Surua ilmassa

Mein äippä o ihan hiljaa. Se ei hymyile yhtää, eikä ees heiluta ihmishäntää. Sillo iha surumieli. Mei olla nähty mein ihmisukkia aikoihi. Äippä sano et se o klesa, sillee tooosi isosti. Sit yks päivä äippä läks koko päiväks ja tuli takas iha punasilmänä. Me sitä mamman kans yritettii pussailla, mut se oli vaa iha daun. Anto sentäs lördarii. Lenkilläki saattaa iha tost noi vaa käydä spiidailee. Sit mollaa iha hädäs et mitä me ny tehtii, ei ees kaadettu sua. Voi mein äippää.
Sen iskä o menny ny hoitaa niit Säteen pentusii. Ne on jo nii isoi et tarviivat taivaassa ukin opetuksia.

Minä odotan,
että tuuli tyyntyisi.
Tyynessä illassa
minä yksinäni pihapenkillä sitten itkisin.
Minun isäni on mennyt pois,
jättänyt maallisen majansa
No. Rikkihän se oli
Ja huono.

Minä odotan
että olisin ihan yksin.
Sitten voisin surra.

Minä niin kaipaan ja ikävöin.
Minun isäni.
Ystävä
Ajatustenvaihtaja
Sieluni tuntija.

Tänään kävelin pellon laitaa
ja itkin.
Kauniissa kesäpäivässä
minä niin kaipasin ja ikävöin.
Kuljethan vierelläni?

Rakkaudella isää ja ukkia muistaen tyttäresi ja hänen uskolliset ystävät