Kinkun kirjoituksia: Kesä tulee, oletko valmis?

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ihmetellyt, että minne hittiin kaikki lumi on kadonnut?
Sitten olen päässyt taas ystäväni Sisun autokyytiin, ja kuten tavallista etupenkille, makso mitä makso. Tällä kertaa osasin laittaa lasinpyyhkijät päälle, ihan ite. Oottakaas vaan, kohta ajelen autolla ihan isseikseni. Jos näette Vantaan kulmilla autoa ajelevan kultsublondin, niin soon todnäk. meikämandoliini.

Sitten niitä uutisia:

Kevät on koittanut ja lumet lähteneet. Koiranpäivää on vietetty, meillä 24/7 ja kolmekkuusviis tiätty.

Ensimmäiset kukat oon syäny parvekkeelta ja jahdannu naakkoja. Mua ei voi jättää vahtimatta partsille, koska linnut.
Mamma pelkää, et mä viel jään kuupastani kiinni parvekeaitaan, kerta oon  niinkin innokas metsämies, että lähtisin varmaan aita selässä lentoon, jos niikseen tulis. Mitä lie sekin tarkoittaa sittennii.

Ekat punkitkin on nähty, kävelemässä meitsin otsalla, yäk.
Kärmeksiä en oo vielä leikittäny, sitäkin mamma pelkää kuollakseen. Minä en niinkään.

Usvasiskolikka on yllättäen pullahtanut melkoiseksi möhömahaksi. Mietin, et miten se onki mahollista, kerta saadaan samat satsit safkaa. Käyköhän se yöllä naapurissa maggaralla?

Mamma sit valaisi, et se saa pentuja. M I T Ä  I H M E T T Ä!!!!! Minä vaan kysyn ja kauhistelen.
Minähän se olen meidän perheen vaava ja kermapeppu, äidin lakas ja iskän hellantelttu.
Auta armias, jos niistä pennuista jää joku meille kotiin, enhän mä sitten voi enään mikään vaava ollakaan, ai kauheeta...
Nyt mun pitää kiireesti mennä anomaan lohtumakkaraa tähän mahdolliseen kauhuskenaarioon..
Vappuja vaan kaikille ja kevättä tee TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: On siis kevät...

Terve taas vrendit!
Nyttemmin meikämandoliini on niiiin onnellinen, koska kevät.
Keväällä aurinko paistaa, pääsee partsille syömään mamman kukkia ja ottamaan aurinkoo.

Koirankakkavuoret paljastuvat hankien alta ja ihmiset kiukkuavat.
Minälikka vaan heilutan häntää ja iloitsen valosta ja lämmöstä.

Noh, kohta tulee punkki, hotspotti ja sinilevä.
Mutta mitä välii, koska ah ihana vuodenaika.
Sen kunniaks kevätruno tai laulu, ihan kui vaan.
Just sulle.

On siis kevät, kuljen Vantaanjoen rantaan
sorsakaan ei lennä, mutta Taimi kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö kepakkoa kantaa?
Nuppi jäi jumiin, onko mtn enää antaa
Kevät, kuljen Vantaanjoen rantaan.
Hihna lähtee irti ja minätyttö karkaan
Kevät, pystynkö sorsaa enää noutaa?

Sinä tarjosit kuivanappulaa
Minä olin hölmö, toivoin lauantaimakkaraa.

On siis kevät, uskoin saavani hyvää
no, mamma on mamma, ei se tajuu mistään mitään.
Kevät, kaiketi sohva vielä kestää,
lehdet jo söin, ei sitäkään voi estää.

Kevät, kohta minä kukkaset kaivan
mullasta ylös
ja näen ison vaivan
kevät, sydän rinnassa paisuu
elossa on vauhtia ja se on semiraisuu
kevät, mitäpäs muutakaan voisi
kun päivät on pitkiä ja valoa toisi.
Iskä grillaa ja makkaran saisin
kevät on täällä ja kaiken syödäkin jo taisin.
Röyh.

Ihq kevättä kaikille tee TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Nuppi jumissa

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ärsyttänyt mammaani riehottamalla ikeapalloani pitkin huushollia.
Siinä ovat riehottuneet myös Usva-sisko sekä jo kymmenen vuoden kunnialliseen ikään päässyt Kastemummu. Se ois jo vissiin mielellään paketoinu mut ja lähettäny vaikka Kiinaan sinne pallosten valmistusmaahan. Ja menolipulla.

Onneksi nyttemmin on tullut kevät ja ulkona on myäskin runsaasti aktiviteettia, jottei mamma vallan parantolaan joudu. Eikä Kaste.

Tänään olen enimmäksen viihdyttänyt yleisöä Vantaankosken rannalla.
Eikä ollut kivaa. Mulle naurettiin.
Ja meikämandoliinille ei naureta, ettäs tiiätte.

Siinä käveltiin kauniissa auringonpaisteessa, kuvitelkaa siihen taustalle joku rauhallinen pinkiponkimelodia. Semmonen seesteinen tunnelma ja kaikkee.

Kunnes....
Joessa uiskenteli sorsa. Tai kaks.

Meitsihän vallan villiintyneenä alkoi haukkua räksyttää niille siipiveikoille, koska noutaja.

Siinä aikani äyskäröityäni ajattelin pienessä koiran päässäni, että tostahan minä aidan rakosesta tunken nuppini viäläkin lähemmäs niitä räpäköitä, ellen vallan loikkaa jorpakkoon.

Juuei käynyt niin. Vissiin on TaimiKinkkusen nuppi sevverran turvahtanut, että sinne jäi.
Jumiin.
Siinä sitten aikani älämölöttyä mamma kiskoi kuupan irti sillan kaiteesta.

Ehti mennä ohi monta Jormaa ja Pirkkoa kahisevissa yhteensopivissa ulkoiluvaatteissaan, ja kaikki nauroivat. Minulle.

Kerrankos sitä pieni koiranpoikanen tunkee kuuppansa liian nirkosesta rakosesta lävitte, eikä saa sitä lainkaan poies. Kokeilkaas itte ja naurakaa sitten päälle, nii-i!

No, onneks tästäkin tilanteesta selvittiin lievällä myötähäpeällä ja nirhaantuneilla korvakarvoilla.
Ei sitä koskaan tiijä, minne sitä seuraavan kerran kuuppansa taas tunkee....
Keväisin kuulemisin TaimiKinkku Minellin

PS. Tässä mä oon justiin ennen jumiutumista....ja kuka laittaa kaiteisiin tommosia pirkaleen vaijerei, 
minä vaan kysyn!!!!!!

Kinkun kirjoituksia: rakas palloni

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen odottanut mammaa Levin lomalta kotio.
Ja voin kertoo: siinä riemu repes ja vähän muutakin, kun se loppuviimetteks sitten palasi ...

Ensirakkauden hälvettyä on mamma taasen hermoustunut meikämandoliiniin aivan huolella.
Koska pallo.

Meitsillä on semmonen vihreäkeltainen pallonen, joka saa munt aivan sekaisin.
Semmoi ikeapallonen, vaikken ny yhtn taho ees mainostaa.

Mamma on luvannu vaihtaa mut kissanpentuun, antaa poies, tai ees sen pallon.
ja kysyntää on ollu: yyvee ja aavee ja epätoivojono, kaikki tahtoo Taimikinkun, että siittäs sait mamma. Meikällä on vientiä.

Tästä riemastuneena kirjoitan rakkalle pallolleni rakkausrunon, et siittäs saat mammanen.

Minun pallo,
ah
pallonen.
Niin pyöreä ja purtava.
Pian heitän sen.
Ja kun perään juoksen
kaatuu kukkavaasinen.
Mamma huutaa
minä en.
Rakas pallonen,
ymmärrä en.
Sua niin rakastan.
On tää niin vaikeeta.

Viikonloppuja toivottaapi TaimiKinkku Minellin ja Pallo

Kinkun kirjoituksia: Mikä ihmeen PEVISA?

Terve taas vrendit!

Nyt seuraa ohjaus-ja kasvatustuokio, kandee lukee, aiheena PEVISA:

Kun istuskelet ensimmäistä kertaa pentulaatikon äärellä ja nuuskuttelet niitä
maidontuoksuisia nahkamasuja, ei ehkä pälkähdä päähän lähteä justiinsa selvittämään
tätä kirjainyhdistelmää.

Sitä varten on olemassa esmes meikämandoliini,
tutkiva sessereportteri TaimiKinkku Minellin.

Ja koska satut lukemaan tätä juttua tästä meitsin blokista, olet jo pitkällä asian ytimessä,
koska mun yks hommajutskia on nimenomaan tiedottaa,
opastaa ja ohjata näinkin kummallisten kirjainyhdistelmien saloihin.

Siispä: PEVISA. No sehän on tietty peevelin ihmeellinen sessemäinen arvoitus…..

No eipäs olekaan, kun kultsikoitten  ja tietty monien muidenkin rotujen oma perinnöllisten
vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma.

Mites tää muka nyt  muhun liittyy? Ihmettelet siinä samalla, kun naskalihampainen
koiranpentu puree sua varpaasta.

No silleesti se liittyy, ettei sun tartte sitä ees ihmeemmin mietiskellä.

Kattos, kun jos istuksit jonkun asiansa tuntevan, luotettavan ja omaan rotuyhdistykseen
kuuluvan kasvattajan pentulaatikolla, ni sehän on miettinyt sitä asiaa jo kauan ennesku
sä ees oot koissukkaa toivonut.

Se koirien kasvattaminen kun ei ookkaan mikään semmonen et nytpä tehään pennut,
ku on kivat koirat-juttu.
Kasvattaja on hyvinkin voinut kasvattaa oman rotuisiaan koissuleita  jo pitkän tovin,
miettinyt mitä rotuominaisuuksia niillä on on ja tietty et koirat on terveitä.

Tän PEVISAN mukaan ainaski meiltä kultsuilta pitää kuvata lonkka-  ja kyynärnivelet
sekä tarkistaa säännölleen silmät.
Vain ja ainoastaan tervesilmäisiä, hyvälonkkaisia - ja kyynäräisiä koissukoita saa
käyttää jalostukseen, ja joka ikinen asiansa osaava kasvattaja tietää tarkalleen
ja vissisti nää säännökset.
Siks sun ei tartte niistä huolehtia.

Sitten kun vihdoin saat sen pienen naskalihampaan omaks, ni kasvattaja toivoo myös,
et sinäkin kuvautat sen söpöliinisi sitten aikanaan. Silloin ei kande miettii,
et voi että ku on hintavaa tuo koiranpito, voin khyl kertoo, et niin onkii,
mutta sitäkin antoisampaa puuhaa.

Ja voihan siinä käydä joskus niinkin, että sitä sunkin ikiomaa sessetyttöä tahi-poikaa haluaa
se asiansa osaava kasvattaja käyttää suvunjatkamiseen,
ja silloin loppuviimeiks pitää olla ne kaikki terveysasiat kunnossa.

Äläkä murehdi, jos sun rakkaan koissulisi lonkka- ja kyynärnivelet
ei aina oliskaan sitä parasta A-ryhmää,
kasvattajakaan kun ei oo mikään ihmeidentekijä eikä ennustaja.
Se ei tee sun omasta mussukasta yhtään sen huonompaa,
kunhan maltat kuunnella oman koirasi hoitoon ja kasvatukseen liittyviä ohjeita sekä noudattaa niitä.

PEVISA-terveisin TaimiKinkku Minellin

PS. Ja jos mietityttää, ni meitsi ja systeri on kuvattu,
Helmiäipästä, mummukoiraSäteestä ja koko suvusta puhumattakaan!

Kinkun kirjoituksia: Kakkelin syvin olemus

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen voinut jo huomattavan paljon paremmin, mutta siltikin on pitänyt meikämandoliinin ottaa hiukkapiukkasen rauhallisemmin, ettei kinttu enään kipeydy ja selkä jumiudu.

Pierujuttujen lisäksi on tullut huomattua näin kevään kynnyksellä nuo hangilla hohtavat kakkakikkarat. Tai  N O H, onhan siellä muutakin kuin kiinteä kakkendaalia ja siks varten oon teittiä varten ajatellu syväanalysoida vuorostani kaiken sortin kakkipläjäykset viimekertaisten pierujuttujen jatkeeksi.
Sehän on joteski suht luonnollista, kun sitä tarkemmin ajattelee. Eikös.
Mutta oolsprait sanos naapurinkin Jamppa ku riiuulle läks, tai jtn....mennäänpä astialle:

Pyyttoni
Joskus kun kakkendaali ei oikeen meinaa tulla säännölleen ja se panttautuu peräsuoleen, syntyy pyyttoni.
Kun pyyttoni päättää sitten vihdoinkin purkautua, niin sitä riittää ja riittää ja riittää. Koiruuden inehmoihminen katsoo jo pyhää toimitusta sillä silmällä että oksat pois ja onnea. Eihän se valtava kakkakärmes meinaa enään mahtua mihinkään markettikakkapussiin, saatika neljään. Ja miettikääs sitä koissuparkaa, joka pyyttonia pihalle puskee: Toimintoa suoritetaan, älä häirii.

Kakkapallo
Kakkapallo on pyyttonin sukulainen, mutta harvinaisen hankalan muotoinen pihalle puristettava pyöröpelletti. Kakkis kinkeytyy ihan viimeiseen peräsuolen päätyyn ja muodostaa sinne tennis- tahi pahimmoillaan jopa kuntopallon kokoisen jöötin, jonka pihalle puskenta pätkii vähintään verisuonet joko ylä- tai alapempusta. Koissulit yleensä kiskovat pyllynreijän reunojaan pitkin pihamaata saadakseen kammottavan kakkapalleron liikkumaan edes johonkin suuntaan ja mielellään sinne mäjelle päin.
Joskus valtava puupparäjähdys auttaa pyöräyttämään tämänkin karmivan kakkakokemuksen pellolle peräreijästä. Varokaa silloin nilkkojanne!

Pyrstöyskä
Pyrstöyskää pukkaa näin kevätaikaan, kun kaikensortin hiirenraadot ja mädät heinät alkavat maistua. Pyrstöyskän elis ripsan erottaa hangella normikakkelista siitä et ripuli muodostaa kauniita kukkakuvioita pökäleiden sijaan. Joteski niinko taiteellinen kakka.
Eteski hyvin taiteellinen, kun pyrstöyskä on rujahtanut ilman suurempia varoituksia sisätiloissa pitkin olohuoneen mattoa, tapettia ja soffatyynyjä. On se vaan ihme, ettei kukaan siinä kohdassa kehu, että voi miten hieno sesse ja taiteellinen kakka! Teepä vielä toinen.

Nou hätä!
son kakkis, joka ei koskaan tullut. Sesse päkistää ja pyörii, päkeltää ja huohottaa, ohtasuoni pullistuen yrittää pinnistää pihalle kakkakikkaretta, jota ei koskaan ollutkaan. Mielukkaammin sitä päkistäis pihalle vaiks pyyttonin tai pyrstöyskän ku tämmöstä. Olis tyhjää parempi.

Keksikääs te lisää näitä kakkelijuttui, mun pitää ny päästä kiiruusti pihalle! Ja on kakkelipusseja mukana, koko rulla. Otathan sinäkin!
terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Voihan pieru!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen ollut enimmäkseen sairaslomalla venähtäneen selkäni kanssa ja arvaatkaas vaan, onko ollut tylsää!!!!!!!

Meikämandoliini on keksinyt ihan kaikkea mahdollista ajanvietettä ja arvatkaas vaan, onkos erilaisten pierujen arviointi ollut yksi niistä.

Ihmiset ja koirathan siis pieree, elis päästelee kaasuja, tuhnuttelee, huohotinputket falskaa ja silleesti.
Pierettimet puhuvat useasti ja tiuhaan tahtiin.

Ihan vannomatta paras ja siltikin niin totta, että meikä myös päästelee näitä silmiäkirveltäviä putteja ilmoille, milloin mistäkin syystä.

Ajattelinkin nyt tähän eriöidä muutaman pierunplaadun ihan vaan teittien iloks ja ihmetykseks.
Onneks sentäs blokista haju puuttuu...

Mykkä hiihtäjä

Mummusäde on mykkien hiihtäjien kuningatar. Siinä lepää frouva soffan kulmalla kuin kuninkatar ikään, ylväästi ja niin kauniina. Kesken pittoreskin hetken ilmoille ujeltaa sellainen hajupommi, että heikompaa hirvittää, silmiä kirvelöi ja yök puskee kurkusta. Tuoksu on silmämunatkin nyrjäyttävä.
Kaiken keskellä istuu mummukoira edelleen tyynenä kuin tatti, kulmat vaan tanssii.
Mykkä hiihtäjä kävi kylässä, tainnutti ja kuolo korjasi. Ääntäkään ei päästänyt.

Varren kanssa

Onko koskaan käyny silleesti, et hirvee ripsan tunne on möyrinyt mahassa jo tovin? Ehkä söit sen pullapitkon pöydältä, ehkä et. Mutta ihan hirveesti pierettää. Et kuiteskaan uskalla päästellä pahimpia töräytyksiä ilmoille, jos kävis kuiteski vahinko, varpusparvi hyökkäis ja silleesti. Siinäs sitten ujellat aamuyössä jotain herkkää sielua päästämään sua pihalle. Sinne sitten kun vihdoin pääset, ni pasuuna laulaa ja urku aukeaa. Siinä tuli tulkittua hanurikappale jos toinenkin ja loppukaneetiksi hangelle piirtyy kevyehkö kakkakepponen. Tai kaks. Ahneella oli  jtn jtn tai sinne päin...

Puuppa

Puuppa elis kotoisammin ihan normi pierahdus voi olla sarjatulimainen räsähdys, yksittäinen pöräytys tai kimeäkin piipahdus. Kerrankos kun tämä koissuli puupan päästi, ni säikähti itekin, kun ei yhtään ymmärtäny, et mistäpäin hanikkaa se ääni ja haju oikeen tulivattenkaan. Tovihan siinä meni, ennesku koissukka hiffas, et pyppyhän siellä lauloi ja ihan itekseen.

Mätämuna

Joskus tulee syötyä jtn oikeen suurta herkkua: mätää varista, kania tai esmes sieniä. Silloin sietää pieruihin perehtyneemmänkin henkilön, koissukan tahi inehmon siirtyä hikkupiljaa takavasemmalle. Mätämuna nimittäin ja näjetsen sulattaa tapetitkin seinistä. Aikansa, kun mätä riista saa mahassa muljuta, se alkaa siellä kiertää ja kehitellä sen sortin aromipesää et avot ja harasoo.
Kun se viimein alkaa päästä ihmisten ilmoille, on viisaimpien paras paeta paikalta pikana ennen lasarettiin lähtöä. Näkymätön vihollinen ampuu nimittäin kovilla ja kohti. Edes paskio ei pelasta, kun mätämuna iskee.

Tämmösii pierypyppyi täl kertaa ja loput pullopostissa
terveisin TaimiKinkku Minellin
PS. ehkä päästin, ehkä en, taisin taintua itsekin.