Kinkun kirjoituksia: Taimin joulutervehdys

Oli jouluinen yö, kun talossakaan ei liikkunut kukaan, ei pihaustakaan.
Kultaiset uinuivat pedeissään, siankorvat ja herkut mielessään.
Pukkia oottaen nukkui talon väki, jouluisaa unta koiratkin näki.

Minä ja mamma uinuimme hyvin, kun äkkiä katkesi unemme syvin.
Minä hyppäsin ilmaan ja ikkunaan riensin
päästin ilmoille haukun, oli kielletty, tiesin.

Kuu loistaen hangelle valoa näytti ja ihmetys kultaisen mielen täytti.
Oli pihalla reki ja kyydissä sen istui parrakas mies kättä heilauttaen.
Hän viittilöi minulle hanskallaan, vislas perään ja käskytti saapumaan.

Minä herätin mamman ja yhdessä me pihamaallemme riensimme.
Joulupukki tullut oli noutamaan kultaisia rekeään kiskomaan.

" Nyt Taimi ja Helmi tänne näin, teitä tarvitsen, kiiruusti reelle päin!
Myös Nuppu ja Peppi äkkiä apuun
ennen kuin rekeen mä itse kapuun.
Usva ja Säde ja Kaste mukaan, ei jouluna yksin saa jäädä kukaan.
Sisu ja Tanga myös vauhdilla tänne,
meitä oottavat pienet ystävämme."

Niin asettui kultainen airue eteen, valjaat tarkastain pukki kävi istumaan rekeen.
Kuu valaisi näyn niin ihmeellisen: pukki, reki ja lauma kultainen.

Nyt matkasi valjakko ympäri maan, iloa vieden kulkeissaan.

Kun aamu alkoi sarastaa, palas reki pinnalle maan.
Niin kauniiksi pukki kultaiset suki
joulusadunkin heille kiitokseks luki.

" Hyvää joulua kultaiset ja kotiväki!" Huusi pukki, kun auringon nousevan näki.
"Ensi jouluun taas, me tapaamme vielä, olkaa kiltisti nyt kodeissanne siellä!"

Niin Pukki matkaansa yksinään lähti.
Unta vai totta?
Sen kertoilee tähti.
Hyvää joulua kaikille karvakorville ja ihmisväellä! Toivottaa Taimikinkku ystävineen