Nyttemmin meikämandoliini on niiiin onnellinen, koska kevät.
Keväällä aurinko paistaa, pääsee partsille syömään mamman kukkia ja ottamaan aurinkoo.
Koirankakkavuoret paljastuvat hankien alta ja ihmiset kiukkuavat.
Minälikka vaan heilutan häntää ja iloitsen valosta ja lämmöstä.
Noh, kohta tulee punkki, hotspotti ja sinilevä.
Mutta mitä välii, koska ah ihana vuodenaika.
Sen kunniaks kevätruno tai laulu, ihan kui vaan.
Just sulle.
On siis kevät, kuljen Vantaanjoen rantaan
sorsakaan ei lennä, mutta Taimi kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö kepakkoa kantaa?
Nuppi jäi jumiin, onko mtn enää antaa
Kevät, kuljen Vantaanjoen rantaan.
Hihna lähtee irti ja minätyttö karkaan
Kevät, pystynkö sorsaa enää noutaa?
Sinä tarjosit kuivanappulaa
Minä olin hölmö, toivoin lauantaimakkaraa.
On siis kevät, uskoin saavani hyvää
no, mamma on mamma, ei se tajuu mistään mitään.
Kevät, kaiketi sohva vielä kestää,
lehdet jo söin, ei sitäkään voi estää.
Kevät, kohta minä kukkaset kaivan
mullasta ylös
ja näen ison vaivan
kevät, sydän rinnassa paisuu
elossa on vauhtia ja se on semiraisuu
kevät, mitäpäs muutakaan voisi
kun päivät on pitkiä ja valoa toisi.
Iskä grillaa ja makkaran saisin
kevät on täällä ja kaiken syödäkin jo taisin.
Röyh.
Ihq kevättä kaikille tee TaimiKinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti