keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kinkun kirjoituksia: Kakkelin syvin olemus

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen voinut jo huomattavan paljon paremmin, mutta siltikin on pitänyt meikämandoliinin ottaa hiukkapiukkasen rauhallisemmin, ettei kinttu enään kipeydy ja selkä jumiudu.

Pierujuttujen lisäksi on tullut huomattua näin kevään kynnyksellä nuo hangilla hohtavat kakkakikkarat. Tai  N O H, onhan siellä muutakin kuin kiinteä kakkendaalia ja siks varten oon teittiä varten ajatellu syväanalysoida vuorostani kaiken sortin kakkipläjäykset viimekertaisten pierujuttujen jatkeeksi.
Sehän on joteski suht luonnollista, kun sitä tarkemmin ajattelee. Eikös.
Mutta oolsprait sanos naapurinkin Jamppa ku riiuulle läks, tai jtn....mennäänpä astialle:

Pyyttoni
Joskus kun kakkendaali ei oikeen meinaa tulla säännölleen ja se panttautuu peräsuoleen, syntyy pyyttoni.
Kun pyyttoni päättää sitten vihdoinkin purkautua, niin sitä riittää ja riittää ja riittää. Koiruuden inehmoihminen katsoo jo pyhää toimitusta sillä silmällä että oksat pois ja onnea. Eihän se valtava kakkakärmes meinaa enään mahtua mihinkään markettikakkapussiin, saatika neljään. Ja miettikääs sitä koissuparkaa, joka pyyttonia pihalle puskee: Toimintoa suoritetaan, älä häirii.

Kakkapallo
Kakkapallo on pyyttonin sukulainen, mutta harvinaisen hankalan muotoinen pihalle puristettava pyöröpelletti. Kakkis kinkeytyy ihan viimeiseen peräsuolen päätyyn ja muodostaa sinne tennis- tahi pahimmoillaan jopa kuntopallon kokoisen jöötin, jonka pihalle puskenta pätkii vähintään verisuonet joko ylä- tai alapempusta. Koissulit yleensä kiskovat pyllynreijän reunojaan pitkin pihamaata saadakseen kammottavan kakkapalleron liikkumaan edes johonkin suuntaan ja mielellään sinne mäjelle päin.
Joskus valtava puupparäjähdys auttaa pyöräyttämään tämänkin karmivan kakkakokemuksen pellolle peräreijästä. Varokaa silloin nilkkojanne!

Pyrstöyskä
Pyrstöyskää pukkaa näin kevätaikaan, kun kaikensortin hiirenraadot ja mädät heinät alkavat maistua. Pyrstöyskän elis ripsan erottaa hangella normikakkelista siitä et ripuli muodostaa kauniita kukkakuvioita pökäleiden sijaan. Joteski niinko taiteellinen kakka.
Eteski hyvin taiteellinen, kun pyrstöyskä on rujahtanut ilman suurempia varoituksia sisätiloissa pitkin olohuoneen mattoa, tapettia ja soffatyynyjä. On se vaan ihme, ettei kukaan siinä kohdassa kehu, että voi miten hieno sesse ja taiteellinen kakka! Teepä vielä toinen.

Nou hätä!
son kakkis, joka ei koskaan tullut. Sesse päkistää ja pyörii, päkeltää ja huohottaa, ohtasuoni pullistuen yrittää pinnistää pihalle kakkakikkaretta, jota ei koskaan ollutkaan. Mielukkaammin sitä päkistäis pihalle vaiks pyyttonin tai pyrstöyskän ku tämmöstä. Olis tyhjää parempi.

Keksikääs te lisää näitä kakkelijuttui, mun pitää ny päästä kiiruusti pihalle! Ja on kakkelipusseja mukana, koko rulla. Otathan sinäkin!
terveisin TaimiKinkku Minellin












2 kommenttia: