkistä, mummuSäde ei niinkään, vaikken yhtään tajuu et miks.

Sittenhän saavat etsiä ja ihmetellä, et minnei se Taimikinkku oikeen katos ja pitäkööt pentunsa.
N I H !

PS. Muutin mieleni, nakkikääryle Kaisla on oikeestaan melko kivakin kaveri, nyt kun vihdoin lakkasin pentusia pelkäämästä. Mikäs olis mukavampaa, kun riehottaa matot ruttuun ja tehdä mammasta hermoraunio, sekä opettaa Kaislalle ihan kaikki Taimikinkun temput ja tohinat.
Niistä sitten lisää.
Tee Taimikinkku Minellin ja pikkusiskonsa Kaisla

Kinkun kirjoituksia: Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Terve taas vrendit!
Viime aikoina on ollut meikämandoliinin hermot kovalla koetuksella, koska pennut.

Kaikki vaan tulee meille kylään, mutta sen sijaan et ne huomais mut, ni ei..
ne painelee sinne vinkuvien mörkönakkikääröjen luo vaan sanomaan tuitui ja tuijottelevat
niitä pöhköjä pöllyröitä silmät vetistellen.

En voi ymmärtää, koska M I N Ä olisin paljon parempaa seuraa kuin nuo kyseiset vonkuvat vötkäleet.

Perusteluita:

Osaanhan tuoda ikeapallon, ja aivan vierailevan henkilön naamaan kiinni.
Jos ei heti älyä leikkiä, ni mätän sillä pallolla niin kauan et leikki, ja varppisti.

Saatan syöstä itseni syliin siten, että heikompaa hirvittää. Tai no, joku heikompi saattaa pudota sohvalta, kun säntään syliin aikas vauhdilla. Mutta hyvinkin hellyyttävästi.

Istua nakotan vieressä niin kauan, että saan vierailevalta henkilöltä:
rapsutuksia, voikkuleipää, pitsaa, sipsuloita, keksinpalasen, tai ihan mitä vaan se yrittää syödä.
Saatan myös tassulla täppiä kyseistä vierasta niin kauan, että se älyää rapsuttaa tahi antaa sitä syötävää.

Olen äärettömän viksu ja vilmaattinen koiranpoikanen, ja jossei sitä ymmärrä, ni menköön sittevaa sinne nakkilaatikolle niitä pötköjä tuijottelee.

Siite nii vielä ärsyttelee sekin, että mamman makuuhuoneen ovessa on portti. Emmä sinne ees haluis, mut eipä mua myöskään päästetä. mikä on törkeä vääryys.
Yhtenä yönä, kun vötkylät ei meuhkanneet, ni aattelin mamman viereen könytä, vaik oli hiukka haastavaa, koska portti. NOH, minähän sen portin yli kiipesin keskellä yötä ja kohta oli koko revohka hereillä nakkikääröjä myöten. Vähänkö pakenin paikalta ja pahoilla mielin.

Lasken jo minuutteja, et milloinkohan noi käärylät häipyis ja meikä sais taas olla ihan ykkönen tässä sakissa. Ennesku pahotan mieleni lopullisesti.
Terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Kauheita mörköjä!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ollut äärimmäisen tylsistynyt, koska meidän Usva oottaa pentuja.

Ihan yhtn en tiijä, et mitä se meinaa, mut tylsää on.

Usva, mun paras riehakaveri, vaan makaa ja puhisee ja pullistuu.
Ei se leiki eikä juuoksentele laisinkaan.

Ihmismamma - ja iskä vaan komentaa meikkistä, et ei saa riehottaa Usvaa ja olehan nyt siinä Taimi, kun  kohta tulee pentuja... ihan vaan äimänkäkenä on meikämandoliini sitä pohtinut, kunnes...

Meidän mamman makkarista alkoi kuulua sellasta vikinää ja murinaa, etten oo ikänä kuullu,
paitti tietty omassa pentulaatikossa, mut ehämmä semmosii voi ees muistaa.

Korvat lepattaen ja otsa ojossa olin hirveesti sinne menossa ottaa selvää, mut eihän mua sinne päästetty, tai korjaan, E N  U S K A L T A N U T mennä, koska jtn hirveen pelottavaa...

Makkarin oven takana vaan kuuntelen korvat korkeella ja pää kenossa, mutta sinne en mee, koska ihan kauheeta kummiski on luvassa.

Kerran sitten uskalsin kattoo ja arvatkaas: siä on semmosii vinkuvii nakkikääröi, jotka makaa vaa rivissä Usvan tissillä ja huutaa, jos se liikkuu ees ihan yhtään. Non jotain ihan outoo kieltä puhuvii pikkuotuksii, en tiiä ovattekon lintui, kaloi vai kanapoikii.

Mamma sanoo et ne on koiranpentuja, kuus tyttöö ja kaks poikaa, mut ehei en usko...
Koiranpentu on semmoi söpö nallenaama, eikä tommonen vonkuva votkale, kattellaan ny täs viä tovi, jos uskaltaisin ovea lähemmäs.
Vielä en oo rohjennu, kerta ovatten semmosii kauheita mörköjä.
Ens viikolla uus yritys.
Terveisin TaimiKinkku Minellin
PS. Tässä mä oon ite semmosena nakkikäärönä, en khyl voi muistaa...

Kinkun kirjoituksia: Eipäs kesä tullutkaan, ota rennosti!

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen ihmetellen miettinyt tätä kevättä.
Ensin on kylmä ja märkä, koska kevät.
Sitten yhtäkkiä on kuuma ja kämpäsiä, koska kevät.
Kukaan ei jaksa kävellä, läähättäen lyllerretään pitkin ojanpohjia, koska kuuma.
Onneks monikaan ei kerjenny valittaa,
koska taas on kylmä, märkä ja taivaalta sataa tassunkokoisia räntäpalloja.
Ei voi pieni koira ymmärtää...

Sitten niitä uutisia:
Meikämandoliini alkaa olla melkoisen kypsä tähän kevääseen, eikä vaan sään puolesta.

Siskolikka alkaa nimittäin ja näjetsen olla sevverran pullea parivaljakko, ettei siittä oo enää minkään.
Ei se leiki, ei paini eikä hyppele. Makaa vaan, huokailee ja tuijottaa tyhjyyteen.

Voihan Kalevi Härvä ja kyllä sentään, miten ammottavan tylsää on eräänkin TaimiKinkkusen elämä.

Ihan minkään ei pääse, koska pennut.
Ei saa riehua, koska vauvoja.
Lakkaa puremasta Usvaa heti korvasta ja lopeta riekkuminen, koska pennut.

Tässä ei khyl kohta hyvä heilu, jollei toi siskolikka kohtapuoliin ala jo jakaantua ja leiki munkaa.
Hetikohta kun pennut syntyy, alan opettaa niitä Taimikinkun tavoille.
Oppitunteja on useita, mutta tärkeimmät niistä ehkä:
Miten koiranpentu saa onnea, menestystä ja ihmisperheen kiedottua nasumasunsa ympärille?
Kerjäämisen salat
Näin riehun itseni pökerryksiin
Pikkuparvekeniksejä eteski mattojen ja kukkien syöntiin
Keskity ja kakkaa kenkään
Opi tunnistamaan eri rapsahdukset: jääkaappi, posteljooni, jokuonvarppistioventakana, jäätelö
Kieriminen eritteissä

Mä jään ny näitä pohtimaan, ja saatan ehkä ottaa pappan auton ja lähteä kylille, koska tylsää.
Terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Kesä tulee, oletko valmis?

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ihmetellyt, että minne hittiin kaikki lumi on kadonnut?
Sitten olen päässyt taas ystäväni Sisun autokyytiin, ja kuten tavallista etupenkille, makso mitä makso. Tällä kertaa osasin laittaa lasinpyyhkijät päälle, ihan ite. Oottakaas vaan, kohta ajelen autolla ihan isseikseni. Jos näette Vantaan kulmilla autoa ajelevan kultsublondin, niin soon todnäk. meikämandoliini.

Sitten niitä uutisia:

Kevät on koittanut ja lumet lähteneet. Koiranpäivää on vietetty, meillä 24/7 ja kolmekkuusviis tiätty.

Ensimmäiset kukat oon syäny parvekkeelta ja jahdannu naakkoja. Mua ei voi jättää vahtimatta partsille, koska linnut.
Mamma pelkää, et mä viel jään kuupastani kiinni parvekeaitaan, kerta oon  niinkin innokas metsämies, että lähtisin varmaan aita selässä lentoon, jos niikseen tulis. Mitä lie sekin tarkoittaa sittennii.

Ekat punkitkin on nähty, kävelemässä meitsin otsalla, yäk.
Kärmeksiä en oo vielä leikittäny, sitäkin mamma pelkää kuollakseen. Minä en niinkään.

Usvasiskolikka on yllättäen pullahtanut melkoiseksi möhömahaksi. Mietin, et miten se onki mahollista, kerta saadaan samat satsit safkaa. Käyköhän se yöllä naapurissa maggaralla?

Mamma sit valaisi, et se saa pentuja. M I T Ä  I H M E T T Ä!!!!! Minä vaan kysyn ja kauhistelen.
Minähän se olen meidän perheen vaava ja kermapeppu, äidin lakas ja iskän hellantelttu.
Auta armias, jos niistä pennuista jää joku meille kotiin, enhän mä sitten voi enään mikään vaava ollakaan, ai kauheeta...
Nyt mun pitää kiireesti mennä anomaan lohtumakkaraa tähän mahdolliseen kauhuskenaarioon..
Vappuja vaan kaikille ja kevättä tee TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: On siis kevät...

Terve taas vrendit!
Nyttemmin meikämandoliini on niiiin onnellinen, koska kevät.
Keväällä aurinko paistaa, pääsee partsille syömään mamman kukkia ja ottamaan aurinkoo.

Koirankakkavuoret paljastuvat hankien alta ja ihmiset kiukkuavat.
Minälikka vaan heilutan häntää ja iloitsen valosta ja lämmöstä.

Noh, kohta tulee punkki, hotspotti ja sinilevä.
Mutta mitä välii, koska ah ihana vuodenaika.
Sen kunniaks kevätruno tai laulu, ihan kui vaan.
Just sulle.

On siis kevät, kuljen Vantaanjoen rantaan
sorsakaan ei lennä, mutta Taimi kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö kepakkoa kantaa?
Nuppi jäi jumiin, onko mtn enää antaa
Kevät, kuljen Vantaanjoen rantaan.
Hihna lähtee irti ja minätyttö karkaan
Kevät, pystynkö sorsaa enää noutaa?

Sinä tarjosit kuivanappulaa
Minä olin hölmö, toivoin lauantaimakkaraa.

On siis kevät, uskoin saavani hyvää
no, mamma on mamma, ei se tajuu mistään mitään.
Kevät, kaiketi sohva vielä kestää,
lehdet jo söin, ei sitäkään voi estää.

Kevät, kohta minä kukkaset kaivan
mullasta ylös
ja näen ison vaivan
kevät, sydän rinnassa paisuu
elossa on vauhtia ja se on semiraisuu
kevät, mitäpäs muutakaan voisi
kun päivät on pitkiä ja valoa toisi.
Iskä grillaa ja makkaran saisin
kevät on täällä ja kaiken syödäkin jo taisin.
Röyh.

Ihq kevättä kaikille tee TaimiKinkku Minellin