Viime aikoina olen ihmetellen miettinyt tätä kevättä.
Ensin on kylmä ja märkä, koska kevät.
Sitten yhtäkkiä on kuuma ja kämpäsiä, koska kevät.
Kukaan ei jaksa kävellä, läähättäen lyllerretään pitkin ojanpohjia, koska kuuma.
Onneks monikaan ei kerjenny valittaa,
koska taas on kylmä, märkä ja taivaalta sataa tassunkokoisia räntäpalloja.
Ei voi pieni koira ymmärtää...
Sitten niitä uutisia:
Meikämandoliini alkaa olla melkoisen kypsä tähän kevääseen, eikä vaan sään puolesta.
Siskolikka alkaa nimittäin ja näjetsen olla sevverran pullea parivaljakko, ettei siittä oo enää minkään.
Ei se leiki, ei paini eikä hyppele. Makaa vaan, huokailee ja tuijottaa tyhjyyteen.
Voihan Kalevi Härvä ja kyllä sentään, miten ammottavan tylsää on eräänkin TaimiKinkkusen elämä.
Ihan minkään ei pääse, koska pennut.
Ei saa riehua, koska vauvoja.
Lakkaa puremasta Usvaa heti korvasta ja lopeta riekkuminen, koska pennut.
Tässä ei khyl kohta hyvä heilu, jollei toi siskolikka kohtapuoliin ala jo jakaantua ja leiki munkaa.
Hetikohta kun pennut syntyy, alan opettaa niitä Taimikinkun tavoille.
Oppitunteja on useita, mutta tärkeimmät niistä ehkä:
Miten koiranpentu saa onnea, menestystä ja ihmisperheen kiedottua nasumasunsa ympärille?
Kerjäämisen salat
Näin riehun itseni pökerryksiin
Pikkuparvekeniksejä eteski mattojen ja kukkien syöntiin
Keskity ja kakkaa kenkään
Opi tunnistamaan eri rapsahdukset: jääkaappi, posteljooni, jokuonvarppistioventakana, jäätelö
Kieriminen eritteissä
Mä jään ny näitä pohtimaan, ja saatan ehkä ottaa pappan auton ja lähteä kylille, koska tylsää.
Terveisin TaimiKinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti