Kinkun kirjoituksia: Keppihullun hommia

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen seuraillut ihaillen, miten mun rotutoverit ovat saavuttaneet kaiken maailman palkintoo ja mainintaa kultsuille ominaisissa lajeissa. On NOME-A, NOME-B, WT ja semmosii. Yhes noudetaan ammuttua tirppaa, toises uidaan ja noudetaan jo ennestään saalistettua riistaa ja kolmannes haetaan sellasii pötiköitä elis dameja. 

Noh, meikämandoliinihan on jalostaen yhdistänyt nämä kaikki taiteen lajit, elikkäs tässä esittelen Taimikinkku Minellinin ikioman kultsujen reenilajin: kultaisten kepinnoudon.

Kuulkaas, ku metsälenkit ovat siitä mukavia, että metiköstä saattaa löytää ihania aarteita, mätien sienten ja tirpanraatojen lisäks.
Meikämandoliinin parhaiksi aarteiksi ovat osoittautuneet kepukat.
Koolla ei oo niivväliä, mutta mitä suurempi, sen parempi.

Kun muu väki kuljeksii pitkin polkuja, niin minähän en semmoseen lähe.
Mitä synkempi ja rämeisempi metikkö, ni sen paremmat o mahkut löytää valtavia kepukoita matkaan.

Sittennii, kun olen sen toistameetrisen kepukan löytänyt, taiteillut hammasväleihin ja lähtenyt jolkottamaan, niin silloin kelpaa polku meikällekin.
En vaan ihan yhtn ymmärrä, et miks kaikki huutaa.
Varokaa! ja Auts! ja jotain semmosii.

Heti jos löytää jtn kivaa ja lähtee näyttämään, ni ollaan sanomassa.
P O I S  T A I M I ! Ja ei tässä voi jolkottaa kepakko suussa.
Sitten ollaan naamallaan varvikossa ja noidutaan. Joku polvilumpio mukamas paikaltaan ja muuta semmosta. Voi kyynel!

Varoisivat nyt ihan pikkuhilppasen, sen kerran kun meitsi tulee näyttämään sitä parimetristä koivunrunkoa, jonka vaivoin oon saanut ojasta ongittua, eivätkä vaan noituis meikää.

Kelatkaa ny, mikä duuni, eka ettiä se tseba, saatika sit kuljettaa se näytille. Pelkillä hampailla.

Ei mtn arvostusta raskaan työn raatajalle. Saatika, kun yritän raijaa sitä koivunrunkoa autoon.
Nouvei eikä mitenkään oo ees mahollista.
Kohtsillään kyllä alan kirjuutella jollekin koira-asiavaltuutetulle tästä. Ei niin mitään rotia eikä lainkaan arvosteta keppihullun löytöjä, vasitenkaan näitä parimetrisiä riukuja. Joku palkinto pitäs tästäki saada!
Tämmösii täl kertaa ja seuraavaks voin perustaa klapifirman ja tuoda saunapuut justiin sun ovelle!
Terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Niin makaa kuin petaa

Terve taas vrendit!

Mites nukutte öisin?
Meikämandoliini nukkuu oikein hyvin ja pehmeästi, usein ja joka yö.
Pää on useimmiten mamman vieressä tyynyllä ja kirsu vaan peiton alta pilkottaa.

Yleensä meen nukkumaan samaan aikaan ku mamma, vartsaan soffalla vieressä ja odottelen, et mamssu lähtee yöpuulle.
Tai sitten köllötän plaattialla ikeapallo tahi kaks suussa, ja ootan, et mentäs maata.

Iskäihminen yleensä jää soffalle vahtimaan sitä mustaa lootaa, josta kuuluu mökää ja näkyy liikettä.
Sittennii se käy yömyöhällä meitsiä häiriimään, kun vihdoin ja viimein könyää sinne petiin.

Useimmiten siellä sängyssä on kattokaas jo meikä, Usva, Kaste ja mamma. Eipä sinne iskäihminen millään ees enää meinaa mahtuakaan.

N O H ! Sitten se ispäraukka yrittää keskellä pimeintä yön hetkeä siirtää meikämandoliinia siitä sängystä sinne jalkopäähän. Minäkö muka luovuttaisin lämpimän tyynypaikkani poies ja ennii varppistikaan!

Jos minut saa kangettua siittä petistä poies, ni auta armias, jos käyt aamuyön inehmon pissihetkellä, ni voit olla satavarma ja oolsprait et TaimiKinkkunen on sillä välillä kangennut kinkkunsa justiinsa eikä melkeen takas siihen parhaalle paraatipaikalla ja kirsu vaan vilkahtaa peiton alta.

Tässä kohtaa iskäpappanen yleensä luovuttaa ja siirtyy nukkumaan sohvalle tai vieraspetiin, jos nimittäin ja näjetsen mahtuu, sillä vanharouva Kasteelle tuppaa tulemaan öiset kuumat aallot ja hän mielellään köllöttää soffalla seljällään ja ketarat oikosenaan vailla huolia ja minkäänlaista murhetta huomisesta. Usva tuppaa siihen viekkoon tahi jää mamman toiseen kainaloon ihmisten yöpuulle.

Aamulla sitten melkein kaikki herätään pirteinä ja levänneinä, turkit ojennuksessa ja mieli iloisena.
Minä vaan ihmettelen, et mikskäköhän iskäihminen ei aina jaksa olla yhtä pirteä ku meikä.
Kannattais varmaan mennä ajoissa nukkumaan, eikös?
Terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Uuden vuoden lupauksia

Terve taas vrendit!
Ja kiva oli kuulla, et jollain oli kerenny tulla jo ikävä meikämandoliinin hömppäjuttui...

Oon ollu näjetsen ja nimittäin ansaitulla joululomalla ja nyt jaksan taasen kirjoitella, koska loma loppuu!

Ihmiset aina lupaa uuden vuoden kunniaks kaiken sorttista: ne lupaa syödä vähemmän ja juoda enemmän vettä, käydä juoksemassa kieli vyön alla pusikoissa ja uiskennella jääpalasten seassa.

N O H ! Emmäkää aijo toiseks jäädä ja lupaan minäkin sittennii kaikensorttista. Katotaa sit vuoden päästä, et miten meni, noi niinku omasta mielestä. Ja ehkä mamman.

Minä, Taimikinkkunen Helmintytär Minellin lupaan vuodelle 2019, että:

Korvani eivät ole enää koristeena. Eteski ku huudellaan syömään, ulos, makkaraa tai sipsuloita.
Iha varppisti nii.

Matkustan tunnollisesti takapaksissa, varsiski jos sinne on asennettu talvella lämppäri, kesällä tuuletin, pehmotyynyt ja höyhenpatjat sekä erikoisvarusteena rentoutusmusiikkia koirille.

En kieri enää mätäsienissä. Ainakaan kolmea kertaa enempää yhden mettälenkin aikana. Vannon.

En kerjää. Annan kattokaas Usvan hoitaa sen homman ja istuksin siinä vieressä aivan viattomana. Säälistä saan sitte herkkuja, ja Usva komennot kerjuusta. Silleesti Helmiäippäkin tekee. Antaa Säteen kerjätä ja odottaa vieressä nöyränä armonpaloja. Aijettä son viksu otus!

En leiki enää heinikossa kärmeksillä. Viime kesänä meinas mamma saada syränvian, ko näki, mitä kepakkoa mä pellolla sohin. Eihän sollu laisinkaan mikään kepakko, ku kyykärmes, hyi hittonen!

En pölli enää veskipaprurullia pikkuvessasta. Siirryn suoraan talouspaperirulliin keittiöstä. Niillä saa aikaan enemmän äksönii ihmisporukoissa. Vasitenki, ku vetää rulla hampaissa rallia ympäri keittiöö ja olkkarii...

Lupaan olla elämöimättä ja möykkäämättä pihalla ja parvekkeella. Paitsi Helmiäipän kanssa. Ja jos nään oravan tai rusakon. Tai hirven, peuran tahi kaniinin. Tai paloauton tai lumiukon. Tai minkä vaan tuulessa lentelevän. Tai ilmassa.

Tämmösii täl kertaa ja loput sitte kohtapuoliin taas.
Mieti sääki, mitä lupauksii voisit tehdä vuodelle 2019.
Rakkaudella TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Taimin joulutervehdys

Oli jouluinen yö, kun talossakaan ei liikkunut kukaan, ei pihaustakaan.
Kultaiset uinuivat pedeissään, siankorvat ja herkut mielessään.
Pukkia oottaen nukkui talon väki, jouluisaa unta koiratkin näki.

Minä ja mamma uinuimme hyvin, kun äkkiä katkesi unemme syvin.
Minä hyppäsin ilmaan ja ikkunaan riensin
päästin ilmoille haukun, oli kielletty, tiesin.

Kuu loistaen hangelle valoa näytti ja ihmetys kultaisen mielen täytti.
Oli pihalla reki ja kyydissä sen istui parrakas mies kättä heilauttaen.
Hän viittilöi minulle hanskallaan, vislas perään ja käskytti saapumaan.

Minä herätin mamman ja yhdessä me pihamaallemme riensimme.
Joulupukki tullut oli noutamaan kultaisia rekeään kiskomaan.

" Nyt Taimi ja Helmi tänne näin, teitä tarvitsen, kiiruusti reelle päin!
Myös Nuppu ja Peppi äkkiä apuun
ennen kuin rekeen mä itse kapuun.
Usva ja Säde ja Kaste mukaan, ei jouluna yksin saa jäädä kukaan.
Sisu ja Tanga myös vauhdilla tänne,
meitä oottavat pienet ystävämme."

Niin asettui kultainen airue eteen, valjaat tarkastain pukki kävi istumaan rekeen.
Kuu valaisi näyn niin ihmeellisen: pukki, reki ja lauma kultainen.

Nyt matkasi valjakko ympäri maan, iloa vieden kulkeissaan.

Kun aamu alkoi sarastaa, palas reki pinnalle maan.
Niin kauniiksi pukki kultaiset suki
joulusadunkin heille kiitokseks luki.

" Hyvää joulua kultaiset ja kotiväki!" Huusi pukki, kun auringon nousevan näki.
"Ensi jouluun taas, me tapaamme vielä, olkaa kiltisti nyt kodeissanne siellä!"

Niin Pukki matkaansa yksinään lähti.
Unta vai totta?
Sen kertoilee tähti.
Hyvää joulua kaikille karvakorville ja ihmisväellä! Toivottaa Taimikinkku ystävineen

Kinkun kirjoituksia: Joulukadulle mars!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen mököttänyt ja ollut maanvaivana, koska tylsää.
Usvalla on plunssa, ku on liikaa kylmällä kieriny mutaojissa, eikä se jaksa leikkiä.
Sillä vaan nokka vuotaa ja pääkin on vissiin kipee.
En tajuu.
Meikämandoliini sen sijaan on härkkinyt sitten sitäkin enämpi koko muuta porukkaa. Hypin vasten ja yritän vaan saada niitä noutajapainimaan, kun Usva ei jaksa.
Miten ne ei voi tajuta....Sitten käskevät rauhottua, ja jos ihan vähän väärin kuulen ja luulen, että pitää kohtsillään alkaa reuhottua, ni heti ovat sanomassa.

Onnekseen on tulossa jotain mukavaa ja Usvakin alkaa parantua, sillä tiiäätteks?

Me pääkaupunkiseudun kultaiset päästään taas mukaan joulukadun avajaisiin Aleksille ihan sinne Helsingin keskustaan. Ja viel juhlavuonna. Joulukatu avattiin eka kerran meinaas 70 vuotta sitten.
Tänä vuonna kulkue lähtee klo 16 ja kiertää Unioninkadun kautta Aleksilta Espalle
sunnuntaina 25.11.2018.
Meitä kultsuja on tänä vuonna mukana jo yli neljäkymmentä, voitko aatella?

Aineski neljäkymmentä kultaista koissulia kulkee sulassa sovussa siä ihmismeressä. Kaikil o hienot valopannant ja joulukaulurit. Ihmisil on punaset pipot ja hienot samanväriset t-paidat päällä.
Ollaan saatu ne Golden ringiltä ja Riemu- lemmikkikaupalta. K I I T O S !

Tänä vuonna me kävellään isojen heppojen takana, toivottavasti pääsisin antaa niilleki pusut.
Kyllä ny alkaa jo vähän jänskättää. Kerron sit, et kui tänä vuonna reissu sujui, vaikka kyllähän meikämandloliini jo tietää, että hyvin se menee. mutta menköön.
Sillä onhan satavarman varpisti selvää, että me stadilaiset kultsikkagimmat ja kundit viedään joulukadulle superisti rakkautta ja joulun tunnelmaa ja kannetaan meiän valopantoja ylpeydellä!

Tuuhan sinäkin sinne joulukadulle meitä katsomaan ja kannustamaan!
Jouluisin terveisin Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: korvat koristeena

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen saanut kuulla, että minulla on korvat ikään kuin koristeena. Yhtään ei meikämandoliini tajua, et mitä sillä vois tarkoittaa.
Mamma sit hieman valotti tätä asiaa meitsilleki. Ihan en oo varppi, et oisin samaa mieltä, mutta ehkä kuuntelin, ehkä en.

Metsälenkeillä eteski ja mukamattes meikäläisen korvat vaan mennä lepattaa, enkäs kuulemma kuule yhtn mtn.
V Ä Ä R I N !
Kuulen kyllä kaiken, mutta jos kiinnostaa, niin reagoin. Mieti ny itekki, kumpi on kiinnostavampi:
Mätäsienet vai mamman kitapurjeitten lepatus?
Vastaantuleva sienestäjämummu vai kuivankäntty namupala mamman taskusta?
Peura, hirvi, rusakko, vasaani ja kettu ja mitä näitä ny on vai mamman pillitys? Enkä ny meinaa itkemistä vaa sitä noutajan pilliä, jossa on melkosen läpitunkeva ääni, aineski näi koiranpoikasen mielestä.
Kyllähän meitsi sit aina loppupeleissä painelee takapaksiin, ku muut on ootelleet tovin ja karjuneet otsasuonet pulleina mun suloista nimeäni. Ehkä oon vielä vetässy riemurallit mutaojan kautta, ennen viimeistä loppusoittoa.

Sitten mä tykkään mennä autossa istuksimaan mieluiten etupenkille, ku takapaksiin. Viimetteksi ku lähettii mettälenkille, ni kaikki muut koirat meni kiltiste takaronkkaan istumaan, mutta eikäkön mun mielestä etupenkki on paljon tilavampi, mukavampi ja siinä saa kivasti kattella maisemia.
Mamma siinä tovin maanitteli meikää takaronkkaan, minne kaikki koissulit kuuluis.
JA taas oli Taimikinkulla korvat väärtepäin päässä, ja kuulossa vikaa ja vahat käytävissä ja ties mitä. Kyllä minä melkein niin mieleni pahoitin, kerta kummiski kaiken kuulin. Enpähän kohtsillää oikeen suostunu reakoimaan, koska ahdasta. Mun puolesta mamma sais itte mennä sinne takaronkkaan istuksimaan nenä toisen hanurissa, ni tietäis sit kui mukava etupenkillä o istuksia.

Olen myös masteroinut hiljaistakin hiljaisemman voikkuleivän pöydältäpöllinnän tekniikan. Ainut ongelma on, että toi mamma tietää, mitä yritän, kun on liiankin kanssa hiljaista köökin puolella.
Jos mammalle tulee kiire johki esmes veskiin aamulla ja se jättää voikkuleivät siihen pöydälle ni voitte varppisti arvata et voikut on veks, kun se palaa takas.
Eikä auta vaikka se kui huutelis sieltä veskistä, et T A I M I !
Voikkuleipä on koissukkalle ku seireeni merimiehelle tai jtn. Sieltä se tuoksuttaa pöydältä, et syö minut.... Alkuun söin vaan päälliset, mutta nyttemmin oon oppinu, et koko paketti on parempi.
Ja sitten se mamma taas noituu mun korvia, kun palaa aamupalalle. Onneks se tekee aina uudet voikkulit... voin sit viel yrittää uuestaan...

Tämmösii täl kertaa ja muistakaa tekin pitää tarvittaessa ne korvat ihan vaan koristeena, pääsette paljon helpommalla
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Voihan kakka, mikä pylly!

Terve taas vrendit!

Tällä viikolla olen enimmäkseen vartsannut mammaa ja pappaa, koska ne kehtasivat jättää meidät ja mennä jonnekin loma-nimiseen paikkaan. Olivatten poissa monta hetkeä, ehti olla useampi aamupala, lounas ja päivällinen ennesku tulivat kotio. Nyt istuksin keskimäärin mamman ja papan päällä, etteivät enää karkaisi mihkään.

Oon tässä viime aikoina fundeerannut, miten toi teininuoriso käyttää kaikensortin voimasanoja, ihan sillee, ku kohtaavat kadulla. Aina pissalenkeillä kuulen, miten he iloisesti tervehtivät toisiaan. Aikas usein siellä keskusteluissa vilahtaa toi nartun alapää. Minä sitä tovin pohdiskelin ja päädyin kirjoittamaan teillekin oikeen aivopläjäyksen, et mitä koissukat sanois toisilleen ja ihmistyypeille kohdatessaan vaikka koirapuistossa, jos osaisivat ihmisten kieltä. Tässä muutama esimerkki!
Ja koska olen jo melkoisen sivistynyt koiranpoikanen, niin enpäs käytä niitä rumia pyllysanoja olleskaan, nih!

- Ah, arvoisa nuorempi koiraneiti, saisinko mitenkään haistella herkullista takapuoltanne, lienee kohta juoksut alkamassa? Kyseli vanhempi herrakoira puistossa tavatessa.
- Jokohan menisit siittä nenäs kanssa, ennesku alkaa hampaas kolista, varoitan nyt ensin ihan nätisti, mutta voin kertoo, ettei kauaa hyvä heilu! Ei oo mitään juoksuja, justiin oon parfymoinu itteni kaninraadossa, että menetkös siitä.

- Anteeksi nyt vaan, mutta tämä oli kyllä meikämandoliinin kuoppa. Voisitkos pentunen mitenkään siirtyä siitä toiselle puolelle hillumaan, että saan jatkaa kaivuuhommia rauhassa?
- Ai mitää? Kuoppakuoppakuoppa, jihuuu, hiekkahiekka, oooo, keppikeppikeppi.....

- Siitähän tässä kyllä ny lähetään, että tämä on niinkus meikäläisen koirapuisto, eikä tänne oo juurikaan asiaa, kuin harvoilla ja valituilla, ettäs tiiätte! Komensi hyvinkin paljon vanhempi rouvakoira kaikkia puistoon tulijoita.
Kunnes sisään astui suurehko tanskandogi.
- Aijaa, no joo menny siittä, emmää mtn meinannukkaa.

- Ooooo, paras vrendi saapuu....tuu ny, tuu jo, vauhtii, hanaa ja kierroksii! Mennääks vetää hervoton rundi ympäri metsää ja tullaan takas vasta kun noi huutaa kitapurjeet lepattaen?
- Joo, aivan varpin ehdottomasti. Voidaaks käydä sit viel mutaojan kautta pyörii varvikossa?
- Hei niin tod! Jihuuuuu! Pakko päästä mineraalikylpyyn!

- Voitko muuten mitenkään irrottaa niitä naskaleita meikän korvasta? Voitko oikeesti? Sattuu todella paljon, enkä nyt viittis käydä tässä riehumaan. Ihan viatonta painiahan tämä vielä on, mutta noi sun hampaat, pliis? Ennenku vedän sua totaalisesti pataan...

- Mikä hitti täällä haisee? Aivan törkee lemu? Ai sori, se onkin sun takahutlari. Mees hakee vähä jeesii noilta ihmistyypeiltä. Sulla on jääny melko hermeettinen kikkare kiinni pyllykarvoihin. Äläkä ny syö sitä....voi hyvänen ja aika sentäs....sinne meni.

- Hei taas toi ihmistyyppi tulee, jolla on aina herkkuja taskussa. Voidaaks sillee niinko piirittää se ja sillä aikaa kun se rapsuttaa yhtä, ni meikkis käy pöllii namit sen taskusta? Oisko hyvä?
ÄN  NYY TEE NYT !

- Mun lempi-ihminen tulee, jeeeeee, se tuleeee, se lähestyy jo, kattokaa ny, se on jo ovella....vitsit ku vetäsen tästä hirveellä vauhdilla ja lipasen sitä nenästä...kohta mä varmaan kualen...en khestäää odottaa enää....

- Voitasko ihmistyyppi ihan oikeesti jo lähtee menee? Toi saakutin nuorempi uroskoira onny nylkyttäny meikäläistä vasemmasta takajalasta, kyljestä ja päästä ainaski puol tuntii. Lisäks se on ominu mun kuopan ja vieny kepinki suusta. Se on tunkenu kielensä mun kitalakeen ja korvakäytävään useampaankin kertaan, en tykkää. Nii että voitko laittaa ny sen kännykän taskuun ja lakata dataamasta, meitsi on ihan done. Kiitsa.

Tämmösiä tällä kertaa ja loput google trasleitilla. Hae koira- ihminen-valikolla.
terveisin Taimikinkku Minellin