Kinkun kirjoituksia: ihmislasten koulusta

Terve taas vrendit!

Ny on lomat lusittu ja meikämandoliini is bäk!

Näin tossa yks aamupäivä ihmismummun, ku olin Usva-siskon kans lenkillä. Aijettä oli hauskaa.
Mummu oli menossa siitä työpaikaltaan, ihmiskoulusta kotia kohti ja se oli aika surkeen olonen, sillee häntä koipien välissä ja korvatki lerputti.
Minä ja Usva sitä kauheesti yritettiin piristää hyppimällä vasten ja pussaamalla nenään.
Kovasti se meitä rapsuttelikin ja kiirehti sitten bussille naama kuolassa ja talvitakki mudassa.

Minä sitten kotona jäin miettimään et miks se ihmismummu oli töistä tullessaan niin surkuna, ihan ku ois paras luu viety just nenun eestä, nii surkeena se oli.
Helmiäippä sitten mulle valisti, et millasta sen työ on.

Ihmismummu on joku ihmeen erikoisope. Sen hommana on olla supersydämellinen ja auttavainen kaikille niille ihmislapsille, jotka tarvii ihmislasten koulussa apua vähän enemmänki.
Yleensä se tykkää kovasti työstään, mutta välillä sille tulee se surumieli, kun osa niistä ihmislapsista ei olleskaan arvosta sen hommaa.

Ykski päivä se yritti auttaa yhtä poikalasta laskemaan tehtäviä, ni se poika käski sen mennä haistelemaan vaikka mummukoiran pyllyä! Minä nyt vallan ymmärrän, että sehän on tutustumiskäsky, mutta ihmismaailmassa ei vissiin niinkään.
Sitten se jatkoi vielä ja käski tän erikoisopen painumaan tyttökoiran pimpsaan ja vielä haistelemaan sitä! No eihän meiän mummu oo mikään innokas uroskoira, et höh. Eikä se ees mahtuis mihkään semmosiin, ne on kuulkaas ahtaita paikkoja ne!

Kerran se vei sitten nuorisoo ruokalaan, son niinku meiän keittiö, mut hirveen iso ja siellä on kuulkaa herkkupaloja lattiat täynnä. Oikea koissulien paratiisi! Yhtään en ymmärrä, kun kerran lämmintä ja minusta vallan maukasta ruokaa olis ollut tarjolla, ni nää mukelot tuumas vaan ovelta et voihan pimpsa, mitä kakkaa! Ja lähtivät sitten luvatta lähimarkettiin sipsin ja limukan ostoon.

Kyllä meikämandoliinikin sipsistä tykkää, mutta kunnon ruokaa pitää koiralapsen saada, että jaksaa hyppiä ja pomppia ja opetella sessejuttuja. Eikä siellä ruokalassa ees ollut mitään pimpsoja tai kakkaa tarjolla, vaan kanakastiketta ja riisiä, N A M!

Useimmiten ihmismummu on kummiski ihan iloinen, koska moni koululainen tykkää mennnä sen tunneille opiskelemaan laskujuttuja ja jotain enkkuu ja ruotsii. Yhtään en tiiä, et mitä ne on, mutta varmaan neki harjoittelee siel herkkunamien kanssa et istu ja paikka. Ja tietty katso ja kuuntele.
Ne mä meinaan osaan jo aikas hyvin kanssa. Vaik oon vasta kaks.

Mun pitäs varmaan mennä ihmismummun kaiffariks sinne kouluun. Kato aina ku joku käskis haistella pyllyy tai painuu pimpsaan, ni meikkis vois näyttää, et ei kannata. Pimpsaan ei mahu ja pyllyssä voi haista aamuinen kakka. Opettaisin minä niille myös rapsutusterapiaa ja halijaxuja. Ja jos joku kävis ihan riehuu, ni ottaisin sen riehokkeen Taimisyleilyyn, sieltä kun ei ihan heti pääsiskään poies.

Tsemppiä syksyyn kaikille ja toivotaan paljon lumisadetta, etten enää sotke sitä mummun takkia
Rakkain terveisin Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Koirien wilma

Terve taas vrendit!

Viime aikoina meikämandoliini on tehnyt paljon tutkivaa lukutyötä. Tuhosin mammam lehtikorista ainaski yhden vuosikerran verran naistenlehtiä. Siinä luomisvimmani keskellä osui silmiin artikkeli ihmiskoululaisten semmosesta raportointihommajutskasta ku wilma. Sinne saa opettajat laitella kaikensortin merkintöjä pikku pilttien päivätoimista. Pärähti sitten pikkuinen aivopieru ja mietin, et mimmonen vois olla koirien oma wilma.
PS. Koirien nimet on muutettu, ettei tule kelleen paha mieli.

Tässä muutamia merkintöjä:

Tiedoksi: Epäasiallinen käyttäytyminen: Rekku haukkui muita koiria kovaäänisesti koirapuistossa. Olisi syytä keskustella kotona käytöksestä.

Tiedoksi: tuntityöskentelyn laiminlyönti: Simo kuljeksi päämäärättömästi ympäri luokkaa ja pissi tuolinjalkaan. Sisäsiisteyttä tulisi noudattaa. Kotiläksyksi kuivaksi harjoittelua.

Tiedoksi: Opiskeluvälineet kotona. Saimi väittää jättäneensä repun kotiin. Huoltaja kuitenkin kertoo Saimin syöneen sekä repun että sen sisällön edellisiltana.

Tiedoksi: Kotitehtävät tekemättä. Tuska väittää siskonsa Saimin syöneen kotiläksyt. Huoltaja vahvistaa asian.

Tiedoksi: Opiskelu muualla. Risu sai viettää päivän metsälenkillä koulun sijaan. Päivä oli täysi kymppi.

Tiedoksi: Oppimistilanteen häiritseminen: Metsälenkin päätteeksi Risu syöksyi metriseen mutaojaan ja kieriskeli siellä kaikista kielloista huolimatta.

Tiedoksi: Luvaton poissaolo. Kelmi karkasi mökin pihalta naapuritontille, kävi uimassa heidän rannassaan, juoksi sisälle taloon, vei pullapitkon pöydältä ja palasi takaisin omalle tontille. 
Kelmin omistaja käyköön siivoamassa aiheutetut sotkut ja leipokoon anastetun pitkon tilalle uuden.

Tiedoksi: Työskenteli ahkerasti. Paavi kaivoi tänään takapihalle melkein metrisen kuopan. Isäntänsä oli siitä vähemmän ylpeä, kun pimeässä kompuroi kuoppaan. Ahkeruudesta Paavi saa positiivisen merkinnän, työturvallisuudesta ei niinkään.

Tiedoksi: Poissaolo luvallinen. Heteellä on tänään aivan kammottava ruiskuripuli ja hän oksentelee lähes tauotta. Hede on vietävä lääkäriin nesteytykseen ja saamaan pahoinvointilääkettä. Harjoittelemme kotona ripulintähtäystä karvalankamaton ohi sekä vatsa-antibiootin nielemistä ulos sylkemättä tahi karkuun juoksematta.

Tiedoksi: Ilmaisi itseään rohkeasti vuorovaikutustilanteessa. Kelmi oli tänään äitinsä Heteen kanssa koirapuistoilemassa. Liiankin innokas uroskoira lähestyi häntä kopulointimielessä useampaan kertaan. Toisin sanoen : yritti päästä pukille. Kelmi ilmaisi itseään urokseen nähden hyvinkin asiallisesti: takajaloilla seisten ja hampaat irvessä äristen. Johan oppi poika olemaan! Hienoa, Kelmi.

Tiedoksi: Osallistui tunnilla: Kelmi, Saimi, Hede, Risu ja Tuska olivat tänään luontopolulla. He osallistuivat ahkerasti opetukseen heinää syöden ja mätäsienissä kierien. Saimi saa vielä ryhmässä erikoismaininnan suunnistajan kakkakasan kaivelusta. MummukoiraHede viimeisteli ryhmätyön syömällä loput tuotokset sammalmättäältä.

Että tämmösiä aivopieruja tällä kertaa, ja loput pannaan postipaketissa tulemaan. Mukavia tulevia syyslomia vaan kaikille
terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Hyvää eläinten päivää!

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen käynyt metsälenkeillä, uimassa rapaojissa ja hakemassa herkkuja lähieläinkaupasta.

Meikämandoliinilla on nyt tärkeää asiaa: On kaikensorttisten elukoitten ihkaoma päivä.
Minullahan on paras ja aivan superelämä, justiin täytin kaks vuotta, eikä ykskään hetki oo ollu huono.

Minä ja kaikki rakkaat läheiset elikot saadaan joka päivä rakkautta ja hoivaa, ruokaa ja rapsutuksia. Meillä on erittäinkin mukavat ja lämpöiset pedit, nukun nimittäin mamman vieressä joka yö.
Jos tullaan kipeiks, meitä hoidetaan, viedään lääkäriin ja tarkistetaan sittenki viel kymmenen kertaa, et ollaan varppisti kuosissa.
Me ollaan puhtaita ja hoidettuja, kammattuja ja puunattuja, eteski jokaisen rapakeikan jälkeen.

Mut tiiättekö: kaikilla elikoilla ei oo asiat yhtä hyvin.
Ja se on minusta suuri vääryys.

On eläimiä, jotka makaa omissa kakoissaan, ei saa ruokaa juuri olleskaan ja niillä on paksut ketjut kintuissa tai kauloissa.
Osa eläimistä elää koko elämänsä semmosissa pikkukopeissa, jossa ei ees kääntyyn mahdu.

Joku hirvee tyyppi saattaa teettää samalle koissukalle joka vuos monet pentuset, eikä hoida niitä olleskaan ja sitte ne pentuset on kitukasvusia ja sairaita.
Joku toinen torvi potkii ja hakkaa kaikkia elukoitaan, ei anna ruokaa eikä päästä niitä ees pihalle.

Näistä tyypeistä meikämandoliini tulee niin kiukkuseksi, että sanon ison komentohaukun ja top tykkänään!

Pitäs olla semmonen laki, et inehmoisten kuuluis ensin todistaa, et osaa huolehtia elikoista, olipas ne sitten kissoja, koiria, kanoja taikka sihinätorakoita, ennesku saavat ottaa yhtäkään eläintä vastuulleen.

Tulee vallan surumieli ja iso itku, kun edes miettii, että kaikilla elikoilla ei oo tässä maailmassa asiat hyvin.

Siksipä sanonkin teille kaikille, että rakastakaa ja huolehtikaa eläimistänne, hoitakaa niitä ja katsokaa, et niillä on kaikki hyvin 24/ 7 ja 365.

Hyvää eläintenpäivää kaikille kaiffareille toivottaa Taimikinkku Minellin frendeineen

Kinkun kirjoituksia: Metsästävä kultainen

Terve taas frendit!

Tiiättekös, kun meikämandoliini on yhtäkkiseltään oivaltanut, et oonkin justiin tietyn rotuinen koissukka.  Olen erittäinkin noheva ja nopealiikkeinen kultsumimmi ja tietty siitä hirveen ylpee. Meillonki tiettyi koiramaisia erikoispiirteitä, joita kaikilla sesseroduilla ei oo ollenkaan. Me uidaan, eteski mutarapakoissa, jahdataan lähiökaneja ja -kissoja, kieritään mätäsienissä ja kalanperkeissä sekä yritetään ottaa kiinni jokikinen lintu, olipa se sitten lentävä, uiva tai muuten vaan kaakattava. Moni kultainen käy ihmisineen metsällä ihan aikuistenoikeesti, ja pärjää siellä ihan superbuenosti. Meitsiähän rupes tietty kovasti kiinnostamaan, et miks me kultaiset ollaan justiin tämmösii. Kuka ihme on mahtanut keksiä tämmöisen rodun, joka ui ja noutaa, on tosi kaunis ja hienoturkkinen sekä maailman hyväluontoisin. Siispä otin selvää, ja mitä löysinkään.

Olipas kerran yksi vaari, semmoinen papparainen Enkuissa, siis tuolla Brittein saarilla.

Sitä otti pattiin. Se oli kova pappa metsästämään ja sitä harmitti, kun sen piti ite uiskennella pamauttamansa linnunräpäköt eli sorsat jorpakosta tai heinikosta. Se kelas ja mietti ja fundeeras, et no voi hitsin pitsi! Tässähän pitää jotain keksiä, ettei joka kerta kintut kastu ja iske kauhea miesflunssa, kun halutaan rouvaloordin kanssa herkullista sorsapaistia.

Tää pappa oli yks loordi sieltä Enkuista, semmonen Söör Tweedmouth, se on enkkuu ja meinaa niinku Kangassuuta...Tällä Kangassuun papalla oli paljon koissuja, mutta se oli ihan kyllästynyt, kun kukaan niistä karvakorvista ei osannut tuoda sille niitä pamautettuja sorsia sieltä jorpakosta. Kangassuun vaari kelas varmaan yli kakskyet vuotta tai jtn, et miten se sais semmosen sessen, ku tekis nii. Pappaparalla ehti  olla monta miesflunssaa ja hirmumärät kengät ennesku se sai kuulkaas hirveen aivopierun:

Kattokaas ny, kun sillä  Kangassuun papalla oli semmone keltainen noutaja ku Nous tai Nenukka, noin tuttavallisesti. No tää papsu sit löysi semmosen mimmin sille Nenulle pari vuotta myöhemmin, semmosen vesispanielitypykän. Noh, arvaattehan te, kun kaksi kaunista kohtaa, ni mitä siitä sitten seuraa:  Tietty Nenukka ja Nättimys saivat neljä ihanaa koiravauvelia: Krookus, Esikko, Kevätesikko ja Ada.

Ja arvaattekin varmaan, mikä se Kangassuun papan aivopieru oli: nää Nenun ja Nättimyksen jälkeläiset olivatkin sitten tosi fiksuja ja filmaattisia, ne osas uida ihan justiin yhtä hyvin ku meikämandoliini ja ne toivat sille papalle niitä sorsia sieltä jorpakosta ihan tosta noin vaan. Ei tarvinnut enää papsun itte kaivella sorsia heinikosta takapuoli pystyssä varpaat märkinä. Ja koska se alkoikin olla jo aika vanha papsu, ni se oli tosi häpi, ku ne koissut teki noutohommat ja etsinnät sen puolesta.

Nii ja mikä olikaan tämän tarinan syvin olemus: Nää Nenulin ja Nättimyksen jälkeläiset, nää kukkikset, ni ne o justiin meidän kultsujen esimummoi- ja pappoi ja niiden pennut ja niiden pentujen pennut ja nii eespäin....

Pitää kyl tolle Kangassuun papalle ja sen koissuille heilauttaa häntää ja lipastaa ihan hermeettinen ilmapusu jonneki sinne pilven reunalle, ku ilman sitä pappaa ja sen koissuileita ei meitä kultsuja olis ollenkaan. Ei niin minkään värisii, mallisii, muotosii eikä luontosii. Nyt meillon kultsui jotka noutaa, uiskentelee, ettii tyyppei metiköstä, sniffailee, hiffailee, nukkuu soffalla ja pikkasen tuhnuttelee. Jotkut osaa jorata, heittää yläfemmat, tehä temppui ja kreisibailata. Yks varsinkin on toosi taitava syömään vessapaperia, parketin reunaa, kynsiviiloja ja sohvatyynyjä. Esmes noin lyhyesti ilmaistuna.

Mä uskon varppisti, et Kangassuun pappa rakastaa ihan jokaista kultsua, joka täällä pallon päällä tänä päivänä iloisesti häntä heiluen ja korva lepattaen ilostuttaa porukoita.

Etenkin mä luulen et se syvästi rakastais myös meikäläistä, koska olenhan vallan ainutkertainen, ja hyvinkin persoonallinen Taimikinkkunen.

Kinkun kirjoituksia: Kun me joskus vanhetaan

Terve taas frendit!
Tällä kertaa meikämandoliinilla on erityisenkin arvokasta asiaa.
Nimittäis siittä, kun me kaikki vanhetaan. Siis tullaan vanhoiks, ikäännytään,
muututaan harmaiks tai valkosiks ja ollaan arvokkaita.

Meikähän siis on viä todella nuori ja vetree koiranpoikanen,eikä suinkaan sieltä arvokkaimmasta päästä, aineskaan käytöksen puolesta tai mummukoiraSäteen mielestä.
Mutta meilläpä asustaa pari arvokasta  vanhempaa leidikoiraa, jotka kyllä tietää maailman menosta yhtä ja toista, voin kertoa.
Ne on kertoneet meikäläisellekin sitä yhtä ja sitä toistakin vanhuskoirien hoidosta ja kunnioituksesta.
Joskus ihan hiukkapikkasen hampaat irvellä.

No ei vaineskaan. Vanhempi koissuherra tahi -rouva on yleensä harvinaisen lupsakka tapaus.
Jopa liiankin, jos mammalta kysyy. Eikä siltä kysytä.
Koska: mummu- ja paappakoirilla on täysi oikeus kääkötellä maailman hitaiten. Ne saattaapi jäädä kököttämään keskelle tietä ja vaatimaan herkkuja sekä kotiinpaluuta ihan kesken pissilenkinkin.
Ne on kattokaas nii viksui, et ihan itte tietävät, milloin pitää mennä kotio ja mieluiten levolle.

Vanhuskoirilla on usein nälkä. Voipi olla, etteivät muista juuri syöneensä ja siks pyytävätten taas sitä murkinaa. Mummuja ja paappoja ei silti pidä kummiskaan liian pulleiks päästää, vaiks kui niitä rakastais. Koska kyllä varppisti muistatte: se painojutska.

Sittennii niitten mummukoitten hampulit pitää tarkistaa kanssa ja säännölleen. Eikä pidä laisinkaan säikähtää, jos niitä poistellaan. Vanhemmat koissut osaa syödä vähemmilläkin hampailla.
Ei, eikä ole olemassa mtn koirien tekohampaita. Älkää uskoko ihan kaikkee!

Muista sitten kans, et koiraa voi hoitaa ja lääkitä vain sen verran, kun on määrä. Se tarkoittaa sitä, että ei loputtomiin pidä antaa vanhuksen kärvistellä kipeenä ja kivuissa, vaikka oma sydän halkeis.
Rakastava ihminen päästää koissunsa laukkaamaan paremmille sänkipelloille korva lepattaen ennesku se on ihan liian reppana. Se on sitä tosirakkautta se, ettäs tiiätte. Ja loppuun asti pitää saada olla oman ihmisen sylissä, ihan viime henkäykseen asti,  nii että on turvallista lähteä, kun sen aika tulee.
Loppuun laitan vielä lohduks pikkuvärssyn kaikille vanhuskoirien immeisille, siihen kohtaan sitte ku sinne sänkipellolle käy matka.

Enkeleiden matkassa

Taivaankannen laella on enkeleiden maa

sinne joka hyvä henki lentää liihottaa.

Siellä oottaa mummukkainen, ukki sekä vaari.

Matkaa ohjaa sekä kantaa kirkas sateenkaari.

Taivaankannen tähtönen on pieni koiranpentu

sinne tahdon minäkin, kun otteeni on hento.

Miksi kaikki kulkuaan ei maailmassa jatka,

toisilla on pitkä niin ja toisen lyhyt matka.

Kuka määrää matkan keston, sitä tiedä en.

Toivon vain et taivaankannen päälle lentelen.

Iltatähden loistehessa  mietiskelemässä

nauti joka päivästäsi tässä elämässä.

Tämmösii täl kertaa ja nessut esiin tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Kinkku ja kuusikon kutsu

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen nauttinut elämästä, kuten kunnon koissulin kuuluukin.
Meikämandoliini on nimittäinkin viettänyt paljon aikaa metsikössä juosten, korva lepattaen ja kieli kirjaimellisesti vyön alla.

Tiiättekö, kun tuossa syksyisessä metsässä on sitä jotain. Ihmissienestäjän mielessä on tietysti tatti, kantarelli, torvisieni ja kaikensortin könsikkäät ja käävät.

Meikän mielessä on tiätty ja eteski mädät sienet. Mitä haisevammat, sen herkummat.
Mamman mielestä mulla on erityistaito: mitä mädemmän sienen löydän, sitä enemmän se kiinnostaa.
Eikä se siihen jää.
Niissä mädissä sienissä on joku taika, se syksyn taika. Seireenin lailla ne huhuilevat Taimikinkkua kierimään. Ja minälikkahan kierin.
Mätien sienien kutsu on täysin vastustamaton. Vaikka mamma kui huutais nuppi punaisena, että eieiei sinne nyt lainkaan mennä, niin jotenkin korvani lukkiutuvat ja sieniin on vain mentävä pyörimään.

Tietysti, jos löydän useamman mätäsienikasan, sen parempi.
Viime kerralla kuusikossa oli kolme. Mätäsienikekoa.
Minä pyörin kaikissa.
Päällepäätteeks kävin mutaojassa viilentymässä ja kierimässä hiekkakuopalla.

Kotimatkalla olikin sitten ihmeen uikutusta joka suunnasta, että hyhhyh, mikä haju...
Taimi löyhkää, yäääk, mää oksennan kohta...

PYH ja PAH sanon minä! Kateellisten panettelua ja aivan turhaa vinkuvonkua. Kuiteski oisivat ittelleen halunneet seireeniparfymoidun herkkutuoksun, öödömätäsienen. Saahan sinne mennä kuka vaan pyörimään ja hyörimään kuusikon kulmalle sienimetsälle.

Kyllä minä sitten kotona niin mieleni pahoitin, kun kylpyyn passittivat ja kaiken öödömätäsienen poies pesivät.

Kannattaa kokeilla, saattaapi olla elämys, minä ainakin tykkäsin, mamma ei niinkään!
Terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Kuolasta kerrottua

Terve taas vrendit!

Meikämandoliini ajatteli nyt jatkaa tällä eriteteemalla, koska esmes tää kuola liittyy olennaisesti monen kultsun, ja tiätty muunkin rodun arkipäivään.

Kuola on semmoista eritettä, että sitä jokoste sietää tahi sitten ei. Jos et kuolaavista koirista tykkää, ni älä sitte aineskaan ota kultsua. Vaikkestaan sei sais olla syy, miksei koiraa ota, koska joka koira erittää jotain ällöä. Eli jos ällööt eritteitä, ni ota semmoi pehmokoira, jonka saa vaikka leluosastolta.

Muttamutta, pidemmittä puheitta kultaisten omistajille ja muillekin, esittelen erilaisii kuolatyyppei ja justiinsa:

Lemmenjojot:
Lemmenjojot on erityisesti narttukoirien perässä kuolaavien urosten tahi juoksuisten narttujen erikoiskuolaa. Ukkelikoissu kun oikeen innostuu narttujen pissukoita haistelee, alkaa molemmin puolin leukapieliä valua sellaiset kuolajojot, ettet oo ennen nähny. Innostuessaan saattaa uroskoira pyöräyttää jojot kuonon ympäri ja siittää sitten emännän tai isännän hihaan tai lahkeeseen. Jojo on niin sitkasta sorttia, ettei se irtoa nurmikkoon eikä puun lehteen, vaan vaatii puhdistuakseen kunnon vesipesun. Äläkä erehdy luulemaan, että vain urokset kuolaa. Ehei, juoksuinen narttu kuolaa, väpättää huuliaan ja nuoleskelee urospissoja siinä missä pojatkin. Puhumattakaan itsensä tarjoamisesta ohi kulkeville lastenrattaillekin, jos niikseen tulee.

Namikuolat:
Koulutustilanteissa on useinkin mammalla tai papsulla taskussaan herkkuja, joilla houkutellaan koissuliinit tekemään, kuten pyydetään. Koska meitillä on erittäinkin hyvä hajuaisti, ni me tiietään koko ajan, että siellä pussukassa on namiskaa. Siitä seuraa väistämätön ketjureaktio: ennesku ees herkku on kirsun eessä, saattaapi reenitilanteessa valua semmoset herkkukuolat suupielistä, ettet arvaakaan. Sitä kuolaa on sitten pikkupakkasilla sormikkaissa, hihoissa, lahkeissa ja takin helmassa. Koirapuistoissa myöskin kannattaa varautua useaan herkkukuolajojoon, koska kaikki muutkin kuin se oma sesse haistavat herkut taskussasi ja käyvät kuolanaamoillaan sua tökkimässä.

Sapuskajojo:
Kun ruoka-aika lähestyy, ryhmittyy kuolaava koirasi ruuanjakelupisteen läheisyyteen. Muista silloin, että on sukat tai tossukat jaloissa, koska kuola on erittäin liukasta paljaan varpaan alla, ihan kaikissa lattiamateriaaleissa. Samalla kuin mittailet sörsseleitä kippoon, odottaa koirasi tahi viisi sapuskajojot valuen ruokahetkeä. Kun käännät selkäsi, et voi uskoa, mikä määrä kuolaa lattialla on, ennesku oot kerran siihen kunnolla liukastunut.

Makkaran tahi muun ihmisruuan himokuola:
Jos mamsu tai pappa on opettanut sut pahoille tavoille, elis saat sieltä jääkaapista tai lautaselta jotaki herkkua, ni kuolamäärä on hillitön. Eteski jos ihmispappa syö sohvalla juustonakseja, pitsaa, hampurilaisia tai muita sipsulaherkkuja. Siinä istuu tattina eessä yks tai useampi sesse ja silmä tarkkana seuraa joka suupalaa. Odottavan aika on pitkä ja niin on kuolavanakin. Tässä kohtaa muistutan taas siitä liukastumisvaarasta ja myöskin lautasen tahi sipsulapussin vahtimatta jättämisestä. Muuten voit sanoa mitä todennäköisemmin hyvästit herkkuleivälles, juustonakseille tai pitsaviipaleelle. Vain kuolavana on todisteena tapahtuneesta ruokarikoksesta,

Tämmössii täl kertaa ja lisää taas tulevaisuudessa
terveisin TaimiKinkku Minellin