Viime aikoina olen enimmäkseen kertonut, miten meikämandoliinin maailma on pahemman kerran päässyt mullistumaan, koska ne pirskatin Usvan pennut. Ja ollut hermolomalla, koska ei voi kestäääää!
Mut on jätetty ja hylätty pöydän alle yksinään ynisemään, kerta kaikki vaan tahtoo niitä pikkupenneleitä paijata eikä mua laisinkaan.
Olen syvän loukkaantumisen vallassa ja murisen mustasukkaisuudesta, ehkä en toivu tästä koskaan.
M U T T A...pahempaa on vielä luvassa...
Nimittäin ja näjetsen, kuuntelin salaa pentuhuoneen kulmalla, kun mamma jutteli jonkun pennuista pyörtyneen kanssa, ja arvatkaa mitä!
M E I L L E jäi yks tommonen N A K K I K Ä Ä R Y L E!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minen ehkä khestä! Minne saa valittaa? Voiko sen palauttaa?
Se tulee ja syö mun kaikki lelut, vie mun nukkumapaikan soffalta ja varastaa mun ihmiset.
Sitte kaikki tulee taas meille ja vaan tuijottelee sitä pikku piraijahammasta ja antaa sille leluja ja talot ja tavarat, enkä mää saa mtn.
Otan kohta reppuni ja rensselit sekä iikkeapallon hampaisiin ja muutan tästä vielä mutsille. Helmiäippä osaa sentään arvostaa meikkistä, mummuSäde ei niinkään, vaikken yhtään tajuu et miks.
Sittenhän saavat etsiä ja ihmetellä, et minnei se Taimikinkku oikeen katos ja pitäkööt pentunsa.
N I H !
PS. Muutin mieleni, nakkikääryle Kaisla on oikeestaan melko kivakin kaveri, nyt kun vihdoin lakkasin pentusia pelkäämästä. Mikäs olis mukavampaa, kun riehottaa matot ruttuun ja tehdä mammasta hermoraunio, sekä opettaa Kaislalle ihan kaikki Taimikinkun temput ja tohinat.
Niistä sitten lisää.
Tee Taimikinkku Minellin ja pikkusiskonsa Kaisla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti