Rotusortoa ja syrjintää

Tsaukkis vaa frendit!

Soon taas meikä Hemppis ku tääl skrivailee.
Meikää on alkanu sillee skidisti potuttaa, hatuttaa, ottaa pattiin tai menny melkee palkokasvi kirsuu, ko jengi käy vinee iha ihme jutuist ja sillee syrjii ja sortaa.

Esmes meit koirii elis sessei eli ihmise parhait frendei sorretaa ja syrjitää ihan hermeettisesti ja melkees koko ajan.
Aina urputetaan göntsistä ja kusandereista. No höh, mihkä meiä sit pitäs paskoo? Fikkaa vai?
Khyl meiän vastuulliset omistajat jaagaa joka kikkaran niihin kakkispussukoihi.
Oot urpo, josset kerää sesses göntsiä, sanon mä!

Sit jotku iha himmeet sekoboltsit viskelee kaiken maailman lihaspulleroit nastoill maustettuna ja rotanmyrkyl höystettynä, et me delattais. Mun tekis jo mieli spiidaa, ku jengi on nii sekoboltsei ja monta koissuu on kärsiny ja delannukki pitkin Suomen maata. Jotai järkee ny tähä touhuu, hei!

Sit ku me glaidusti hännät heiluen sännätään koissupuistoo kohden, ni siel on sit joku kukkahattutätsä portil vastas naama väärällään. Voitteko olla mitenkään tulematta tänne, kun minun pikku sessukalla on ahdistusoireyhtymä? Koiranne on aivan liian suuri, eikä täällä ole pikkukoirille omaa puolta...
Ja voihan jumangeggana sentäs, ku meikäl palaa siin kohtaa käpy. Meikä o melko äänekäs koissuli, ni alan vetää semmost sooloo siin portilla, et se kukkis lähtee menee sen koissunsa kans. Se, mikä on meikäst surkeeta, on et se pikkusesse heilutti koko aja häntää ja olis ollu kliffa leikkii sen kaa. Sil ihmistyypil ei vissii ollu kaikki puruluut purkissa tai jtn...emmä hiffaa....

Noh, viel täst äänekkyydest. Meikä on siis todella mekkaloiva tyyppi. Rotusortoo on se, et kultsun ei mukamattes kuulu olleskaa metelöidä. Pitäs vaa olla sillee palvova katse ja äänetön yhtiökumppani ja kiltti ja pöydän alla.
Sori, mut meikä ei oo. JA siitäkös meikää sorretaan. Näkisitte ne silmämunanmulkautukset, ku meikä mölisee. Mä möykkään ku on tylsää, tai ku oon innoissaan tai välil iha hengityksen tahdis. Sit mua katotaan murhaveitsisilmillä ja kohotellaa kulmia ja tuhistellaa.
Yhelle mun frendille oli samast syyst käyty  K O I R A näyttelys sanoo, et voisitteko poistuu...AI  siks, ku koira haukkuu ja viel koiranäyttelyssä!!!!! Joo ja se mun frendiki on kultsu...
Meikän ihmismummu sano, et oon huonosti kasvatettu...Kuules mummu! Iha samal taval kasvatettu ku maailman kiltein Säde-äippä ja viel tiukemmin, mut siks ku mä juttelen, ni oon kuulemma ihan tuhma...
Mä jo aloin kelaa, et mummu ei diggaile meikäst, tuli iha surumieli ja lerppakorva.

Nii, et kelatkaa teki aina mitä sanotte ja teette kaikille rakkaille, nii ihmisille ku elukoille. Ketää ei sais syrjii rodun tai värin tai kielen tai äänen perusteella. Tai siks, ettei osaa käyttää veskii...

Tervikset tee Hemuli

Surua ilmassa

Mein äippä o ihan hiljaa. Se ei hymyile yhtää, eikä ees heiluta ihmishäntää. Sillo iha surumieli. Mei olla nähty mein ihmisukkia aikoihi. Äippä sano et se o klesa, sillee tooosi isosti. Sit yks päivä äippä läks koko päiväks ja tuli takas iha punasilmänä. Me sitä mamman kans yritettii pussailla, mut se oli vaa iha daun. Anto sentäs lördarii. Lenkilläki saattaa iha tost noi vaa käydä spiidailee. Sit mollaa iha hädäs et mitä me ny tehtii, ei ees kaadettu sua. Voi mein äippää.
Sen iskä o menny ny hoitaa niit Säteen pentusii. Ne on jo nii isoi et tarviivat taivaassa ukin opetuksia.

Minä odotan,
että tuuli tyyntyisi.
Tyynessä illassa
minä yksinäni pihapenkillä sitten itkisin.
Minun isäni on mennyt pois,
jättänyt maallisen majansa
No. Rikkihän se oli
Ja huono.

Minä odotan
että olisin ihan yksin.
Sitten voisin surra.

Minä niin kaipaan ja ikävöin.
Minun isäni.
Ystävä
Ajatustenvaihtaja
Sieluni tuntija.

Tänään kävelin pellon laitaa
ja itkin.
Kauniissa kesäpäivässä
minä niin kaipasin ja ikävöin.
Kuljethan vierelläni?

Rakkaudella isää ja ukkia muistaen tyttäresi ja hänen uskolliset ystävät

Kyllä nyt ketuttaa

Terdenlerden ihan vaa taas!
Meitsi pääs vihdoin himaan sielt kasvikselta ja äippä soitteli yht biisii. Siit tuli niinko korvamato ja täs muodos se pääty meikän plautaselle. Nauttikaa, ehkä ja meibii T Säde

Kettu

Päättynyt äitiyteni
ja mennyt on vauvamatka

Pentu viety on pois
ikävä olla vois
jos imetystä en jatka.

Kotiin taas päässyt oon
ja seuranani on Helmi
Kukaan ymmärrä ei, mikä tyyppi on hei
ja oikeasti ihan  kelmi.

Kettu
että voikin ihan oikein ketuttaa
Tissit latuskat on
mieli myös levoton
kukaan ymmärtää ei saa.
Kettu, sanon minä vielä kerran hännän pää.
Helmi köyriä saa,
mua myös kiinnostaa
sohvatyynyn kulma tää.

Liiku en, koska lenkilleni
parkkerattu on sesse.
Se lenkkiä syö, mikään kiinnosta ei
hihnan päässä on Jesse.

Kettu
että joskus ihan voikin ketuttaa.
Sesse lenkkiä syö,
mulla kurtistuu vyö
ei vois vähempää kiinnostaa.
Kettu, sanon minä vielä kerran hännän pää
jospa palasen sais
se mua niin innostais
mä en kohta tänne jää.

Kuitenkin,
olen täällä onnellinenkin varmaan
vaikken paahtista saa
enkä sisukkakaan
päivän voitan mä harmaan.
Vilinkin joskus nähdä mä saan
jos hyvin käy kerran.
Ei se tissiä saa, eikä kuurmotakaan
voi käydä ketuttaa herraa...

Kettu
että joskus ihan voikin ketuttaa
hyvin asiat on
olen niin sanaton
kun himaan jäädä saan.
Kettu, sanon minä vielä kerran hännän pää
kukaan tarjoile ei
Helmi kinkutkin vei.
Ja on usein kökkö sää.
Kettu.

PS kiitos inspiraatiosta Antti Holma

Hemppa ja kyytiköyrijä

Tsädääm!

Son meikkiskeikkis taasen täällä!

Pikkubroidi o viime aikoin valloittanu meikän ja mutsin blogin, oumaigaad, mut nymmä vedän semmoset stoorit et nouveihousei!

Viime vkloppuna ihmisäippä yllätti. Pääsin sillee iha autofnouveer kasvikselle. Ette arvaa.
Meikän mude oliki siellä!
Meitsi o tääl yyhytelly kadonneen mamman perään koht kaheksa viikkoo, ja jumangegga, siellä se veti nokosii kasviksen sohvalla.
N O H, eihä meikä kerenny sanoo ku M O O O O , ni olin jo kylppäris suihkus. Sit vöönattii ja puunatttii ja leikeltii nii maan perusteellisesti, ettei moro kerenny sanoo kelleen.

Ja taas lähettii, aamulla ennen sianpieremää bilikal föraa johkii ihan landepöndelle, joku Ruovesi tai jotai sinnepäin. Kyydis oli meikä Hemppa, äippä, Niklas, Satu ja broidini Taavi.

Joka o iha hirvee kyntteri kyytiköyrijä.

Äippä istu keskel takana, meikä vieres ja Taavi toisel puolel.
Ni eikö se öljylanne ala sielt kiipee äipän yli meikää köyrii.
M Ä  O O N   S E N  S Y S T E R I, fooorhevensseiks....ei mtn häpyä,,,

Ja koko sen jumaleissonin matkan ajan se Taavi tapperoinen vuorollaan pussaili  Y Ä K, ja yritti halailla meitsii. Kerran yritin reijittää sen korvat, mut äippä ehti väliin.

Sit ku päästii perille, ni äippä oli ihan kuorruttunu kultsukarvoilla, oikee heeroftedok-asuste silloli. Suussaki oli karvoi.

Noh, näyttikset meni iha mainiosti. Mitä ny iha pikkasen älämölösin siel kehän laidalla ja sain murhaavia katseita.
Taavi karkas. Kerran. Vans, ounli vans.

Pidettii noi niinku pauttiarallaa kasviksen lippuu korkeella, kuten aina.
Minellin roks ja sillai kai.

Kotimatkalla Taavi jakso enää lipsuttaa meikälle pusun. Kerran.
En sit enää uhkaillu sen korvii reijittää. Ihan heti.

Matkailu avartaa ja sillai.

Terse tee Hemppa

Vili tö pusukaveli

Molo flendit!

Meikäl o ny paljo asioita!

Moon koht viis viikkoo ja äksönii alkaa olla ihan helmeettisesti!

Meikä o oppinu pussailee likkoja, meiän kasviksen luona budjaa semmonen Usva, sitä mä pussailen paljo.
Sit mä mielelään pussaan kaikkien tyyppien valpaita, ku ne dallaa siin meikän kilsun eessä.
Vähä jos käyttää naskaleit kavelina, ni heti ollaa kaljumassa, et A U U U U!!!!!!

Mähä vaa pussaili, iha vähä, sillee skidisti niinko...

Mammaa mä kans pussailen, etenki niist tisuleista. Niit ei passaa puleksia yhtää, muute mamma suuttuu ja lähtee menee, kiipee nojatuolii jemmaa meikän pulukalustoo.

Sit mä oon oppinu mulisee. Eteski meitsi mulisee kasvattajan jumppalaitteelle. Sitä voi myös puleksii, mut sei sano mitää, ovvaa siin.

Ihme, ku toiset kaljuu ku niit puleksii ja toiset sittei olleskaa.

Oon mä ollu piha nimises paikas myös. Siel oli semmosii vihleitä, joita kans pysty puleksii. Ne vähä nipisti kielestä, en puleksinu pitkään. Sit tuli hilvee liemukohtaus ko meitsi pissi sinne pihalle.
Sit ko pissin matolle, ni ei kukaan liemuitse. Höh, emmä oikee hiffaa viel tätä pissimisjuttuu, kakkakäärmeist puhumattakaa...ihme ku noi isot koilat ei yhtää pissi eikä kaki sisälle.
Mikäköhä niitä vaivaa, onks ne jotai muumeja vai?

Oon mä syöny jo jtn pentumuussii, mamin tissimaidon lisäks. Välil siin oo messis semmosii mulkuloita. Aluks mä syleksin ne veke, mut nyt ne alkaa olla iha hyvii, telveellisii kuulemma meikälle. Jotai nappuloita...vissii...

Mä osaan jo kiipee veke sielt pentulootast. Yks aamu olin sillee vastass sitä kasvispappaa ku se tuli keittää jotai kahvii ja syömää muloja. Siel heiluttelin mun töpöhäntää et telve kavelii, saiskos sitä pentumuussii jo. Kato meikä o jo kunnon noutajanalku, osaa jo keljätä keittiös vajaa viisviikkosena...

Sit mä valitse mu koilalelut sillee, et ne o ainaski kaks keltaa isompia ku mä. O kato jotai haastetta.
Ja meikä o tö mään, mullo semmonen lammas, sitä mä osaan jo nylkyttää, oikee haltaudella ja pitkän kaavan mukaan. Yhtää en tiiä et mitä se meinaa, mut hauskaa o...

Tämmöst tänää ja lisää myähemmin t Vili tö mään

Telve kavelit

Telve!

Moon päässy taas sklivailee teille, Vili tö mään on bäkis!

Viimeks ko sklivasin, ni oli ihan vaava viel. Ny meikä o jo iso jäbä, tai no sillai kai...

Sillo ku meikä födäs ni oli iha öögat sulki ja meikä paineli etiäpäi ku Saimaannolppa, olomuoto oli suht sama. Nenuki oli iha pinkki, ja tassat.

Hei tyypit, ny meitsi o koht kuukauden, ihan kokonaisen vanha.

O musta kilsu ja tassat. Hieno tulkki ja mä osaan myös mulistaki jo, sillee iha pahiksena...

Osaan mä ulvooki jo, eteski aamulla kello viis, ku pitäs saada lisää tissiä.

Moon saanu jo paistiiki, semmost sailaan hyvää. Sitä meikälle lisää, kiitos ja nam!

Mamma on sikalaiska tulee meikää tissittää, eteski sillo aamulla kello viis, en tajuu, iha palas aika helätä. Son vissii jo iha dinosaulus, vanha tätsä, hei melkee viis vuatta...ei ihme ettei jaksa.

Mä diggailen iha sailaasti budjailla tääl kasviksel muden kaa. Täällo meikän flendei muden lisäks nelisen koilaa, yks selkkulikka o nii täpinöissää meikäst, et vahtais tos poltin juules 24/7. Se haluis iha hilveesti jo leikkii meikän kans, mut meikä o viel aikas skidi...venatkaas vaa ku kasvan täst ja pääsen liehuu flendien kaa, sit o valmana pilu ilti...ja meikä.

Meitsil o myös jo aikas mageet naskalit, siis hamput elis hampulit. niillo kiva loikkuu mamman kolvas ja hännäs kii.

Tot kävelemist meikä pitää viel tleenaa aikas paljo, ku oon semmoi möhis, kattokaas ku o maitobaali aina auki ja palvelu pelaa, paitti aamuviidelt. Takasklabbit huojuu viel melkosesti, vaiks mitää en oo ottanu, paitti tissimaitoo. Mut kyl se siit, koht meikä vetää lundii kolvat hulmuten, pitkin olkkalii.

Oottakaa vaa ku meitsi pääsee omaan himaan, sit o taas iha eli talinat...
telkuin Vili tö mään

Äitiyden onnea

Tsaukki vaa kamut!

Meitsi ei ookkaa skrivaillu toviin, ku on ollu pikkasen beibehommii.
Meikäst o tullu taas äityli, äippänen, mamma ja pikkukoirulin hoitovastaava.

Äitiys o kovaa hommaa. Voin kertoo. Ekat skidit sain ihan melkee teinimutsina. Niit oli yheksä ja yks pikkumuikkeli jäi meille himaan. Helmi. Mamman rakas.

Nyt meikäl o taas pikkanen, pötkylä, vaava. Tai no eihän toi ny enää oo mikään pötkylä, öögat o auki ja jäbä mennä vipeltää nii penteleesti meitsin tisulin peräs. Siin se roikkuis ihan oolveis ja koko ajan.
Aina valmiina ottaa skidit huikat. Khyl meikä ihan snygisti sitä hoitelee. Paitti yöllä. Goisaisin mielummin. Meemmä sit ku toi kasvis karjahtaa, et tänne sielt tisseines.

Sit voi tulla pikku kiirus ku joku öpnaa ton jääkaapin dörtsin kyökis. Saattaa jäädä pikkujäbä roikkuu tisukkaan, ku meikä jo porhaltaa tsiigaa irtoisko lördaribiitit tai no ihan mitä vaa, mitä ois tarjolla.

Meikä budjaa tääl kasviksel ny ku on toi vaava. Kasvis o siis meikän kasvattaja, tietty.
Son ihana, ja sen perhe kans.
Saan karjalanpiirakkaa, juustoo, spagettii, sisukkaa, aamuvoikkarin, väliskärbän ja iltamaggaran.
Ai kui hieman ruokaorientoitunu, no semmost se o.

Meitsi o aina valmiina ja vähän etumatkassaki ku safkast o kyse.
Voi pojat ku koittaa taas laihat ajat ku meikä kotiutuu. Tai no, iskään on luotto kohillaan, toi oma äippänen aina nillittää noden herkkujen kans.

Khyl toi oma porukka käy meikää tsiigaas vähä välii. Sit toi äippä melkee poraa joka kerta, ku on tekees himaa lähtöö. Meikä siin et me jo, pääsen täst näppärästi keittiöön venaa seuraavaa herkkuu.
Siin sit näön vuoks muka vähän vinetän ja tsiigailen äippää meikän luppasilmil, et ota jo megeen!
Oikeesti...on se nii herkkä...

Eikä täs enää o herkkuhetkii ko nelisen viikkoo jälel.
Vappuna pidetään nakkibileet, meitsi pääsee himaan!

Herkkuterkuin Säde