keskiviikko 7. elokuuta 2019

Kinkun kirjoituksia: Taimin oppipoika

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen villikoittanut pikkusiskoani Kaislaa sekä alati ohjannut häntä uusiin kepposiin, kuten kunnon isosiskon kuuluupi.

Itsehän en villeinä lapsuusvuosinani tehnyt juurikaan mitään pahaa, keppostelua tahi muutakaan epämääräistä. Kuten hyvin tiedättä. K R Ö H Ö M ! ! !

Noh, pitemmittä puheitta, tässä Kaislan viimeisimmät opit:

1. Miten saan vessapaperia, paljon vauhtia ja huutoa aikaiseksi asunnossa:
Vessan oven on oltava auki, jotta pieni koiranpoikanen pääseepi livahtamaan ilman sen suurempaa huomiota hakimaan pyllynpyyhkimet tellingistä. Taimi on opettanut, että kun nappaa rullan päästä kiinni, pystyy koko asunnon ympäri juosta vessapaperit kirsussa ja koristella koko asunnon valkoiseen huntuseen. Loppuviimetteks papiirit silputaan siten, että koko kämppä on täynnä hienoa hörsöä. J E S H !

2. Pelottavan postimäärän pilkonta on myäskin äärimmäisen tärkeää, koska:
Postipluukusta saattaappi joku tyrkätä vaarallisia aineksia asuntoon. Meikämandoliini on siäl oottamas plaaduntarkkailijan tavoin, ettei mitään pahennusta herättävää saavu asumukseemme.
N O H ! jos ihan vahingossa samalla pilppusin sähkölaskun ja uudet korvakuulottimet, ni tarviaako siitä niin kovaa karjua, että koiranpoikasen korvatki o hellinä...

3. Eteisessä on hyllyllinen herkkuja, eiku siis kenkiä. Niitä eipi saa ottaa, ei laisinkaan. Taimisisko niitä aikanaan kanniskeli vessanpyttyyn, mutta meikkis on päättänyt muotoilla ne uudelleen. Tai, no vaan aina sen toisen niistä kenkuleista. Toinen saa jäädä aivan rauhaan. Enkä ihan yhtään ymmärrä, miksi sitten ollaan kiukkupehvoja ja roikotetaan sitä muotoiltua disain-kenkää kirsun eessä ja kattotaan pahalla silmällä.

Hyväähän minä vaan tarkoitan, ja Taimi kanssa.
Lisää keppostelua luvassat tee Kaisla ja Taimikinkku Minellin


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti